Ruotsalaisuudesta

Istuimme lauantaina iltaa sekalaisen porukan kesken, ja jostain syystä puoliksi suomeksi ja puoliksi ruotsiksi käymämme keskustelu johti monikultuurisiin avioliittoihin. Hiprakkainen etkoilukansa huusi toinen toisensa päälle, ja pohti millaiset kansallisuuskombot ovat tyypillisiä millekin sukupuolelle Suomessa. Suomalaisten kesken olisimme ehkä voineet käydä keskustelun suhteellisen sivistyneesti, mutta keskustelun kääntäminen ruotsiksi osoittautui pieneksi fiaskoksi. Mielenkiintoiset pohdinnat kääntyivät ruotsinkielellä ennakkoluuloisiksi yleistyksiksi, sovinistisiksi lausunnoiksi ja rotuoppia lähenteleväksi naureskeluksi. Itse päädyin lopulta puolustelemaan  tökeröitä sanavalintojamme toteamalla, että me suomalaiset emme ole tottuneita keskustelemaan maahanmuuttokysymyksistä (???????) Tilanteesta teki hankalan se, että seuran ainoa ruotsalainen ja "ei-suomenkielinen" on perhetaustaltaan iranilainen. Keskustelun loikatessa ennakkoluuloisiin yleistyksiin turkkilaisten perheiden sisäisistä valtasuhteista, alkoi tilanne näyttää siltä, että keskustelua alettii kohdistamaan ruotsalaiselle tytölle. Tyttö mainitsi useampaan kertaan, ettei ole turkkilainen ja näytti suhtautuvan tilanteeseen hiukan huumorilla.

Illan jatkuessa, oli kuitenkin täysin selvää, ettei keskustelussa ollut mitään hauskaa ruotslaisen tytön mielestä. Päädyin juttelemaan tytön kanssa kahden kesken, ja hän kertoi kohtaavansa arjessaan paljon ennakkoluuloja, ja tyhmiä vitsejä. Tyttö kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi etsimään kuvia kahdesta veljestään, jotka hänen mukaansa näyttivät "paljon ruotsalaisemmilta". Katselin tytön kanssa kuvia hänen vanhemmista veljistään, joilla oli siniset silmät, ja jotka olivat piirteiltään vaaleampia. Kuvia katsellessamme tyttö sanoi toivovansa olevansa piirteiltään paljon vaaleampi, koska "se olisi helpompaa". Hän jopa totesi tuntevansa olevansa paljon "ruotsalaisempi", koska hänen veljensä olivat vaaleampia. Sain käsityksen, että hänellä oli parempi olo itsestään, koska hänellä oli kaksi "ruotsalaisemman näköistä" veljeä. Tyttö on Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, koulussa menestynyt ja mukavimpia ihmisiä koko kaupungissa. Miksi ihmeessä hänen tarvitsee puolustella itseään ja omaa ruotsalaisuuttaan?

Olen kiinnittänyt viime viikkoina paljon enemmän huomiota maahanmuuttokeskusteluun Ruotsissa. Perussuomalaisia vastaavan "maahanmuutto kriittisen" Sverige demokraterna-puolueen(SD) politiikka pyörii ruotsalaisuuskäsitteen ympärillä, ja oikeus asua Ruotsin rajojen sisäpuolella lasketaan yksilön mätitahnan kulutuksella ja jonotusinnokkuudella, sillä nämä ovat "todellisen ruotsalaisuuden merkkejä". Osa puolueen eturintaman politiikoista ovat kuitenkin tulkinneet oikeutensa poliitisen agendansa ajamiseen aivan väärin, ja ovat todistetusti (video-materiaalia) haukkuneet ihmisiä rasitisesti ja huoritelleet naisia Tukholman kaduilla, ja sanoneet, ettei Ruotsi ole kotimaa muille kuin etnisesti ruotsalaisille. Politiikot kokivat samalla videolla oikeutetuksi napata kadulta teräsputket aseiksi "itsepuolustus- tarkoituksessa". Ei voi muuta sanoa, kuin että SD ja muut ruotsalaisuuspisteiden laskijat saavat minut todella surullisiksi. Musta on kamalaa, että ruotsalainen kaveri tuntee olonsa vihatuksi, ja  että hän joutuu näyttämään kuvia veljestään, jotta hän tuntisi itsensä tasavertaiseksi muiden ruotsalaisten kanssa. Tyttö kertoi menettäneensä kokonaan toivon sen suhteen, että joskus tulisi lasketuksi kantaväestöön. Hänen kohdallaan on siis aivan sama mitä hän tekee, miten hän toimii tai mikä hänen menneisyytensä on, hänet tuomitaan joka tapauksessa. Minun toiveeni on, ettei kaverini lasten sukupolvi joudu enää puolustamaan oikeuttaan asua Ruotsissa, huolimatta siitä, että isovanhemmat ovat syntyneet toisaalla.

