Kaksinaamaisesti hyvän asian puolesta

.

"Tämä henkilö liittyi piirroshahmo-kampanjaan. Vaihda sinäkin profiilikuvasi 12/10 asti ja vastusta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa".
Mulla on nyt Facerbookin päivityssivu täynnä kaikenlaisia piiroseläimiä ja muita turreja, kun Brasiliassa on käynnissä Facebook-kampanja lapsiin kohdistuvaa väkivältaa vastaa. Kaikki ihmisten profiilipäivityksessä leviävät tempaukset on mun mielestä ihan tyhmiä ja tällaiset teko-parannetaan maailmaa-tempaukset erityisesti ehdottoman kaksinaamaisia. Todellinen syy sille miksi ihmiset lähtevät tällaisiin "leikitään Facebookissa" kampanjoihin on se, että "kannanottosi" pärähtää jokaisen kaverisi seinälle ja saat ystäväpiiriltäsi hyväksyntää hyvänä tyyppinä ja suurisydämmisenä ihmisenä. Suuressa osassa tapauksista Facebook-kampanjat eivät vaikuta mitenkään ihmisen todelliseen elämään. 

Onhan se kauan aikaa sitten todettu, että Facebookiin ihmiset pääsevät luomaan itsestään aivan uudenalaisen kuvan. Profiilikuvaksi valitaan tiedostoista löytyvä kaunein mahdollinen kuva ja profiilisivulle julkaistaan kaikenlaisia uskottavia ja hauskoja linkkejä. Nuoret epävarmat miehet tukevat orastavaa miehisyyttään toteamalla profiilipäivityksissään, ettei naisia kuuluisi päästää rattiin ja maailmanpelastaja-henkiset oikeustieteenopiskelijat linkittävät Amnestyn ihmisoikeusraportteja Facebookiin, vaikka todellisuudessa on hakeutumassa alalle hyvän palkan vuoksi. 

Se, että brasilialaiset "vastustavat" julkisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on mielestäni yksi absurdeimmista kampanjoista koko Facebookin historiassa ja todiste vain siitä, kuinka ihmiset uskottavuutta luodakseen liittyvät tempauksiin. Suurinosa kampanjaan liittyneistä, ei seiso postauksensa takana ja todellisuudessa uskoo, että joskus pieni kasvattava läimäisy vain on ainut mahdollinen ratkaisu. Lapset eivät aina ymmärrä puhetta, ja auktoriteetti suhteessa lapseen on joka tapauksessa jotenkin luotava. Profiilikuvan piirroshahmoksi ovat vaihtaneet mm. koko brasilialainen host-sukuni. Voin todistaa, että jok´ikinen lapsi siinä perheessä on saanut todellista piiskaa. Tukistusta, luunappia ja pientä läimäyttelyä kutsutaan siinä perheessä puolestaan kasvatukseksi. 

Brasilialaisten kaksinaamainen kampanja saa vereni kiehumaan. On toki hienoa, että asiasta puhutaan ja väkivalta lapsia kohtaan tuomitaan. Voi olla, että seuraava sukupolvi jo harkitsee ennen kuin tukeutuu Koivuniemen herraan. 

Olen vakuuttunut siitä, että Brasiliassa lapsiin kohdistuva väkivalta määritellään eritavalla kuin Pohjoismaissa. Kaikkialla maailmassa ollaan varmasti yhtämieltä siitä, että pysyviin fyysisiin vammoihin johtava väkivalta on aina väärin. Jos lapsi istuu terveyskeskuksen pävivystyksessä "kasvatustuokion" jälkeen, tuomitaan väkivalta varmasti myös Brasiliassa. En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, onko tukistus väkivaltaa Brasiliassa. Suomessa se on ja Ruotsissa lapsi voi joutua lastensuojelun piiriin, jos tukistaminen tapahtuu julkisesti. (Eräs italialainen turisti joutui pidätetyksi, kun hän tukisti poikaansa viime kesänä keskellä Tukholman vanhaa kaupunkia).

