Viikon parhaat

Viikon paras

Viikon paras hetki on ollut Skype-puhelu ystäväni kanssa. Mikään ei korvaa kyllä hyviä ystäviä. Tunnen oloni täysin väärinymmärretyksi niin monta kertaa viikon aikana, että jutteleminen ystävän kanssa on suuri toivoa herättävä kokemus. Tässä maailmassa on ainakin yksi ihminen joka minua ymmärtää ja on minulle rehellinen. Olen tässä viime aikoina ymmärtänyt myös sen, että minun rehellisyyteni ja avoimuuteni kestäminen on sekin jo aikamoinen meriitti. Lähetän tässä nyt blogin kautta paljon rakkautta ihmiselle, jonka nimi kuuluisi olla sanakirjassa määritelmänä ystävälle. Puss!

Viikon onnistuminen

Olen tämän viikon aikana herännyt jo useampaan kertaa heätyskelloni soidessa ennen kello kahdeksaa. Koen onnistuneeni :D

Viikon epäonnistumiset

Opiskelu ei suju, ei sitten millään. Ympäristöoikeus on yhtä takkuamista, enkä tajua aineesta kunnolla mitään. Toivotaan että jossain vaiheessa helpottaa. Tiistaina karkasin kirjaston sijasta Ikeaan, josta ostin seinäkellon ja kynttilöitä. Ikea-reissu vei kolme kokonaista tuntia elämästäni ja reissun tuloksena olin vain väsynyt ja kiukkuinen. Lauantaina yritin kiriä opiskeluissa kiinni, mutta jatkuvasti soiva puhelimeni esti kaiken keskittymisen ja etenin lukemisessa 5 sivua. Sunnuntaina jatkoin opiskelua lukemalla 10 sivua lisää. Ei mene siis opiskelu ihan nappiin. Sen sijaan pesin neljä tuntia pyykkiä ja katsoin YouTubea.

Viikon spontaanit

Oltiin lauantaina kahdeksan henkisellä porukalla uudessa ranskalaisessa ravintolassa. Tarkoituksena oli tilata simpukoita, mutta keittiöstä tuli tylysti viesti että simpukat olivat päivältä jo loppuneet. Simpukoiden sijaan päädyin syömään kanaa ja se oli ihan hyvää. Muu seurue söi mm. Chevre-juusto hampurilaista, lammasta, possua ja etanoita. Ravintola oli todella tunnelmallinen ja ruoka ainakin muiden mielestä herkullista. Ruotsissa ravintolassa käyminen on halvempaa kuin Suomessa ja päädyinkin maksamaan illallisesta viineineen jotain 25 euron luokkaa. Noh 25 tuntuu itse asiassa aika Suomen hinnalta, mutta yleensä ulkona syöminen on huokeampaa täällä Gbgssa. 

Jatkettiin iltaa Calor nimiseen baariin, jossa osa porukasta viihtyi pilkuun asti. Minä läksin aikaisemmin kotiin kun "mun piti seuraavana päivänä lukea". Opiskelu ei tunnetusti tänään sujunut, mutta kotiin lähtö oli siitä huolimatta hyvä päätös. Tanssi lattialla nimittäin pyöri mm. meidän hallintoprossioikeuden opettaja ja muita hiukan epämukavia puolituttuja, joten nukkumaan lähteminen oli vaihtoehdoista paras. Ei olisi ollut fiksua salsata oman opettajan kanssa ainakaan näin ennen tenttiä, vaikka eikös se vielä pari vuosikymmentä sitten ollut ihan tapa, että reittä pitkin pääsi kohti menestystä. Ei ehkä kuitenkaan.

Viikon tunnelmallisuus

Joulukonsertti Vasa kirkossa oli kyllä tunnelmallinen kokemus. Kirjoitin konsertista jo aiemmin, mutta niin paljon nautin konsertista että toistan nyt itseäni. Kysymyksessä oli Chalmersin kuoro joka lauloi kauniita joululauluja kauniissa kirkossa. Mietin kirkon penkillä istuessani, että vastaavanlaista rauhoittumista pitäisi harrastaa enemmänkin. Stressi laukeaa alta aikayksikön kun istuu kynttilöin valaistussa kirkossa ja kuuntelee kaunista laulantaa. Sieluni nautti täysin siemauksin.

