Viikon parhaat

Viikon projekti

Tästä voi seurata niin mitä vain. Ostin kirpparilta 25 eurolla hienon "kirsikkapuun värisen" aamiaispöydän. Pöydän pinnasta jäi kuitenkin kaksi päälimmäistä maalikerrosta teekuppini pohjaan kiinni. Kirsikkapuu osoittautui vain hienoksi maalipinnaksi, ja alta paljastui pääsiäisen keltainen mattamaali.
Katsotaan miten mun projektini käy. Olen ihmistyypiltäni innokas aloittaja, mutta äärimmäisen huono lopettaja. Tarkoituksena olisi maalata pöytä hiomisen jälkeen kuultavan vaaleaksi, niin että puunsyyt paitasivat maalin läpi. Toivon kovasti, että mulla kestää maltti ja kestävyys tämän projektin lopettamiseen. Olisi hirmuisen kiva saada pieni onnistumisentunne uuden siistin aamiaispöydän myötä.

Viikon kauneusvinkki

Hiekkapaperi ja puupöly eivät tee hyvää iholle ja sormenpäille. Mä voin pian hioa tuota pöytää omilla kätösilläni, sillä kämmeneni ovat muuttuneet ihan karheiksi tuossa hiomisen lomassa. Täytyy ostaa varmaan työhanskat pöydän työstämistä varten. Ei tule mitään mun ensi viikon oikisseminaareista, jos joutuu kättelemään ihmisiä karhein kätösin.

Viikon Muumi-masennus 

Mä olen ihan väsynyt olemaan suomalainen/ulkomaalainen/erilainen/"ei ainakaan Göteborgista"lainen. Oon väsynyt siihen, että mua tervehditään suomenruotsilla ja kutsutaan Muumiksi. En jaksa myöskään sitä, että ihmiset kommentoi aksenttiani. En jaksa olla ihmisten arvuutteluleikeissä norjalainen, vaasalainen tai tunturitonttu Lapista. Ei ole kivaa olla erilainen. Haluaisin, että porukka kerrankin kuuntelisi mua eikä mun vitsin väärän kuulosta ruotsinkieltäni. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan tarkoita huomioillaan tai vitseillään pahaa, mutta mä olen vaan juuri nyt tällä hetkellä ja tällä viikolla väsynyt olemaan erilainen. 

Olen tehnyt tietoisen päätöksen, yrittää olla puhumatta Suomesta. Tilasin lisäksi kirjastosta CDllisen lausumiskirjan, jonka avulla yritän opetella puhumaan niin kuin ruotsalaiset. Mä en jaksa sitä, että ihmiset arvuuttelevat mistä mä tulen. Murteet on luonnollinen osa kieltä, enkä koskaan tule oppimaan täysin hyvää ja neutraalia puhetapaa, mutta yritän nyt kuitenkin. Mä olen 120 prosenttisen varma, että mun uskottavuuteni paranee jos opin puhumaan neutraalimmin, ilman vierasta aksenttia. On vaan aika tylsää, että ihmisen on menetettävä kaikki viitteet juuristaan saadakseen olla rauhassa ja tullakseen otetuksi tosissaan.

Onko teillä vinkkejä siihen mitä voi vastata ruotsalaiselle joka lausuu kaikki tuntemansa suomalaiset kirosanat ennen kuin ehdit tervehtiä tai pölvästille, joka toteaa "muumi-ruotsisi" muistuttavan häntä pottaikä-aikakaudesta?

On ilmoja pidelly.

Tältä näytti Skånegatanilla Göteborgissa eilen. Ei ole oikein marraskuun ilmat vielä saapuneet.

Nu är det på allvar

 Viime viikolla vielä sanoin, että pystyn tunnelmoimaan ja nauttimaan syksystä ihan vain vuodenajan oman ihanuuden vuoksi. No nyt ovat asiat ja olosuhteet muuttuneet! Olen virallisesti julistanut sodan syksyä vastaan. Olen kipeä, nuhainen ja pottuuntunut. Aseistautumiseni on menneen viikon aikana kehittynyt räjähdysmäistä vauhtia. Kaakaojauhon ostaminen oli vasta lasten leikkiä. Pankki räjähti todellisesti eilen! Niiskuttelin ja köhin kirjastossa, kunnes päätin, että minä en enää tätä syksyä jaksa Nyt alkoi mulla joulunodotus. Menin kauppaan ja ostin glögiä, pipareita ja klementiinejä.