Katsoin ruotsalaisen Debatt-ohjelman, jossa käsiteltiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Perinteiseen Debatt- ohjelman tapaan, keskustelussa osapuolet halkoivat hiuksia kaikki omalla tahollaan, eikä kiihkoutuneiden lastensuojeluviranomaisten ymmärrys tai maltti riittänyt vastapuolen kuuntelemiseen. Osapuolet puhuivat kaikki väkivallan eri asteista ymmärtämättä, että toinen osapuoli puhui toisenlaisesta asteesta. Keskustelu oli hyvin kiihkoisaa, kun väkivallan vastustajat puhuivat hakkaamisesta ja vastapuoli puolestaan puolusti lasten pakottamista ulos kaupasta. Keskustelussa ei syntynyt minkäälaista yhteyttä eri puolien välille ja pidin ruotsalaisia jo melkein pehmeidenarvojen puolesta kiihkoilijoina, kunnes eräs nainen totesi mielestäni fiksun asian. Lapset ovat ihmisiä siinä missä aikuisetkin. Emme me aikuisetkaan aina käyttäydy kunnolla ja joskus toimimme aivan yhtä jääräpäisesti ja tyhmästi kuin lapsetkin. Aikuisten kesken me kuitenkin ratkaisemme ongelmamme aina puhumalla toiselle ihmiselle. Ei meille koskaan tulisi mieleen tukistaa työtoveriamme, koska hän ei tottele tai antaa luunappia jos ystävä kaataa punaviiniä uudelle matollemme. Mitä näyttäisi jos mies alkaisia raahata tyttöystäväänsä käsistä repien ulos kenkäkaupasta tai nainen kantaisi väkisin miehensä ulos elektroniikka kaupasta?

Olen vahvasti raiteilla ruotsalaistumiseen ja tässäkin asiassa olen omaksunut ruotsalaisen kannan. Olen havainnut, että ruotsalainen keskusteluun pohjautuva kasvatus toimii oikeasti. Ei lapsi tarvitse kovia otteita tai järjettömän tiukkaa kuria. Vaatii paljon enemmän maltillisuutta kasvattaa lapsi ruotsalaiseen tapaan, ja tämä vahvistaakin että väkivaltaan turvautuminen riippuu vain ja ainoastaan vanhemmasta. Ei ole olemassa riiviötä, joka tottelisi vain tukistuksesta. Väkivalta ja rankaiseminen on seuraus vanhemman hermojen pettämisestä, ei lapsen käytöksestä. Toivon, että Brasiliassa omataan pian pohjoismainen käsitys lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja siirrytään piirroshahmo kampanjoista, oman kasvatustyylin muuttamiseen.

Heij haloo...

...se on kanelbulle- päivä tänään! Nyt kaikki nopeasti leipomaan korvapuusteja. Tällaisia päiviä kaivataan myös Suomeen. Jokaiselle herkulle oma päivä, niin kuin Ruotsissa. On erittäin kesyä syödä Runebergin päivänä Runebergin-torttuja tai laskiaisena laskiaispullia, sillä kaikki mussutus perustuu muihin tekosyihin. Ruotsissa on leivoksille järjestetty rehellisesti ikioma päivä, eikä mitään hölmöjä tekosyitä tarvita. Kanelbulle-päivänä syödään kanelipullia/korvapuusteja, vohvelipäivänä vohveleita ja hmmm...nyt tippui tältä mun blogipäivitykseltä pohja. Ei niitä päiviä varmaan enempää olekaan. Haaste on siis heitetty Suomelle. Viineripäivä? Munkkipossupäivä?

 Olen aiemmin maininnut blogissani Hagan jalkapallon kokoiset korvapuustit. Koska en ole vielä tähän mennessä jättikorvapuustia ostanut, ajattelin että tänään jos joskus on päivä ostaa sylillinen kanelipullaa. Maksoin rinkulasta 35 kruunua ja yllätyin positiivisesti. Pulla oli pehmeää ja tuoretta ja maistui ihan todelliselta korvapuustilta. Mums! Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessa pulla on vielä saman kokoinen kuin kuvassa. Viikonloppuna vieraaksi tulevat mummi ja äiti voivat tarkistaa, että kahvipöydässä tulisi olla juuri kuvassa havaittava verran pullakorpua. Jos näin ei ole, olen todennäköisesti vetäissyt pullan ilta ja aamupalaksi.

Ps. dyykkasin tänään roskiksesta iskemättömän mustaa tekonahkaa olevan laukun. Heitin vanhan ja risaisen koululaukun menemään alta aikayksikön.

Viikon parhaat

Viikon kotityö:

Vihdoinkin sain varattua pesutupa-ajan ja nyt olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, joka minulla on lojunut täällä nurkissani. Ehdin jo muutaman päivän käyttää rumimpia hätävara-vaatteitani, koska pyykkituvassa ei ollut minulle sopivia aikoja vapaana. Tuli myös todettua, ettei valkoisiin pyyhkeisiin kannata pyyhkiä meikin jämiä, koska ripsaritahrat eivät lähde pois pesussa. Uudet valkoiset pyyhkeeni ovat nyt pikkusen pilalla.

