Arvostan, en arvosta

Asioita joita en tänään juurikaan arvosta:
... arveluttavasti käyttäytynytttä taksikuskia joka sai minut muutama viikko sitten mitätöimään pankkikorttini suomalaiselle käyttötililleni
... sitä kuinka Nordean tilikortti tulee hakea henkilökohtaisesti pankista Helsingin keskustasta
... sitä kuinka rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä ruotsalaiselle tilille kestää yli kolme vuorokautta
... sitä kuinka Styr och Ställ pyörien 150 kr pantit seisovat tilitiedoissa varauksina vielä viikko sen jälkeen kun pyörän on palauttanut. Nimimerkillä: takaisin maksettavia panttivarauksia lähes 40 eurolla (rahat siis vapautuvat jossain vaiheessa)
... sitä etten koskaan osaa laskea tarpeeksi päiviä rahan loppumisen ja tilisiirron tekemisen välillä
... reikää viimeisten ehjien farkkujeni haaroissa
... reikää rikkinäisessä vieraspatjassa
... kylmää viimaa ulkona

Asioita joita arvostan tänään:
... sitä että edes suomalaisella tilillä on pari ropoa
... kaverin piikkiin vietettyä viikonloppua
... ymmärtäväistä ravintoloitsijaa ja muita ymmärtäväisiä kanssaihmisiä
... rahaa lainannutta suomalaista kaveriani
... nettipankkia, josta voi aina katsoa rahatilanteen
... kaurapuuro varastoa kuivakaapin takaosassa

Kesäkuussa tulen arvostamaan:
... ilmaisia keinoja pitää hauskaa
... palkkaan sisältyvää työpaikkaruokailua
... vanhempien vierashuonetta ja ilmaista aamiaistarjoilua
... asumista euromaassa eli "bye bye" kruunun erinomainen kurssi

En finne igen!

Suomalaisuudestaan saa kuulla Ruotsissa aina. Ei ole tapaa sulautua joukkoon jos vähänkin kuulostaa Muumipeikolta tai aksentti vivahtaa Mark Levengodin suuntaan. Suurimmaksi osaksi palaute suomalaisuudesta on kuitenkin pelkästään positiivista. Päin naamaa sitä harvoin dissataan Suomea ja suomalaisia.

Kuulen suomalaisuudetsani lähes päivittäin. Yksi parhaista koulukavereistani kutsuu minua Muumiksi ja jopa esitteli minut omilla syntymäpäivillään sillä nimellä. Kun ruotsalaiset kysyvät, että haittaako minua että kaverini kutsuu minua Muumiksi, vastaan että minun käy enemmänkin sääliksi kaveriani - hän ei nimittäin välttämättä edes tiedä etunimeäni, vaikka tässä ollaan jo reilun vuoden verran hengailtu. Myös toinen koulukaverini on aika kova tykittämään suomalaisuuteeni liittyvää läppää. Hänen vitsinsä koskevat enemmän viinaa ja puukkotappeluita.

Minulla oli keskiviikkona harvinaisen "suomalaispitoinen" päivä. Luennolla luennoitsija kysyi, että onko kenelläkään luennollaolijoista suomalaisia sukujuuria. Ennen kun suomalaistaustaiset ehtivät nostaa käsiään, oli luennoitsija jo aloittanut tarinansa siitä, kuinka suomalainen poliisi harvoin ottaa tosissaan karjalaisten esittämiä tappouhkauksia. Voimakkaat sanankäänteet kuuluvat kuullemma karjalaiseen perinteeseen ja siksi tappouhkaus tulee tulkita vain kevyenä haistatteluna, eikä siis rikoksen kriteerit täyttävänä uhkailuna. Tarina ei auttanut meidän Ruotsissa asuvien suomalaisten arkea laisinkaan, vaan pelkästään vahvisti mainetta väkivaltaisista metsäsuomalaisista.

