Arvostan, en arvosta

Asioita joita en tänään juurikaan arvosta:
... arveluttavasti käyttäytynytttä taksikuskia joka sai minut muutama viikko sitten mitätöimään pankkikorttini suomalaiselle käyttötililleni
... sitä kuinka Nordean tilikortti tulee hakea henkilökohtaisesti pankista Helsingin keskustasta
... sitä kuinka rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä ruotsalaiselle tilille kestää yli kolme vuorokautta
... sitä kuinka Styr och Ställ pyörien 150 kr pantit seisovat tilitiedoissa varauksina vielä viikko sen jälkeen kun pyörän on palauttanut. Nimimerkillä: takaisin maksettavia panttivarauksia lähes 40 eurolla (rahat siis vapautuvat jossain vaiheessa)
... sitä etten koskaan osaa laskea tarpeeksi päiviä rahan loppumisen ja tilisiirron tekemisen välillä
... reikää viimeisten ehjien farkkujeni haaroissa
... reikää rikkinäisessä vieraspatjassa
... kylmää viimaa ulkona

Asioita joita arvostan tänään:
... sitä että edes suomalaisella tilillä on pari ropoa
... kaverin piikkiin vietettyä viikonloppua
... ymmärtäväistä ravintoloitsijaa ja muita ymmärtäväisiä kanssaihmisiä
... rahaa lainannutta suomalaista kaveriani
... nettipankkia, josta voi aina katsoa rahatilanteen
... kaurapuuro varastoa kuivakaapin takaosassa

Kesäkuussa tulen arvostamaan:
... ilmaisia keinoja pitää hauskaa
... palkkaan sisältyvää työpaikkaruokailua
... vanhempien vierashuonetta ja ilmaista aamiaistarjoilua
... asumista euromaassa eli "bye bye" kruunun erinomainen kurssi

Voiks näin edes sanoo, tulleeks tähän pilkku

Mulla on tämä Ruotsiin paluu mennyt aika pitkälle sähköpostien kirjoittamisen parissa. Olen viettänyt päivittäin useamman hetken muotoillessani oikeaa sanamuotoa asioiden ilmaisemiseksi.

Alkuviikosta mailailin eri vuokralaiskandidaattien kanssa ruotsiksi, ja oikeiden sanamuotojen löytäminen tuntui vaikealta. Hankalaksi kaiken kirjallisen viestinnän tekee se, että opintojeni puolesta minun tulisi osata ilmoittaa asiat lyhyesti, ytimekkäästi ja selkeästi. Tekstini tulisi olla faktatykitystä, joka ei jättäisi väärinkäsityksille tilaa. Vuokra-asioita hoitaessa haluan kuitenkin vaikuttaa mukavalta ja rennolta, jotta en pelästyttäisi kaikkia asunnosta kiinnostuneita pois. Tasapainoilu selkeän, mukavan ja täsmällisen välillä on ollut vaikeaa - etenkin kun viestintä tapahtuu vieraalla kielellä. Kuivan sääntöjen lateleminen tulisi olla minulle koulun kautta tuttua, mutta siitä huolimatta päädyin googlettamaan eri sanojen synonyymimerkityksiä. Yksi kinkkisimmistä kysymyksistä oli voinko kirjoittaa, että "luovutan" asunnon vuokralaiselleni, "luovuttaa" kun viittaa oikeuskirjallisuudessa omistusoikeuden vaihtumiseen. Oikeustiede todella vaurioittaa ihmisen tervettä järkeä ja tasapainoista ajattelua. Jokaisen lähettämäni tekstiviestin ja sähköpostin sisältö tulee olla aukottoman informatiivinen.

Tänään olen yrittänyt muodostaa yhtä sähköpostia englanniksi ja toista tulevalle esimiehelleni suomeksi. Kumpaakin viestiä kirjoittaessani yritin ilmaista innostusta, kiinnostusta ja kiitollisuutta, mutta lauseiden muodostus vivahti hahmotteluvaiheessa jokatoisessa virkeessä ylimielisyyteen. Englanniksi viestittelystä minulla on paljon traumaattisia kokemuksia. Olen muun muassa kieltäytynyt treffikutsusta toivottomalla henkilölle "good luck", joka selkeästi tulkittiin ylimieliseksi säälittelyksi. Olen kutsunut lääketieteellisenkemian tohtoriksi valmistunutta tuttuani "special personiksi" joka englanniksi on siis poliittisesti korrektimpi ilmaisu kehitysvammaiselle. Tällä kertaa kysymyksessä oli kuitenkin treffikutsua ja illallislörpöttelyä asiallisemman viestin kirjoittaminen, joten kaikkien traumojen jälkeen on tuskin kummallista, että muutaman rivin sähköpostin kirjoittamiseen meni kaksi päivää.