Ensi viikkoon

Video on hyvin hyvin surullinen. Suosittelen että ette katso jos ette halua tulla surullisiksi. Klippi kosketti minua kuitenkin niin paljon että haluan jakaa sen täällä blogissani.

Mitä ajatuksia klippi herätti?

Joulukonsertti

Oltiin eilen Julian ja Daevidin kanssa virittäytymässä joulutunnelmaan Chalmersin (Gbgn teknillinen korkeakoulu) kuoron joulukonsertissa Vasa kirkossa. Olin aivan lumoutunut kahden tunnin konsertin jälkeen, niin kaunista laulu oli. Tästä on hyvä jatkaa joulukuun viettoa.

Haga 02.12

AiAi Ai! Kuinka voi ihminen olla tanssimatta kun tällainen kappale soi? Tässä Brasilia niin kuin minä sen koin 2006-2007. Tuossa videossa tiivistyy kaikki mitä Brasilia minulle on. Ihmiset ovat vaaleita, tummia, mulatteja ja aina niin kauniita. Musiikki on sertanejoa joka on tuollaista kummallista haitarihumppaa mutta kummallisuudestaan huolimatta saa fiiliksen korkealle. Biisin sanat on yksinkertaiset ja semmoiset ihastus-keskeiset. Lyriikasta ei saa mitään syvempää irti ja mukana laulamaan oppii nopeasti. Jokaiseen kappaleeseen on oma tanssi, jota koko yleisö tanssii mukana. Yleisössä vetää miesporukat ympyrää ja etsii ficar-seuraa eli tyttöjä joita voi pussata ja sitten jatkaa matkaa. On ihan normaalia pussailla 10-15 tytön kanssa saman illan aikana. Tytöillä raja menee ehkä jossain kuudessa miehessä ilta. Kaiken lisäksi kappaleeseen on kerätty kaikki brassi portugalin kliseet: Nossa, vamos embora! Hein? Que delicia!

Brasiiiiiill!

Tässä lyriikat englanniksi:

Wow, wow
You're gonna kill me that way
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Delicious, delicious
You're gonna kill me that way
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Saturday party night
Everyone began to dance
The hottest girl of the place passed me by
So I got the guts up and began to say to her
Wow, wow
You're gonna kill me that way
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Delicious, delicious
You're gonna kill me that way
Ah when I get my hands on you, (poor you)
Ah when I get my hands on you, (poor you)

Käännös ei ole minun vaan Googlettamalla löydetty. Voin vahvistaa että kappaleen yksinkertaisuudesta huolimatta on tälläkin kertaa käynyt niin että suora kääntäminen alkuperäiskielestä englanniksi on aika pahasti epäonnistunut. Hahmotatte kuitenkin idean. Äärimmäisen putkiaivoiset lyriikat ja provoisoivaa tanssia = Brasiliaa parhaimmilaan.

http://lyricstranslate.com

Snabba cash GBG

Olen jo pitkään tuntenut pientä painostusta Handelshögskolanin puolelta. Porukka on niin prändättya, että päätä huimaa. Kaiken A ja O on sulautua joukkoon ja omistaa samat tuotteet kuin kaikilla muillakin. Kuuluakseen Handelsin hyväksyttyihin ja saadakseen ystäviä tulisi omistaa kaikki uusimmat Applen tuotteet (iPhone, Mac-kone ja mielellään vielä iPad). Sateella pitäisi kulkea Hunter-kumppareissa ja verhoutua putiikki röyhelöihin päivästä toiseen. Bootsit pitää olla aina tiettyä merkkiä ja uudet joka vuosi. Facebookissa on oltava ainakin yksi I-LOVE-USA-valokuvakansio ja statuspäivytksiin saa kirjoittaa vain shoppailusta ulkomailla tai opiskelusta kirjastossa "med de finaste jurister". Jotain huonompaa merkkiä olevat vaatteet voi vielä saada anteeksi ja normeista poikkeavat statuspäivitykset voi piilottaa muilta juristeilta, mutta jumankeuta jos sinulla ei ole iPhonea! Jos et tiedä mitään Appseista tai jos et pysty tarkistamaan pykälöiden sanamuotoa puhelimestasi olet niin OUT kuin ihminen Handelsissa voi olla.

