Kuulumisia

Palasin jälleen lenkiltä ja olen aivan euforiahumalassa. Koko kehoa kivistää ja ihon alla paistuu, kun pyristelin viimeisetkin energiahiukkaset kehosta lenkkipolulle. Vielä ei voi sanoa, että parin viikon päästä juostava Göteborgs Varvet menisi kuin vettä vain, mutta ainakin olen taas löytänyt rakkaan juoksuharrastuksen pariin.

Teen tällä viikolla ryhmätyötä oikiksen ekalla olevien opiskelijoiden kanssa. Skippasin kyseisen ryhmätyön viime vuonna, joten  saan täydentää opintojani tänä vuonna. Onni onnettomuudessa, että ryhmätyön tekeminen sattuu vasta tälle vuodelle, sillä ryhmätyö päättyy työmme esittellyyn Ruotsin suurimman (tai toiseksi suurimman, riippuu keneltä kysytään) asianajotoimiston edustajalle heidän tiloissaan Vingen toimistolla. Tehtävänämme on tehdä niin sanottu Due Diligence -katsaus eli käydä läpi erään yrityksen kaikki asiakirjat ja dokumentit ja sen jälkeen esitellä havaintomme asiakasyrityksellemme. Asiakasyritys päättää havaintojemme perusteella tuleeko yritys ostamaan tarkastamaamme yrityksen. Aloittelevien juristien työ pyörii aika paljon due diligence - tarkastusten ympärillä, joten on mukavaa päästä testaamaan omia taitojaan tehtävissä, joissa mahdollisesti pyörii myös jatkossa. Tämä oli siis asia josta kerroin olevani "kännissä" tänään.

Kaiken kaikkiaan on tänään ollut oikein kiva päivä. Aurinko on paistanut, ensi viikolla on vappua ja mun ystäväni Göteborgin reissu lähestyy. Voisi mennä huonomminkin.

 Otin hiukan kuvia mun puhelimella Handelshögskolanin edestä toissapäivänä

Kevät

Kalseat kuulumiset

Tänne kuuluupi kylmää kevättä, kesätyönhakua, pientä heikotusta ja prosessioikeutta. Styr och Ställ pyörät ovat palanneet taas kuvioihin ja olisin asiasta erittäin onnellinen ellei ulkona olisi 3 astetta lämmintä ja kevätpuhuri. Muutama plusaste tuntuu kylmän pyörän ohjaustangon ympärille puristettujen nyrkkien iholla Siperian kalseudelta ja nahkahanskat olen ehtinyt jo kevätonnessani kadottamaan paikkaan X (täällä kotona ne on jossain). Naama irvessä poljin aamupäivällä luennolle ja yritin eleytyä auringon paisteeseen. Uskon, että tämän päiväinen pakkaspolkaisu oli hyvä totuttelu lähestyvään Suomenvisiittiin. Lento kohti Helsingforsia startaa keskiviikkona kello 8 jotain ja Suomessa keikkuilen sitten jo 11 maissa. Pakkaan tosin koulukirjat mukaan, joten mikään superloma mulla ei ole tulossa. On kiva kuitenkin päästä nauttimaan tärkeiden ihmisten seurasta ja kevään viimeisistä lumessa kahlauksista. Nyt ajattelin pyöräyttää vielä huomiselle pienen lounaslaatikon ja sitten odottelenkin jo Nukkumattia kylään.

Suurtalouskokkailut

 

Pyhitin iltani Skype-puhelulle ja lounaslaatikoiden kokkailemiselle. Ruokaerät ovat suuria, kun aikomuksena on hoitaa lounastarkoilu useammalle päivälle. Olen yrittänyt, kavereiden esimerkkiä seuraten, jättää liharavinnon vähemmälle ja tukeutua enemmän kasvisravintoon. Hyvin tuntuu tämä kasvikokkailukin sujuvan - oikeastaan tämä tuntuu helpommalta, kuin lihan valmistus. Sain kaveriltani tällä viikolla kommenttia siitä, että lounasloodani sisältävät vain "latmat" eli laiskanruokaa. En kuulemma panosta kokkailuun kotivaimon tasoisesti. Kerroin selityksesi sen, ettei mulla ole asunnossani uunia: monen tunnin paistisessiot ja gourmépiiraat ei onnistu pelkää liesilevyä sytyttelemällä. Sen verran kommentti kuitenkin kirpaisi, että mun oli pakko hiipiä kerroksemme yhteiseen keittiöön ja paistaa yksi pitsa OMATEKEMÄLLÄ POHJALLA. En usko, että pitsalla pääsee vielä gourmékokkien kastiin, mutta latmatia se ei nyt toivottavasti ainakaan ole.