Kaiken sähköpostirumban jälkeen voin todeta, että lauseiden hiominen on hyvää käytännön oppimista. Uskon, että sujuvassa viestimisessä voi aina edistyä ja viestien muodostamisessa kehittyä. Ehkä ensikevään työpaikanhaku- ja asunnonvuokrauspyöritys sujuu kivuttomammin ja sähköpostit lähtevät eteenpäin ilman tukipuheluiden soittamista kavereille ja perheenjäsenille.

Terapiaa lenkiltä!

Mikään ei ole parempiaa terapiaa kuin stressiä purkaava lenkki iltamyöhään. Saan stressiä painavistä kouluasioista, tenteistä, pyöristyvistä poskista, ruotsinkielestä, huomisesta Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten kokouksesta, tiskeistä ja kutistuvista farkuista. Olin turhautua pahemman kerran kun alkuperäinen suunnitelmani salireissusta päätyi omalla ulvomisella säestettyyn kannoilla kääntymiseen salin ovella, koska salikortti oli jäänyt kotiin. Minä päätin olla luovuttamatta ja vedin lenkkarit jalkaan vielä 22.16 ja suihkaisin Göteborgin yöhön. Käyn nykyään enää harvemmin ulkona lenkillä, sillä kuvassa olevat tossut palvelevat minulla myös salikenkinä, joten välttääkseni turhat pohjien puhdistelut olen pyhittänyt lenkkarit lähes kokonaan sisäkäyttöön. Olin suorastaan unohtanut miten ihanaa lenkkeily ulkoilmassa on! En tarvitse edes musiikkia vaan maisemien vaihtuminen toimii tarpeeksi suurena viihdykkeenä. Huomasin tosin, että näköni on selkeästi huonotunut, sillä luulin lähes jokaista parkkimittaria kadunkulmassa nojailevaksi ihmiseksi. Onneksi en omaa kauhean vakavia fobioita vieraita ihmisiä kohtaan - jos näin olisi, saattaisi muutama parkkimittari olla puolustusomaisten mekanismien tuloksena rytyssä lenkkieni jälkeen.

Jotenkin tämä fiilis ei nyt lenkistä huolimattakaan oikein pysy iloisesti mallillaan. Tällä kertaa teki minulle kepposet Facebook. Avasin lenkin jälkeen energiaa uhkuen tietokoneeni ja Facebookin etusivullani halaili sitten eräs opiskelukaverini onnellisena jotain kreikkalaista kaunotarta. Pöh! Olin jo ihan unohtanut kuinka ihastunut olen. Olisi pitänyt nähdä kuva ennen lenkkiä niin olisi mennyt tuo tunnin lenkki ehkä viiteentoista minuttiin.

Taas yksi niitä päiviä

Olin eilen illalla tervehtimässä Göteborgin kavereitani pienellä baari-kierroksella. Illan rauhallisuudesta ja maltillisesta alkoholin käytöstä huolimatta heräsin tänään vasta kello yksi iltapäivällä. Tiukat aamuherätyksen ja iltatreenit olivat kertyneet viikon aikana ilmeiseksi univelaksi.

Meillä on ryhmätyön kirjoittamisesta tänään lauantaina pieni tauko, mutta lupasimme kukin tahollamme valmistella yhteistä työtämme. Minä raahauduin kirjastolle kello kolmeksi ja kirjaston sulkeutuessa kello 18, painelin Lidln ruokaostoksille. Pieni nälkä vatsanpohjassa ei ole koskaan terve tunne ruokakaupassa. Ostin melkein oman painoni edestä ruokaa ja kannoin sitä sitten itku kurkussa kohti himaa ja katkerana laskeskelin kuinka moni muu täällä pohjoismaissa pystyy hoitamaan ruokaostoksensa kotiin helpommin kuin minä. Porukalla on autoja ja sellaisia vihkialttarin kautta hommattuja kotiorjia. Minäkin haluan sellaisen kauppaan huristelijan, joka kuskaisi mulle jugurttia jääkaappiin.

Ahnehtiminen ruokaostosten kanssa kostautui matkalla useaan otteeseen, sillä kauppakassini levisi kotimatkan aikana kaksi kertaa matkan varrelle. Kiltit ruotsalaiset kyselivät, että tarvitsenko apua, mutta en kehdannut pyytää ketään kantamaan mun banaaneja tai raejuustoa kotiin asti. Luovuus oli kyllä huipussaan, kun keskellä katua yritti miettiä, että miten 10 erilaista pakettia ja purkkia saisi kuljetettua kotiin ilman kassia. Selvisin kotiin asti, mutta leivänlevitteet jäi huomaamatta ja vahingossa matkalle. Toivon, että ruohosipuli tuorejuustoni maistuu, jollekin iloiselle Svessonille.

