Kuulumisia

Palasin jälleen lenkiltä ja olen aivan euforiahumalassa. Koko kehoa kivistää ja ihon alla paistuu, kun pyristelin viimeisetkin energiahiukkaset kehosta lenkkipolulle. Vielä ei voi sanoa, että parin viikon päästä juostava Göteborgs Varvet menisi kuin vettä vain, mutta ainakin olen taas löytänyt rakkaan juoksuharrastuksen pariin.

Teen tällä viikolla ryhmätyötä oikiksen ekalla olevien opiskelijoiden kanssa. Skippasin kyseisen ryhmätyön viime vuonna, joten  saan täydentää opintojani tänä vuonna. Onni onnettomuudessa, että ryhmätyön tekeminen sattuu vasta tälle vuodelle, sillä ryhmätyö päättyy työmme esittellyyn Ruotsin suurimman (tai toiseksi suurimman, riippuu keneltä kysytään) asianajotoimiston edustajalle heidän tiloissaan Vingen toimistolla. Tehtävänämme on tehdä niin sanottu Due Diligence -katsaus eli käydä läpi erään yrityksen kaikki asiakirjat ja dokumentit ja sen jälkeen esitellä havaintomme asiakasyrityksellemme. Asiakasyritys päättää havaintojemme perusteella tuleeko yritys ostamaan tarkastamaamme yrityksen. Aloittelevien juristien työ pyörii aika paljon due diligence - tarkastusten ympärillä, joten on mukavaa päästä testaamaan omia taitojaan tehtävissä, joissa mahdollisesti pyörii myös jatkossa. Tämä oli siis asia josta kerroin olevani "kännissä" tänään.

Kaiken kaikkiaan on tänään ollut oikein kiva päivä. Aurinko on paistanut, ensi viikolla on vappua ja mun ystäväni Göteborgin reissu lähestyy. Voisi mennä huonomminkin.

 Otin hiukan kuvia mun puhelimella Handelshögskolanin edestä toissapäivänä

Kevät

Yksi lenkki lähempänä Göteborgs Varvet kakkosta

Oltiin kavereiden kanssa istumassa iltaa North American Sports Barissa ja osallistuttiin siinä samassa baarin tietovisaan, jossa voitettiin pääpalkinto. Mun osuuteni oli istua nurkassa ja olla hiljaa. Kaverit jopa naureskelivat, sille että mulla tulisi olla meistä kaikista paras yleissivistys, koska olen käynyt läpi Ruotsia paremman koulusysteemin. Yleissivistystä minulta ei kuitenkaan löytynyt. Olen uuno ja tunnen oloni tyhmäksi, kun kaikki triviatieto on mulle niin vierasta.

Tietovisan jälkeen keskuksteltiin koulukaverini kanssa kuukauden päästä olevasta Göteborgissa järjestettävästä puolimaratonista Göteborgin Varvetista. Olemme kumpikin osallistumassa juoksuun, mutta minun osallistumiseni tuli kavereilleni suurena yllätyksenä. Kaverini treeniaikataulu sai mut paniikin partaalle. Itse olen tässä aina välillä kuntoillut, mutta lenkkeily on jäänyt vähemmälle. Meinasin ampaista ravintolasta paniikissa lenkille kaverini lässyttäessä minulle "anna kun isoveli kertoo" -sävyyn lenkkeilyvinkkejä. Hillitsin itseni ravintolaillan jälkeen, enkä lähtenyt lenkille enää illalla. Sen sijaan kuntokuurini alkoi tänä aamuna juoksulenkillä usvaisessa Göteborgissa. Ah, että tuntuikin tuo juoksentelu mukavalta. Aamu lenkkeily voisi olla hyvä tapa saada päivä käyntiin jatkossakin.

Terapiaa lenkiltä!

Mikään ei ole parempiaa terapiaa kuin stressiä purkaava lenkki iltamyöhään. Saan stressiä painavistä kouluasioista, tenteistä, pyöristyvistä poskista, ruotsinkielestä, huomisesta Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten kokouksesta, tiskeistä ja kutistuvista farkuista. Olin turhautua pahemman kerran kun alkuperäinen suunnitelmani salireissusta päätyi omalla ulvomisella säestettyyn kannoilla kääntymiseen salin ovella, koska salikortti oli jäänyt kotiin. Minä päätin olla luovuttamatta ja vedin lenkkarit jalkaan vielä 22.16 ja suihkaisin Göteborgin yöhön. Käyn nykyään enää harvemmin ulkona lenkillä, sillä kuvassa olevat tossut palvelevat minulla myös salikenkinä, joten välttääkseni turhat pohjien puhdistelut olen pyhittänyt lenkkarit lähes kokonaan sisäkäyttöön. Olin suorastaan unohtanut miten ihanaa lenkkeily ulkoilmassa on! En tarvitse edes musiikkia vaan maisemien vaihtuminen toimii tarpeeksi suurena viihdykkeenä. Huomasin tosin, että näköni on selkeästi huonotunut, sillä luulin lähes jokaista parkkimittaria kadunkulmassa nojailevaksi ihmiseksi. Onneksi en omaa kauhean vakavia fobioita vieraita ihmisiä kohtaan - jos näin olisi, saattaisi muutama parkkimittari olla puolustusomaisten mekanismien tuloksena rytyssä lenkkieni jälkeen.