Flunssa taltutetaan villasukkilla, pehmeillä pöksyillä ja isolla villapaidalla

Jokainen on oman elämänsä seppä, virheiden kautta tekee virheitä ja muita tämänhetkisen elämäni viisauksia

Virheiden kautta oppii

Virheiden kautta oppii on yksi tämänhetkisen elämäntilanteeni suurimmista viisauksista. Teen paljon virheitä ja opin niistä paljon. Virheiden suuruus vaihtelee pienestä keskisuureen, ja tähän mennessä pahin virheistä aiheutunut lopputulos on ollut pahamieli ja ihmisten loukkaamminen. Vielä en ole mitään henkeä uhkaavaa virhettä tehnyt, enkä toivottavasti tule tekemäänkään, mutta paljon olen rahaa, aikaa ja energiaa tuhlannut. Olen menettänyt kasvoni ja joskus ihmisten (ja joskus omankin) luottamuksen minuun, mutta ainakin tiedän sitten seuraavalla kerralla toimia toisin. Ihminen oppii myös itsestään paljon tekemällä virheitä. Olen ainakin todennut hyvin vahvasti, että usein minulla on virheitä tehdessä jo pieni fiilis siitä, ettei teko tai valinta ole välttämättä se oikea.Yksi asia on kuitenkin immuuni tälle elämänviisaudelle: myöhästely. Minä en koskaan opi olemaan ajoissa, vaikka kuinka se ihmisten mieltä pahoittaakin.

Jokainen on oman onnensa seppä

"Jokainen on oman onnensa seppä" on minulle hiukan ristiriitainen sanonta. Osaltaan uskon siihen täysin. Kaikki me olemme vastuussa itse siitä, että olemme onnellisia. Kukaan eikä mikään voi tehdä ihmistä onnelliseksi yksinään, vaan onnen on tultava sisältä päin. Ei voi seistä vain tumput sojossa odottaen, että joku ulkopuolinen asia tai jokin ihminen saisi toisen ihmisen onnelliseksi. Ristiriita syntyy toisaalta siitä, että olen uskonut sanontaan joskus liiankin paljon. Elämä on aika raskasta, jos uskoo siihen, että pystyy takomaan kaikki unelmansa todellisiksi ja itsensä onnelliseksi. En välttämättä usko enää siihen, että onni olisi aktiivisesti saavutettavissa. Oma mottoni perustuu nykyään enemmän siihen, että asenne ratkaisee. Ihminen pystyy suhtautumaan elämään positiivisesti ja yrittää löytää onnensa turhauttavissakin tilanteissa. Onnen perässä juokseminen "yes, I can"-asenteella ei kuitenkaan ole mikään avain onneen. 

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Haluaisin kovasti muuttaa tämän sananlaskun merkitystä, sillä sehän on vain makukysymys kumpi on parempi mustikka vai mansikka. Mustikkapiirakka on ihan sika hyvää, mutta joskus vie tuoreet mansikat voiton. Joskus mustikat on puolestaan kitkeriä tai mansikat homeessa. Onko sitten kiva arvottaa mustikka ja mansikka tällaisessa sananlaskussa? Tosiasia on kuitenkin, että olen sielulta ja vereltäni suomalainen, joten kyllä se oman maan mansikka vie sitten loppupeleissä voiton. Mutta kuten sanoin, on mustikatkin kyllä hemskutin hyviä. Aika onni, että voi valita mansikan ja mustikan välillä ja elää myös sellaista kuningatarhillo elämää.

Suo siellä, vetelä täällä

Pätee monessa tilanteessa, ja etenkin alkutalven loskakeleissä. Juttu on niin, että usein sitä joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä. Pessimistisinä päivinä keskityn oman sisältöni saaneen "oma maa mansikka, muu maa mustikka"- ajattelun sijasta "suo siellä, vetelä täällä"-ajatteluun. Suomen ja Ruotsin välillä on paljon tuollaisia pessimistisiäkin puolia. Suomalaiset ovat ujompia, mutta vilpittömämpiä ystäviä kun taas ruotsalaiset ovat ystävällisiä ja sosiaalisempia, mutta heidän kanssaan on vaikea ystävystyä ja läheistyä. Niinpä sitä voi sitten valita, että tykkääkö enemmän juroista tuppisuista vai iloisista selkään puukottajista. YLEISTYSTÄ, mutta kuitenkin.

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan

Olen kovin kiinnostunut tämän sanonnan sisälltöstä ja olen myös havainnut monen ihmisen noudattavan tällaista ajatellua. Oman "virheiden kautta oppii"- mentaliteetin ansiosta, toivon kuitenkin, että ihmiset ovat kärsivällisiä ja antavat toheloillekin uuden mahdollisuuden. Sanonnan noudattaminen on usein kuitenkin pelkästään tervettä. Ei ole mitään syytä kohdella hyvin ihmistä, joka kohtelee sinua kuin roskaa. Sanonnalla on myös ennalta ehkäisevä tarkoitus. Jos uskoo siihen, että "metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan", on varmasti paljon parempi ihminen, koska ei itse halua koskaan tulla huonosti kohdelluksi. Iloisella ja hyväntuulisella asenteella saa paljon enemmän hyvää vastineeksi kuin yrmeällä mielellä ja huonolla käytöksellä.

