Ruotsalaisuudesta

Istuimme lauantaina iltaa sekalaisen porukan kesken, ja jostain syystä puoliksi suomeksi ja puoliksi ruotsiksi käymämme keskustelu johti monikultuurisiin avioliittoihin. Hiprakkainen etkoilukansa huusi toinen toisensa päälle, ja pohti millaiset kansallisuuskombot ovat tyypillisiä millekin sukupuolelle Suomessa. Suomalaisten kesken olisimme ehkä voineet käydä keskustelun suhteellisen sivistyneesti, mutta keskustelun kääntäminen ruotsiksi osoittautui pieneksi fiaskoksi. Mielenkiintoiset pohdinnat kääntyivät ruotsinkielellä ennakkoluuloisiksi yleistyksiksi, sovinistisiksi lausunnoiksi ja rotuoppia lähenteleväksi naureskeluksi. Itse päädyin lopulta puolustelemaan  tökeröitä sanavalintojamme toteamalla, että me suomalaiset emme ole tottuneita keskustelemaan maahanmuuttokysymyksistä (???????) Tilanteesta teki hankalan se, että seuran ainoa ruotsalainen ja "ei-suomenkielinen" on perhetaustaltaan iranilainen. Keskustelun loikatessa ennakkoluuloisiin yleistyksiin turkkilaisten perheiden sisäisistä valtasuhteista, alkoi tilanne näyttää siltä, että keskustelua alettii kohdistamaan ruotsalaiselle tytölle. Tyttö mainitsi useampaan kertaan, ettei ole turkkilainen ja näytti suhtautuvan tilanteeseen hiukan huumorilla.

Illan jatkuessa, oli kuitenkin täysin selvää, ettei keskustelussa ollut mitään hauskaa ruotslaisen tytön mielestä. Päädyin juttelemaan tytön kanssa kahden kesken, ja hän kertoi kohtaavansa arjessaan paljon ennakkoluuloja, ja tyhmiä vitsejä. Tyttö kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi etsimään kuvia kahdesta veljestään, jotka hänen mukaansa näyttivät "paljon ruotsalaisemmilta". Katselin tytön kanssa kuvia hänen vanhemmista veljistään, joilla oli siniset silmät, ja jotka olivat piirteiltään vaaleampia. Kuvia katsellessamme tyttö sanoi toivovansa olevansa piirteiltään paljon vaaleampi, koska "se olisi helpompaa". Hän jopa totesi tuntevansa olevansa paljon "ruotsalaisempi", koska hänen veljensä olivat vaaleampia. Sain käsityksen, että hänellä oli parempi olo itsestään, koska hänellä oli kaksi "ruotsalaisemman näköistä" veljeä. Tyttö on Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, koulussa menestynyt ja mukavimpia ihmisiä koko kaupungissa. Miksi ihmeessä hänen tarvitsee puolustella itseään ja omaa ruotsalaisuuttaan?

Olen kiinnittänyt viime viikkoina paljon enemmän huomiota maahanmuuttokeskusteluun Ruotsissa. Perussuomalaisia vastaavan "maahanmuutto kriittisen" Sverige demokraterna-puolueen(SD) politiikka pyörii ruotsalaisuuskäsitteen ympärillä, ja oikeus asua Ruotsin rajojen sisäpuolella lasketaan yksilön mätitahnan kulutuksella ja jonotusinnokkuudella, sillä nämä ovat "todellisen ruotsalaisuuden merkkejä". Osa puolueen eturintaman politiikoista ovat kuitenkin tulkinneet oikeutensa poliitisen agendansa ajamiseen aivan väärin, ja ovat todistetusti (video-materiaalia) haukkuneet ihmisiä rasitisesti ja huoritelleet naisia Tukholman kaduilla, ja sanoneet, ettei Ruotsi ole kotimaa muille kuin etnisesti ruotsalaisille. Politiikot kokivat samalla videolla oikeutetuksi napata kadulta teräsputket aseiksi "itsepuolustus- tarkoituksessa". Ei voi muuta sanoa, kuin että SD ja muut ruotsalaisuuspisteiden laskijat saavat minut todella surullisiksi. Musta on kamalaa, että ruotsalainen kaveri tuntee olonsa vihatuksi, ja  että hän joutuu näyttämään kuvia veljestään, jotta hän tuntisi itsensä tasavertaiseksi muiden ruotsalaisten kanssa. Tyttö kertoi menettäneensä kokonaan toivon sen suhteen, että joskus tulisi lasketuksi kantaväestöön. Hänen kohdallaan on siis aivan sama mitä hän tekee, miten hän toimii tai mikä hänen menneisyytensä on, hänet tuomitaan joka tapauksessa. Minun toiveeni on, ettei kaverini lasten sukupolvi joudu enää puolustamaan oikeuttaan asua Ruotsissa, huolimatta siitä, että isovanhemmat ovat syntyneet toisaalla.