Tänään olisi yhdellä mun kaverilla pienet keittiöpartyt, mutta joudun valitettavasti jäämään kotiin ahertamaan kouluhommien parissa. Blääh.

Himskatin viikonalku

Onpa ollut muuten harvinaisen huono viikon alku. Kaksi kokonaista päivää pienempää tai suurempaa takkuamista. Myöhästelyä, sekä psyykkistä, että fyysistä huonovointisuutta, aikaansaamattomuutta, levottomuutta, mässäilyä, nyrpeitä naamoja, väsymystä ja unettomuutta. Olen ehtinyt närkästyttämään ihmisiä ja närkästymään ihmisiin, vaikka viikkon on vasta aluillaan. Naamani on turvonnut ja paisunut kuin sikotautisella ja mun viime viikolla ostamani silmälasit on osoittautuneet halpislaseiksi. Koulussa opiskellaan saakutin vaikeita juttuja, joista en tule koskaan elämässäni hyötymään. Opettajammekin asenne on, että "tää on ihan sika vaikeeta ja nää säännöt muuttuu taas kohta. En mäkään ymmärrä tätä kokonaan". En ole tehnyt ruokaa koko viikkona, vaan elänyt jugurtilla ja myslipatukoilla. Hiukseni on likaiset ja mulla ei ole yhtään puhtaita sukkia. Lattiani on pölyinen ja vuokran maksoin vasta tänään vaikka eräpäivä oli eilen. Aamulla en herää ollenkaan herätyskelloon ja potutus alkaa sillä sekunnilla kun astun ulko-ovesta ulos. Tekisi mieli töniä mummelit ja perheenäidit tieltä pois kun suihdon menemään kaduilla.

Ei elämä ole kuitenkaan yhtään hullumpaa. Mun päiväni on tänään kirkastunut jo kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli, kun olin niin vihainen ja ärtyinen, että päätettävissä oli vain, että keneen minä huonon oloni purkaan.

Sitten se saapui. Päiväni kaunein auringonpaiste ja koko viikon pelastus. Koulutoverini, johon minulla on viimeisen vuoden ajan ollut stalkausviritteinen ihastus. Sieltä hän tuli kulman takaa aivan yllättäen ja jäi jälleen juttelemaan. Välillämme oli jopa hetkiä jolloin välimatkaa oli vain muutama sentti kun katsotiin ihastukseni iPhonesta Nordean säästöohjelmien kursseja. Tunnelma (Lauran päässä) oli virittäytynyt. Ymmärrän täysin, että tämä minun kuvailuni voisi helposti löytyä myös Mix Girls tai Demi palstalta, mutta totta se on: olen henkisesti 13-vuotias. Ainakin silloin kun kysymyksessä on tämmöiset ihastus-kiinnostus-jutskat.

Toinen päivän mukava hetki oli, kun olin salilla ja riisuin vaatteitani treenin jälkeen. Laukussani oli eilen mennyt rikki lilanvärinen mustekynä, joka oli värjännyt mm. urheiluliiveistäni ison peukalon kokoisen läntin. Hikoillessani eilen salilla, oli väri tarttunut myös hmmmm....mun rintaani...sillee tuohon...ihan tissiin oli se läikkä jäänyt, enkä ollut saanut sitä suihkussa hinkaamallakaan pois. Haalentunut läikkä muistutti itseasiassa kovasti mustelmaa, ja eilen olin itsekin sitä pelästynyt, mutta sitten tajunnut, että se on vain mustetta. Tänään en kuitenkaan salilla enää läikkää muistanut, joten mulla kesti hetken aikaa tajuta, että miksi porukka ympäillä oli niin kauhistuneen näköisiä. He eivät ilmeisesti olleet tottuneita siihen, että porukalla on ruhjoutuneet tissit. Vauvautunutta tunnelmaa, ei auttanut se että muistaessa läikän olemassa olon, aloin kikattamaan itsekseni ja velmuilemaan ilmeilläni. Raukat mahdollisesti traumatisoituvat hetkeksi :D

Toivottavasti loppuviikko menee paremmin.