Heitin luennolla käydyn keskustelun tunnin jälkeen vitsiksi ja ilmoitin kavereilleni, ettei minun sukujuureni ole Karjalassa, joten uhkaukset minun suunnaltani kannattaa oman turvallisuuden vuoksi ottaa tosissaan.  Puukko ja alkoholisti vitseillä naurattava koulukaverini lohdutti minua luennon jälkeen, että on hyvä, että olen päässyt pakoon suomalaisten väkivaltaisuutta ja kaduilla vallitsevaa Koskekorvarallia tänne turvalliseen Ruotsiin. En osannut nauraa vain hänen jutuilleen, vaan tällä kertaa puolestani itse vahvisti ennakkoluuloja Suomesta. Kerroin että suhtautumiseni haiseviin alkoholisteihin on paljon avoimempi kuin keskiverto ruotsalaisen ja tämä vain sen vuoksi, että Helsingissä ei voi kulkea julkisilla kulkuneuvoilla ilman, että törmää penkeille kuseviin humalaisiin. En minä nyt ihan noin sanonut, mutta sanoin, että minun on helpompi suhtatua päihtyneisiin ihmisiin, koska niitä näkyy kotipuolessa enemmän.

Koulupäivä päättyi mukavasti siihen, että koulukaverini ilmoitti minun parhaaksi ominaisuudekseni sen, että minulle voi nauraa. Kysymyksessä tuskin oli mikään "ihanaa että osaat olla rento, etkä ota itseäsi vakavasti"-tunnustus. Juttu on vaan se, että parhaat kaverini viihtyvät vaan paremmin seurassani kun saavat tuntea itsensä hiukan paremmaksi minun tehdessä paljon kielioppivirheitä ja tahattomasti dissatessani Suomea.

"Heij Mumin otetaan susta kuva ton Muumikakun kanssa"!

Viikonlopun ärsytykset ja kuulumiset

Uskomatonta, että tämä maahanmuuttajuus iskee päin pläsiä aina niinä suurimpina ilonhetkinä. Kerron teille tiivistykseni älypuhelin ostoksista El Gigantessa. Se että mainitsen asiasta vain muutamalla lauseella, on suorastaan viikonloppuni suurimman ärsytyksen sivuuttamista. Homma meni niin, että myyjä koukutti minut HTCn Sensation puhelimeen ja kun pääsin sopimuksen kirjoittamisvaiheeseen, minulta kiellettiinkin koko homma koska minulla ei ole ruotsalaista henkilötodistusta. Tapahtuneesta ärsyyntyneenä olen ryhtynyt toimenpitäisiin...ja lannistunut byrokratian jalkoihin. Minulla on nyt vetämässä henkilöllisyystodistushakemus viranomaisissa. En suosittele kenellekkään sujuvuudesta, helppoudesta ja yksinkertaisuudesta nauttivalle maahanmuuttajuutta! Kiitos Laura kuittaa!

Muuten on viikonloppu mennyt mukavasti. Olin lauantaina kaverin syntymäpäivillä ja taas oli mukavaa. Viime viikkoisista kaverin synttäreistä traumatisoituneena olen erittäin iloinen, että sain kokea melkein normaaleja synttäreitä lähentelevät illanistujaiset. Tälläkin kertaa keskusteluaiheet liikkuivat oman mukavuusalueeni rajoilla, mutta eivät vielä ylittäneet paniikkirajaa. Matkalla synttäreiltä kotiin ajattelin päivittäväni Facebook-statukseksi "Love and Be Loved". Viinillä saattoi olla vaikutusta euforisen hyperhippiin olotilaani. Onneksi ajatus jäi kotimatkan varrelle.

Tänään olen nukkunut, istunut kirjastossa ja jumpannut. Niin tylsä päivä oli, että melkein erehdyin luulemaan päivää maanantaiksi.

Iloista viikonalkua kaikille!

Terveydenhuolto pelaa

Saan välillä aika mielenkiintoista postia. Muutama kuukausi sitten sain kutsun, omalla nimelläni, maanpuolustustehtäviin. Mikään kutsunta ei ollut kuitenkaan kysymyksessä, vaan enemmänkin ehdotus toisenalaisesta urasta. Tällä kertaa sain kutsun lääkäriin. Mitään aikaa en ole koskaan Göteborgissa lääkärille varannut, mutta ilmeisesti uuden kotikuntani huoli terveydestäni on niin suuri, että he ovat Länsi-Götanmaan läänissä ottaneet tehtäväkseen varata minulle ajan lääkäriin (aikas henkilökohtaisiin tutkimuksiinkin vielä). Mitäpä minä tässä päristelemään vastaan. Jos kerran muutamalla eurolla pääsee julkiselle puolelle tutkimuksiin, niin minähän menen. Minä kannatan tällaista systeemiä, missä hunshapeleista opiskelijatytöistä pidetään huolta ja passitetaan lääkäriin ilman kysymistä.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi, että jaan teidän kanssanne tällaista yksityisalueen postia, mutta kätilöäidistäni traumatisoituneena, pidän tällaisiakin tutkimuksia vain terveyttä edistävinä asioina.

