Syyshaaste nro1:pimeys, sade ja tuuli

Ihmisiä kanava risteilyllä sateessa

Heips!

Vaihdoin hiukan taas blogin tyyliä ja taiteilin uuden kuvan tuohon yläreunaan. Paint-taiteilun lisäksi olen lorvinut katsomalla YouTube-videoita, juomalla kuumaa kaakaota ja heittelemällä vaatteita ympäri kämppää. Nyt istun kirjastossa ja tutustun ympäristöoikeuden kiehtovaan maailmaan ja häiriköin muita viikonloppu opiskelijoita kalkattamalla suomea kovaan ääneen kaverin kanssa lukusalin ulkopuolella. Illalla mennään kahden suomineidon kanssa edustamaan kotimaata kazakstanilaiselle illalliselle ja huomenna jatkuu taas lorviminen ja lukeminen. Meillä oli muuten torstaina Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten kokous jossa suunniteltiin pikkujouluhenkistä itsenäisyyspäivän juhlaa. Sateisesta ilmasta huolimatta on tämän päivän sanoma on happyhappy joyjoy.

Resepti syysyksinäisyyteen

Pyörin tunnin sängyssäni synkistellen, kunnes masentavat ajatukset alkoi painamaan niin mpaljon, että oli aika avata tietokone ja hoitaa masennus pois harteilta.

Terapian ensiaskel on masentelu

Jonka jälkeen siirrytään realiteettien kohtaamiseen ja keskitytään kaikkeen hyvään elämässä. Kiitollisuutta kaikesta hyvästä mitä elämässä on. Olen kiitollinen ystävistä, äidistä ja isistä, mummeista ja muusta perheestä. Olen kiitollinen että saan opiskella ja että minulla on mahdollisuus keskittyä opintoihin rauhassa. Olen kiitollinen asunnostani ja uusista kavereista. Kiitollinen kaikesta taloudellisesta ja henkisestä tuesta jota saan. Olen kiitollinen siitä että mulla on hyvä talvitakki joka suojaa sateelta ja nettiyhteys joka suojaa pahilta masistelukohtauksilta. Jos synkkyys iskee voi sitä vain avata koneen, kirjautua Facebookiin ja kuunnella Raappanaa ja JukkaPoikaa YouTubesta. Oon kiitollinen mun elämästä!

2011-11-23

Tälläista tämä on. Yhtään en haluaisi opiskella ja voisin vaan istua täällä kotona kynttilän valossa ja katsoa nettiTVtä. Kiitos! Siinä olisi mun hotsitukset. Lorvistelu ei kuitenkaan käy päinsä kun opiskeltavaa olisi ja peppu se vaan leviää viikosta toiseen. Olen tässä tahkonnut yhtä hyvitystehtävää koskien viime viikolla missaamaani pakollista seminaaria (olin Suomessa) ja todennut taas, että ei tämä Ruotsi suju. Plääh!

 Tämän päivän kuulumiset on, että vedin lounaalla sokerihumalat kun koulussa tarjottiin paljon ilmaisia leivonnaisia ja muuta mussuttamista. Meillä on koulussa menossa kaksi päivää kestävä Gadden-messu, joka on eräänlainen ekonomien verkostoitumistapahtuma. Messuilla on esittelyssä eri työantajia ja siellä voivat sitten ahkerat ekonomit kiertää tutustumassa tulevaisuuden työnantajiin ja jaella käyntikorttejaan. Itsekin kävin hiukan jutustelemassa veroviranomaisten kanssa kansainvälisestä verotuksesta (josta en tiedä yhtään mitään) ja hymyilemässä muutamalle yrityksen edustajalle karkkilaarien äärellä. Gadden järjestetään vuosittain ja tällä kertaa olin kyllä huomaavinani, että messuun ollaan tänä vuonna panostettu enemmän. Juristiopiskelijakin kiittää kun messuilla pääsee mussuttelemaan ilmaisilla korvapuusteilla ja lettusilla. Ja joo, oli se luentotarjontakin parempi tänä vuonna.