Viikonlopun ärsytykset ja kuulumiset

Uskomatonta, että tämä maahanmuuttajuus iskee päin pläsiä aina niinä suurimpina ilonhetkinä. Kerron teille tiivistykseni älypuhelin ostoksista El Gigantessa. Se että mainitsen asiasta vain muutamalla lauseella, on suorastaan viikonloppuni suurimman ärsytyksen sivuuttamista. Homma meni niin, että myyjä koukutti minut HTCn Sensation puhelimeen ja kun pääsin sopimuksen kirjoittamisvaiheeseen, minulta kiellettiinkin koko homma koska minulla ei ole ruotsalaista henkilötodistusta. Tapahtuneesta ärsyyntyneenä olen ryhtynyt toimenpitäisiin...ja lannistunut byrokratian jalkoihin. Minulla on nyt vetämässä henkilöllisyystodistushakemus viranomaisissa. En suosittele kenellekkään sujuvuudesta, helppoudesta ja yksinkertaisuudesta nauttivalle maahanmuuttajuutta! Kiitos Laura kuittaa!

Muuten on viikonloppu mennyt mukavasti. Olin lauantaina kaverin syntymäpäivillä ja taas oli mukavaa. Viime viikkoisista kaverin synttäreistä traumatisoituneena olen erittäin iloinen, että sain kokea melkein normaaleja synttäreitä lähentelevät illanistujaiset. Tälläkin kertaa keskusteluaiheet liikkuivat oman mukavuusalueeni rajoilla, mutta eivät vielä ylittäneet paniikkirajaa. Matkalla synttäreiltä kotiin ajattelin päivittäväni Facebook-statukseksi "Love and Be Loved". Viinillä saattoi olla vaikutusta euforisen hyperhippiin olotilaani. Onneksi ajatus jäi kotimatkan varrelle.

Tänään olen nukkunut, istunut kirjastossa ja jumpannut. Niin tylsä päivä oli, että melkein erehdyin luulemaan päivää maanantaiksi.

Iloista viikonalkua kaikille!

Trapped in translation: peli-ilta

Juu, peli-ilta oikeustieteenopiskelijoiden kesken. Ei mitenkään kauhean mieltä ylentävä kokemus.

Satuin saamaan kutsun opiskelukavereideni peli-iltaan. Idea tuntui hyvältä kutsua saadessa. "Upeeta! Pääsen tutustumaan opiskelukavereihini paremmin ja pääsen puhumaan ruotsia"! Vaikka lautapelien pelaaminen lauantai-iltana ei tuntunutkaan aivan oikealta tavalta viettää fuksivuotta, oli ainoastaan onnellinen saadessani mahdollisuuden päästä viettämään iltaa kokonaan ruotsalaisessa seurassa.

Asuttuani Ruotsissa jo useamman kuukauden, en mieti enää epämukavuutta tai muiden vaivaantumista. Se on minulle täysin normaalia. Kukaan paikallinen ei ole rento seurassani. Havaitsin kuitenkin, että olin lähtenyt soitellen sotaan. Tällä kertaa minun olisi kannattanut henkisesti valmistautua koitokseen.

Lakiopiskelija ei ole kiinnostunut strategiasta tai luovasta ajattelusta. Sen sijaan lakiopiskelija rakastaa kieltä ja valitsee myös lautapelinsä sen mukaisesti. SANANSELITYSTÄ! Toppen! Mihin joukkueeseen Laura laitetaan, kun aikaa on 20 sekunttia ja selitettävänä on kaikki ruotsalaiset politiikan tähdenlennot ja biologian triviat? Tarjouduin tuomariksi, mutta kaverit eivät tähän taipuneet. Onneksi meitä oli epälukuinen määrä, joten saimme jaettua minut aina kolmanneksi pyöräksi joukkueseen. Sain hurraa huudon jokaisesta oikeasta vastauksesta: "Hurraa Mumin!". On se vaan niin upeaa, kun retardi osuu oikeaan!

