Arvostan, en arvosta

Asioita joita en tänään juurikaan arvosta:
... arveluttavasti käyttäytynytttä taksikuskia joka sai minut muutama viikko sitten mitätöimään pankkikorttini suomalaiselle käyttötililleni
... sitä kuinka Nordean tilikortti tulee hakea henkilökohtaisesti pankista Helsingin keskustasta
... sitä kuinka rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä ruotsalaiselle tilille kestää yli kolme vuorokautta
... sitä kuinka Styr och Ställ pyörien 150 kr pantit seisovat tilitiedoissa varauksina vielä viikko sen jälkeen kun pyörän on palauttanut. Nimimerkillä: takaisin maksettavia panttivarauksia lähes 40 eurolla (rahat siis vapautuvat jossain vaiheessa)
... sitä etten koskaan osaa laskea tarpeeksi päiviä rahan loppumisen ja tilisiirron tekemisen välillä
... reikää viimeisten ehjien farkkujeni haaroissa
... reikää rikkinäisessä vieraspatjassa
... kylmää viimaa ulkona

Asioita joita arvostan tänään:
... sitä että edes suomalaisella tilillä on pari ropoa
... kaverin piikkiin vietettyä viikonloppua
... ymmärtäväistä ravintoloitsijaa ja muita ymmärtäväisiä kanssaihmisiä
... rahaa lainannutta suomalaista kaveriani
... nettipankkia, josta voi aina katsoa rahatilanteen
... kaurapuuro varastoa kuivakaapin takaosassa

Kesäkuussa tulen arvostamaan:
... ilmaisia keinoja pitää hauskaa
... palkkaan sisältyvää työpaikkaruokailua
... vanhempien vierashuonetta ja ilmaista aamiaistarjoilua
... asumista euromaassa eli "bye bye" kruunun erinomainen kurssi

Kadonnut: villi, vapaa ja leikkisä

En haluaisi kriiseille, mutta kriiseilempä silti. En haluaisi kirjoittaa blogiin alakuloisia tekstejä, mutta teenpäs sen silti. Elämä ei hymyile ihan niin paljon kuin tällaisina kevätpäivinä tulisi hymyillä. Tentti meni tiistaina huonosti ja opintojen edistyminen on todella vaakalaudalla. Kävin eilen yliopiston kieliavustajan luona, joka oli lukenut kotitentissä kirjoittamani tekstin läpi, ja osoittautui että minun kielitaidoillani tuskin pääsisi edes ruotsin kielen yo:ta läpi. Kieliavun täti puhui mulle hitaasti ja artikuloi hyvin selkeästi, koska luuli tekstini perusteella, että olin vasta muuttanut Ruotsiin. Kieli- ja kouluongelmien lisäksi mun parhaat koulukaverit on kakkapäitä. Mua ei kuunnella kunnolla ja muhun suhtaudutaan kuin pahimpaan retardiin. En sano, että ongelma riippuisi täysin heidän kylmästä käyttäytymisestään. Uskon oikeastaan, että koulukaverini ovat oikein mukavia ihmisiä, mutta kemiamme ei vain toimi. Tulen vain surulliseksi vietettyäni aikaa heidän seurassaan. Ehkä on sittenkin parempi vaihtoehto olla yksin, kuin pakottaa itsensä väkipakolla ruotsalaisten seuraan, vain viettääkseen aikaa ruotsalaisten kanssa. Kyllä kai sitä voi kaverinsa valita, vaikka valinnan varaa olisikin vähän. Olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että kavereita on minun tilanteessani hyvin vaikea löytää. Suurinosa "ongelmistani" ovat sellaisia, että tunnun joskus olevan ainoa, joka ymmärtää mistä kiikastaa. On hienoa, että ihmiset löytää omat polkunsa, eikä aina seuraa samaa tietä jota kaikki muut kulkee, mutta mitäs sitten kun sillä omalla polulla tarvitsisi apua? Kartta, joka neuvoo tien päätiellä ei aina auta pikkupoluilla. Turhaudun kun kenelläkään ei ole absoluuttista ohjetta pikkupolulle.