Myöhemmin lisätty: Kuulin kaveriltani että kysymyksessä on vuosittain yli 23-vuotiailta otattava PAPa- koe. Ikäkysymys siis ;)

Väärä paikka venailla

Oltiin eilen kavereiden kanssa istumassa iltaa Vasastanissa. Aloitettiin ilta Tuulian, Riikan ja Julian kanssa after workillä P.C.ssä, joka sijaitsee Göteborgin "punaistenlyhtyjen alueen" läheisyydessä.  Punaisten lyhtyjen alue on itseasiassa äärimmäisen vahvasti sanottu. Mistään syntisestä huumeita, viinaa ja naisia- korttelista ei ole kysymys, vaan enemmänkin vaan harmittomasta kadusta, joka nyt vaan on muodostunut prostituoitujen hengailukaduksi. Usein kadulla ei edes kauheasti näy naisia. Tyypillisesti kadulla on eniten liikennettä vain kadulla sijaitsevan ruokakaupan edessä.

Koska katu on hyvin harmittoman näköinen, tulee sitä harvoin edes ajateltua missä päin sitä liikkuu kun kadulla kävelee. Olen välillä ihan tietoinen siitä, etten erikseen seisoskele yksinään kadulla- ihan vain vältääkseni epämukavia tilanteita ja väärinkäsityksiä- mutta isommalla porukalla en kiinnitä mitään huomiota kadun bisnestrafiikkiin. Ilmeisesti pitäisi olla varovaisempi. Teimme eilen Julian kanssa sen virheen, että jäimme odottamaan hitusen myöhässä olevaa kaveriamme muutamaksi minuutiksi "Businesskadun" läheisyyteen. Ehdimme istua penkillä minuutin tai pari kun keltahampainen papparainen lähestyi meitä leveä hymy naamallaan. Papparaisen lähestyessä tajusimme, että olimme todella valineet väärän paikan istua. Miehen ollessa vielä useamman metrin päässä, tiesimme jo, että nyt on sattunut väärinkäsitys. Mies luulee, että odottelemme asiakkaita. Onneksi emme ehtineet kauaa miehen kanssa jutella ennen kuin Tuulia tuli ja pääsimme jatkamaan matkaa vilahtamalla tilanteesta pois. Mietimme vain jälkeen päin, että mitäö tuollaisessa tilanteessa voi sanoa? "Ei herra, me emme myy seksiä"?

Sama tilanne on sattunut minulle aiemminkin -tosin silloin olin yksin enkä ollenkaan edes parkeeraannut kadulle. Viime vuonna kohdallani pysähteli useampi auto ja pyyteli kyytiin kun olin matkalla kirjastosta kotiin lauantai-iltana klo.18. Kävelin kahden kassini kanssa kaulaliinaan kietoutuneen Fiske Kyrkanin edustalla, joka kuuluu samaan alueeseen businesskadun kanssa. Olin aivan yllättynyt, että mistä oli kysymys, kun minulle tarjoiltiin niin paljon kyytejä. Tajusn vasta myöhemmin, että minua oli luultu aivan toisenlaiseksi tytöksi.

Olen jotenkin yllättynyt, että sillä ei ole mitään merkitystä miten on pukeutunut, miten käyttäytyy tai kuinka paljon kantaa koulukamoja mukanaan - väärinkäsitys syntyy pelkästään siitä, että on nainen väärällä kadulla. Täytyy sanoa, että epämukava tilanne koettuna kaverin kanssa, on huomattavasti vähemmän epämukava, kuin yksin koettuna. Nyt on sitten varmaan taas hyvin muistissa, ettei kadulla kannata ollenkaan pysähtyä.

