CvCvCvCv

Miten voi olla työhakemusten ja CVn täyttäminen raskasta, vaikeaa ja aikaavievää. Olen naputellut CVtäni hartiat korviin asti jännitettynä nyt kolme päivää ja pään jomotus alkaa olla sitä luokkaa, että olen jo osoittanut rukoukseni yläkertaa, että joku tulisi hakemaan mut kesätöihin täältä omalta ovelta. Niin meinasikin tänä aamuna käydä, kun suihkusta juuri tupsahtaneena avasin oven talkkarille, joka oli tulossa tekemään yksiöni vuositarkastusta. Palkallista työtä ei ollut talkkarilla minulle tarjota, mutta hiki hatussa sain kyllä siivota nurkkani, jotta tarkistus voitaisiin kaiken sekasotkun keskellä tehdä. Se on tuollaisina yllätykseni hetkinä kun sitä eniten manaa omaa siivottomuuttaan.Talkkarin viihdyttämisen lisäksi olen tänään istunut koulukavereiden kanssa ahertamassa rikosoikeuden luentokuulusteluiden parissa. Puolivakavan opiskelun jälkeen suunnattiin pub-tietovisaan Vasastanin ja syötiin oikein kunnon amerikkalaiset burgerit kaverini 24- vuotispäivän kunniaksi. Nyt istun taas kotona ja luonnostelen taas työhakemuksiani.

Ps. olis ollu kiva jos koulussa olisi harjoiteltu enemmän CVn muodostamista ja Word-taitoja.

CVssa tulee olla myös kuva

Ylikorosta älykyyttäsi - NOT

Vaikuta miellyttävältä, mutta pidättyneeltä

Hymyile vapaasti, jotta vaikutat super-rennolta

Liian innokas ei kannata olla

Jätä kiusaantuneet ilmeet työhaastatteluun

Arvoitus työnantajalle: arvaa minkä väriset silmät mulla on?

Kuvia CVn tulee ottaa monen monta, jotta voi sitten valita yhden edustavan monen epäonnistuneen joukosta.

Betyg, betyg, betyg...

 

Nostan kissan pöydälle. Ruotsalaisella juristilla ei ole tulevaisuutta jollei todistus ole kunnossa. Paras oikiksesta saatava arvosana on AB ja se on juuri se arvosana, jonka kuuluu koristella todistusta jos aikoo joskus työllistyä. Mikäli todistuksesta löytyy muita arvosanoja voi hyvin ottaa suoraan yhteyttä työttömyyskassaan ja hakea töitä Burger Kingin kassalta. Kysymyksessä ei ole opiskeljoiden keskinäinen kilpailijaopiskelijoiden sabotointimantra, vaan samaa kakkaa saa kuulla niin työantajien kuin tiedekunnankin puolelta.

Meillä oli torstaina koulussa oikisopiskeljoille suunnattu työelämään tutustuttava messu, missä iso läjä juristeja työllistäviä työnantajia esittäytyi. Keskustelu lakiasianajofirmojen kanssa oli puuduttavaa. Paljonkos sulla on opintoja takana ja kuinka paljon sun todistuksessa koreilee AB? Palkkaamisperiaatteiksi mainittiin koulutodistus ja persoonallisuus. Työntekijöistä päätellen persoonallisuudesta voidaan selkeästi joustaa, sillä samoja hapannaamoja seisoi joka tiskillä. Juristien kasvoille oli kiristetty tiukkisyrmy ja suusta tuli ennakkoon opeteltua mantraa. "Meillä on firmassa tosi hyvä henki - käydään aina lounaalla lenkillä yhdessä". "JAAHA, no milloin te sitten syötte lounasta"?

Tuollaiset messut on mielettömän vaarallisia. Ne jotka on kiinnostuneet työskentelystä asianajofirmoissa ahdistuvat pahasti, lopettavat kaiken hauskanpidon ja elämästä nauttimisen ja omistavat elämänsä arvosanojen varmistamiseen kirjaston lukusaleissa. Ne joita asianajajafirmat ei voisi vähempää kiinnostaa lopettavat koko juristiohjelman ja lukevat mielummin jotain ainetta missä sieluaan ei tarvitse myydä isoille, kylmille firmoilla ja asettaa koko tulevaisuuttaan arvosanoista päättävien professorien käsiin. En tiedä oikeen mihin itseni tuossa skaalassa laitan. Ehkä on olemassa joku sellainen suomalaisten asteikko, jossa kuivat juristit karkoittaa vain hakemasta työtä isoista asianajajafirmoista, mutta eivät kuitenkaan karkoita suomalaisopiskelijaa opintojen parista. Mun mielestä parhaansa antamisen on riittettävä. Haistatan pitkät arvosanojen sairaanmoiselle havittelulle, mutta ymmärrän hyvin, että arvosanat todistuksessa ovat kyllä ihan hyviä viittauksia omasta osaamisestani. Olisihan se kiva näyttää työhaastattelussa hyvää todistusta, mutta omaa mielenterveyttäni en aio muutaman ABn vuoksi menettää.