Olen hyvin hämmentynyt siitä mihin kuulun ja kuka mua ymmärtää. Tuntuu, että sopisin johonkin intokristittyyn yhteisöön, jossa ei uskottaisi Jumalaan tai 60- luvun rakkauskommuuniin, jossa arvostettaisiin yksityisyyttä ja pidättyneisyyttä. Ruotsissa olen saastainen suomalaispakolainen ja Suomessa Ruotsista rahvaan pariin saapunut, itseään täynnä oleva elitistikakka. Muiden silmissä olen pidättäytynyt ja sivistynyt, ja itse koen olevani pälättävä ja turhan avoin. Minua hävettää olla kiinnostunut, mutta todellisuudessa vaikutan vain välinpitämättömältä. On vaikeaa opiskella lakia ja vakuuttaa muut siitä, että olen villi, vapaa ja leikkisä.

Voi pottu mikä päivä!

• Ulkona sataa ja on märkä
• en ehdi lukea tai keskittyä opiskeluun ollenkaan
• kirjastosta ei löydy kaipaamiani kirjoja
• korvapuusti saa vihaiseksi
• tietokone tallentaa tiedostot aivan vääriin kansioihin
• tärkeiden tiedostojen löytäminen kestää 27 minuuttia
• ruotsinkielinen CVn muodostus vie 3/4 päivästä
• kastun
• hiusten pesu kestää 42 minuuttia kun hoitaa huuhtelut ja hoidot niin kuin kampaaja toivoo
• tietokone lataa ohjelmia kolmatta kertaa putkeen
• en ole aloittanut kertaamista lauantain uusintaa varten

Fiilistä ei pelasta muu kuin Zumba ruotsinkielentaitoinen ystäväni. Vitsin koulustressi ja SYKSYINEN sää!

CvCvCvCv

Miten voi olla työhakemusten ja CVn täyttäminen raskasta, vaikeaa ja aikaavievää. Olen naputellut CVtäni hartiat korviin asti jännitettynä nyt kolme päivää ja pään jomotus alkaa olla sitä luokkaa, että olen jo osoittanut rukoukseni yläkertaa, että joku tulisi hakemaan mut kesätöihin täältä omalta ovelta. Niin meinasikin tänä aamuna käydä, kun suihkusta juuri tupsahtaneena avasin oven talkkarille, joka oli tulossa tekemään yksiöni vuositarkastusta. Palkallista työtä ei ollut talkkarilla minulle tarjota, mutta hiki hatussa sain kyllä siivota nurkkani, jotta tarkistus voitaisiin kaiken sekasotkun keskellä tehdä. Se on tuollaisina yllätykseni hetkinä kun sitä eniten manaa omaa siivottomuuttaan.Talkkarin viihdyttämisen lisäksi olen tänään istunut koulukavereiden kanssa ahertamassa rikosoikeuden luentokuulusteluiden parissa. Puolivakavan opiskelun jälkeen suunnattiin pub-tietovisaan Vasastanin ja syötiin oikein kunnon amerikkalaiset burgerit kaverini 24- vuotispäivän kunniaksi. Nyt istun taas kotona ja luonnostelen taas työhakemuksiani.

Ps. olis ollu kiva jos koulussa olisi harjoiteltu enemmän CVn muodostamista ja Word-taitoja.

CVssa tulee olla myös kuva

Ylikorosta älykyyttäsi - NOT

Vaikuta miellyttävältä, mutta pidättyneeltä

Hymyile vapaasti, jotta vaikutat super-rennolta

Liian innokas ei kannata olla

Jätä kiusaantuneet ilmeet työhaastatteluun

Arvoitus työnantajalle: arvaa minkä väriset silmät mulla on?

Kuvia CVn tulee ottaa monen monta, jotta voi sitten valita yhden edustavan monen epäonnistuneen joukosta.

Betyg, betyg, betyg...

 

Nostan kissan pöydälle. Ruotsalaisella juristilla ei ole tulevaisuutta jollei todistus ole kunnossa. Paras oikiksesta saatava arvosana on AB ja se on juuri se arvosana, jonka kuuluu koristella todistusta jos aikoo joskus työllistyä. Mikäli todistuksesta löytyy muita arvosanoja voi hyvin ottaa suoraan yhteyttä työttömyyskassaan ja hakea töitä Burger Kingin kassalta. Kysymyksessä ei ole opiskeljoiden keskinäinen kilpailijaopiskelijoiden sabotointimantra, vaan samaa kakkaa saa kuulla niin työantajien kuin tiedekunnankin puolelta.