Iloista viikonalkua! Muistakaa, että virheiden kautta oppii!

Viikon parhaat

Viikon paras yritys siivota

... alkoi perjantaina ja päättyi sunnuntaina epäonnistumiseen. Vetoa siihen että mulla on syysmasennus ja hetkellinen ADHD eli en pysty päättämään sitä minkä alotin. Nyt saan olla vain iloinen, etten yrittänyt aloittaa suursiivousta, joka tyyppillisesti alkaa kaappien tyhjäämisellä ja jatkuisi kaappien pesemisellä. Olisi ollut huonompi juttu  jättää suursivous kesken siinä kaappien tyhjäämisvaiheessa. Onneksi jätin kesken vain tavallisen siivoamisen.

Viikon paras lukemisen skippaus tekosyy

Iltakävely Julian kanssa. Käveltiin syksyisen virkeässä ilmassa pitkin Göteborgin nättiä satama-aluetta ja päädyttiin teelle Linnégatanille. On kivaa jutella tyttöjen juttuja, höpötellä ja puputella.

Viikon hauskin ilta

Jönköpingissä vaihdossa oleva kaveri tuli kavereineen käymään Göteborgissa ja oltiin lauantai iltana ulkona. Istutiin parissa olutpubissa, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Sticky Fingersiin, joka on hiukan semmoinen rockahtavampi baari. Kuunneltiin live-musiikkia ja tanssittiin peruspoppijytä biisien tahtiin.

Viikon hauskin tuttavuus

Thaimaalais-brittiläinen valokuvaaja/hiihdonopettaja, joka on muuttanut Göteborgiin entisen tyttöystävänsä perässä. Tyyppi pakkasi kamansa kahdeksaan pahvilaatikkoon Sveitsissä ja laittoi laatikot postiin muutama päivä sitten. Tämän jälkeen mies ajoi lentokentälle ja muutti Ruotsiin. Laatikot on lähetetty miehen ex-tyttöystävän osoitteella ja miehen on yritettävä löytää asunto ennen kuin pahvilaatikot saapuvat Ruotsiin. Kaverini tapasi miehen siis hostellissa, jossa tyyppi ilmeisesti majailee kunnes löytää kodin. 

Viikon paras netti-TV hetki/viikon paras ostos

Idols/lentoliput Suomeen

High on Autumn

http://alleinimwald.tumblr.com/post/12197111437

 

 

Toiset herää tähän marraskuuhun hiukan myöhässä. Mulla on ollut koulussa niin kova kiire, että väsymys painaa päivästä toiseen ja nukun, jokatoinen päivä pommiin. Marraskuu on päässyt kiireiden ja väsymyksen vuoksi yllättämään täysin. En ole edes kunnolla huomannut, että ulkona on kylmää ja pimeää.

Perinteinen syysmasistelu kuuluu jokaisen pohjoismaalaisen joulun odotukseen. Siinä vaiheessa, kun ulkona on pimeetä ja kalsea tuuli, alkaa kamalanmoinen valitus, jota tyynnytellään muistamalla, että pian on joulu. Jouluodotus on ainakin täällä Ruotsissa kova sana näin marraskuun alussa. Joululeivonnaiset tulivat kauppoihin jo reilu viikko sitten ja joulukoristeita on myyty jo syyskuusta lähtien.

Mä olen innostunut tästä syksystä kyllä ihan ilman joulunodotustakin. Istuin tänään kirjastossa kymmeneen asti illalla ja kirjastosta ulos astuessani totesin maan olevan taas märkä ja ulkona olevan pilkkopimeää. Koska pienestä flunssastani johtuen en päässyt tänään salille, ajattelin lääkitä itseäni ja juhlistaa syksyä kuumalla kaakaolla. Poikkesin kotimatkallani Hemköpiin ja ostin tummaakaakaota, kolme viikunaa ja kaksi mangoa (kaikkea muuta paitsi Fairtraid ja kestäväkehitys sisältöinen ostoskori. Harmittaa että mangoilla ja kaakaolla herkuttelu on vähän väärin). Kaakaotani varten ostin myös litran maitoa, jota en saanut mahdutetuksi laukkuuni, joten kannoin pönikkää loppumatkan kädessäni.

