Kuulumisia

Palasin jälleen lenkiltä ja olen aivan euforiahumalassa. Koko kehoa kivistää ja ihon alla paistuu, kun pyristelin viimeisetkin energiahiukkaset kehosta lenkkipolulle. Vielä ei voi sanoa, että parin viikon päästä juostava Göteborgs Varvet menisi kuin vettä vain, mutta ainakin olen taas löytänyt rakkaan juoksuharrastuksen pariin.

Teen tällä viikolla ryhmätyötä oikiksen ekalla olevien opiskelijoiden kanssa. Skippasin kyseisen ryhmätyön viime vuonna, joten  saan täydentää opintojani tänä vuonna. Onni onnettomuudessa, että ryhmätyön tekeminen sattuu vasta tälle vuodelle, sillä ryhmätyö päättyy työmme esittellyyn Ruotsin suurimman (tai toiseksi suurimman, riippuu keneltä kysytään) asianajotoimiston edustajalle heidän tiloissaan Vingen toimistolla. Tehtävänämme on tehdä niin sanottu Due Diligence -katsaus eli käydä läpi erään yrityksen kaikki asiakirjat ja dokumentit ja sen jälkeen esitellä havaintomme asiakasyrityksellemme. Asiakasyritys päättää havaintojemme perusteella tuleeko yritys ostamaan tarkastamaamme yrityksen. Aloittelevien juristien työ pyörii aika paljon due diligence - tarkastusten ympärillä, joten on mukavaa päästä testaamaan omia taitojaan tehtävissä, joissa mahdollisesti pyörii myös jatkossa. Tämä oli siis asia josta kerroin olevani "kännissä" tänään.

Kaiken kaikkiaan on tänään ollut oikein kiva päivä. Aurinko on paistanut, ensi viikolla on vappua ja mun ystäväni Göteborgin reissu lähestyy. Voisi mennä huonomminkin.

 Otin hiukan kuvia mun puhelimella Handelshögskolanin edestä toissapäivänä

Kevät

Halvat on oikisopiskelijan huvit

Oltiin tänään muutaman koulukaverini kanssa käräjäoikeudessa seuraamassa oikeudenkäynnin pääkäsittelyä. Sain taas ihan hirveänmoiset kiksit tajutessani, että olen todella hakutumassa mielenkiintoiselle alalle. En välttämättä halua työskennellä syyttäjänä (saatika sitten tuomarina) tai muutenkaan käyskennellä työkseni tuomioistuimessa, mutta jos sille tielle vahingossa ajaudun, on edessä varmasti ihan mukavakin duuni. Tämän päiväisesssä oikeudenkäynnissä vaikutti tuomari tosin nukahteleva tasaisin aikavälein ja muu tuomioistuinhenkilökunta näytti aivan yhtä kiinnostuneelta kuin tuomarikin. Uskon, että tuomioistuintyö alkaa puuduttaa jossakin vaiheessa uraa. Konkurssi on konkurssi ja pahoinpitely on pahoinpitely, oli asianosaisena kuka hyvänsä.

Yritettiin kavereiden kanssa valita pääkäsittely, joka pyörisi sellaisilla aihealuella, joista meillä löytyisi jo hiukan teoriatietoa. Päädyimme valinassamme seuraamaan käsittelyä, jossa Hard Rock Caféssa riehunutta Päriä syyttettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Pär oli mennyt ja töninyt ravintolan vartijaa ja päätynyt sitten oikein painimaan vartijan kanssa. Tapahtuman tuloksena vartijan vanha leikkaushaava oli auennut ja vartija oli omien sanojensa mukaan tuntenut kipua välikohtauksen jälkeen vielä usemman päivän. Oli ihan mielettömän siistiä istua seuraamassa asian käsittelyä ja ymmärtää mistä oikeudenkäynnissä oli kysymys (en viittaa nyt kieleen vaan nimenomaan juridisiin kysymyksiin) ja mikä osa todistajien lausunnoista oli merkityksellistä oikeudenkäynnin kannalta. Makeeta huomata, että sitä on oppinut koulussa jotakin konkreettista ja myös käytännössä toimivaa. En ollut kaverijoukosta ainoa, joka oli tuomioistuin visiitistä innoissaan. Mentiin käsittelyn jälkeen kahville pätemään teoriatiedoillamme ja arvioimaan millainen tuomio asiassa annetaan.

Oikeudenkäynnin seuraaminen oli ihan huippu hauskaa, ja avointa huvia kaikille. Oikeudenkäynneissä voi käydä istumassa ihan huvikseenkin, jos lystiä sellaiseen riittää. Göteborgin käräjäoikeus saattuu sijaitsemaan mun koulumatkalla, joten saattaa olla, että tästä lähin skippaan aamuiset You Tube-sessiot ja kipaisen sen sijaan käräjäoikeuden aamukäsittleyihin.