Meillä oli torstaina koulussa oikisopiskeljoille suunnattu työelämään tutustuttava messu, missä iso läjä juristeja työllistäviä työnantajia esittäytyi. Keskustelu lakiasianajofirmojen kanssa oli puuduttavaa. Paljonkos sulla on opintoja takana ja kuinka paljon sun todistuksessa koreilee AB? Palkkaamisperiaatteiksi mainittiin koulutodistus ja persoonallisuus. Työntekijöistä päätellen persoonallisuudesta voidaan selkeästi joustaa, sillä samoja hapannaamoja seisoi joka tiskillä. Juristien kasvoille oli kiristetty tiukkisyrmy ja suusta tuli ennakkoon opeteltua mantraa. "Meillä on firmassa tosi hyvä henki - käydään aina lounaalla lenkillä yhdessä". "JAAHA, no milloin te sitten syötte lounasta"?

Tuollaiset messut on mielettömän vaarallisia. Ne jotka on kiinnostuneet työskentelystä asianajofirmoissa ahdistuvat pahasti, lopettavat kaiken hauskanpidon ja elämästä nauttimisen ja omistavat elämänsä arvosanojen varmistamiseen kirjaston lukusaleissa. Ne joita asianajajafirmat ei voisi vähempää kiinnostaa lopettavat koko juristiohjelman ja lukevat mielummin jotain ainetta missä sieluaan ei tarvitse myydä isoille, kylmille firmoilla ja asettaa koko tulevaisuuttaan arvosanoista päättävien professorien käsiin. En tiedä oikeen mihin itseni tuossa skaalassa laitan. Ehkä on olemassa joku sellainen suomalaisten asteikko, jossa kuivat juristit karkoittaa vain hakemasta työtä isoista asianajajafirmoista, mutta eivät kuitenkaan karkoita suomalaisopiskelijaa opintojen parista. Mun mielestä parhaansa antamisen on riittettävä. Haistatan pitkät arvosanojen sairaanmoiselle havittelulle, mutta ymmärrän hyvin, että arvosanat todistuksessa ovat kyllä ihan hyviä viittauksia omasta osaamisestani. Olisihan se kiva näyttää työhaastattelussa hyvää todistusta, mutta omaa mielenterveyttäni en aio muutaman ABn vuoksi menettää.

En finne igen!

Suomalaisuudestaan saa kuulla Ruotsissa aina. Ei ole tapaa sulautua joukkoon jos vähänkin kuulostaa Muumipeikolta tai aksentti vivahtaa Mark Levengodin suuntaan. Suurimmaksi osaksi palaute suomalaisuudesta on kuitenkin pelkästään positiivista. Päin naamaa sitä harvoin dissataan Suomea ja suomalaisia.

Kuulen suomalaisuudetsani lähes päivittäin. Yksi parhaista koulukavereistani kutsuu minua Muumiksi ja jopa esitteli minut omilla syntymäpäivillään sillä nimellä. Kun ruotsalaiset kysyvät, että haittaako minua että kaverini kutsuu minua Muumiksi, vastaan että minun käy enemmänkin sääliksi kaveriani - hän ei nimittäin välttämättä edes tiedä etunimeäni, vaikka tässä ollaan jo reilun vuoden verran hengailtu. Myös toinen koulukaverini on aika kova tykittämään suomalaisuuteeni liittyvää läppää. Hänen vitsinsä koskevat enemmän viinaa ja puukkotappeluita.

Minulla oli keskiviikkona harvinaisen "suomalaispitoinen" päivä. Luennolla luennoitsija kysyi, että onko kenelläkään luennollaolijoista suomalaisia sukujuuria. Ennen kun suomalaistaustaiset ehtivät nostaa käsiään, oli luennoitsija jo aloittanut tarinansa siitä, kuinka suomalainen poliisi harvoin ottaa tosissaan karjalaisten esittämiä tappouhkauksia. Voimakkaat sanankäänteet kuuluvat kuullemma karjalaiseen perinteeseen ja siksi tappouhkaus tulee tulkita vain kevyenä haistatteluna, eikä siis rikoksen kriteerit täyttävänä uhkailuna. Tarina ei auttanut meidän Ruotsissa asuvien suomalaisten arkea laisinkaan, vaan pelkästään vahvisti mainetta väkivaltaisista metsäsuomalaisista.

