Göteborgin valtiotieteellinen ohjelma valittu maan parhaaksi

Göteborgin yliopiston valtiotieteellinen koulutus, sekä kandi- että maisteritasolla, on valittu Ruotsin parhaaksi. Valtitieteellinen koulutus sai arvosanakseen "erittäin korkea tasoinen", eikä vastaaviin huippuarvosanoihin yltänyt yksikään muu valtiotieteellinen koulutus Ruotsissa. Vastaavat arvioinnin sai myös Göteborgin yliopiston eurooppatieteen tutkinto (europakunskap). Arvioinnin teki Ruotsin korkeakouluvirasto (Högskoleverket).

Tässä linkki Göteborgin yliopiston artikkeliin asiasta: http://www.samfak.gu.se/aktuellt/nyheter/nyheter_detalj/bast-i-landet-pa-utbildningar-i-statsvetenskap-och-europakunskap.cid1085544

Kuulumisia

Palasin jälleen lenkiltä ja olen aivan euforiahumalassa. Koko kehoa kivistää ja ihon alla paistuu, kun pyristelin viimeisetkin energiahiukkaset kehosta lenkkipolulle. Vielä ei voi sanoa, että parin viikon päästä juostava Göteborgs Varvet menisi kuin vettä vain, mutta ainakin olen taas löytänyt rakkaan juoksuharrastuksen pariin.

Teen tällä viikolla ryhmätyötä oikiksen ekalla olevien opiskelijoiden kanssa. Skippasin kyseisen ryhmätyön viime vuonna, joten  saan täydentää opintojani tänä vuonna. Onni onnettomuudessa, että ryhmätyön tekeminen sattuu vasta tälle vuodelle, sillä ryhmätyö päättyy työmme esittellyyn Ruotsin suurimman (tai toiseksi suurimman, riippuu keneltä kysytään) asianajotoimiston edustajalle heidän tiloissaan Vingen toimistolla. Tehtävänämme on tehdä niin sanottu Due Diligence -katsaus eli käydä läpi erään yrityksen kaikki asiakirjat ja dokumentit ja sen jälkeen esitellä havaintomme asiakasyrityksellemme. Asiakasyritys päättää havaintojemme perusteella tuleeko yritys ostamaan tarkastamaamme yrityksen. Aloittelevien juristien työ pyörii aika paljon due diligence - tarkastusten ympärillä, joten on mukavaa päästä testaamaan omia taitojaan tehtävissä, joissa mahdollisesti pyörii myös jatkossa. Tämä oli siis asia josta kerroin olevani "kännissä" tänään.

Kaiken kaikkiaan on tänään ollut oikein kiva päivä. Aurinko on paistanut, ensi viikolla on vappua ja mun ystäväni Göteborgin reissu lähestyy. Voisi mennä huonomminkin.

 Otin hiukan kuvia mun puhelimella Handelshögskolanin edestä toissapäivänä

Kevät

Suomihaaveilut

Hups! On mennyt hiukan suomihaaveiluksi tämä mun Göteborgiin palaaminen. Pääsiäisloma Suomessa maistui niin makoisasti, että ensimmäisen viikon "kotiinpaluusta" vietin aika puhtaasti Suomen kieltä pulputtaen kavereiden kanssa ja luennoillakin uni se vain painoi silmää. Nyt olen alkanut hiukan ryhdistäytymään, mutta pänttäysteho on selkeästi laskenut. Monen tunnin kirjastomaratonit on muuttunut lukusalissa piipahteluihin ja kahvipausseihin. Huomenna on uusi päivä, ja silloin on tarkoituksena puuduttaa peppu tunnottomaksi kirjaston penkissä. Voitteko muuten uskoa, että olen tämän viikon aikana kokenut useamman erittäin mielenkiintoisen luennon koskien: PROSESSIOIKEUTTA? Luulen, että ainakin pari teistä nukahti jo pelkästään lukiessa sanan prosessioikeus, mutta Göteborgista löytyy kyllä motivoitunutta porukkaa opettamaan oikeusprosessin saloja. Kiehtovaa prosessioikeudesta tekee sen ihmisoikeusaspekti. Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Hiukan on antini nyt koulupainotteista. Se on hyvää vastapainoa todellisuudelle eli jatkuvalle lööbailulle.

Kirjastolöytö

Päädyin tänään sattuman kautta opettajanlaitoksen kirjastoon lukemaan. On kiva vaihtaa pänttäysmaisemaa aina tasaisin välein, ja Pedagogen yllätti minut positiivisesti mukavalla lukuympäristöllään. Ainoa miinus kirjastolle tulee sen keskeisestä sijainnista. Sitä eksyy aivan liian helposti kappoihin happihyppelytauolla. Tästä kataluudesta esimerkkinä pöydällä makaava tämänpäiväinen kirpparisortumiseni. Oikeastaan olen laukkuun ihan mielettömän tyytyväinen. Se on nätti. Päivä on muutenkin mennyt mukavasti. Lounasti entisen vuokraemäntäni kanssa ja tapasin kirjastossa tuttuihin, joten elämä hymyilee.