Ps. Päätin muuten tämän tekstin kirjoittaessani, että mun on hankittava Suomen lakikirja. En osaa todellakaan mitään oikissanastoa enää suomeksi, ja uskon että suomenkielisen lain lukeminen auttaisi sanaston oppimisessa. Lisäksi Finlexin vilkuileminen netistä sai mut taas tajuamaan miten paljon helpompaa oikeustiedettä olisi lukea suomeksi. Tajusin laista pienellä vilkaisulla, AH niin paljon! Kirsikkana kakun päällä totesin, että Suomessa on asioista säädetty lähes identtisesti Ruotsin kanssa. Suomen lakikirja auttaisi siis varmaan opinnoissa täällä Ruotsissakin.

Koskaan ei saa luovuttaa ja sillai...

Hups! Kävin äsken kurkkaamassa hiukan opintotuloksiani. Huomasin sitten, että olin päässyt kuuden opintopisteen ympäristöoikeudententin läpi, vaikka tentin kirjoitettuani painelin lähes suoraan ilmoittautumaan uusintatenttiin. Tulokset tentistä julkistettiin jo viikko sitten, mutta uusintatentiin ilmoittautuneena en ollut vaivautunut katsomaan tuloksia. En ehtinyt tentissä vastaamaan edes kaikkiin kysymyksiin, joten pisteitä ei ole voinut tulla paljoakaan enempää kuin alaraja sallii. Voivottelun ja jossittelun sijasta taidan keskittyä kuitenkin enemmän siihen iloiseen tietoon, ettei edessä olekaan elokuun uusintatenttiä. Bileet! Voin keskittyä täysin rinnoin prosessioikeuden KIEHTOVAAN* maailmaan!

*prosessioikeus on tylsintä mitä olen opintojeni aikana lukenut

Betyg, betyg, betyg...

 

Nostan kissan pöydälle. Ruotsalaisella juristilla ei ole tulevaisuutta jollei todistus ole kunnossa. Paras oikiksesta saatava arvosana on AB ja se on juuri se arvosana, jonka kuuluu koristella todistusta jos aikoo joskus työllistyä. Mikäli todistuksesta löytyy muita arvosanoja voi hyvin ottaa suoraan yhteyttä työttömyyskassaan ja hakea töitä Burger Kingin kassalta. Kysymyksessä ei ole opiskeljoiden keskinäinen kilpailijaopiskelijoiden sabotointimantra, vaan samaa kakkaa saa kuulla niin työantajien kuin tiedekunnankin puolelta.

Meillä oli torstaina koulussa oikisopiskeljoille suunnattu työelämään tutustuttava messu, missä iso läjä juristeja työllistäviä työnantajia esittäytyi. Keskustelu lakiasianajofirmojen kanssa oli puuduttavaa. Paljonkos sulla on opintoja takana ja kuinka paljon sun todistuksessa koreilee AB? Palkkaamisperiaatteiksi mainittiin koulutodistus ja persoonallisuus. Työntekijöistä päätellen persoonallisuudesta voidaan selkeästi joustaa, sillä samoja hapannaamoja seisoi joka tiskillä. Juristien kasvoille oli kiristetty tiukkisyrmy ja suusta tuli ennakkoon opeteltua mantraa. "Meillä on firmassa tosi hyvä henki - käydään aina lounaalla lenkillä yhdessä". "JAAHA, no milloin te sitten syötte lounasta"?

Tuollaiset messut on mielettömän vaarallisia. Ne jotka on kiinnostuneet työskentelystä asianajofirmoissa ahdistuvat pahasti, lopettavat kaiken hauskanpidon ja elämästä nauttimisen ja omistavat elämänsä arvosanojen varmistamiseen kirjaston lukusaleissa. Ne joita asianajajafirmat ei voisi vähempää kiinnostaa lopettavat koko juristiohjelman ja lukevat mielummin jotain ainetta missä sieluaan ei tarvitse myydä isoille, kylmille firmoilla ja asettaa koko tulevaisuuttaan arvosanoista päättävien professorien käsiin. En tiedä oikeen mihin itseni tuossa skaalassa laitan. Ehkä on olemassa joku sellainen suomalaisten asteikko, jossa kuivat juristit karkoittaa vain hakemasta työtä isoista asianajajafirmoista, mutta eivät kuitenkaan karkoita suomalaisopiskelijaa opintojen parista. Mun mielestä parhaansa antamisen on riittettävä. Haistatan pitkät arvosanojen sairaanmoiselle havittelulle, mutta ymmärrän hyvin, että arvosanat todistuksessa ovat kyllä ihan hyviä viittauksia omasta osaamisestani. Olisihan se kiva näyttää työhaastattelussa hyvää todistusta, mutta omaa mielenterveyttäni en aio muutaman ABn vuoksi menettää.