Taas yksi niitä päiviä

Olin eilen illalla tervehtimässä Göteborgin kavereitani pienellä baari-kierroksella. Illan rauhallisuudesta ja maltillisesta alkoholin käytöstä huolimatta heräsin tänään vasta kello yksi iltapäivällä. Tiukat aamuherätyksen ja iltatreenit olivat kertyneet viikon aikana ilmeiseksi univelaksi.

Meillä on ryhmätyön kirjoittamisesta tänään lauantaina pieni tauko, mutta lupasimme kukin tahollamme valmistella yhteistä työtämme. Minä raahauduin kirjastolle kello kolmeksi ja kirjaston sulkeutuessa kello 18, painelin Lidln ruokaostoksille. Pieni nälkä vatsanpohjassa ei ole koskaan terve tunne ruokakaupassa. Ostin melkein oman painoni edestä ruokaa ja kannoin sitä sitten itku kurkussa kohti himaa ja katkerana laskeskelin kuinka moni muu täällä pohjoismaissa pystyy hoitamaan ruokaostoksensa kotiin helpommin kuin minä. Porukalla on autoja ja sellaisia vihkialttarin kautta hommattuja kotiorjia. Minäkin haluan sellaisen kauppaan huristelijan, joka kuskaisi mulle jugurttia jääkaappiin.

Ahnehtiminen ruokaostosten kanssa kostautui matkalla useaan otteeseen, sillä kauppakassini levisi kotimatkan aikana kaksi kertaa matkan varrelle. Kiltit ruotsalaiset kyselivät, että tarvitsenko apua, mutta en kehdannut pyytää ketään kantamaan mun banaaneja tai raejuustoa kotiin asti. Luovuus oli kyllä huipussaan, kun keskellä katua yritti miettiä, että miten 10 erilaista pakettia ja purkkia saisi kuljetettua kotiin ilman kassia. Selvisin kotiin asti, mutta leivänlevitteet jäi huomaamatta ja vahingossa matkalle. Toivon, että ruohosipuli tuorejuustoni maistuu, jollekin iloiselle Svessonille.

Tänään olisi yhdellä mun kaverilla pienet keittiöpartyt, mutta joudun valitettavasti jäämään kotiin ahertamaan kouluhommien parissa. Blääh.

Himskatin viikonalku

Onpa ollut muuten harvinaisen huono viikon alku. Kaksi kokonaista päivää pienempää tai suurempaa takkuamista. Myöhästelyä, sekä psyykkistä, että fyysistä huonovointisuutta, aikaansaamattomuutta, levottomuutta, mässäilyä, nyrpeitä naamoja, väsymystä ja unettomuutta. Olen ehtinyt närkästyttämään ihmisiä ja närkästymään ihmisiin, vaikka viikkon on vasta aluillaan. Naamani on turvonnut ja paisunut kuin sikotautisella ja mun viime viikolla ostamani silmälasit on osoittautuneet halpislaseiksi. Koulussa opiskellaan saakutin vaikeita juttuja, joista en tule koskaan elämässäni hyötymään. Opettajammekin asenne on, että "tää on ihan sika vaikeeta ja nää säännöt muuttuu taas kohta. En mäkään ymmärrä tätä kokonaan". En ole tehnyt ruokaa koko viikkona, vaan elänyt jugurtilla ja myslipatukoilla. Hiukseni on likaiset ja mulla ei ole yhtään puhtaita sukkia. Lattiani on pölyinen ja vuokran maksoin vasta tänään vaikka eräpäivä oli eilen. Aamulla en herää ollenkaan herätyskelloon ja potutus alkaa sillä sekunnilla kun astun ulko-ovesta ulos. Tekisi mieli töniä mummelit ja perheenäidit tieltä pois kun suihdon menemään kaduilla.

Ei elämä ole kuitenkaan yhtään hullumpaa. Mun päiväni on tänään kirkastunut jo kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli, kun olin niin vihainen ja ärtyinen, että päätettävissä oli vain, että keneen minä huonon oloni purkaan.