Olen hankkinut todistusmateriaalia siitä, kuinka Göteborgin yliopiston kirjaston hyllyt makaa tyhjinä, vaikka argumenttina kirjaston huonon kurssikirjatarjonnan puolustukseksi käytetään tilapulaa ("mihin kaikki kirjat muka mahtuisivat"). Lisää kurssikirjoja kirjastoihin!!

Tässä vielä kuva uudesta ihastuksestani: Göteborgin käräjäoikeudesta.

Halvat on oikisopiskelijan huvit

Oltiin tänään muutaman koulukaverini kanssa käräjäoikeudessa seuraamassa oikeudenkäynnin pääkäsittelyä. Sain taas ihan hirveänmoiset kiksit tajutessani, että olen todella hakutumassa mielenkiintoiselle alalle. En välttämättä halua työskennellä syyttäjänä (saatika sitten tuomarina) tai muutenkaan käyskennellä työkseni tuomioistuimessa, mutta jos sille tielle vahingossa ajaudun, on edessä varmasti ihan mukavakin duuni. Tämän päiväisesssä oikeudenkäynnissä vaikutti tuomari tosin nukahteleva tasaisin aikavälein ja muu tuomioistuinhenkilökunta näytti aivan yhtä kiinnostuneelta kuin tuomarikin. Uskon, että tuomioistuintyö alkaa puuduttaa jossakin vaiheessa uraa. Konkurssi on konkurssi ja pahoinpitely on pahoinpitely, oli asianosaisena kuka hyvänsä.

Yritettiin kavereiden kanssa valita pääkäsittely, joka pyörisi sellaisilla aihealuella, joista meillä löytyisi jo hiukan teoriatietoa. Päädyimme valinassamme seuraamaan käsittelyä, jossa Hard Rock Caféssa riehunutta Päriä syyttettiin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Pär oli mennyt ja töninyt ravintolan vartijaa ja päätynyt sitten oikein painimaan vartijan kanssa. Tapahtuman tuloksena vartijan vanha leikkaushaava oli auennut ja vartija oli omien sanojensa mukaan tuntenut kipua välikohtauksen jälkeen vielä usemman päivän. Oli ihan mielettömän siistiä istua seuraamassa asian käsittelyä ja ymmärtää mistä oikeudenkäynnissä oli kysymys (en viittaa nyt kieleen vaan nimenomaan juridisiin kysymyksiin) ja mikä osa todistajien lausunnoista oli merkityksellistä oikeudenkäynnin kannalta. Makeeta huomata, että sitä on oppinut koulussa jotakin konkreettista ja myös käytännössä toimivaa. En ollut kaverijoukosta ainoa, joka oli tuomioistuin visiitistä innoissaan. Mentiin käsittelyn jälkeen kahville pätemään teoriatiedoillamme ja arvioimaan millainen tuomio asiassa annetaan.

Oikeudenkäynnin seuraaminen oli ihan huippu hauskaa, ja avointa huvia kaikille. Oikeudenkäynneissä voi käydä istumassa ihan huvikseenkin, jos lystiä sellaiseen riittää. Göteborgin käräjäoikeus saattuu sijaitsemaan mun koulumatkalla, joten saattaa olla, että tästä lähin skippaan aamuiset You Tube-sessiot ja kipaisen sen sijaan käräjäoikeuden aamukäsittleyihin.

Ps. Päätin muuten tämän tekstin kirjoittaessani, että mun on hankittava Suomen lakikirja. En osaa todellakaan mitään oikissanastoa enää suomeksi, ja uskon että suomenkielisen lain lukeminen auttaisi sanaston oppimisessa. Lisäksi Finlexin vilkuileminen netistä sai mut taas tajuamaan miten paljon helpompaa oikeustiedettä olisi lukea suomeksi. Tajusin laista pienellä vilkaisulla, AH niin paljon! Kirsikkana kakun päällä totesin, että Suomessa on asioista säädetty lähes identtisesti Ruotsin kanssa. Suomen lakikirja auttaisi siis varmaan opinnoissa täällä Ruotsissakin.

Koskaan ei saa luovuttaa ja sillai...