Olen tiedostanut Apple-painostuksen pitkään, mutta olen vain päättänyt olla välittämättä i-villityksistä (etenkin tietäessäni mitä Applen tuotteet maksaa). Olen jopa julistanut pienen vastarinnan Applen-tuotteita vastaan, vaikka todellisuudessa tulen vain itse kärsimään mökötyksestäni. Applen tuotteet ovat oikeasti mainiota, mutta ei välttämättä kuitenkaan jokaisen roposen väärtejä(?).

Eilen keskiviikkona kohtasin ensimmäisen kerran avoimen elektroniikka valintojeni kyseenalaistamisen. Istuimme ryhmätyömme kanssa, kun yksi ryhmätoverini totesi, että olen pöydässä ainoa jolla ei ole Applen konetta. Kännykkäni oli pöydällä jolloin toinen ryhmäläinen pääsi huomauttamaan, ettei minulla ollut myöskään iPhonea. Kysymyksessä oli vain hyväntuulinen keskustelu ja toteamus etten ole niin kuin kaikki muut ryhmässä. Sain heitettyä koko jutun suorastaan vitsiksi kun kerroin ryhmälleni että kutsun parinkympin Samsung-kännykääni iPhone vitoseksi. Ryhmän mielestä se oli todella haúskaa. Niin minustakin. Ei haitannut olla erilainen niin tylsällä tavalla kuin omistamalla halvin mahdollinen kännykkä ja halvin mahdollinen tietokone. En vaan nyt sulaudu joukkoon ja sillä siisti.

Mietin ryhmätyömme jälkeen, että tasapainoilu Handelsin ja todellisuuden välillä on jotenkin todella hankalaa. Koulussa pitäisi näyttää siltä että "pappa skitar pengar och jag får allt jag vill" ja koulun ulkopuolella puolestaan saa hävetä jos omistaa jotain kalliimpaa. Normaalissa elämässä saa selitellä matkusteluaan, uutta paitaansa tai nahkasta tehtyä laukkuaan, kun taas koulussa oletus on että voisi lähteä shoppailemaan New Yorkiin minä hetkenä hyvänsä ja nahkalaukkuja tulisi omistaa kahdeksan ja kaikkien niiden tulisi olla jotain hienoa merkkiä.

Minun tulisi oikeastaan ostaa kaksi puhelinta: yksi kouluun ja yksi vapaa-ajalle, vaatteet minun tulisi vaihtaa aina koulupäivän jälkeen ja photoshopata itseni Miamiin. Tuollaisesta kaksoiselämästä Handelshögskolanin ja todellisuuden välillä on kirjoitettu kirjakin, joka on kuvattu jopa elokuvaksi. Elokuvan ja kirjan nimi on ruotsiksi Snabba cash ja suomeksi Rahalla saa. Kirjailija on nimeltään Jens Lapidius. Kannattaa katsoa elokuva, jos olette kiinnostuneet Ruotsin rich brat-kultuurista.

Todellisuudessa en halua edes sulautua joukkoon. Minulla ei ole mikään tarve pysyä mukana koulumme uusimmissa trendeissä ihan pelkästään jo sen vuoksi, että kysymyksessä on upottava suo joka johtaa lopulta velkakierteeseen. Olen tullut hyvin tietoiseksi koulumme kerman tuotteiden hinnoista ja olen sitä mieltä ettei kenelläkään parikymppisellä tulisi olla varaa sellaiseen elämään. En ole myöskään todellakaan ainut koulussamme joka haistattaa pitkät merkkikilpailulle. Kaikki mukavimmat ihmiset eivät edes kiinnitä huomiota ympärillä riehuvaan kilpailuun. Materialistuminen saattaisi jopa johtaa siihen että omat kaverini alkaisivat katsomaan minua vinoon. Minä pidän vaatteista, kengistä, laukusita ja muusta materiasta, mutta kaiken saa aina myös halvemmalla. Haluan ostaa laatua, mutta merkistä en rupea maksamaan. Elektroniikassa minulle kelpaa se mikä toimii, mutta pieni hinku minulla kyllä olisi ostaa älypuhelin. Olisihan se kätsyä jos pääsisi puhelimella nettiin.