Minun oikishistoriani

Kurkailtuani hiukan mitä kautta minun blogiani päädytään lukemaan, olen havainnut että blogiin eksytään aina tasaisin välein Googlen kautta hakusanalla "oikikseen 2012". Tällä hetkellä blogistani ei taida löytyä yhtäkään postausta, joka todella auttaisi oikistietoa janoavaa. Kerronpa tässä nopeasti oman historiani oikikseen liittyen. Voitte sitten vetää siitä pieniä johtopäätöksiä tulevien päätöstenne pohjaksi.

Opiskelen oikeustiedettä toista vuotta Göteborgin yliopistossa Ruotsissa. Opiskelu on kivaa, mielenkiintoista ja haastavaa. Kysymys kuitenkin kuuluu: miten päädyin Ruotsiin, kun oikeustieteellinen tiedekunta löytyi omastakin kotikaupungista.

Valmistuin ylioppilaaksi 2009 keväällä ja hain samana keväänä Helsingin oikeustieteelliseen. Pääkaupunkikeskeisenä ja muiden mielipiteille altiina ihmisenä en edes harkinnut muiden kaupunkien oikeustieteellisiä (Rovaniemi, Turku ja Vaasa). Helsinkiin oli päästävä ja tiukalla ja orjallisella työllä uskoin yliopiston ovien avautuvan. Mielenterveyteni vaarantava opiskelurytmi ei kuitenkaan tuottanut tuloksia, kirjettä yliopistoon hyväksymisestä ei koskaan tullut. Edessäni oli opettavainen vuosi toimistotöissä ja maailmalla matkustellessa. Hain Helsingin oikeustieteelliseen toisen kerran keväällä 2010 ja kevään 2009 mukaisesti oli Pykälän tehokurssilla, jossa opetusta oli 3-4 viikossa 4 tuntia kerrallaan. Orjallinen opiskelu ei tälläkään kertaa tuottanut tuloksia ja diaknosoin itselleni kroonisen kokoeissa hermoilun. Koin epäonnistumiseni syyksi kokeessa hermoilun ja jännityksestä johtuvan alisuorittamisen.

Hain keväällä 2010 B-suunnitelmana myös Ruotsin oikeustieteellisiin. Hakeminen onnistui helposti netissä ja perään piti lähettää vain lukio- ja ylioppilastodistus Ruotsin opintoviranomaisille. Heinäkuussa, ennen Helsingin oikiksen tuloksien saapumista olin saanut tietää, että olin päässyt lukemaan oikeustiedettä Ruotsiin, mutta opintokaupunki vaihtui vielä tämänkin jälkeen. Elokuussa keräsin tavarani ja muutin Göteborgiin osaamatta ruotsia sen enempää kuin Peräkainuun Persut. Kielitaitoni oli siis todella huono ja muistan, että ensimmäisiä luennolla oppimiani sanoja oli mm. sopimus joka nyt on aika peruskauraa, mutta juristille erittäin tärkeää sanastoa.

Ruotsissa opiskelua kommentoin sanomalla, että viihdyn Ruotsissa. Opiskelu on haastavaa ja oppiminen kestää kauemmin kuin  jos asiat opiskelisi omalla äidinkielellä. Kurssien alkaessa olen innoissani ja lupailen itselleni, että nyt minä tsemppaan. Tentin lähestyessä fiilikseni alkavat laskea, kun tajuan ettei oppimiseni ole taaskaan toivotulla tasolla. Tentistä lähden kotiin usein nauraen omille paniikissa kirjoitetuille tenttivastauksilleni ja tenttituloksille tuuletan aluksi, mutta masennun ensituuletuksen jälkeen, tajutessani että arvosanat eivät tälläkään kertaa ole mitenkään päätähuimaavat. Ruotsiin pääsee opiskelemaan hyvällä lukio- ja yo-todistuksella melko helposti. Työ tehdään vasta siinä vaiheessa, kun haasteena on akateemisen ruotsin kirjoittaminen ja ryhmätöiden tekeminen ilman minkäänlaista kielipohjaa. Vain harvojen aineiden kohdalla on asetettu sisäänpääsyehdoksi akateemisen ruotsinkielenkokeen läpäiseminen.