Kantaaottavaa opetusta

 

Tämä viikko koulussa on yhtä hullun myllyä. Käymme lyhyessä ajassa läpi paljon painavaa asiaa ja kirjallisuuden määrä on sen mukainen. Olen skipannut liikunnan muutamalta päivältä selvitäkseni luku-urakasta.

Tänään käsittelimme seminaarissa uskonnonvapauden ehdottomuutta (Onko uskonnonvapaus ehdoton? Voidaanko oikeutta rajoittaa? ), vakuutusyhtiöiden oikeutta ihmisten geenitietoihin (Onko vakuutusyhtiöillä oikeus tietoihin? Jos on, mitä ongelmia tästä voi seurata?) sekä eläinten oikeuksia. Huomenna meillä on luento sosiaalioikeuksista sekä globalisaatiosta ja kestävästä kehityksestä. Luennoitijamme linkitti netissä olevaan opintokeskukseemme yllä olevan linkin kestävään kehitykseen liittyen. Minä melkein velvoitan teidät katsomaan klipin. Asia on todella tärkeä ja jokaisen meidän on kannettava kortemme kekoon (toteaa tyttö tonnikala-kulhon ääreltä).

Olen useasti miettinyt, että minut on elämä kuljettanut aivan oikeaan paikkaan. Vaikka selviytyisin opinnoistani paremmin Suomessa, on Ruotsissa opiskeleminen minulle siitä huolimatta siunaus. Tuntuu, että täällä panostetaan enemmän ihmisoikeuksien korostamiseen, humaaniin maahanmuutto-keskusteluun (päinvastainen vaihtoehto Halla-aholle) sekä kannetaan tarkemmin vastuu ympäristöstä. Kahteen viimeiseen on löydettävissä toki paljon vasta argumentteja ja on hyvä muistaa pysyä kriittisenä, sillä kauniit puheet viilaavat helposti linssiin. Keskustelu on Ruotsissa joka tapauksessa aktiivisempaa ja globaali maailmankuva näkyy vahvasti myös juristin koulutuksessa. Jatkossa tulemme varmasti keskittymään enemmän kansallisten pykälien takomiseen, mutta tällä hetkellä olen super iloinen tajutessani, että koulutukseeni kuuluu myös vastuullisuuden oppimista. Tätä minä olen aina halunnut tehdäkin: kouluttautua ympäristössä, joka stimuloi omaan ajatteluun ja rohkaisee muuttamaan maailmaa. Koulutuksemme taustalla on vahvasti tarkoitus luoda meistä voimakkaita vaikuttajia, jotka soveltavat tietoa ja taitojaan kaavoihin kangistumatta. Juristi oppii todellisuudessa varsinaisesti työssään ja meille on sanottukin, että koulussa meille opetetaan vain välineet todellisen tiedon soveltamiseen. Olen varma, että omat unelmani huomioon ottaen, en parempia välineitä olisi koulussa voinut saada.

Tulevaisuus 2 opintopisteen varassa

Vatsanpohjaa taas kipristelee ja pää tuntuu painavammalta kuin se todellisuudessa onkaan. Stressipoikanen on iskenyt taas. Paniikki ylikuormitus on saavutettu.

Tulevan syksyn opintojen johdatusluennolla se valkeni minulle: edessä on taas ihan hitsinmoinen työ. Istuin aamun kirjastossa lukien huomiseen uusintatenttiini ja iltapäivän istuin luennoilla tehden muistiinpanoja tulevasta lukukaudesta. Elämänhallinta kynnykseni ylittyi ja pala nousi kurkkuun. Minulla on vielä edellisen vuoden opinnot kesken ja nyt istun jo tulevan vuoden opintojen parissa. Ensinäkään ei ole selvää voinko jatkaa opintojani. Jatkaminen riippuu yhdestä viime viikon tentistä. Tulos edellisestä uusintakokeesta tulee minä hetkenä hyvänsä, ja siihen asti olen pelkästään tulevaisuuden arvailujen varassa. Minun on taas muistettava, että asiat kyllä järjestyy -tavalla tai toisella. Rauhoittelin itseäni äsken katsomalla erilaisia kursseja, joihin haku on vielä avoinna. Jos opintojeni jatkaminen evätään minulta 2 opintopisteen vuoksi, voin vielä ehkä ilmoittautua lukemaan jotain täysin satunnaista kurssia ja sitä kautta pitää oikeuteni opiskelija-asuntooni.