Lopetimme peli-iltamme keskustelupeliin nimeltä Efter snak. Keskustelua ohjasi valmiit kysymykset mm. siitä kokevatko pelaajat olevansa ennakkoluuloisia muita ihmisiä kohtaan tai onko koskaan tullut kiusatuksi? Tässä kohti iltaa minulla olisi ollut paljon sanottavaa. Olen kokenut tulevani syrjityksi ja loukatuksi täällä Ruotsissa. Olin kuitenkin hiljaa Ruotsi ajatuksistani. Olin ainoastaan kiitollinen, että olin päässyt mukaan ruotsalaisten illanviettoon. Keskutelumme liippasivat myös politiikkaa ja eri uskontojen tasa-arvokäsityksiä. Olin jälleen vain hiljaa, sillä koin, etteivät kaverini olleet oikein perillä asioista, varsinkaan koskien uskontoja. Naiivia porukkaa.

Ilta oli yksi askel eteen päin, mutta toisaalta selkeä muistutus todellisuudesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ruotsalaisen kaverini luona kylässä ja ensimmäinen kerta, kun todella vietin aikaa ruotsalaisten kanssa. Olin saanut kutsun tulla mukaan, en siis itse ollut joutunut kutsumaan itseäni. Toisaalta. illan emäntä, Lilas, puhui minulle koko illan kuin jälkeen jääneelle lapselle. Hän taputti minulle, kun vastasin oikein ja muistutti, että MUUTAMAN VUODEN päästä minäkin voisin osallistua aivan normaalisti sananselityspeliin (ilman sovellettuja sääntöjä siis). Ovella lähtiessämme pois Lilas sanoi toivovansa, että minulla oli hauskaa, vaikka en ymmärtänytkään kaikkea mitä illan aikana puhuttiin. Muistutin kavereitani sinä hetkenä kolmannen kerran illan aikana, että minä kyllä ymmärrän todella hyvin, mutta en itse saa ilmaistua kaikkea asioita täysin kieliopin mukaisesti.

Olin hiukan pettynyt iltaan. Kummallisimmin minua kohtaan käyttäytyi talon emäntä, joka on itse kotoisin Iranista. Odotin hänen ymmärtäväni minun tilannettani, mutta totuus oli päin vastainen. Sain kolme Muumi viittausta ja viisi viina/Finlandia viittausta illan aikana. Puhuessamme omasta alkoholin kulutuksestamme ja käyttäytymisestä humalassa, kuittasivat kaverini minun vastaukseni toteamalla, että tulen Suomesta. Minä siis juon viinaa ja paljon PISTE. Tyydyin heidän vitsikääseen johtopäätökseensä.

Oli hauskaa jutella myös opiskelukavereistamme. Mielipiteemme koulukavereistamme poikkesivat täysin. Ne joista pelikaverini pitivät eniten olivat niitä jotka olivat minua kohtaan inhottavimpia koulussa, ja ne joista he olivat kuulleet eniten pahaa, olivat niitä jotka ovat minulle ystävällisimpiä. Mene ja selitä mistä se johtuu.

Joskus mieleni tekisi vain julistaa kaikille, että miettikää nyt hiukan! Minä olen päässyt tähän yliopistoon aivan niin kuin te muutkin: lukiotodistuksella. Minä selviän samoista tenteistä kuin tekin, vaikka ruotsinkieleni onkin näin tönkköistä kun se on. Minä tulen tänne kouluun joka päivä, vaikka te ette vaivaudukaan puhumaan kanssani tai vaikka kutsuttekin minua Muumiksi koko luokan edessä. Minä olen siis ihan fiksu tämän kielivammani takana ja ennen kaikkea olen aika määrätietoinen ja pitkäjänteinen, kun kestän tätä epämukavuutta kuukaudesta toiseen.

Uutta peli-iltaa odotellessa!

Mamu ruotsalaisen puvussa

Pieni yhteiskunnan ja kantaväestön ulkopuolelle jääminen on luonut minuun maahanmuuttaja identiteetin. Samaistun kaikkiin, jotka puhuvat vahvalla aksentilla tai käyttävät ruotsin sanoja väärin. Olen kuitenkin kokenut, ettei sisäinen maahanmuuttajuuteni ole muille aivan selvä.