Väärinkäsityksistä ja maksullisista naisista puheenollen: Moulin Rouge ja väärinkäsitys

Optikkotäti kertoo: Ruotsin kielipakolaisuus

Kävin eilen näöntarkastuksessa. Huonojen uutisten (likinälöinen olen) ja kaksien silmälasien sivutuotteena sain muutaman suomalaisuuten liittyvän kummallisuudessa mielenkiintoisen kommentin.

Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.

Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.

Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.

Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.


Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.

Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.

Kylmä fakta ulkomailla

Asunnosta on tullut yksi suuri aihe blogilleni. Tämän syksyn päivitykset ovat pyörineet paljon asunnon, asunnottomuuden ja koulukurssien ympärillä. Sille on kuitenkin syy miksi blogi nopeasti muuttuu asuntomarinaksi. Koti on todella tärkeä asia ihmiselle ja jos ei sitä konkreettisesti ole, on sitä enemmän tai vähemmän hukassa. Itse huomasin, että tarvitsin ihan ensipeleissä uuteen asuntooni omaa tavaraa. Kyseessä ei tarvinnut olla mikään vanha valokuva kotoa, vaan ihan uusikin oman näköinen tavara riitti luomaan oman kodin tuntua.

Kodittomuus on ainakin itselleni niin ikävä tunne, että pyrin aina luomaan jotain kodintunnetta ihan vaikka ollessani yökylässä. Omat lakanat on hyvä kikkakolmonen kodinturvan luomiseen vieraassakin ympäristössä. Harvoin edes tykkään jäädä ihmisille yöksi, mutta suurin kauhukuvani olisi se, että olisin vieraassa talossa, vieraassa sängyssä ja joutuisin pukemaan vielä jonkun toisen ihmisen vaatteet päälleni. Auts! Toivottavasti en näe unta kauhukuvastani tänä yönä.

Aloin miettimään uudelleen ulkomailla opiskelevien ihmisten arkea, kun juttelin Ruotsissa opiskelevan ystäväni kanssa Skypessä. Ystäväni juhli sitä että oli mahdollisesti saamassa asunnon, jossa asua jouluun asti. Joulun jälkeisestä elämästä ei ollut vielä tarkaa tietoa. Juttelimme vielä hetken ja selivisi, että ystäväni ystävä oli myös muuttamassa ulkomaille opiskelemaan, ilman minkäänlaista tietoa siitä, missä tulisi asumaan. Tajusin, että ulkomailla opiskelevat ihmiset todella joutuvat aivan toisenlaisen stressin alle muuttaessaan uuteen maahan ja uuteen ympäristöön. Voin valehtelematta sanoa, että jokainen ulkomaille muuttanut kaverini on joutunut taistelemaan saadakseen asunnon alleen. Osa joutuu maksamaan huoneistaan tolkuttomia vuokria, kun taas toiset asuvat hiukan halvemmalla ja paremmin. Lontoossa asuneet ystäväni ja kaverini ovat joutuneet jopa jakamaan makuuhuoneita muiden ihmisten kanssa. Asunnon saaminen ei ole kuitenkaan maasta tai rahasta riippumatta helppoa koskaan. Olen tänä syksynä jutellut Köpenhaminaan muuttavan, São Pauloon muuttavan, Uppslaan muuttavan ja Göteborgiin muuttavan opiskelijan kanssa ja Uppsalaa lukuun ottamatta, on minulta aina tiedusteltu tuntisinko jonkun joka voisi auttaa asunnon hankkimisessa.

En ole täysin puolueeton antamaan kunniaa niille, jotka ulkomaille muuttavat ilman tietoa kodista, mutta aion siitä huolimatta sanoa: Bra kämpat allihoppa! Tietäessäni kuinka ikävältä epävarmuus tuntuu, voin vain todeta, että tahto lähteä ulkomaille täytyy olla kova kestääkseen epämukavan epävarmuuden. Ulkomailla on kova vetovoima ;)