Sitten se saapui. Päiväni kaunein auringonpaiste ja koko viikon pelastus. Koulutoverini, johon minulla on viimeisen vuoden ajan ollut stalkausviritteinen ihastus. Sieltä hän tuli kulman takaa aivan yllättäen ja jäi jälleen juttelemaan. Välillämme oli jopa hetkiä jolloin välimatkaa oli vain muutama sentti kun katsotiin ihastukseni iPhonesta Nordean säästöohjelmien kursseja. Tunnelma (Lauran päässä) oli virittäytynyt. Ymmärrän täysin, että tämä minun kuvailuni voisi helposti löytyä myös Mix Girls tai Demi palstalta, mutta totta se on: olen henkisesti 13-vuotias. Ainakin silloin kun kysymyksessä on tämmöiset ihastus-kiinnostus-jutskat.

Toinen päivän mukava hetki oli, kun olin salilla ja riisuin vaatteitani treenin jälkeen. Laukussani oli eilen mennyt rikki lilanvärinen mustekynä, joka oli värjännyt mm. urheiluliiveistäni ison peukalon kokoisen läntin. Hikoillessani eilen salilla, oli väri tarttunut myös hmmmm....mun rintaani...sillee tuohon...ihan tissiin oli se läikkä jäänyt, enkä ollut saanut sitä suihkussa hinkaamallakaan pois. Haalentunut läikkä muistutti itseasiassa kovasti mustelmaa, ja eilen olin itsekin sitä pelästynyt, mutta sitten tajunnut, että se on vain mustetta. Tänään en kuitenkaan salilla enää läikkää muistanut, joten mulla kesti hetken aikaa tajuta, että miksi porukka ympäillä oli niin kauhistuneen näköisiä. He eivät ilmeisesti olleet tottuneita siihen, että porukalla on ruhjoutuneet tissit. Vauvautunutta tunnelmaa, ei auttanut se että muistaessa läikän olemassa olon, aloin kikattamaan itsekseni ja velmuilemaan ilmeilläni. Raukat mahdollisesti traumatisoituvat hetkeksi :D

Toivottavasti loppuviikko menee paremmin.

Ei mulla täällä sillee kylmä ole

Ei mulla täällä sillee kylmä ole, mutta tuossa kun sytyttelin kynttilää ikkunalaudalla, niin ulkoa tuleva viima sammutti tulitikun kolme kertaa. Lääke tulevaan talveen on varmastikin villapaita, teen juonti ja äidin kutomat villasukat. Kaikille jotka ovat huolissaan paloturvallisuudesta ilmoitan, että tulipalo on hallinnassa, eiku? Kunhan vitsailen. Vaikka ei kyllä saisi. Vartioin kynttilöitä ja pian omistan myös palopeitteen. Palohälytin on.

Mummilta ja mammalta saamani ruusut ja tuulessa (kaksi U-kirjainta) lepattavat kynttilät

 Vilkaisin tuossa äsken hyvin mielenkiintoista blogia, jota pääsette vilkaisemaan tästä. Nappasin blogista päivän blogisitaatin, joka kuuluu: "Pue päälle ja lue!!". Hauskasti sanottu ja ah niin totta joissakin tilanteissa. Sitaatti on blogipäivityksestä, jossa kritisoidaan mm. naistenlehtien keskittymistä kevyisiin ja pinnallisiin aiheisiin. Itse en ole muodostanut jyrkkää kantaa mihinkään suuntaan koskien naistenlehtiä, mutta mielestäni teksti sisälsi muutaman mielenkiintoisen oivalluksen ja erityisesti tekstiin liittyvä kuva oli mielestäni hulvaton.