Ei tämä päivä ihan turha ole ollut. Olen jutellut muutaman erittäin mukavan ihmisen kanssa ja saanut maailman mukavimman "sä oot varmaan Suomesta kommentin". Istuin messuilla erään naisen viereen mussuttamaan korvapuustiani, kun nainen avasi keskustelun. Keskustelimme pitkään yritysjuridiikasta ja markkinoinnista ynnä muista aikuisten jutuista, ilman että kumpikaan mainitsimme mistä olemme kotoisin, vaikka kumpikin puhuimme ruotsia ulkomaisella korostuksella. Jossain keskustelun lomassa nainen kuitenkin kehui kaulakoruani ja kysyi, että onko koruni Suomesta. Sanoin, että olin ostanut korun täältä Göteborgista, jonka jälkeen nainen sanoi koruni muistuttavan kovasti Kalevala korua. En ollut sanallakaan sanonut olevani Suomesta, mutta melko ystävällisen diskreetisti nainen kuitenkin ilmoitti minulle tietävänsä taustastani. Päätin kuitenkin pitää keskustelun koruissa, markkinoinnissa ja yritysjuridiikassa sen sijaan että olisin kääntänyt puheen turkiksiin ja Tsaikovskin baleteihin. Naisen ruotsinkieli oli sen verran sujuvaa, että hän ei enää ansainnut kommenteja pienestä korostuksestaan.

Mahtava mahtava mahtava viikonloppu

Karkasin torstaina Göteborgista edustuslomalle Suomeen. En ehtinyt ennen matkaa kirjoittamaan mitään asiaa koskevaa tekstiä, mutta tässäpä paukutan nyt sitten terveiset Suomesta jälkikäteen.

Alkuperäinen syy Suomen visiitilleni oli pohjoismaisten oikeustieteen opiskelijoiden pohjoismaista yhteistyötä koskeva seminaari Hanasaaressa, Espoossa. Parin päivän seminaari oli monessa mielessä makea ja opettavainen kokemus, joten mielelläni kirjoitan asiasta ennemmän tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa päätin hehkuttaa viikonloppuun liittyvää kaikkea muuta hyvää. YSTÄVÄT; KOTI JA PIMPULA SOIKOON HELSINKI. Vaikka kuinka tykkään Göteborgista ja Ruotsista niin mikään ei kyllä voita Helsinkiä. Olin toki kovin masentunut törmätessäni useampaan kiukkuiseen suomalaisärripurriin Helsingin yössä ja saadessani huonoa palvelua jok ikisessä asiakaspalvelu tilanteessa. Suomalaiset on kyllä ihan kamalalla henkisellä ummetuksella. Tuntuu että porukkaa pännii ihan kaikki ja potutus pitää näyttää kaikessa hienoudessaan koko ympäristölle. Ihmiset voisivat mielestäni Suomessa ehkä vähän piristyä, mutta ei vedä kyllä Göteborg kaupunkina vertoja kyllä Helsingille. Se että Helsinki on Suomen pääkaupunki, luo aivan mielettömän hienot puitteet monipuolisuudelle kultuuritarjonnassa ja oikeastaan ihan kaikessa muussakin. On hienoa, että Helsingistä löytää musiikkia ihan kaikkeen makuun ja kaupungissa on paljon tekemistä. Göteborg rökittää Helsingin ainoastaan kahvila ja ehkä ravintolatarjonnassakin, mutta muuten olen sitä mieltä että Helsingillä on enemmän tarjottavaa kuin Göteborgilla. Rakkauteni kotikaupunkiin on siis elpynyt aivan täysin. Stadi 4 evah!

Voiko ihminen oikeasti valittaa jos lauantai-ilta koostuu illastelusta kaverin luona Kampissa, löhöilystä Pasilassa ja yöstä Virgin Oilissa Jujun, Raappanan ja Pyhimyksen keikoilla? Ihminen ei voi missään nimessä murjottaa jos jatkaa viikonloppua vielä sunnuntai brunchilla Siltasessa Hämeentiellä. Suosittelen Siltasessa hengailua koko sydämmestäni ja sanon että perskules soikoon nauttikaa kaikesta upeasta mitä Helsinki tarjoaa. Missasin ravintolapäivän tarjoilut lauantaina 19.pvä mutta fanitan ideaa ihan täysillä. Helsinki on vuosi vuodelta vain hienompi paikka asua.

Låta LÄT låtit

Olen ihan ihmeissäni. Olen tämän viikonalun tässä bongaillut paljon uusia sanontoja, sanoja ja prepositioita. En olisi vielä 15 minuuttia sitten osannut taivuttaa verbiä kuulostaa, mutta nyt olen senkin oppinut ja laittanut suoraan tuohon blogitekstin otsikoksi. "LÄT"? Kuka tuonkin on keksinyt?