Asuntopulasta

Asunto on vihdoin löytynyt. Ennen kuin kirjoitan super hyvästä tuurista, joka minulle asunnon kanssa kävi, ajattelin jakaa kanssanne hiukan kuulumisia ajalta ennen asunnon saamista. Lähdin Suomesta Göteborgiin ilman tietoa missä seuraavan lukukauteni majailisin. Edellinen vuosi oli mennyt suhteellisen helposti sillä ehdin vaihtaa asuntoa vain kerran lukuvuoden aikana ja sekin asunnonvaihdos johtui puhtaasti omasta tahdostani vaihtaa huoneen vuokraamisesta asunnon vuokraamiseen. Minulla oli todella hyvä onni matkassa viime vuonna hankkiessani asuntoa viime hetkellä tulevaksi lukuvuodeksi, mutta tänä vuonna sain kokea mitä asunnon hakeminen Göteborgissa todella on.

Kirjauduin viime vuoden elokuussa opiskelija-asuntoja tarjoavan SGS studentbostäderin sivuille ja rekisteröidyin opiskelija-asuntojonottajaksi. Suuremmissa opiskelijakaupungeissa ei ole toivoakaan, että opiskelija-asuntoa saisi vielä ensimmäisen jonotusvuoden aikana, ja siksipä jonoihin kannattaa ilmoittautua hyvissä ajoin ennen kuin edes tarvitsee asuntoa. Pieni hämärä muistikuva minulla tosin on, siitä että systeemiä oltaisiin muuttamassa siihen suuntaan, että opiskelija-asuntojonoihin saisi pian rekisteröityä vasta vuotta ennen opiskelupaikan vastaanottoa. Korjatkaa minua kommenttikentässä jos muistan väärin. Aiemmin jonottamisen on voinut aloittaa jo 17-vuotta täytettyään. On siis sanomattakin selvää, että ulkomailta saapuva opiskelija on lähes poikkeuksetta vapailla markkiloilla olevien asuntotajouksien varassa. Vapailtamarkkinoilta on hankalaa löytää vuokrakämppiä joissa voisi rauhassa asua pidemmän aikaa ja suurin osa ilmoituksista on alivuokralaisilmoituksia. Jatkuva muuttaminen asuntojen välillä ei ole kivaa kovimmankaan reppureissaajan mielestä. Asuntoruliansissa menee ikä ja terveys. Kilpailu asunnoista on mielettömän kova ja useat asunnot viedään käsistä muutamassa tunnissa. Paljon asuntoja kiertää myös kaverilta kaverille tai enintään kaverin kaverille.

Oma tilanteeni oli se, että etsin asuntoa Göteborgista netin kautta kesäkuun lopusta lähtien. Hain jokaista mahdollista SGS asuntoa ja ilmoittelin kiinnostustani aktiivisesti myös vapaillamarkkinoilla´. Asunnonhakuni ei tuottanut kuitenkaan tulosta koko kesänä joten lähdin Göteborgiin ilman kämppää. Ystäväni Riikka tarjoutui majoittamaan minua siksi aikaa kunnes löytäisin asunnon. Riikka oli itse samassa tilanteessa viime syksynä, tosin joutui asuntoa etsiessään jakamaan yösijan kahden muun opiskelijan kanssa ja kiertelemään tavaroidensa kanssa huomattavasti pidempään kuin minä. Riikalla oli tarjota minulle ruhtinaallisesti oma sänky ja omat avaimet hänen asuntoonsa, joten Riikan nurkissa slurbailu sujui ilman pienintäkään harmaata hiusta tai stressiflunssantynkää. Kirjoitan seuraavan blogipäivityksen siitä kuinka lopulta sain asunnon, mutta tässä nyt pieni päivitys tilanteesta ennen asunnon saantia.