Matkalla kotiin sain aivan mielettömän tyytyväisyyden tunteen. Oli ihanaa olla Göteborgissa juuri sinä sateisen vilpoisena syyshetkenä. Kantelin maitolitraa kainallossani kaupungin pääkadun ylittäen ja katselin vastaan tulevia ihmisiä. Ratikoiden kylttivalot loistivat tihkusateessa upeasti ja ratikoiden ovien pauke ja kuulutusäänet loivat minulle hyvin kotoisan tunteen. Ihmiset olivat pukeutuneet lämpöisästi ja minäkin olin vetänyt äidin tekemän kaulahuivin lämpimästi kaulanympäri. Puolipelottavat Göteborgin taksit huristelivat kaduilla ja Sibyllan nakkikioskin tuoksut leijuivat kosteassa ilmassa. Minun olisi melkein tehnyt mieli tanssia iloisuudesta. Sinä hetkenä mietin, etten välttämättä palaisi Suomeen, vaikka mahdollisuus minulle annettaisiinkin. Täällä on kivaa!

Himskatin viikonalku

Onpa ollut muuten harvinaisen huono viikon alku. Kaksi kokonaista päivää pienempää tai suurempaa takkuamista. Myöhästelyä, sekä psyykkistä, että fyysistä huonovointisuutta, aikaansaamattomuutta, levottomuutta, mässäilyä, nyrpeitä naamoja, väsymystä ja unettomuutta. Olen ehtinyt närkästyttämään ihmisiä ja närkästymään ihmisiin, vaikka viikkon on vasta aluillaan. Naamani on turvonnut ja paisunut kuin sikotautisella ja mun viime viikolla ostamani silmälasit on osoittautuneet halpislaseiksi. Koulussa opiskellaan saakutin vaikeita juttuja, joista en tule koskaan elämässäni hyötymään. Opettajammekin asenne on, että "tää on ihan sika vaikeeta ja nää säännöt muuttuu taas kohta. En mäkään ymmärrä tätä kokonaan". En ole tehnyt ruokaa koko viikkona, vaan elänyt jugurtilla ja myslipatukoilla. Hiukseni on likaiset ja mulla ei ole yhtään puhtaita sukkia. Lattiani on pölyinen ja vuokran maksoin vasta tänään vaikka eräpäivä oli eilen. Aamulla en herää ollenkaan herätyskelloon ja potutus alkaa sillä sekunnilla kun astun ulko-ovesta ulos. Tekisi mieli töniä mummelit ja perheenäidit tieltä pois kun suihdon menemään kaduilla.

Ei elämä ole kuitenkaan yhtään hullumpaa. Mun päiväni on tänään kirkastunut jo kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli, kun olin niin vihainen ja ärtyinen, että päätettävissä oli vain, että keneen minä huonon oloni purkaan.

Sitten se saapui. Päiväni kaunein auringonpaiste ja koko viikon pelastus. Koulutoverini, johon minulla on viimeisen vuoden ajan ollut stalkausviritteinen ihastus. Sieltä hän tuli kulman takaa aivan yllättäen ja jäi jälleen juttelemaan. Välillämme oli jopa hetkiä jolloin välimatkaa oli vain muutama sentti kun katsotiin ihastukseni iPhonesta Nordean säästöohjelmien kursseja. Tunnelma (Lauran päässä) oli virittäytynyt. Ymmärrän täysin, että tämä minun kuvailuni voisi helposti löytyä myös Mix Girls tai Demi palstalta, mutta totta se on: olen henkisesti 13-vuotias. Ainakin silloin kun kysymyksessä on tämmöiset ihastus-kiinnostus-jutskat.

Toinen päivän mukava hetki oli, kun olin salilla ja riisuin vaatteitani treenin jälkeen. Laukussani oli eilen mennyt rikki lilanvärinen mustekynä, joka oli värjännyt mm. urheiluliiveistäni ison peukalon kokoisen läntin. Hikoillessani eilen salilla, oli väri tarttunut myös hmmmm....mun rintaani...sillee tuohon...ihan tissiin oli se läikkä jäänyt, enkä ollut saanut sitä suihkussa hinkaamallakaan pois. Haalentunut läikkä muistutti itseasiassa kovasti mustelmaa, ja eilen olin itsekin sitä pelästynyt, mutta sitten tajunnut, että se on vain mustetta. Tänään en kuitenkaan salilla enää läikkää muistanut, joten mulla kesti hetken aikaa tajuta, että miksi porukka ympäillä oli niin kauhistuneen näköisiä. He eivät ilmeisesti olleet tottuneita siihen, että porukalla on ruhjoutuneet tissit. Vauvautunutta tunnelmaa, ei auttanut se että muistaessa läikän olemassa olon, aloin kikattamaan itsekseni ja velmuilemaan ilmeilläni. Raukat mahdollisesti traumatisoituvat hetkeksi :D

Toivottavasti loppuviikko menee paremmin.