Turisti ei tajua että sataa

Göteborgissa sataa...aina, eikä sade lopu koskaan. Ei ainakaan silloin kun on pakko lähteä kouluun. Vitkastelin aamupäivän kotona, koska ajattelin, että sade loppuisi kyllä ennen kuin minun olisi ihan pakko jo lähteä koululle. Meillä oli luento vasta iltapäivällä, joten jäin kotiin lukemaan ja pitämään sadetta. Sade ei kuitenkaan koskaan loppunut, joten loppujen lopuksi lähdin rankassa sadekuurossa polkemaan kohti koulua. En ole vieläkään ehtinyt hankkimaan sadevaatteita. 15 minuutissa ehtii kastumaan niin pahasti, ettei kostea farkkutakki, joka unohtuu kolmen tunnin luennon ajaksi myttyyn, varmasti ehdin kuivumaan luennon aikana. Kaiken lisäksi märkä farkkutakki haisee kamalan pahalle ollessaan mytyssä kolmetuntia puristuksissa luentosalin tuolin syövereissä. Märkänä ja tunkkaisena istuin sitten luentoni päätteeksi vielä pari tuntia kirjastossa. Tämä alkaa hiljalleen vaikuttamaan siltä, että varmaan alan jossain vaiheessa suuntaamaan kohti kumpparikauppaa. Tänään kävin jo kokeilemassa kumisaappaita, mutta tarpeeksi HC sadetakkia en ole vielä löytänyt.

Ikuisen Göteborgin sään kunniaksi ajattelin esitellä blogissani sadepäivän varustukseni.Olen liian pihi ostamaan edes sateenvarjoa, sillä hankinnassa on sadetakki ja kumpparit.

Converset tai kumpparit, sama sade sieltä taivaalta tulee kuitenkin

Turhautunut opiskelija

Fiiliksiäni kuvaava kuva. En ymmärrä höykäsen pölähtämää oikeusfilosofiasta. Turhautunut opiskelija keskityy mielummin blogin päivittämiseen kuin oikeusfilosofian opiskeluun.

Lauantaita

 Päivän ohjelmaan on kuulunut homehtumista kirjastossa, happihyppely Hagassa sekä Systembolaget visiitti.

 Hagassa myydään jalkapallon kokoisia kanelipullia, joiden suosio näin lauantaisin on niin suuri, että kahviloilla on kojuja kahvilan ulkopuolellakin, helpottaakseen/edistääkseen herkkurinkuloiden myymistä. Paikallinen syö kanelipullan kavereiden kanssa osiin jakaen, mutta olen kuullut tarinoita myös yhden ihmisen kanelipullan selätyssuorituksista. Saavutus usein on ansainnut tuolloin Facebook päivityksen.

Systembolaget menee näin lauantaisin tuossa 14-15 aikaan kiinni. Kirjastopäivä jäi siis täysin kesken lähtiessämme Riikan kanssa tissuttelupullon hakuun. Ei ole suomalainen tottunut aina tällaiseen ennakointiin, että jo keskipäivällä pitäisi tietää kuinka monta alkoholiannosta metsäläinen tarvitsee. Kun tarpeeksi monta kertaa unohtaa Systembolagetin "virasto aukioloajat" ja juo limua suurissakin remuamisjuhlissa, oppii pian maan tavoille ja jonottaa kiltisti kello 14.30 Systembolagetin ovella pääsyä sisään siideri/olut/viiniostoksille. Ruuhkien vuoksi Systembolagetin joutuu todella, aivan rehellisesti, JONOTTAMAAN lauantaisin. Jono on usein noin 10 metriä pitkä, mutta menee kyllä nopeasti. Samanlainen jonottaminen ei välttämättä Suomessa onnistuisi. Ihmiset hiiltyisivät. Suomessa on asia ratkaistu sitten niin, että päin vastoin kuin Ruotsissa, Alko on auki pidempään kuin Verovirasto.

Otin salakuvan lemppari viinistäni.

Ja tässä syy miksi edellisessä päivityksessäni sanoin, että kotonani ei ole mikään muuttunut sen jälkeen kuin sisään muutin ja siksi en kotiani vielä esitellyt. Todellisuudessa en vain voinut esitellä sotkuista asuntoani. Ostin 10 metriä nettijohtoa ihan vaan jotta saisin tuohon pöydän alle tuollaisen johtosykkyrän. Laura <3 umpisolmu.

Leipomista, koulua ja leffa

Meillä on Julian kanssa menossa leffamaraton. Käytiin reilu viikko sitten katsomassa Black Swan ja viime viikon perjantaina vuokrattiin viikoksi kolme elokuvaa, joita ollaan nyt yksi kerrallaan katsottu Julian luona. Tänään katsottiin ruotsalainen Psalm 21, joka hämmensi kauhullaan ja kummallisuudellaan. Paljon rumia naamoja, pikkusen Raamattua ja hitusen insestiä ja pedofiliaa. Plussaa oli ruotsalaiset näyttelijät ja etenkin hyvin treenattu pappi. Viisi tähteä illasta ansaitsee kuitenkin vain seura ja taivaallisen maukkaat keksit.