Heitin luennolla käydyn keskustelun tunnin jälkeen vitsiksi ja ilmoitin kavereilleni, ettei minun sukujuureni ole Karjalassa, joten uhkaukset minun suunnaltani kannattaa oman turvallisuuden vuoksi ottaa tosissaan.  Puukko ja alkoholisti vitseillä naurattava koulukaverini lohdutti minua luennon jälkeen, että on hyvä, että olen päässyt pakoon suomalaisten väkivaltaisuutta ja kaduilla vallitsevaa Koskekorvarallia tänne turvalliseen Ruotsiin. En osannut nauraa vain hänen jutuilleen, vaan tällä kertaa puolestani itse vahvisti ennakkoluuloja Suomesta. Kerroin että suhtautumiseni haiseviin alkoholisteihin on paljon avoimempi kuin keskiverto ruotsalaisen ja tämä vain sen vuoksi, että Helsingissä ei voi kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ilman, että törmää penkeille kuseviin humalaisiin. En minä nyt ihan noin sanonut, mutta sanoin, että minun on helpompi suhtatua päihtyneisiin ihmisiin, koska niitä näkyy kotipuolessa enemmän.

Koulupäivä päättyi mukavasti siihen, että koulukaverini ilmoitti minun parhaaksi ominaisuudekseni sen, että minulle voi nauraa. Kysymyksessä tuskin oli mikään "ihanaa että osaat olla rento, etkä ota itseäsi vakavasti"-tunnustus. Juttu on vaan se, että parhaat kaverini viihtyvät vaan paremmin seurassani kun saavat tuntea itsensä hiukan paremmaksi minun tehdessä paljon kielioppivirheitä ja tahattomasti dissatessani Suomea.

"Heij Mumin otetaan susta kuva ton Muumikakun kanssa"!

Se HÄN

Kaikilla naisilla on on olemassa ystävä, jonka vieressä harvoin tahtoo seistä baarissa tai juhlissa. Tämä nainen on sinisilmäisen tietämätön omasta kauneudestaan ja vetoavuudestaan miehiin. Hän räpsyttelee vain kauniita silmäripsiään huomaamatta, että vie illasta toiseen huomion kaikilta muilta ympärillään olevilta ihmisiltä. Eikä se olekaan hänen vikansa, niin se asia vain on: osa meistä on syntynyt saaden extra paljon viehätysvoimaa ja muutaman kauneusgeenin enemmän. Kikkakolmoset on keksitty rumia ihmisiä varten, sillä kauniit pärjäävät niitä ilmankin.

Vaikka minä niin kovasti yritän pysyä positiivisena, iloisena, optimistisena ja oman arvoni tuntevana, niin silti se joka tapauksessa iskee: turhautuminen. Eikö se perkele auta vaikka kuinka yrittäisin olla lumoava? Laitan hajuvettä, annan hiusteni liehua, kipitän koroissa, juoksen lenkkiladulla, käytän huulirasvaa, hymyilen kauniisti. Kerrasta toiseen seuraan kun vieraan henkilön kysymykset alkavat suuntautua meidän sijasta hänelle. 

En puhu kenestäkään ihmisestä erikseen, vaan ihmistyypistä yleisesti. Omasta elämästäni voisin mainita useamman naisen, jonka kanssa baarissa notkuminen on enemmän vain tuskallista kuin mukavaa. Tunnen itseni torjutuksi seuraamalla sitä kuinka toinen ihminen saa minua enemmän huomiota. Voisi jopa sanoa, että olen sairaanloisen herkkä epähuomioiduksi tulemiselle. Ottaen huomioon sairaanloinen taipumukseni, olen selvinnyt elämästäni aika hienosti. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle ja kannustavalle perheelleni. Ilman mun vanhempiani olisin varmasti aika paljon surullisempi ihminen. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan kotoa olen saanut ison ja vahvan kilven, joka estää kaikenmaailman ulkoisten hölynpölinöiden iskemisen itsetuntoon. Kilvestä siis kiitos kotiin, sillä ilman sitä voisin joskus jopa sanoa olevani kateellinen.

weheartit.com