Olen viime aikoina innostunut yhä enemmän ruotsinkielen opiskelusta. Voisi suorastaan sanoa, että olen kiinnostunut ruotsinkielestä ja kaikesta kieliopillisesta kuivuudesta mikä kielen oppimiseen liittyy. Tämä ei vielä tarkoita, että olisin avannut kielioppikirjaani, mutta tietoisuuteni kielioppiasioista on kasvanut merkittävästi. Oletan että kysymyksessä on puhtaasti kielitaidon kehittyminen. Kielikorva kehittyy huomaamattakin ja kun juttu kulkee yhä kevyemmin, on helpompi myös kuulla omat virheensä ja keskittyä kielen puhtauteen. En kuitenkaan missään nimessä väitä, että osaisin ruotsia kunnolla. Teen paljon virheitä ja etenkin prepositiot on samperin vaikeita. Ruotsinkieleni on kuitenkin nyt siinä vaiheessa, että kehittymistä ei kohta enää tapahdu jos en rupea viilaamaan kielioppiani. Onhan se kiva, että oppii uusia sanoja ja sellaista opiskelua voi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta ehdottomasti tärkeämpää olisi nyt oppia kielioppi kuntoon. Tavoitteena on kieliopillisesti virheetön ruotsinkieli.

ZZzzZZZzz

Että voi ihminen olla väsynyt koko ajan. Istun tälläkin hetkellä tässä tuolillani ja tuijotan väsyneesti vain eteenpäin. Sormet näpyttelee tätä blogia, mutta muu kroppa nukkuu. Kohta uupuvat sormetkin.

Huippu virkoaminen tapahtuu kuitenkin pian tuossa parin tunnin päästä. Siinä yhdentoista aikaan päättää kehoni aina virkistyä ja lyö jarrut pohjaan unensaannin suhteen. Lopputulos on se, että valvon kello 01 asti ja herään herätyskelloni soimiseen puolitoista tuntia myöhässä. En ymmärrä mistä johtuu, etten herää enää mun herätyskelloon. Yleensä olen pienen torkuttamisen jälkeen pystynyt nousemaan sängystä melko kivuttomasti, mutta viimeisen kuukauden olen nukkunut lähes joka aamu pommiin ja sen tuloksena saapunut luennolle myöhässä useamman kerran viikossa. Häpeän tätä mun käyttäytymistä.

Olen yrittänyt saada ryhtiä mun elämään ja tehnyt erilaisia päätöksiä. Päätin että tällä viikolla en myöhästy. Aloitin viikon heräämisellä 40 minuuttia ennen tunnin alkua ja matkaan pitäisi (nyt kun pyörät ei oo enää käytössä) lähteä viimeistään 30 min ennen luennon alkua. Myöhästyin. Mulla on alkanut syksyn aikana myös useampi "nyt alkaa sokeriton elämä"-kausi, mutta loppupeleissä olen aina tarttunut johonki pastilliaskiin. Viime viikolla mun tekosyy oli mun flunssa. Flunssassa on pakko saada Turkinpippureita kun muuten yskittää liikaa kirjastossa. Urheilun tielle mulla on tullut väsymys, flunssa ja päätös saada unirytmi kuntoon. Olen siis jättänyt muutaman iltakuntoilun tekemättä pysyäkseni väsyneessä tilassa koko illan nukkumaan menoon asti. Ei ole onnistunut. Sen sijaan olen katsonut You Tube videoita suunnitellun treeniajan.

Mulle saisi hyvin helposti markkinoitua elämäntapavalmentajan. Mulla on koko ajan sellainen olo, ettei narut ole ihan kunnolla nyrkissä, ja että pieni ulkopuolisen tukema elämänjärjestely olisi paikallaan. En ole siivonnut kotona kunnolla pitkään aikaan, syön sämpylöitä lounaaksi kun en jaksa laittaa ruokaa, urheilen satunnaisesti, opiskelen laiskasti ja käytän samoja vaatteita koko ajan. En jaksa enää raahautua Lidln ostoksille vaan ostan ruokani kallista Hemköpistä, myöhästelen kaikkialta enkä vastaa puhelimeen.

Haluan nyt piristykseksi kuitenkin jatkaa mun sunnuntaista "viikon parhaat"- listaa. Viikon paras juoma on glögi ja viikon luovin ja innostavin kokemus oli seikkailu Myrorna kirpputorilla. Ostin esittelemäni pöydän lisäksi samalla kerralla kukallisen lämpimän villapaidan, semmoisen hepenepaidan, kaksi lämmintä pipoa sekä pinkin puettavan ryijyn. Piristyin kovasti ostoksistani. Ehkä sen voisi lisätäkin mun syntien listalle. Ostaminen tekee mut iloiseksi.