Seuraava lukukausi tuo tullessaan (jos nyt opinnot jatkuvat) oikeusfilosofiaa ja oikeushistoriaa. Odotan tulevaa todella innolla. Vähemmän innoissani olen itsenäisesti kotona tehtävistä esseistä, mutta kyllä minä varmaan niistäkin selviä - kunhan vaan en jännityksestä lamaannu.

Meillä on tässä kurssissa vieraileva luennoitsija Juha Karhu Rovaniemen yliopistosta. Oletettavasti täysin suomenkielinen luennoitsijamme esittäytyi tänään luennollamme ja sai paljon sympatiaa osakseen. Vahva suomalainen aksentti ja rönsyilevä esiintymistapa tekivät esityksestä aika sekavan, mutta kuten opiskelijatoverinikin sanoivat: luennoitsija oli suloinen.

Mikähän siinä onkin, että meidän suomalaisten täytyy aina ääneen todeta puhuvamme suomenruotsia? Juha Karhu ilmoitti heti lavalle astuessaan puhuvansa suomenruotsia. Minäkin aina sanon, että olen kotoisin Suomesta ja loppuksi totean, että sen kyllä varmasti kuulee puhetavastani. Niinhän sen kuuleekin. Pitääkö sitä sitten ääneen mainita jos se on niin itsestään selvää?

Kesätyöpotututuksen selätys

Olen taas saavuttanut stressitason K2sen. Viime viikolla mulle soitettiin yhdestä todella kivasta ja mukavan haastavasta kesätyöstä. Keskustelumme oli tasolla: "sun palkkasi on tämä ja työtehtäväsi nämä. Kivaa että pääset meille töihin". Keskustelu käänsi suuntaa 180 astetta, kun puheenaiheeksi tuli kesätyön aloittamisajankohta. Työnanataja olisi toivonut, että olisin aloittanut jo paria viikkoa aiemmin kuin mitä minulla on mahdollisuus aloittaa. Työnantaja lupasi palata vielä asiaan, mutta tänään soittaessani ja kysyessäni, onko minua valittu, sain tietää, ettei minua voidakaan palkata juuri aikataulujeni vuoksi. Nyt harmittaa ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Minun on saatava kesätöitä rahoittaakseni ensi vuoden opintoni. Olen huippu stressaantunut ja hukassa tulevaisuuteni suhteen. Miun on vain seistävä valintojeni takana ja keskittyttävä siihen mikä on tärkeää. Stressi on suurin viholliseni ja sille minun on vaan haistatettava pitkät ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy. On epämukava tunne olla hukassa, mutta tunne on kohta minulle jo niin tuttu, että alan olla pian mestari sen selättämisessä. Koko tämä minun blogini perustuu sille ideologialle, että asiat aina järjestyy ja elämä kuljettaa. On siis vaan rentouduttava ja keskityttävä siihen osaan elämää, mihin voi vaikuttaa. Suoralla suomenkielellä tämä tarkoittaa, että mars kurssikirjojen pariin!

Päivän havaintoja: Keskustelu Lilaksen kanssa

Istuimme kaverini Lilaksen kanssa lounaalla. Juteltiin niitä näitä ja etenkin tulevaisuudestamme juristeina. Lilas kyseli, että mitä tekisin valmistumiseni jälkeen: jäisinkö Ruotsiin vai palaisinko takaisin Suomeen? Lilas oli kovasti sitä mieltä, että "maahanmuuttaja taustastani" olisi kovasti hyötyä ruotsalaisilla työmarkkinoilla. Osaltaan Lilas on varmasti oikeassa. Muuan muassa asianajajatoimistot suhtautuvat maahanmuuttajataustaisuuteen erittäin positiivisesti ja etenkin maahanmuuttaja naisille on tarjolla paljon työtä. Keskustelimme siitä täytänkö minä todella maahanmuutajan kriteerit. Uskon että asianajajatoimiston etsiessä maahanmuutajataustaista juristia, he todennäköisesti tarkoittavat ihmistä, jonka juuret ovat toisessa kulttuurissa ja jolla on yhteys toisenlaiseen yhteisöön. En usko, että suomalaista saunakultuuria vielä lasketaan tarpeeksi suureksi eroksi ruotslaisesta kultuurista. Maahanmuuttajien suosiminen voi olla myös uskottavuus kysymys. Eksoottinen nimi tai -ulkonäkö voi tuoda asianajajatoimistolle lisää asiakkaita. Yhden suomalaisen palkkaamisella tuskin saavutetaan vielä tarvittavaa uskottavuutta. Lilas ymmärsi pointtini. Hän kuitenkin tsemppasi minua kovasti ja sanoi, että ajan kanssa vielä hyvä tulee, kunhan panostan vain kovasti ruotsin opiskeluun. Olin kovin otettu tsemppauksesta ja iloinen saamastani tuesta, mutta pienellä tulkinnallani totesin Lilaksen taas haukkuneen ruotsinosaamistani.