Heräsin tänään aamulla kello 6.30. Olin nukkunut hiukan huonosti ja ilmeisesti olin vielä herätessäni jossain kummallisissa unihöyryissä, niin että leivoin ensi töikseni taikinallisen sämpylöitä. Siinä heräillessäni mussuttelin sitten itse leivottuja sämpylöitä ja yritin saada ajatustani kulkemaan liian lyhyiden yöunien jälkeen.

Aikainen herätys kostautui koulussa, sillä tajuntani ei pysynyt kynän perässä, kun yritin jäljentää luennoitsijan kilpailuoikeutta koskevia Power Pointeja. Onneksi en ollut ainoa, jolla meni ohi puolet luennosta, toljottaen kaavioita suu ammollaan. Pienten oikeustieteenopiskelijoiden päät menevät täysin sekaisin, kun yhtäkkiä pykälien väliin aletaan sekoittamaan jotain talousmarkkinoita ja tuottavuuden maksimointia. Nou Nou NoU. Luentomuistiinpanoni ovat yhtä suurta tuherrusta. En hahmota mitään osaa kilpailuoikeudesta, sillä muistiinpanoista puuttuu kokonaan kaunis jono pykälänumeroita, joka normaalisti kulkee vihkoni vasemmassa reunassa.

Kilpailuoikeus tuntuu kuitenkin huippu siistiltä oikeusalueelta. Alalla liikuu paljon rahaa, eikä kiiltoa opiskelutovereiden silmissä voinut olla huomaamatta, kun luennoitsija antoi esimerkkejä summista, joita eri yritykset olivat joutuneet maksamaan rikottuaan kilpailulainsäädäntöä. Meitä opiskelijoita on moneen lähtöön. En kiellä, etteikö ala kiinnostaisi minuakin. Ainut ongelma alalle ajautumisessa on kuitenkin täysin olematon kauppatieteiden tuntemukseni. Onneksi vielä ekana vuonna ei tarvitse päättää mihin osa-alueeseen sitä tulevaisuudessa erikoistuu. Olen kokenut jokaisen tähän astisista oikeudealoista omakseni.

Päätän iltaani nyt täällä kotona kirjoitellen blogia ja mussuttaen vähän lisää leipomiani sämpylöitä. Blogin kirjoittaminen toimii hyvänä terapiana ja vastapainona kamalalle ruotsalaiselle kauhuleffalle. Toivotaan, ettei pahat papit ja möröt tule mun uniini.

Lenkkikausi avattu

Ulkona lenkkeilykausi avattu! Whohooo! Fiilis on korkealla vaikka oikea jalka reistailee. Säärtä särkee ja kivun olen nimennyt penikaksi, vaikka anatomian mukaan penikka todellisuudessa sijaitsee toisella puolella säärtä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: toiset kutsuvat ongelmaani ehkä jumissa olevaksi pohkeeksi, minä kutsun sitä hakalaksi penikaksi. Juoksentelin tuolla Göteborgin pimeillä kaduilla ja totesin, että kaupunki on aika mäkinen. Hyperventiloinnin lomassa ihastelin kauniita taloja ja kauniisti valaistuja massiivisia kirkkoja. Taistelin merituulta vastaan rannassa ja loikin nilkat vääränä pitkin Hagan katukivetyksiä. Olen jälleen fiiliksissä tästä Göteborgissa asumisesta. On tämä aika eurooppailaisen eksoottinen kaupunkin: kaunista arkkitehtuuria ja upeita kahviloita. En malta odottaa, että kevät tulee ja tuo lämmön tullessaan.

Nyt istua jumitan Spotifyta kuunnellen. Suosittelen Veronica Maggiota, joka on siis ruotsalainen laulajatar (Spotifyn mukaan soul-popia) Erityisesti 17 år ja Jag kommer iskevät minuun. http://www.veronicamaggio.com/

Ensiapua yksinäisyys myrtsiin

Lauantai

- Vastapäätä asuvien naapurien viihdyttäminen ja alakerran naapurien kiduttaminen hyppimällä, tanssimalla ja huutamalla SMGn 100 kilometriä Ouluun tahtiin.