Askel kohti parempaa

Rasti seinään! Laura heräsi tänään herätyskelloon ja istui aamiaisella jo ennen puoli kahdeksaa. Niin hyvin onnistuin aamuheräämisessäni, että uskon että tänään voi tapahtua muitakin suuria ihmeitä. Tapaan varmaan jonkun Bernadoten tai saan pusun joltain vieraalta ratikassa. Ei sitä koskaan tiedä. Toiveet ja odotukset on korkealla kun on onnistunut heräämään aamulla aikaisin.

Missasin eilen pakollisen opintokäynnin Ekocentrumissa ja tänään olin korvaamassa käyntiä sitten toisen ryhmän kanssa. Opintokäynti oli todella inspiroiva ja olen taas ihan innoissani kierrättämisestä ja kestävästä kehityksestä. Sain lisäksi vahistusta tekosyylleni ostaa tuotteista aina laadukkain (lue kallein) sillä Ekocentrumin miehen mukaan on viisasta ostaa kerralla hyvää (lue kallista) kuin ostaa kolme kertaa sama halpa tuote.

Minulla oli hyvin valikoiva kuulo tuolla opintokäynnillä. Siinä vaiheessa kun puhuttiin lentämisen ympäristövaikutuksista, huomasin että kielitaitoni ei selkeästikään riittänyt ymmärtämään kuinka saasteellista on lentää lentokoneella. Noh jaah, kyllä minä oikeastaan senkin ymmärsin, mutta oli paljon kivempi kuunnella kuluttamistani tukevia perusteluita kuin perusteluita sille miksi minun ei tulisi matkustaa.

Viime viikon parhaat

 Viikon häpeä

Jos myöhästely olisi meriitti niin olisin hyvin ansioitunut. Olin ajoissa ehkä kaksi tai kolme kertaa viime viikolla. Tuo on erittäin huono tulos ottaen huomioon, että päiväni sisältää keksimäärin viisi tilannetta josta voi olla myöhässä.

Viikon paras ilta

 Kazakstanilais-venäläinen illallinen lauantaina oli todella onnistunut. Meitä oli illallisella kai jopa 14 ihmistä ja tunnelma oli oikein rento. Nautiskeltiin aluksi hiukan lämmintäruokaa (jauhelihapihvejä/lohkoperunoita/salaattia), jonka jälkeen alkoi mäti- ja vodkatarjoilu. Kokkeina toimivat kazakstanilainen kaverimme ja hänen venäläinen kaverinsa, joka oli Göteborgin visiitillä.

Ilta oli erinomaisen onnistunut ja kaverimme koti aivan upea. Olisin voinut napata vaikka kuinka monta huonekalua tai sisustusjutskaa mukaan. Juuri sellaista vaalean romanttista tyyliä yritän minäkin tavoitella täällä omassa kodissani.

Viikon piristys

Koululla ollut GADDEN-messu oli todella piristävä juttu. Koulu sähisi ja oli ruuhkautunut, kun käytävät oli täyttynyt yritysesittelyistä ja urakiihkoutuneista oppilaista. Minäkin kävin hiukan jutustelemassa yritysten kanssa, mutta enimmikseen pyöriskelin ihmisjoukon seassa vain tunnelmaa fiilistelin.

Viikon "vihdoinki"

Pidimme vihdoin Göteborgin ruotsinsuomalaisten kokouksen ja hauskaa oli taas jälleen. Istuimme viidestään pienessä ryhmätyöhuoneessa, mutustelimme hiukan GADDENista saatuja kakkuja ja vaihdoimme kuulumisia enemmän tai vähemmän äänekkäästi. Saatiin me myös hiukan päätöksiäkin tehtyä. Lystikkäintä on tuleva itsenäisyyspäivä-juhlamme 6.12. Sitä odotan innolla.

Viikon pimeydestä selviytymisvinkki

Vanhojen matkakuvien katselu tietokoneelta. Piristää aina!