Turisti ei tajua että sataa

Göteborgissa sataa...aina, eikä sade lopu koskaan. Ei ainakaan silloin kun on pakko lähteä kouluun. Vitkastelin aamupäivän kotona, koska ajattelin, että sade loppuisi kyllä ennen kuin minun olisi ihan pakko jo lähteä koululle. Meillä oli luento vasta iltapäivällä, joten jäin kotiin lukemaan ja pitämään sadetta. Sade ei kuitenkaan koskaan loppunut, joten loppujen lopuksi lähdin rankassa sadekuurossa polkemaan kohti koulua. En ole vieläkään ehtinyt hankkimaan sadevaatteita. 15 minuutissa ehtii kastumaan niin pahasti, ettei kostea farkkutakki, joka unohtuu kolmen tunnin luennon ajaksi myttyyn, varmasti ehdin kuivumaan luennon aikana. Kaiken lisäksi märkä farkkutakki haisee kamalan pahalle ollessaan mytyssä kolmetuntia puristuksissa luentosalin tuolin syövereissä. Märkänä ja tunkkaisena istuin sitten luentoni päätteeksi vielä pari tuntia kirjastossa. Tämä alkaa hiljalleen vaikuttamaan siltä, että varmaan alan jossain vaiheessa suuntaamaan kohti kumpparikauppaa. Tänään kävin jo kokeilemassa kumisaappaita, mutta tarpeeksi HC sadetakkia en ole vielä löytänyt.

Ikuisen Göteborgin sään kunniaksi ajattelin esitellä blogissani sadepäivän varustukseni.Olen liian pihi ostamaan edes sateenvarjoa, sillä hankinnassa on sadetakki ja kumpparit.

Converset tai kumpparit, sama sade sieltä taivaalta tulee kuitenkin

Lennokas paluu Göteborgiin

Vihdoin olen Ruotsissa ja taas pääsen kirjoittamaan tätä hyvin rakkaaksi muodostunutta blogia. Jihuu! Paluu Göteborgiin on ollut mitä lennokkain! Lensin Helsingistä Göteborgiin niin että olin Ruotsissa kello 9 aamulla. Oli ensimmäinen kerta kun lensin Finnairilla Ruotsiin ja ehdottomasti suosittelen kyseistä lentoyhtiötä. Aiemmin Blue1 on lentänyt Göteborgiin suoraan ja näin on köyhät opiskelijatkin päässeet nauttimaan Blue1n huokeista lentolippuhinnoista. Ilmeisesti linja Helsinki- Göteborg ei ole tarpeeksi kannattava, joten Blue1n suorat lennot on nyt lopetettu ja huokealla päästäkseen tulisi Göteborgiin lentää jonkun toisen kaupungin, kuten Tukholman tai Köpenhaminan kautta. Kotimaiseen voi kuitenkin aina luottaa ja niin myös tässä asiassa. Erinomaisen palvelun lentoyhtiö Finnair kuskaa vielä länsinaaruriin karanneita suomalaisnuoria kansankotiin ja nauttimaan Göteborgin sateisesta meri-ilmastosta.

Lentoni saavuttua Göteborgiin kiirehdin matkatavaroineni lentokenttäbussiin ja kaupunkiin päästyäni ratikkaan, joka veisi minut Marklandsgatanin Statoil-huoltoasemalle. Huoltsikan edessä tapasin Riikan jonka kanssa vuokrasimme pakettiauton, heitimme matkatavari auton perään ja puolisokkona suunnistimme viime keväiselle asunnolleni. Lähdin Göteborgista sellaisella kiireellä kotiin viime keväänä, että sänkyni, lipastoni ja puolet tavaroistani jäivät vielä asuntoon, vaikka varsinainen vuokralainen palasikin asuntoon asumaan jo heinäkuussa. Me suomalaistytöt, jotka emme yleensä autolla Göteborgissa huristele, olimme aika hukassa etsiessämme autoreittejä Göteborgissa. Löysimme vanhalle asunnolleni kuitenkin aika vaivattomasti. Neljän tytön (minä, Riikka, Julia G. ja Emmy, joka on asunnon varsinainen vuokralainen) voimin kannoimme sänkyni, lipastoni ja kaikki muut rojuni paketti autoon ja lähdimme etsimään tietä kohti Riikan asuntoa ja erityisesti hänen kellariaan, jonne huonekalut oli tarkoitus siirtää säilytettäväksi. Alunperin huonekalut oli tarkoitus viedä erään sänyä vailla olevan kaverini asuntoon, mutta aivaimet asuntoon eivät saapuneet tarpeeksi ajoissa lauantain muuttoa varten, joten päädyimme  K-vaihtoehtoon eli huonekalujen säilömiseen Riikan kellarissa.

Löydettyämme autolle sopiva reitti Riikan asunnolle, kannoimme sängyn ja osan lipastosta varastoon vain huomataksemme, ettei sänky eikä varsinkaan lipasto mahdu yhtään mihinkään varastossa. Oli aika tehdä nopeita päätöksiä ja silloin päätin soittaa koulukaverilleni Julia S:lle joka oli alustavasti ollut kiinnostunut huonekaluista. Kysyin Julia S:ltä, että haluaisiko hän huonekaluni ja hän suostui ottamaan huonekaluni huostaansa. Kannoimme Julian G:n ja Riikan kanssa huonekalut takaisin autoon ja ajoimme Julia S:n luo ja kannoimme huonekalut hänen asuntoonsa. Näin pääsin eroon maailman parhaasta sängystä ja kauneimmasta lipastosta täysin käden käänteessä. Suurin kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti kahdelle työnorjalleni Julia G:lle ja kuski-Riikalle, jotka kamalasta kiireestä ja hosuilusta huolimatta auttoivat minua täysin hyväntuulisina.