- Sämpylöiden leipominen Raappanan voimalla. Raappana on fiksu mies ja tuntuu tietävän mikä elämässä on tärkeää.

- Itse leivottujen sämpylöiden syöminen Chisun tahtiin. Tämän jälkeen oli putsattava tietokoneen ruutu, kun olin laulanut mukana niin, että muruset lensi. Lystiä kuitenkin oli.

Sunnuntai

- Tiskaamista lauleskelle Jukka Poikaa. Tiskaus meni oikein leppoisasti, mutta kiireessä kannataa valita jotain ripeätahtisempaa musiikkia.

- Lattian raivaus koulupapereista PMMPn raivolla.

- Seinään tuijottelu Scandinavian Music Groupin tunnelmissa. Puolet ajasta meni todellisuudessa varmaan hämmennyksessä jonka SMGn lyriikat mulle aiheuttavat. Kaunista lyriikkaa, mutta puolet menee ohi. Selvästi en ole runosielu, mutta herkkä suomalaiselle tunteissa rypemiselle kylläkin ja siihen SMG toimii.

- Kesästä 2011 haaveilu, sound trackina Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa


Sponsored by: SGS Studentbostäder, Kansaneläkelaitos, Spotify

Lorvailua: Big Love

Löysin SVT:n nettisivuilta draamasarjaa nimeltä Big Love. Se kertoo moniavioisesta mormooniperheestä keskellä tavallista yhdysvaltalaista yhteiskuntaa. Sarja on erittäin mielenkiintoinen ja ilmeisesti, jollakin tasolla poleeminen, sillä osa sarjan jaksoista on "poistettu [netistä] väärinkäytösten vuoksi". Olen vakavasti koukussa myös Californicationiin. Paheekseni voin ilmoittaa, että vietän useamman tunnin viikossa katsoen ohjelmia netistä (en siis kuitenkaan laittomasti). Tähän on tultava muutos.

Televisiosarjoja netissä:
/http://www.tvduck.com/

Opinahjoni

                                                                                      Foto by Laura

Tässä kas, opinajoni mun. Handelshögskolan siis kuvan vasemmassa laidassa. Kaunis auringonpaiste ei ole Göteborgissa harvinaisuus, ja siksi on mukavaa, että siitä on nyt kuva täällä blogissakin. Koulumme sijaitsee kivenheiton päässä mukavasta kaupunginosasta nimeltä Haga. Lähistöllä on paljon persoonallisia ja kotoisia kahviloita. Sinä hetkenä kun Kela korottaa opintotukea, tulee minusta Hagan kahviloiden kanta-asiakas.

Kuntoilu pelastaaaaa

Koulussa on pitänyt kiirettä. Kiteytettynä voin vaan todeta, että eilinen Facebook statuspäivitykseni oli: "stressitaso: lamaannuttava". Olen kuitenkin hoitanut pientä alakuloisuuttani tänään nukkumalla kello 12 asti vaikka koulua olisi ollut jo kello 10. Hups! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nukkuminen oli oikea ratkaisu. Nyt on virtaa opiskella ensiviikkoa varten.

Nukkumisen lisäksi hyvää lääkettä on juokseminen ja kuntoilu. Tuntuu kuin aurinko olisi tullut taas pilven takaa ja elämä alkanut hymyilemään, kun astuin juoksumatolta alas tuossa pari tuntia sitten. Ensimmäiset 20 minuuttia oli aika melankoliset tosin. Mietin onnea, yksin olemista ja sitä kuinka masokistinen luonne olen, kun muutan ulkomaille, vaikka kaikki rakkaat on Suomessa. Oh well...asia unohtui jo puolentunnin kohdalla ja nautiskelin loppu puolituntisen vain liikunnan aikaan saamasta endorfiinista. Epämielyttäviä tunteita on vain opittava hallitsemaan ja minä teen sitä juoksemalla (ja usein myös syömällä). Voisin kanavoida ahdistumisen purkamista liikunnan lisäksi: siivoamiseen, kesätyön metsästämiseen ja kiinteistöoikeuden opiskeluun. Onneksi mulla on salijäsenyys, niin ei tarvitse moisiin asioihin sotkeutua.