Olen pitänyt Lilasta vähän hankalana henkilönä. Joskus tyttö on todella mukava ja sen kanssa on kiva jutella, mutta toisena hetkenä saattaa hän olla todella pisteliäs suustaan. Tiedän ettei hän missään nimessä tarkoita pahaa, mutta ajattelemattomuuttaan hän saattaa suhtautua minuun todella alentavasti. Tämän päiväinen keskustelumme kuitenkin avasi silmäni. Kysymys on siitä, että Lilas toimii vastoin yleistä ruotsalaista asiallisuutta ja korrektiuutta. Hän sanoo kaiken sen ääneen, mitä toiset todennäköisesti vain ajattelevat. Lilaksen sanat ehkä tuntuvat ilkeiltä, koska en ole tajunnut, että hän ehkä puhuu totta. Ruotsini on todellisuudessa niin huonoa, että toimiakseni juristina, on minun hiottova kieltäni ja päntättävä kielioppia. Olen ollut asiasta hyvin tietoinen kauan, mutta ruotsalaisten "kyllä se siitä"- kommentit ovat hiukan huijanneet minua uskomaan huomaamatta tapahtuvaan kehitykseen. Juttu on niin kuin Lilas sanoi: minun on aktiivisesti opiskeltava kieltä, sen sijaan, että antaisin ajan vain hoitaa kielenkehittymiseni. Kaikki nämä ovat asioiota, jotka itse olen tajunnut ajat sitten, mutta ei ole mukavaa kuulla muiden suusta, että myös heidän mielestään minun on kehityttävä.

On aina niin mukavaa verrata nykyistä itseään, vanhaan itseensä tai nykyistä kieltaitoani siihen millainen yleinen ruotsinkielitaito on Suomessa, sillä silloin näen kehityksen ja tunnen, että kielitaitoni on hyvä. Vähemmän mukavaa on miettiä, kuinka epätarkkaa ulosantini on ja kuinka ruotsalaisten on välillä tulkittava sanojani. Lauseeni eivät aina loista itsevarmuutta ja kokemusta. Suurimmat heräämisen hetket tapahtuvat, kun muut ruotsia toisena kielenään puhuvat lohduttavat minua ja onnittelevat onnistuneesta lauserakenteesta.

Päivän opetus on kuitenkin ollut, että toivoa on ja paljon. Kanssakäyminen ruotsalaisten kanssa helpottuu koko ajan ja opiskelu muuttuu helpommaksi. Opetus kaksi oli, että Lilakseen kannataa luottaa, eikä hänen seuraansa kannata missään nimessä kaihtaa sen vuoksi, että hän puhuu suoraan. Päin vastoin, minun tulee palkata Lilas salaiseksi mentorikseni, jonka säälikatseista voin vain rutistaa enenmmän tsemppiä irti ja ajatella, ettei ole syytä tuudittautua ruotslaiseen "det löser sig"-asenteeseen, vaan taistella suomalaisella sisulla eteen päin. Jes!

Uutisviikko

Egyptin kansannousun innoittamat protestit Libyassa ja sitä seuranneet kansaan kohdistuneet tulitukset. Tietolähteestä riipuen satojen siviilien kerrotaan kuolleen.

Algeria kumoaa 19 -vuotta kestäneen poikkeustilansa.

Wikipedian määrittely poikkeustilalle: "Poikkeustila on väliaikainen yhteiskunnallinen tilanne, jolloin normaali lainsäädäntö, valtiosääntö tai kansalaisoikeudet eivät päde, ja viranomaisten valtuudet ovat suuremmat kuin tavallisesti. Poikkeustila voidaan julistaa hallituksen päätöksellä esimerkiksi luonnonkatastrofin, kapinan, sisällissodan tai muun yhteiskuntaa uhkaavan tilanteen syntyessä".