Mitä tästä kaikesta opimme: 1. älä koskaan ikinä milloinkaan osta huonekaluja alivuokra kämppään. 2. hyvien kavereiden kanssa selviää myös pienistä epätoivon tilanteista suhteellisen ehjin nahoin.

kevyet 30

Nyt kun opiskelu Ruotsissa jatkuu, tulee minun kiriä opiskeluni samaan vaiheeseen mihin opiskelijatoverini ovat opintonsa saaneet. Tässä täysipäiväisen työnteon ohessa olen yrittänyt käynnistää projektia "30 opintopistettä kasaan 12 päivän sisällä". Kaikille niille joille opintopisteet ovat vieraita, voin kertoa että opintosuunnitelmien mukaan 30 opintopistettä vastaa puolen vuoden opiskelua. Onneksi olen istunut luennoilla noin 20 pisteen edestä eli ainoastaa 10 opintopistettä minun tulee lukaista täysin ja vain ja ainoastaan kirjoista. Projekti tuntuu mahdottoman haastavalta, mutta ehkä mahdolliselta. Onnistuminen on taas kiinni vain ja ainoastaan opiskeluahkeruudesta.

Toinen pieni haaste ennen Ruotsiin paluuta on asunnon löytäminen. Luovuin viime kevään asunnostani kesäkuussa ja nyt vaikuttaa siltä ettei uutta löydy kovinkaan helpolla. Ruotsin opiskelija-asuntotilanne on suurimmissa kaupungeissa sietämättömän tukkiutunut eikä yhden vuoden asuntojonoissa seisomisella voida luvata opiskelijalle asuntoa ainakaan Tukholmassa tai Göteborgissa. Ongelmaksi ovat muodostuneet erityisesti sänkyni ja lipastoni, jotka ostin ensimmäiseen asuntooni Ruotsissa. Sänky ja lipasto ovat tällä hetkellä edellisen vuokraemäntäni luona hänen asunnossaan. Tarkoituksena on saada huonekalut pois asunnosta ennen koulujen alkua ja siksi metsästyksessä onkin nyt ihan mikä vain asunto tai mahdollisesti varastotilat jofon huonekalut voi tuupata siksi aikaa kun olen vielä koditon. Ulkomailla asumisen iloa siis.

Spring för livet

Kuuntelin aamulla ennen kirjastoon lähtöä hiukan ruotsalaista musiikkia, jota olin seikkailullani Spotifysta löytänyt. Kajareista alkoi pauhamaan Sara Vargan Melodifestival (ruotsalaisten Euroviisu karsinnat) kappale Spring för livet. Laitoin biisin repetille ja aloin jo näpyttelemään linkkiä kappaleesta kaverini Facebook seinälle. Onneksi kuuntelin lyrikkaa tarkemmin ennen linkittämistä, sillä linkki olisi voinut saada aivan turhia lisämerkityksiä parisuhteessa olevan kaverini seinällä. Kappaleessa lauletaan, miten  kenenkään ei kuulu hyväksyä parisuhdeväkivaltaa vaan ainoa ratkaisu on vain kääntää selkänsä ja lähteä pois suhteesta. Laitoin saman linkin inboxin kautta, välttääkseni väärinymmärryksiä.

Spring för livet. Voimakkaasti sanottu, mutta erittäin hienoa, että tällaisia kappaleita tehdään. Kappaleen sanoma on tärkeä ja tapa, jolla asia ilmaistaan hieno. Kaiken lisäksi kappale on oikein nätti. Laitan linkiksi kappaleen studioversion, koska itse Melodifestival-esityksessä naisen ääni värisee, eikä kappale mene nuotilleen. http://www.youtube.com/watch?v=AKXR0mR9raE

Sara Varga på Melodifestivalen

Valitsin Googlen kuvahausta tahallisesti hiukan plastiikkakirurgiaa korostavan kuvan Sara Vargasta ja toisaalta, kuva on Melodifestivalenista, joten voitte kuvitella tämän näköisen kaunottaren laulamassa linkittämääni kappaletta. Ei ole ihan mikään luomu Svensson tämäkään artisti, mutta ehkä emme nyt arvostele ihmistä hänen ulkonäkövalintojensa perusteella. Kaunis ja merkityksellinen kappale. Piste.