Lennokas paluu Göteborgiin

Vihdoin olen Ruotsissa ja taas pääsen kirjoittamaan tätä hyvin rakkaaksi muodostunutta blogia. Jihuu! Paluu Göteborgiin on ollut mitä lennokkain! Lensin Helsingistä Göteborgiin niin että olin Ruotsissa kello 9 aamulla. Oli ensimmäinen kerta kun lensin Finnairilla Ruotsiin ja ehdottomasti suosittelen kyseistä lentoyhtiötä. Aiemmin Blue1 on lentänyt Göteborgiin suoraan ja näin on köyhät opiskelijatkin päässeet nauttimaan Blue1n huokeista lentolippuhinnoista. Ilmeisesti linja Helsinki- Göteborg ei ole tarpeeksi kannattava, joten Blue1n suorat lennot on nyt lopetettu ja huokealla päästäkseen tulisi Göteborgiin lentää jonkun toisen kaupungin, kuten Tukholman tai Köpenhaminan kautta. Kotimaiseen voi kuitenkin aina luottaa ja niin myös tässä asiassa. Erinomaisen palvelun lentoyhtiö Finnair kuskaa vielä länsinaaruriin karanneita suomalaisnuoria kansankotiin ja nauttimaan Göteborgin sateisesta meri-ilmastosta.

Lentoni saavuttua Göteborgiin kiirehdin matkatavaroineni lentokenttäbussiin ja kaupunkiin päästyäni ratikkaan, joka veisi minut Marklandsgatanin Statoil-huoltoasemalle. Huoltsikan edessä tapasin Riikan jonka kanssa vuokrasimme pakettiauton, heitimme matkatavari auton perään ja puolisokkona suunnistimme viime keväiselle asunnolleni. Lähdin Göteborgista sellaisella kiireellä kotiin viime keväänä, että sänkyni, lipastoni ja puolet tavaroistani jäivät vielä asuntoon, vaikka varsinainen vuokralainen palasikin asuntoon asumaan jo heinäkuussa. Me suomalaistytöt, jotka emme yleensä autolla Göteborgissa huristele, olimme aika hukassa etsiessämme autoreittejä Göteborgissa. Löysimme vanhalle asunnolleni kuitenkin aika vaivattomasti. Neljän tytön (minä, Riikka, Julia G. ja Emmy, joka on asunnon varsinainen vuokralainen) voimin kannoimme sänkyni, lipastoni ja kaikki muut rojuni paketti autoon ja lähdimme etsimään tietä kohti Riikan asuntoa ja erityisesti hänen kellariaan, jonne huonekalut oli tarkoitus siirtää säilytettäväksi. Alunperin huonekalut oli tarkoitus viedä erään sänyä vailla olevan kaverini asuntoon, mutta aivaimet asuntoon eivät saapuneet tarpeeksi ajoissa lauantain muuttoa varten, joten päädyimme  K-vaihtoehtoon eli huonekalujen säilömiseen Riikan kellarissa.

Löydettyämme autolle sopiva reitti Riikan asunnolle, kannoimme sängyn ja osan lipastosta varastoon vain huomataksemme, ettei sänky eikä varsinkaan lipasto mahdu yhtään mihinkään varastossa. Oli aika tehdä nopeita päätöksiä ja silloin päätin soittaa koulukaverilleni Julia S:lle joka oli alustavasti ollut kiinnostunut huonekaluista. Kysyin Julia S:ltä, että haluaisiko hän huonekaluni ja hän suostui ottamaan huonekaluni huostaansa. Kannoimme Julian G:n ja Riikan kanssa huonekalut takaisin autoon ja ajoimme Julia S:n luo ja kannoimme huonekalut hänen asuntoonsa. Näin pääsin eroon maailman parhaasta sängystä ja kauneimmasta lipastosta täysin käden käänteessä. Suurin kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti kahdelle työnorjalleni Julia G:lle ja kuski-Riikalle, jotka kamalasta kiireestä ja hosuilusta huolimatta auttoivat minua täysin hyväntuulisina.

Mitä tästä kaikesta opimme: 1. älä koskaan ikinä milloinkaan osta huonekaluja alivuokra kämppään. 2. hyvien kavereiden kanssa selviää myös pienistä epätoivon tilanteista suhteellisen ehjin nahoin.

kevyet 30

Nyt kun opiskelu Ruotsissa jatkuu, tulee minun kiriä opiskeluni samaan vaiheeseen mihin opiskelijatoverini ovat opintonsa saaneet. Tässä täysipäiväisen työnteon ohessa olen yrittänyt käynnistää projektia "30 opintopistettä kasaan 12 päivän sisällä". Kaikille niille joille opintopisteet ovat vieraita, voin kertoa että opintosuunnitelmien mukaan 30 opintopistettä vastaa puolen vuoden opiskelua. Onneksi olen istunut luennoilla noin 20 pisteen edestä eli ainoastaa 10 opintopistettä minun tulee lukaista täysin ja vain ja ainoastaan kirjoista. Projekti tuntuu mahdottoman haastavalta, mutta ehkä mahdolliselta. Onnistuminen on taas kiinni vain ja ainoastaan opiskeluahkeruudesta.