Opiskelu Ruotsissa

Happy happy joy joy! Sain Nordean vehkeen toimaan ja kaiken lisäksi sain ehkä maksettua mun sähkölaskun. Varmistan asian vielä huomenna. Mä tykkään kyllä tuosta nettipankkiin kirjautumisvehjeestä aika paljon. Todella kätevä nappula!

Täällä Ruotsissa ei ole meininki ollenkaan yhtä opiskelijaystävällinen kuin Suomessa. Kirjastoissa ei ole ollenkaan riittävästi kurssikirjallisuutta lainattavana, Unicafen tyyppisestä ruokailusta ei ole kuultukaan, eikä ruotsalaiset opiskelijat saa ollenkaan yhtä hyvää opintotukea kuin me suomalaiset. Minun opiskeluihini vaikuttaa tietysti kaikista eniten kaksi ensimmäistä: lainakirjallisuuden olemattomuus ja halvan opiskelija ruuan puuttuminen.

Ruotsalaiseen tapaan tilasin kurssikirjallisuutta netistä, koska se tulee halvemmaksi kuin että ostaisin samat kirjat kaupasta. Kirjojen saapuminen on kuitenkin kestänyt nyt lähes kaksi viikkoa, joten olen joutunut istumaan kirjaston lukusalissa lukemassa kirjaston ainutta lukukappaletta kurssikirjasta. Olen havainnut, että kirjaa lukee joku muukin, sillä nyt kurssin alettua olen pariin otteeseen joutunut pläräämään vain lakikirjaani, kurssikirjan ollessa jollain toisella luettavana. Kirja oli tänään päivällä taas kadonnut hyllystä, niin että jouduin palaamaan sitten kirjastoon istumaan klo. 20-22, jotta saisin kursittua kasaan jotain huomista seminaarin tynkää varten.

Olen ollut ehdottomasti positiivisesti yllättynyt, kuinka Göteborgin oikiksessa on mukavaa. Opetus on tähän mennessä ollut mitä mainiointa. Meillä käytetään upeasti monia erilaisia oppimismetodeita ja tehdään paljon erilaisia käytännön läheisiä ryhmätöitä. Syksyn aikana meillä oli viisi ekskursiota, joissa tutustuimme siihen millaista juristin työ on käytännössä. Ekskursioihin liittyi aina jokin teema ja tavoite, joiden kautta tutustuimme hiukan myös itse yritykseen mahdollisena tulevana työantajana. Yritysvierailut tehtiin aina pienissä 4-6 hengen ryhmissä, joten vastaanotto oli usein aika henkilökohtainen ja intensiivinenkin. Mahtavaa oli, vaikka ensimmäiset kolme visiittiä menivätkin varmaan pitkälti vain keksittyessä siihen, että näyttäisin siltä että ymmärtäisin. Ensimmäisessä lakifirmassa ilmoitin itseäni esitellessä, etten koskaan halua asianajajaksi. En usko, että siihen firmaan tulee ihan heti työhaastattelukutsua, mutta tuollaisia kommelluksia sitä käy, kun kieli ei ole hallussa ja hermostuttaa.

Ennen nukkumaan menoa luen vielä yhden ennakkotapauksen liittyen huomiseen kauppaoikeuden seminaariin. On kivaa opiskella asioita, joista on oikeasti kiinnostunut ja innoissaan. Kumpa musta tulisi yhtä hyvä kuin olen innokas.

Maksuvaikeuksia

Syvä huokaus.

Olen valittanut aiemminkin asioiden hoitamisen hankaluudesta, ja nyt seuraa kyseisestä ilmiöstä esimerkki.

Maanantai 24. päivä tammikuuta.

Vuokran maksu. Päätin maksaa vielä viimeisen kerran vuokrani suomalaiselta tililtäni. Ensimmäinen tehtävä kansainvälisiä maksuasioita hoidettaessa on IBAN- tunnuksen selvittäminen. Ruotsalaiset maallikot eivät ole asiasta koskaan kuulleetkaan, joten koodien selville saaminen on aivan koodin tarvitsijasta kiinni. Onneksi useammalla ruotsalaisella pankilla on kuitenkin nettisivullaan ns. IBAN- laskuri, jolla saa helposti muunnettua kansallisen pankkitilinumeron kansainväliseksi. Nordealla tätä palvelua EI ole ja sitä olenkin ehtinyt jo kiroamaan useaan otteseen.