Brassi-ilta

Sain keskiviikkona zumbakaveriltani kutsun "brasilialaisiin grillijuhliin". Mainostuksen mukaisesti kyseessä oli tarkoitus olla isot grillijuhlat, jossa paikalla olisi koko Göteborgin brassigenre. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tämäniltaiset grillaukset osoittautuivat göteborgilaisten gubbe-jengin kaljoitteluillaksi. Paikalle oli hankittu silmäruuaksi kaksi silikoneilla kohennettua brassinaista ja minä tulin kaupanpäälle. Ruokailun alkaessa ruotsalaiset miehet ilmoittivat, että naiset (me kolme) emme saa istua pöydässä, vaan paikamme oli istua sohvalla.Perustelu päätökselle oli: "ei tarvitse perustella, miehet ovat päättäneet". Illan jatkuessa ja miesten humalatilan noustessa uskaltauduimme hiukan lähemmäs pöytää. Gubbet puhuivat minulle englantia koko illan, huolimatta siitä että puhuin heille ruotsia. He luulivat varmaan minun kuuluvan samaan latinajengiin kahden brasilialaisen naisen kanssa.

Ilta päättyi 21 -vuotiaan brassineidon ja hänen ruotsalaisen 38 -vuotiaan miesystävänsä parisuhdekahakkaan. Vanhat kunnon Brasilia-ajat muistuivat nopeasti mieleen pariskunnan tapellessa kiihkeään ja mustasukkaiseen tyyliin. Totesin todella pohjoismaistuneeni, kun huomasin vieroksuvani brassinaisten vouhotusta. Oli kuitenkin todella makeeta saada jälleen muistutus siitä, kuinka brassinaisen elämä pyörii. Heidän maailmassaan tärkeää on: korvakorut, kynsilakka, korot, hiukset ja nätti mekko. Elämän tärkein sanoma on, että miehiin ei voi luottaa, ja ettei Jumala voi luoda mitään niin kaunista, etteikö sitä kirurgi saisi taiottua nätimmäksi. Kummallakin naisella oli klinikalta hommatut tissit ja toisella rasvaimut reisissä. Illan aikana naiset juonivat huijatakseen poikaystäviään, kinuivat miehiltä rahaa ja antoivat miesten kähmiä naisten vartaloita aivan kuten lystäsivät. Toiselle naiselle heiteltiin seteleitä tissivakoon ja toista puristeltiin pepusta huolellisemmin kuin laki sallii. "Mun peppu", totesi ruotsalainen mies puristellesaan lähes 20 -vuotta nuorempaa naisystäväänsä.

Tuli kyllä todettua, että mun sisäinen latina on jäänyt varmasti Frankfurtin lentokentälle palatessani viimeisen kerran Brasiliasta. Muistan joskus ajatelleeni, että mustasukkaisuus ja intohimo oli jotain elämää tärkeämpää ja suurempaa ja säälin pohjoismaalaisia, jotka suhtautuivat suhteisiinsa laiskan arkipäiväisesti. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että mitä vähemmän mustasukkaisuutta sen parempi ja vaihdan mielelläni intohimon kunnioitukseen ja tasa-arvoon. Olen ehkä tylsä ja arkipäiväinen pohjoismaalainen, mutta en vain yksinkertaisesti kestä latinodraamaa. Lagom ja mellanmjölk passaa mulle oikein hyvin.

Optikkotäti kertoo: Ruotsin kielipakolaisuus

Kävin eilen näöntarkastuksessa. Huonojen uutisten (likinälöinen olen) ja kaksien silmälasien sivutuotteena sain muutaman suomalaisuuten liittyvän kummallisuudessa mielenkiintoisen kommentin.

Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.

Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.

Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.

Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.


Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.

Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.