Toinen pieni haaste ennen Ruotsiin paluuta on asunnon löytäminen. Luovuin viime kevään asunnostani kesäkuussa ja nyt vaikuttaa siltä ettei uutta löydy kovinkaan helpolla. Ruotsin opiskelija-asuntotilanne on suurimmissa kaupungeissa sietämättömän tukkiutunut eikä yhden vuoden asuntojonoissa seisomisella voida luvata opiskelijalle asuntoa ainakaan Tukholmassa tai Göteborgissa. Ongelmaksi ovat muodostuneet erityisesti sänkyni ja lipastoni, jotka ostin ensimmäiseen asuntooni Ruotsissa. Sänky ja lipasto ovat tällä hetkellä edellisen vuokraemäntäni luona hänen asunnossaan. Tarkoituksena on saada huonekalut pois asunnosta ennen koulujen alkua ja siksi metsästyksessä onkin nyt ihan mikä vain asunto tai mahdollisesti varastotilat jofon huonekalut voi tuupata siksi aikaa kun olen vielä koditon. Ulkomailla asumisen iloa siis.

Kesätyöpotututuksen selätys

Olen taas saavuttanut stressitason K2sen. Viime viikolla mulle soitettiin yhdestä todella kivasta ja mukavan haastavasta kesätyöstä. Keskustelumme oli tasolla: "sun palkkasi on tämä ja työtehtäväsi nämä. Kivaa että pääset meille töihin". Keskustelu käänsi suuntaa 180 astetta, kun puheenaiheeksi tuli kesätyön aloittamisajankohta. Työnanataja olisi toivonut, että olisin aloittanut jo paria viikkoa aiemmin kuin mitä minulla on mahdollisuus aloittaa. Työnantaja lupasi palata vielä asiaan, mutta tänään soittaessani ja kysyessäni, onko minua valittu, sain tietää, ettei minua voidakaan palkata juuri aikataulujeni vuoksi. Nyt harmittaa ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Minun on saatava kesätöitä rahoittaakseni ensi vuoden opintoni. Olen huippu stressaantunut ja hukassa tulevaisuuteni suhteen. Miun on vain seistävä valintojeni takana ja keskittyttävä siihen mikä on tärkeää. Stressi on suurin viholliseni ja sille minun on vaan haistatettava pitkät ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy. On epämukava tunne olla hukassa, mutta tunne on kohta minulle jo niin tuttu, että alan olla pian mestari sen selättämisessä. Koko tämä minun blogini perustuu sille ideologialle, että asiat aina järjestyy ja elämä kuljettaa. On siis vaan rentouduttava ja keskityttävä siihen osaan elämää, mihin voi vaikuttaa. Suoralla suomenkielellä tämä tarkoittaa, että mars kurssikirjojen pariin!

Postini todella tulee Saksan kautta

Olen aiemmin valittanut blogissani, että Suomen Nordea lähettää kaiken postini tänne Ruotsiin Saksan kautta. Kysymyksessä ei ole poikkeus, vaan sääntö! Soittaessani joulukuussa Nordeaan tiedustellakseni, onko kaksi viikkoa aiemmin pyytämäni nettipankkitunnukset jo lähetetty, osasi Nordean asiakaspalvelu suoraan ilmoittaa postini mahdollisesti hukkuneen johonkin Saksan postitoimistoista. Vastaus ei ollut aivan sen mukainen, kuin mitä olin odottanut, soittaessani Göteborgista Helsingissä sijaitsevaan pankkiini. Lentokoneet kuitenkin lentävät vakiolinjaa näiden kahden kaupungin välillä usean kerran päivässä.

Sain tänään taas postia Nordeasta ja todistukseksi Nordea järjen vastaisista postikulusäästöistä, nappasin kuvan kirjekuoren postileimasta.

Deuteche Post, Port payé 60544 Frankfurt ALLEMAGNE