Jotenkin tämä fiilis ei nyt lenkistä huolimattakaan oikein pysy iloisesti mallillaan. Tällä kertaa teki minulle kepposet Facebook. Avasin lenkin jälkeen energiaa uhkuen tietokoneeni ja Facebookin etusivullani halaili sitten eräs opiskelukaverini onnellisena jotain kreikkalaista kaunotarta. Pöh! Olin jo ihan unohtanut kuinka ihastunut olen. Olisi pitänyt nähdä kuva ennen lenkkiä niin olisi mennyt tuo tunnin lenkki ehkä viiteentoista minuttiin.

Lenkkikausi avattu

Ulkona lenkkeilykausi avattu! Whohooo! Fiilis on korkealla vaikka oikea jalka reistailee. Säärtä särkee ja kivun olen nimennyt penikaksi, vaikka anatomian mukaan penikka todellisuudessa sijaitsee toisella puolella säärtä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: toiset kutsuvat ongelmaani ehkä jumissa olevaksi pohkeeksi, minä kutsun sitä hakalaksi penikaksi. Juoksentelin tuolla Göteborgin pimeillä kaduilla ja totesin, että kaupunki on aika mäkinen. Hyperventiloinnin lomassa ihastelin kauniita taloja ja kauniisti valaistuja massiivisia kirkkoja. Taistelin merituulta vastaan rannassa ja loikin nilkat vääränä pitkin Hagan katukivetyksiä. Olen jälleen fiiliksissä tästä Göteborgissa asumisesta. On tämä aika eurooppailaisen eksoottinen kaupunkin: kaunista arkkitehtuuria ja upeita kahviloita. En malta odottaa, että kevät tulee ja tuo lämmön tullessaan.

Nyt istua jumitan Spotifyta kuunnellen. Suosittelen Veronica Maggiota, joka on siis ruotsalainen laulajatar (Spotifyn mukaan soul-popia) Erityisesti 17 år ja Jag kommer iskevät minuun. http://www.veronicamaggio.com/

Body Attack

Sain kaveriltani Saaralta kutsun viettämään sunnuntai iltapäivää urheilun merkeissä. Tunnin nimi, Body Attack, kuulosti todella lupaavalta ihroittuneen ja nuhristuneen kroppani huoltoon. Ruotsissa kuntoiluni on keksittynyt enemmän herkkukassien kantamiseen kaupasta, kuin varsinaisesti salilla käymiseen. Tunti oli kuitenkin aivan upea! Hypittiin koko tunti haarahyppyjä ja juostiin ympäri salia. Olin aivan innoissani ja nauroin ja hymyilin koko tunnin. Tuntia ohjasi kaksi ruotsalaista tomeraa Peppi Pitkätossua minishortseissaan ja porukka huusi hurraata, kun selvittiin jostain rankemmasta intervallista.

Hauskaa ruotsalaisessa salikultuurissa on se, että salille todella mennään näyttäytymään. Kuntosalit on suunniteltu niin että kaikki juoksumatot ja kuntopyörät on asetettu näyteikkunaan. Ihmiset hölköttelevät tiukissa trikoissaan, väen kulkiessa ikkunan toisella puolella kenkäostoksille. Kyseessä ei ole ainoastaan yksi sali, vaan käytännössä kaikki katutasossa olevat kuntosalit esittelevät  mielellään asiakaskuntaansa myös muulle väestölle. En toisaalta ihmettele asiaa lainkaan. Kyllä sitä ruotsalaista salikuntaa kehtaa esitelläkin. Tissit on kirurgien kaunista käsialaa, eikä kehonsa hyvään kuntoon treenanneet miehetkään lihaksiaan vaatteiden alle piilota. Eilen näin miehen jonka salipaidasta näkyi rehellisesti 80% miehen treenatusta selästä. En kiellä etteikö treenatut kropat olisi ihan kivojakin katsella, mutta kyllä joskus on pokassa pitämistä kun porukka aivan  tosissaan pukevee päälleen jotain naruvirityksiä paljastaakseen mahdollisimman paljon kauniista kropastaan. Olen ottanut missiokseni pitää ruotsalaiset tiukasti kiinni elämän tosiasioissa: vararenkaat ovat inhimillisiä ja kunnontreeni saa normaalin tyypin hikoamaan. Olisi se ruotsalastenkin elämä tylsää jos ei olisi suomalaisia vähän kohottamassa niiden itsetuntoa.