Keskustelu bussissa

Istuin bussissa tänään naisen viereen, joka aloitti spontaanisti keskustelu säästä. Vaihdoimme pari sanaa kauniin ja aurinkoisen päivän kääntymisestä koleaksi illaksi, mutta sääpuheenaiheen päätyttyä tahdoin vielä  jatkaa keskustelua naisen kanssa. Skippasin tänään puolet ruotsintunnista, joten ajattelin kompensoida pienen kielenharjoitusvajeen tämän herttaisen rouvan kanssa.

Naisella oli kirkuvanpinkit ryppyiset huulet ja kaikin puolin huoliteltu ulkonäkö. Hän avasi koko keskustelun sanomalla tarvitsevansa korvatulpat, koska takapenkin pojat melusivat liikaa. En kuitenkaan tarjonnut naiselle mukanani olleita, kirjastopakettiini sisältyviä, korvatulppia, vaan päädyin vain päivittelemään huligaanien rasittavuutta. Pienen sää keskustelun jälkeen kävimme läpi naisen saamia traumoja eläinaktivistien turkissabotaaseista. Rouva paheksui kovasti eläinaktivistien kampanjoita, jotka rajoittivat hänen turkistensa käyttömahdollisuuksia. Koko Göteborgista ei kuulemma enää löydy turkisliikkeitä ja se on eläinaktivistien vika. Nainen oli myös hyvin valveutunut Suomessa vaalien alla käytävästä kielikeskustelusta. Hänen mukaansa kenenkään ei tarvitsisi lukea ikinä ´venäjää. Ruotsi sen sijaan oli hänen mukaansa aivan mahtava kieli. Suomalaisilla on hänen mukaansa paljon paremmat mahdollisuudet täällä Ruotsissa kuin mitä Venäjällä voisi olla. Ruotilla on paljon enemmän annettavaa. Tiesiköhän nainen, että parhaat mahdollisuudet suomalaisella on Suomessa?

Yritin puolustella toisaalta Suomessa käytävää keskustelua: Suomessa on kuntia, joissa ei ole ruotsinkielistä ihmistä nähtykään ja jotka toisaalta vilisevät venäläisiä mökkeilijöitä ja ostosmatkalaisia. Venäjä tuo Suomeen kaiken kaupan kannalta paljon enemmän rahaa kuin Ruotsi. Ruotsinkieli kouluissa on vanha perinne, josta yritetään pitää kynsin ja hampain kiinni ja kysymys siitä kumpi on rationaalisesti katsottuna hyödyllisempää: pakottaa koko kansa opiskelemaan ruotsia, vaikka puolella väestöstä olisi suurempi hyöty venäjänkielestä vai antaa ihmisille mahdollisuus päättää omat kielivalintansa ja sitä kautta saada parhain hyöty koulussa oppimastaan, on kyseenalaista. Koska itse asun ja opiskelen Ruotsissa olin tietysti rouvan kanssa samaa mieltä. Ruotsin osaaminen avaa ovet muuhun pohjolaan. Kun osaa ruotsia, voi ehkä ymmärtää vähän tanskaa ja norjaakin ja muutenkin pääsee messiin tähän "hiihtäminen, purjehtiminen, kalastaminen ja tunturit"-fiilikseen.

Venäjän kielestä pääsimme venäläisiin. Kun mainitsin, että venäläiset tekevät Suomeen myös ostosmatkoja, nainen innostui kertomaan asioista omia kokemuksiaan. Hän oli ollut Silja Linen risteilyllä Tukholmasta Helsinkiin kuusi vuotta sitten ja silloin hän oli ollut puolisonsa kanssa turkisostoksilla Helsingissä. Samassa kaupassa oli kuulemma ollut suuri joukko rikkaita venäläisiä, jotka olivat ostostelleet enemmän kuin hän!Nainen päivitteli, että he olivat olleet tilanteessa todella ihmeissään. Venäläiset olivat kuluttaneet rahaa kuullemma oikein todenteolla, mikä nyt ei tule toisaalta uutisena suomalaiselle tai etenkään Helsingissä asuneelle.

Nyt kun asiaa miettii, nainen taisi elää ajatuksissaan hyvin vahvasti vanhoilla vuosikymmenillä. Hänen maailmassaan venäläiset ovat selkeästi köyhiä ja suomalaisten on opittava ruotsia, jotta pääsemme Ruotsiin paremman tulevaisuuden perässä. Meillä oli kuitenkin todella hauskat keskustelut. Lisäksi sain vinkkejä huokeista ruokakaupoista. Kiva täti oli!