Viikon suomalaisvitsi:

"Kaikki suomalaiset miehet on homoja". Tapasin lätkän maailmanmestaruudesta happaman ruotsalaisen jääkiekkoilijan, joka selkeästi oli viettänyt aikaa suomalaisessa seurassa, koska osasi kääntää ruotslaisvitsin suomalaisia vastaan. Samassa jengissä kuulin myös vitsit suomalaisesta kesäkeitosta (koskenkorvaa lautasella ja voikukka koristeena) sekä suomalaisista snabsilauluista (laulu menee: "Nu"). 

Viikon suuret kiksit:

Viikon suurimmat kiksit sain roskislöydöistäni. Dyykkasin talomme roskiksesta maton, kaksi kahvikuppia ja pari tyynyä. Löytöni hyödyttävät minua taloudellisesti, kun kukkaroni skipaa matto- ja sohvatyynyostostelut. Lisäksi omatuntoni kiittää, etenkin tämän viikon "maailman pelastus"-luentojen jälkeen. Tavarat eivät joutuneet nyt kaatopaikalle ja muutama tavara jäi tästä maailmasta kuluttamatta (matto ja tyynyt jotka olisin ostanut). Innostuin tästä ympäristöystävällisemmästä kuluttamisesta niin, että aloin suunnittelemaan Suomeen jouluksi tulemista juna- ja venekyydein lentämisen sijasta.

Viikon makuelämys:

Palkintosyöpöttelin torstaina istuttuani kuusi tuntia putkeen luennolla. Makuelämys oli marenki-sitrusmarmeladi kakkupalanen Hagan ihanimmassa, viihtyisimmässä ja maukkaimmassa kahvilassa Lr Pétit Caféssa.

Viikon biisi:

Suuren Idol-innostukseni siivittämänä olen valinnut viikon artistiksi Idols-kilpailija Amanda Fondellin ja hänen todella mielenkiintoiset tulkintansa Brittney Spearsin Womanizerista ja Outkastin Hey Ya-kappaleesta.

Viikon koulufiilis:

Tämä viikko on ollut koulussa erinomainen. Meillä on ollut mahtavia luentoja ja paljon asiaa vastuullisuudesta tässä maailmassa. Olemme käsitelleet kestävää kehitystä ympäristön, talouden ja sosiaalisten tarpeiden näkökulmasta, puhuneet ihmisoikeuksista ja niiden todellisesta touteuttamisesta sekä sukupuolirooli-olettamista lainsäädännössä. Ruotsalainen kansankoti-vivahde ja "tasapuolisuuden puolesta on taisteltava"-tyyppinen asenne on ollut vahvasti esillä opetuksessa. Uskon, että opetuskokemukseni on ollut melko ainutlaatuinen. Samanlainen kaiken kyseenalaistava pohdiskelu ei olisi varmaan missään muualla päin maailmaa toteutunut yhtä voimakkaasti. Ruotslaisten taistelu sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta on yhä yhtä agressiivista, kuin 1900-luvun alussa, jolloin naiset todella olivat vielä toisenluokan kansaa. Tasa-arvo on erittäin tärkeä asia ja sen edistämiseksi on tehtävä töitä, mutta meidän on myös pystyttävä toteamaan, että olemme tähän mennessä saavuttaneet paljon ja että johonkin on pistettävä myös raja sille millä keinoilla todelliseen tasa-arvoon pyritään. Räikeimpiä yksityiselämään puuttuvia lakisäädöksiä ei voida mielestäni hyväksyä sillä perusteella, että tarkoituksena on tasa-arvon edistäminen yhteiskunnassa.

Viikon turhin ajanhukka:

Maria Shown uusin jakso á la Saana ja Jussi Parviainen. Minun mielipiteeni on että Maria Veitola voisi tehdä parempaakin showta. Ihan roskaa oli koko jakso! Absurdia, että Veitolan kaltainen fiksu nainen haastattelee 7päivää julkkiksia ja on ihan messissä siinä, kuka petti ketä ja milloin. Tuollainen kurakansa tekee vain suuren karhunpalveluksen Veitolalle, joka voisi oikeasti tehdä Suomen parasta talkshowta. Toisaalta, eihän se Maria pääsisi samalla tavalla kuitteilemaan, joillekin oikeasti uskottaville vierailleen. Esimerkki viime jaksosta: Jussi Parviainen tulee sisään studioon ja kättelee Maria Veitolaa. Maria toteaa: Kivaa, että saan vain kädenpuristuksen (halauksen sijasta). Mä oon varmaan liian vanha sulle. (Parviaisen vaimo on 19 -vuotias)