Ps. Kirjoitin otsikkoon aluksi Spring får livet eli siis hiukan pyllylleen. Tänään kysyin myös vaatekaupassa, että "får jag pröva"(voinko todistaa), får jag prova (voinko sovittaa) sijasta. Ei olisi kannattanut selkeästikään skipata ruotsintuntia eilen. Myyjä onneksi ymmärsi minua oikein hienosti.

Smidig dag

Ei ollut ihan kamalan smidig (taipuisa/sulava) päivä tänään koulussa. Istuimme isossa ja ahtaassa auditoriossa kuuntelemassa luentoa parin kaverini kanssa. Tauon koittaessa ajattelin, etten viitsi häiritä vieressäni istuvia kavereitani ja pyytää heitä väistämään minun mennessä vessaan. Sen sijaan ajattelin loikkaavani edessä olevalle tyhjälle tuoliriville, niin että pääsisin sitä kautta pois ilman että häiritsen ketään. Ajattelin, että miksi en minäkin, kun aina kaikki muutkin. En ollut tullut ajatelleeksi, että kun 150 senttinen balettitanssija tekee puolispakaatin tuolirivin yli, ei sama tule onnistumaan minulta hiukan yli 170 senttiseltä suomalaiselta metsäläiseltä yhtä sulavasti. Tuloksena oli, että housuni repesivät haaroista ja potkaisin isolla monollani kaverin tietokonetta.

Koneelle ei käynyt mitään, eikä housutkaan pahasti revenneet, mutta loikkaustani ei silti pysty kuvailemaan menestykseksi. Sain heitettyä asian vitsiksi palatessa vessasta, enkä usko että sain vihamiehiä tempauksellani. Sen sijaan tosin saatoin saada ihailijoita housujen repeämisen tuloksena olleen vilautukseni kautta. Oli se sisäreiteni varmaan aika seksikäs näky. Grauh!

Huolestuttavinta tapauksessa on varmaan se, että en ollut koko jutusta moksiskaan. Kuljin koko päivän revenneissä housuissa ja unohdin koko tapahtuman jo ennen luennon jatkumista.

Väärinkäsitys

Nyt se vihdoin kävi. Ruotsalaiset ovat olleet todella ahkeria puhumaan kanssani ruotsia, mutta äsken asioidessani koulumme kirjakaupassa, vaihtui kieli kesken keskustelun ruotsista englantiin. Asiointi sujui hyvin siihen mennessä kunnes myyjä näki nimeni ja vieraan henkilöllisyysnumeroni opiskelijakortistani. Nainen ei tietenkään voi muistaa kaikkia asiakkaitaan, mutta olen aiemmat 15 kertaa asioinut aina ruotsiksi ja ostanut mm. Ruotsin lakikirjan kyseisestä kaupasta.

Hauskinta tilanteessa oli kuitenkin se, että ruotsinkielen sanavaraston karttuminen on vaikuttanut erittäin negatiivisesti kaikkien muiden kielten hallitsemiseeni. En siis enää juurikaan tiedosta mitä kieltä puhun tai mitä kieltä minun tulisi tilanteessa puhua. Puhun "ulkomaata" joka usein on hyvin ruotsinkielen mukaista, mutta saattaa sisältää myös englannin tai portugalin sanoja. Tilanne jossa olen aiemmin puhunut ruotsia, on todella vaikea suorittaa englanniksi. Välttääkseni nolon tilanteen, en tahtonut siis vastata myyjälle ruotsiksi vaan jatkaa englannilla, jolla nainen oli aloittanut. Kieli keskellä suuta tankkasin vastauksia englanniksi ja heti varmistin päässäni etten varmasti käyttänyt mitään ruotsinkielistä sanontaa tai suoraa käännöstä ruotsalaisesta ilmaisusta. Luulen että selvisin tilanteesta englanniksi. Toivon ettei nainen muista minua seuraavalla kerralla, ettei pieni väärinkäsitys johda nyt siihen, että seuraavat neljä vuotta puhun pelkkää englantia koulumme kirjakaupassa.

Huvittava tilanne.