Kosovossa valittiin maan presidentiksi elinkaupaan ja järjestäytyneeseen rikkoillisuuteen sotkeutunut miljardööri. Ei kai toisaalta ihme, hän kun oli ainoa presidenttivaaliehdokas.

Täällä Ruotsissakin eletään todella jännittäviä aikoja. Big Brother 2011 alkoi 20. päivä.

Hakisinko vielä Helsingin oikikseen?

Pitäisikö mun hakea kolmannen kerran Helsingin oikeustieteelliseen?

Helsingin oikeustieteellinen on ollut aina mun suurin haave. Olen aina halunnut juristisksi, mutta yksi haaveeseen kuuluva välietappi on ollut opiskelu Helsingin yliopistossa ja osallistuminen Pykälän (oikeustieteellisen tiedekunnan ainejärjestö) toimintaa. Ruotsiin yliopistoon hakeminen oli alunperinkin vain varavaihtoehto ja pääasiallinen tarkoitus hakemisella oli vain helpottaa Helsingin oikeustieteelliseen hakemisesta aiheutuvaa stressiä. Ruotsiin hakeminen oli vain keino huijata alitajuntaani, ettei elämä lopu vaikkei Helsingin oikeustieteelliseen pääsisikään.

Ratkaisu oli todella hyvä. Päivääkään en ole katunut, että Ruotsiin lähdin. Tämä on mainiota ja koulu sujuu ihan kivasti. Opiskelu sujuisi kuitenkin huomattavasti paremmin omalla äidinkielellä. Juristin koulutus on äärimmäisen kansallinen koulutus, opiskellaanhan tässä kansallista lainsäädäntöä. Suurin osa asioista joita koulussa opin, ei päde Ruotsin rajojen ulkopuolella. Voinko vain sattuman kautta sitoa itseni koko loppu elämäksi Ruotsiin? Ei mulla ole koskaan ollut haavetta tulla ruotsalaiseksi.

Ehkä kärjistän vähän, kun sanon, että olen loppu elämäkseni sidottu Ruotsiin ja ettei koulutksellani tee mitään ulkomailla. Voinhan aina keskittyä kansainvälisempään osaan oikeutta. Idea nyt kuitenkin on se, että 90 % koulutuksesta keskittyy kuitenkin kansalliseen lainsäädäntöön.

Ainoa syy jäädä Ruotsiin on se, etten enää tahtoisi kuluttaa kolmea kuukautta elämästäni projektiin, joka voi päättyä TAAS fiaskoon. En voi koskaan hyvin paineen ja stressin alla. Viimeiset kaksi viikkoa ennen pääsykoetta olen hysteerinen: itken ja tärisen. Viimeisinä hetkinä en luota itseeni tai oppimaani hituisenkaan vertaa. Viime keväänä itkin päivää ennen koetta, etten tule selviämään pääsykokeista. Luovutin siis ennen kuin olin edes saapunut pääsykoepaikalle.

Olen ihmistyypiltäni alisuorittaja. Omistaudun 150 prosenttisesti asioille, jotka ovat minulle tärkeitä, mutta menetän hermoni, koska lataan liikaa odotuksia suoriutumiselleni. Ruotsissa olen oppinut hallitsemaan tunnetta. En kurkoittele tähtiä taivaalta, vaan tyydyn siihen mihin pystyn. Tenteistä selviän ainoastaan luottaen siihen mitä olen oppinut. Tenteissä ei kuitenkaan ole rajaa, jonka mukaan 80 % kokeen tekijöistä jäisi nuolemaan näppejään. Tentistä selviää osaamalla puolet tentin asioista, kun taas pääsykokeissa on päihitettävä reilu tuhat muuta pyrkijää.

Haluan opiskella Suomessa, koska ruotsinkielellä en pysty suoriutumaan niin hyvin kuin tahtoisin. Haluan olla hyvä ja osata. Haluan, että mulla on edes mahdollisuus saada paras mahdollinen arvosana. Kärsivällisyys palkitaan, ja olen varma, että parissa vuodessa ruotsintaitoni on jo aivan yhtä hyvä kuin muilla ruotsalaisilla, mutta ennen sitä olen ehtinyt käymään jo puolet koulutuksestani. Olen silloin siis tilanteessa, jossa koko kandini on täyttä kuraa, vaikka minulla olisi ollut suuri palo suoriutua kaikesta opiskelustani erinomaisin tuloksin.

Otan mielelläni  mieleipiteitä ja neuvoja vastaan. Keskustelen asiasta mielelläni kaikkien kanssa, joilla on asiaan näkökulmia. Facebook inbox, sähköposti tai Skype ;)