Huonoina hetkinä ajattelen seuraavasti: vaikka todistukseni ei tule koreilemaan parhaista arvosanoista,  on minulla työtä hakiessa olemassa muita meriittejä. Pelkästään se, että olen selvinnyt opinnoistani ruotsiksi on osoitus siitä, etten karta haasteita ja että paloni oikeustiedettä kohtaan on suuri. Opin elämääni varten hienoja asioita asuessani Ruotsissa. En koskaan oppisi yhtä avointa perspektiiviä asioihin asuessani Suomessa ja opiskellessani muiden suomalaisten kanssa. Ruotsissa pääsen havannoimaan yhteiskuntaa hiukan ulkopuolisen silmin, koen miltä tuntuu olla erilainen ja joskus syrjittykin. Opin tsemppaamaan paljon, nauramaan itselleni ja heittäytymään tilanteisiin ilman minkäänlaista varmuutta lopputuloksesta. Opin Ruotsissa paljon virheitteni kautta ja sen vuoksi kehityn ihmisenä nopeammin. Pienenä plussana voidaan mainita myös kielitaidon karttuminen ja toisen oikeusjärjestyksen (järjestelmä on erittäin samanlainen kuin Suomessa) tunteminen.

Suosittelen siis, että haette kouluun Suomessa ja ahkeroitte paljon pääsykokeiden kanssa, mutta jos uurastaminen Suomen puolella ei tuota tulosta, olette oikein tervetulleita Ruotsin puolelle uurastamaan.

Kielitaidottomuuden kivimuuri

Kesäloman aikana olen saanut selkeästi enemmän rohkeutta puhumiseen. Vaikka kielitaito ei ole mihinkään edellisestä keväästä kehittynyt, puhun selkeästi ahkerammin ja avoimemmin ruotsia nyt kuin aiemmin. Olen lisäksi lopettanut suomalaisuuteni selittelyn. Kuten aiemmissa blogipäivityksissä olen kirjoittanut, kuulee puheestani ilmiselvästi, että tulen Suomesta. On helpottavaa ja rennompaa jutella ihmisten kanssa ja osallistua keskusteluun, kun suoraan hyppää sen "mä puhun hassusti koska tuun Suomesta"- osion yli ja puhuukin sen sijaan jostain mielenkiintoisesta ja mukavasta.

Vaikka olenkin opiskellut uutta asennetta ruotsin puhumiseen, eivät kieliongelmat ole missään nimessä kuitenkaan vielä ohi. Koin lähes elokuvakohtauksen mukaisen kokemuksen valmistautuessamme ryhmämme kanssa oikeusfilosofian seminaariin. Keskustelumme oli todella korkealentoista: tasolla mitä on moraali ja onko olemassa "yhteistä" moraalia vai onko moraali aina subjektiivista. Halusin kovasti osallistua keskusteluun ja yritinkin parhaani mukaan tuoda omia näkemyksiäni esille. Olen aiemminkin kokenut suuria tuskastumisen hetkiä, kun kielitaito ei olekaan riittänyt omien ajatusten esittämiseen. Filosofia, metafysiikka ja oikeuspolitiikka sai aivoni kuitenkin tällä kertaa raksuttamaan niin lujaa, että tuskastumisen tunne oli täysin erilainen. Tunsin kuinka pääkopassani suhisi ja -omasta mielestäni, hienot ajatukset sinkoilivat kallon seinämästä toiseen. Ajatusten ulospääsyn edessä oli kuitenkin valtava kielitaidottomuuden kivimuuri, joka esti pienimmänkin neronleimauksen ulospääsyn. Tuntui melkein kiusalta kuunnella ryhmäläisteni keskustelua, sillä pidin heidän ajatuksiaan todella mielenkiintoisina ja olisin mielelläni osallistunut keskusteluun enemmän, kuin todellisuudessa pystyin. Jos sain puheen vuoron, kerroin oman asiani kolme kertaa samoja sanoja käyttäen, ainostaan vaihtaen hiukan sanajärjestystä (joka ei koskaan tee ruotsistani yhtään ymmärrettävämpää). Huolimatta siitä, etten itse pysty osallistumaan keskusteluihin kamalan suurella panoksella, olen kuitenkin nauttinut kurssistamme todella paljon. Mahtavaa huomata kuinka fiksua porukkaa luokallamme on.

Huominen seminaari

Hakeutuessani lukemaan lakia oletin selviytyväni pelkällä Copy-Pastella seuraavat 45 vuotta. Oikeat pykälät löytyvät niin helposti siitä omasta lakikirjasta. En tiennyt että jossain vaiheessa opintojani joutuisi ajattelemaan omilla aivoillani tai punnitsemaan tai harkitsemaan asioita. Aivoja tykyttää ja ärsyttää kun oikeita vastauksia ei saa edes googlattua. Huomenna on vuorossa siis oikeusfilosofian seminaari ja aiheena: Kan en rättsordning vara så moraliskt förkastlig, att den inte kan anses vara bindande/giltig eli voiko oikeusjärjestys olla moraalisesti niin tuomittava ettei sitä voida pitää sitovana tai pätevänä?