Täysin randomia

Istuin alku syksystä kirjaston lukusalissa ja luin ihka ensimmäistä kurssikirjaani. Lukeminen sujui äärimmäisen hitaasti, sillä jouduin tarkistamaan joka kolmannen sanan tietokoneelleni asentamastani sanakirjasta. Huomasin että vieressäni istuva, vaihto-oppilaaksi veikkaamani, nuorimies tarkkaili tietokoneeni ruutua sivusilmällään. Niin kävi usein ja olin jo tottunut siihen, että vierustoverit välillä kummastelivat takkuavaa lukemistani. Hetken tiirailtuaan opiskeluani, nuorimies kääntyi puoleeni ja kuiskasi englanniksi: "You are probably not from Sweden. Are you Finnish?". Minä tietysti kummastuneena tunnusti. Tyypi luki hämmästynyttä ilmettäni ilmeisen hyvin, sillä hän jatkoi selventävästi: " I just saw that you were looking up quite simple and easy words..." Hymähdin ja kohdistin katseeni taas kirjaan. Olin kiusaantunut, koska a) huono kielitaitoni oli paljastunut ja b) en halunnut häiritä muita lukusalissa päntääviä. Tyyppi kuitenkin jatkoi " I can say two things in Finnish: R:n kierrän orren ympäri s:n pistän taskuun and vesi hiisi sihisi hississä". Olin ymmältäni! Onnittelin tyyppiä ja sanoin että kyseiset pätkät on meille suomalaisillekin vaikeita lausua. Nuorimies selitti, että hän oli aiemmin ollut töissä Ruotsin merivoimissa ja tavannut sitä kautta paljon suomalaisia sotilaita, jotka olivat opettaneet hänelle perinteiste suomalaisten kirjosanojen lisäksi kyseiset lorut.

Supisimme hetken aikaan. Tyyppi kysyi perinteiset kysymykset: Miksi tulit Ruotsiin? Onko ruotsiksi opiskeleminen hankalaa? Miksi et opiskele Suomessa? Lukusalissa jutteleminen on mielestäni todella epäkunnioittavaa muita lukijoita kohtaan ja kuiskailu tuntui minusta hyvin kiusalliselta. Päätin päättää keskustelumme kysymällä, mistä tyyppi itse oli kotoisin. "Oh, I was born in Iran but I´ve lived here for 20 years now". Hymyilin, vastasin "Oh" ja käänyin takaisin kirjani ääreen. Sadasosa sekunnissa tajusin, että NOOOOOOOOOUUUUU. Nyt sai tyyppi AIVAN väärän kuvan. Miten rasistinen kuva tilanteessa syntyikään. En pystynyt enää keskittymään lukemiseeni vaan mietin pelkästään miten voisin pelastaa tilanteen. Muutaman minuutin pohdinan jälkeen kysyin tyypiltä, jonkin todella helpon sanan englanninkielistä käännöstä merkiksi siitä että arvostin häntä, hänen kielitaitoaan ja hänen taustaansa.En usko, että tyypi mitenkään erityisesti loukkaantui, sillä moikkailemme ja vaihdamme kuulumisia aina kun nähdään.

Tarina tuli mieleeni jälleen, koska törmäsin tänään kyseiseen tyyppiin. Kuulumisten vaihtaminen ajautui kuitenkin taas jotenkin hassuille raiteille. Tällä kertaa tyyppi kertoi, että Suomen laivaston miehillä on Mannerheimin kuvia ympäri ämpäri laivan seiniä ja että he haluaisivat että Mannerheim olisi yhä Suomen presidentti. Tämä ruotsalais-iranilainen tuttavuutenikin ymmärsi että haave oli hyvin absurdi, onhan Mannerheim ollut kuollut jo vuosikymmeniä. Kun pojilta oli tiedusteltu, miksei heillä ole Halosen Tarjan kuvaa seinällä olivat Suomen puolustusvoiman pojat kuitanneet etteivät luota "epäpätevään homo-femistiin". Täytyy sanoa, ettei iranilais-ruotsalaisen muistot tällä kertaa oikein ilahduttaneet, mutta muuten tyyppi vaikuttaa oikein vekkulilta tyypiltä.

Opiskelu Ruotsissa

Happy happy joy joy! Sain Nordean vehkeen toimaan ja kaiken lisäksi sain ehkä maksettua mun sähkölaskun. Varmistan asian vielä huomenna. Mä tykkään kyllä tuosta nettipankkiin kirjautumisvehjeestä aika paljon. Todella kätevä nappula!

Täällä Ruotsissa ei ole meininki ollenkaan yhtä opiskelijaystävällinen kuin Suomessa. Kirjastoissa ei ole ollenkaan riittävästi kurssikirjallisuutta lainattavana, Unicafen tyyppisestä ruokailusta ei ole kuultukaan, eikä ruotsalaiset opiskelijat saa ollenkaan yhtä hyvää opintotukea kuin me suomalaiset. Minun opiskeluihini vaikuttaa tietysti kaikista eniten kaksi ensimmäistä: lainakirjallisuuden olemattomuus ja halvan opiskelija ruuan puuttuminen.