Säästääkseni rahaa, maksan vuokran aina euroissa, jolloin joudun muuntelemaan 4000 kruunun vuokraani aina päivän valuuttakurssin mukaan. Maksan usein euron tai pari enemmän kuin mikä kurssi maksupäivänä on, jottei kurssivaihtelu söisi vuokranantajani vuokratuloja.

Olen jo pidemmän aikaa havainnut epämiellyttävän muutoksen Ruotsin kruunun kurssissa. Aiemmin pystyi huolettomasti laskemaan eurohinnan asioille tiputtamalla kruunu hinnasta yhden nollan pois, mutta niin ei voi toimia missään nimessä enää. 4000 kruunun vuokrastani on tullut 446 euron vuokra!!! En voi muuta toivoa kuin että maksamani 450 euroa riittää vuokran maksamiseen, jos rahat ovat vuokraemäntäni tilillä vasta esim.27. päivä. Talous kuntoon siellä euromaissa pliis!

Yritin vuokran maksu sirkuksen jälkeen saada toimimaan ruotsalaisen tilini nettipankin. Ruotsissa pankista saa ihan oman vehkeen nettipankin käyttämistä varten. Vehje näyttää taskulaskimelta ja se toimii asettamalla pankkikortin "laskimen" sisään. Vehje antaa erilaisia tunnuslukuja, joita syötetään sitten nettisivustojen turvakentiin.Systeemi tuntuu oikein luotettavalta. Tosin 45 minuutin pelleily koodien ja laitteiden kanssa ei kuitenkaan vienyt minua vaiheeseen, jossa tilini olisi aktivoitu myös netissä. Bra jobbat! Huomenna uusi yritys, jonka tuloksena saan toivottavasti maksettua sähkölaskuni.

Arki se tulla porskuttaa

Se lungailu päättyi sitten lyhyeen. Tänään alkoi uusi lukukausi ja uudet kurssit. Opiskelen 150 prosenttisesti eli kolme neljäosaa yhdelle lukukaudelle tarkoitetuista opinnoista puolessa vuodessa. Luen lakiopintojeni lisäksi ruotsia kurssilla, joka on tarkoitettu yliopisto-opiskelijoille, joiden äidinkieli on muu kuin ruotsi. Sekä oikeustieteellisen kurssi että ruotsin opinnot kuulostivat tänään lukukauden aloitusluennoilla todella mielenkiintoisilta ja jännittäviltä: Ongelma tulee ainoastaan ajan kanssa. Minun tulisi panostaa kumpaankin kurssiin yhtä paljon, sillä kumpikin kurssi on tärkeä tulevaisuuden kannalta. Olen koulusta super innoissani, mutta kaverit taitavat nyt sitten jäädä. Lukkari keväälle: opiskele, nuku, syö ja urheile.

Olen tosin huomannut että aikuisen ihmisen elämän velvollisuuksiin kuuluu muutakin kuin syöminen, nukkuminen ja lukeminen. Olen jo jonkin aikaa hahmottanut sen, että joskus on siivottava, tiskit on tiskattava ja pyykki pestävä, mutta viime aikoina minut on yllättänyt se kuinka yleisten asioiden hoitaminen vie aikaa. Asioiden hoitaminen ulkomailla se vasta aikasyöppö onkin. Sain pankkikortin vasta käytyäni kolme kertaa pankissa sitä pyytämässä. Muuttaessani odotin muuttomiehiä kaksi ja puoli tuntia ennen kuin miehet vaivautivat paikalle, huolimatta siitä, että olimme sopineet muuttoajan hyvin tarkasti. Ärsyttävintä on kuitenkin se ettei posti saavu perille, Oli kai liikaa oletettu kun luulin että asiat sujuisivat länsinaapurissa yhtä sujuvasti kuin Suomessa. Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Lisää suomalaisia bongattu! Ruotsinkieli ei pääse liikaa kehittymään kun hengaa vain suomalaisten kanssa. Pari lähti jo himaan ja pari seuraa heitä vielä perässä, mutta tilalle on löytynyt kolminkertainen määrä lisää suomalaisia opiskelijoita. Kohtalontovereita siis löytyy...liikaakin.