Istuin raitiovaunussa ja vastapäätäni istui lähi-idästä oleva tyttö ja afrikasta kotoisin oleva poika. He puhuivat siitä miten hankalaa ruotsinkielen oppiminen silloin aikoinaan Ruotsiin muuttaessa oli ja kuinka kielen puhuminen vielä kymmenen vuoden jälkeenkin tuottaa ongelmia. Puheista päätellen he olivat kumpikin syntyneet kotimaissaan, mutta muuttaneet Ruotsiin hyvin nuorina. Keskustelu kiinnosti minua aivan kamalasti. Olemme ruotsinkurssilla puhuneet paljon kielestä ja tehneet yhdessä huomiota kielen monimutkaisuudesta. Poika ja tyttö juttelivat siis hyvin pitkälle siitä, minkä kanssa minä kamppailen arjessani koko ajan. Olen kuitenkin kuukausien saatossa oppinut tiedostamaan sen, että näytän ruotsalaiselta. Minut erottaa perus Anderson-Svenssonista vain huono kielitaitoni. Jotta en olisi vaikuttanut yli uteliaalta ruotsalaiselta, kaivoin laukustani suomenkielisen romaanin ja luin sitä todella näkyvästi ja kuuntelin heidän juttujaan. Toivoin, että he näkisivät, että mä oon niin kuin ne: "ei-ruotsalainen".

Erikoisinta maahanmuuttajien kanssa seurustelussa onkin ehkä se, että minä koen heidän kanssa suurta yhtäläisyyttä ja hengenheimolaisuutta ja he toisaalta näkevät minussa semi-ruotsalaisen. Olen kotoisin Ruotsin naapurista ja koko Ruotsiin muuttamiseni oli ainoastaan omasta päätöksestäni kiinni. Opiskelupaikan, henkilöllisyystunnuksen ja pankkitilin hankkiminen on vaatinut minulta ainoastaan kärsivällisyyttä, sen sijaan että minun olisi pitänyt esitellä varallisuuteeni ja koko perhetaustani asioidessani missä hyvänsä toimistossa.

Istuimme viime torstaina ruotsintunnin kahvitauolla muiden ruotsinopiskelijoinden kanssa kahvilla. Istuin Turkista kotoisin olevan Devrimin, ukrainalaisen Alyonan ja Venäjältä kotoisin olevan Marian kanssa. En muista mistä alunperin keskustelimme, mutta keskustelu ajautui siihen, että Alyona, Devrim ja Maria alkoivat vertailemaan viisumeitaan ja kertoivat miten olivat ne saaneet ja kyselivät toisiltaan kuinka monta viisumia heillä on Ruotsissa asumisen aikana ollut. En piilottanut ollenkaan hämmästymistäni. En ollut tullut ajatelleeksi, että osa opiskelijoista ja täällä töissä olevista todella joutuvat vuosittain, jollei useamminkin perustelemaan täällä olonsa ja vakuuttavamaan maahanmuuttoviranomaisille, että heidän kuuluisi saada olla täällä jatkossakin. Alyona todella muistutti minua, että meidän eurooppalaisten tulisi olla todella onnellisia etuoikeutetusta asemastamme. Tällaisia asioita on vaikea nähdä, kun tuntee jo pohjoismaalaisena maahanmuuttajanakin olevansa toisen luokan väkeä.

Yksi Ruotsissa asumisen mahtavimmista puolista on kontakti maahanmuuttajiin. Sitä saa paljon perspektiiviä tutustumalla ihmisiin, jotka tulevat muualta. Tuntemani maahanmuuttajat ovat kuitenkin sitä onnekasta ja hyvin koulutettua sakkia, jotka ovat suuri voitto Ruotsille, mutta aikamoinen menetys omalle kotimaalleen. Ruotsin kurssillani on mm. TKKlla tutkijana toimiva meksikolainen Valeria, irakilainen matematiikan opettajaksi valmistuva Shaparak, Göteborgin kauppakorkeakoulusta valmistuneet Mira (Bulgariasta, jos oikein muistan) ja Felicia (Kiina). Shaid on Jordaniasta ja tekee töitä tarjoilijana ja opiskelee iltaisin kursseja yliopistossa. Devrim on valtiotieteiden maisteri Turkista . Maria on Venäjältä ja opiskelee taidetta yliopistossa. Nigerialainen Elizabeth on kotiäitinä kahdelle pienelle lapselleen.

Olisi ikävää palata takaisin Suomeen, koska silloin olisin taas osa sokeana kulkevaa valtaväestöä, joka ei edes vaivaudu tutustumaan siihen kulttuurien kirjoon, jonka maahanmuuttajat tarjoavat. Aina torstaisin minä todella tykkään olla osa kakkosluokaa.

Maahanmuutosta lisää päivityksiä myöhemmin.