Ruotsalaiseen tapaan tilasin kurssikirjallisuutta netistä, koska se tulee halvemmaksi kuin että ostaisin samat kirjat kaupasta. Kirjojen saapuminen on kuitenkin kestänyt nyt lähes kaksi viikkoa, joten olen joutunut istumaan kirjaston lukusalissa lukemassa kirjaston ainutta lukukappaletta kurssikirjasta. Olen havainnut, että kirjaa lukee joku muukin, sillä nyt kurssin alettua olen pariin otteeseen joutunut pläräämään vain lakikirjaani, kurssikirjan ollessa jollain toisella luettavana. Kirja oli tänään päivällä taas kadonnut hyllystä, niin että jouduin palaamaan sitten kirjastoon istumaan klo. 20-22, jotta saisin kursittua kasaan jotain huomista seminaarin tynkää varten.

Olen ollut ehdottomasti positiivisesti yllättynyt, kuinka Göteborgin oikiksessa on mukavaa. Opetus on tähän mennessä ollut mitä mainiointa. Meillä käytetään upeasti monia erilaisia oppimismetodeita ja tehdään paljon erilaisia käytännön läheisiä ryhmätöitä. Syksyn aikana meillä oli viisi ekskursiota, joissa tutustuimme siihen millaista juristin työ on käytännössä. Ekskursioihin liittyi aina jokin teema ja tavoite, joiden kautta tutustuimme hiukan myös itse yritykseen mahdollisena tulevana työantajana. Yritysvierailut tehtiin aina pienissä 4-6 hengen ryhmissä, joten vastaanotto oli usein aika henkilökohtainen ja intensiivinenkin. Mahtavaa oli, vaikka ensimmäiset kolme visiittiä menivätkin varmaan pitkälti vain keksittyessä siihen, että näyttäisin siltä että ymmärtäisin. Ensimmäisessä lakifirmassa ilmoitin itseäni esitellessä, etten koskaan halua asianajajaksi. En usko, että siihen firmaan tulee ihan heti työhaastattelukutsua, mutta tuollaisia kommelluksia sitä käy, kun kieli ei ole hallussa ja hermostuttaa.

Ennen nukkumaan menoa luen vielä yhden ennakkotapauksen liittyen huomiseen kauppaoikeuden seminaariin. On kivaa opiskella asioita, joista on oikeasti kiinnostunut ja innoissaan. Kumpa musta tulisi yhtä hyvä kuin olen innokas.

Maksuvaikeuksia

Syvä huokaus.

Olen valittanut aiemminkin asioiden hoitamisen hankaluudesta, ja nyt seuraa kyseisestä ilmiöstä esimerkki.

Maanantai 24. päivä tammikuuta.

Vuokran maksu. Päätin maksaa vielä viimeisen kerran vuokrani suomalaiselta tililtäni. Ensimmäinen tehtävä kansainvälisiä maksuasioita hoidettaessa on IBAN- tunnuksen selvittäminen. Ruotsalaiset maallikot eivät ole asiasta koskaan kuulleetkaan, joten koodien selville saaminen on aivan koodin tarvitsijasta kiinni. Onneksi useammalla ruotsalaisella pankilla on kuitenkin nettisivullaan ns. IBAN- laskuri, jolla saa helposti muunnettua kansallisen pankkitilinumeron kansainväliseksi. Nordealla tätä palvelua EI ole ja sitä olenkin ehtinyt jo kiroamaan useaan otteseen.

Säästääkseni rahaa, maksan vuokran aina euroissa, jolloin joudun muuntelemaan 4000 kruunun vuokraani aina päivän valuuttakurssin mukaan. Maksan usein euron tai pari enemmän kuin mikä kurssi maksupäivänä on, jottei kurssivaihtelu söisi vuokranantajani vuokratuloja.

Olen jo pidemmän aikaa havainnut epämiellyttävän muutoksen Ruotsin kruunun kurssissa. Aiemmin pystyi huolettomasti laskemaan eurohinnan asioille tiputtamalla kruunu hinnasta yhden nollan pois, mutta niin ei voi toimia missään nimessä enää. 4000 kruunun vuokrastani on tullut 446 euron vuokra!!! En voi muuta toivoa kuin että maksamani 450 euroa riittää vuokran maksamiseen, jos rahat ovat vuokraemäntäni tilillä vasta esim.27. päivä. Talous kuntoon siellä euromaissa pliis!

Yritin vuokran maksu sirkuksen jälkeen saada toimimaan ruotsalaisen tilini nettipankin. Ruotsissa pankista saa ihan oman vehkeen nettipankin käyttämistä varten. Vehje näyttää taskulaskimelta ja se toimii asettamalla pankkikortin "laskimen" sisään. Vehje antaa erilaisia tunnuslukuja, joita syötetään sitten nettisivustojen turvakentiin.Systeemi tuntuu oikein luotettavalta. Tosin 45 minuutin pelleily koodien ja laitteiden kanssa ei kuitenkaan vienyt minua vaiheeseen, jossa tilini olisi aktivoitu myös netissä. Bra jobbat! Huomenna uusi yritys, jonka tuloksena saan toivottavasti maksettua sähkölaskuni.