Hups! Kävin äsken kurkkaamassa hiukan opintotuloksiani. Huomasin sitten, että olin päässyt kuuden opintopisteen ympäristöoikeudententin läpi, vaikka tentin kirjoitettuani painelin lähes suoraan ilmoittautumaan uusintatenttiin. Tulokset tentistä julkistettiin jo viikko sitten, mutta uusintatentiin ilmoittautuneena en ollut vaivautunut katsomaan tuloksia. En ehtinyt tentissä vastaamaan edes kaikkiin kysymyksiin, joten pisteitä ei ole voinut tulla paljoakaan enempää kuin alaraja sallii. Voivottelun ja jossittelun sijasta taidan keskittyä kuitenkin enemmän siihen iloiseen tietoon, ettei edessä olekaan elokuun uusintatenttiä. Bileet! Voin keskittyä täysin rinnoin prosessioikeuden KIEHTOVAAN* maailmaan!

*prosessioikeus on tylsintä mitä olen opintojeni aikana lukenut

Mistä tietää että tentti lähestyy?

• tenttikirjallisuuden kannet on rispaantununeet ja kulmista luppakorvilla
• lakikirjasta on väritetty taas muutama aukeamallinen kahvilla
• keskittyminen karkaa yhä enemmän kirjoista kirjastossa lueskelevien komistusten tiirauiluun
• suklaa maistuu entistä enemmän
• ideoita blogiteksteiksi tupsahtelee kuin sieniä sateella
• koti on muuttunut jälleen kaaokseksi
• lounaana toimivat sämpylät ja irtokarkit
• unta saa kello 2 yöllä
• salille on päästävä vielä kymmeneltä illalla
• hiustyylinä on "kyllä näillä vielä yhden päivän kehtaa...laitan ne vaikka kiinni"
• olen täysin perillä viimeisimmistä Youtube videoista
• paniikki kuristaa kurkkua

Onneksi mulla on vielä yksi uusintatentti ennen varsinaista tenttiä (luethan vahvan sarkasmin tästä lauseesta)

CvCvCvCv

Miten voi olla työhakemusten ja CVn täyttäminen raskasta, vaikeaa ja aikaavievää. Olen naputellut CVtäni hartiat korviin asti jännitettynä nyt kolme päivää ja pään jomotus alkaa olla sitä luokkaa, että olen jo osoittanut rukoukseni yläkertaa, että joku tulisi hakemaan mut kesätöihin täältä omalta ovelta. Niin meinasikin tänä aamuna käydä, kun suihkusta juuri tupsahtaneena avasin oven talkkarille, joka oli tulossa tekemään yksiöni vuositarkastusta. Palkallista työtä ei ollut talkkarilla minulle tarjota, mutta hiki hatussa sain kyllä siivota nurkkani, jotta tarkistus voitaisiin kaiken sekasotkun keskellä tehdä. Se on tuollaisina yllätykseni hetkinä kun sitä eniten manaa omaa siivottomuuttaan.Talkkarin viihdyttämisen lisäksi olen tänään istunut koulukavereiden kanssa ahertamassa rikosoikeuden luentokuulusteluiden parissa. Puolivakavan opiskelun jälkeen suunnattiin pub-tietovisaan Vasastanin ja syötiin oikein kunnon amerikkalaiset burgerit kaverini 24- vuotispäivän kunniaksi. Nyt istun taas kotona ja luonnostelen taas työhakemuksiani.

Ps. olis ollu kiva jos koulussa olisi harjoiteltu enemmän CVn muodostamista ja Word-taitoja.

CVssa tulee olla myös kuva

Ylikorosta älykyyttäsi - NOT

Vaikuta miellyttävältä, mutta pidättyneeltä

Hymyile vapaasti, jotta vaikutat super-rennolta

Liian innokas ei kannata olla

Jätä kiusaantuneet ilmeet työhaastatteluun

Arvoitus työnantajalle: arvaa minkä väriset silmät mulla on?

Kuvia CVn tulee ottaa monen monta, jotta voi sitten valita yhden edustavan monen epäonnistuneen joukosta.

Betyg, betyg, betyg...

 

Nostan kissan pöydälle. Ruotsalaisella juristilla ei ole tulevaisuutta jollei todistus ole kunnossa. Paras oikiksesta saatava arvosana on AB ja se on juuri se arvosana, jonka kuuluu koristella todistusta jos aikoo joskus työllistyä. Mikäli todistuksesta löytyy muita arvosanoja voi hyvin ottaa suoraan yhteyttä työttömyyskassaan ja hakea töitä Burger Kingin kassalta. Kysymyksessä ei ole opiskeljoiden keskinäinen kilpailijaopiskelijoiden sabotointimantra, vaan samaa kakkaa saa kuulla niin työantajien kuin tiedekunnankin puolelta.

Meillä oli torstaina koulussa oikisopiskeljoille suunnattu työelämään tutustuttava messu, missä iso läjä juristeja työllistäviä työnantajia esittäytyi. Keskustelu lakiasianajofirmojen kanssa oli puuduttavaa. Paljonkos sulla on opintoja takana ja kuinka paljon sun todistuksessa koreilee AB? Palkkaamisperiaatteiksi mainittiin koulutodistus ja persoonallisuus. Työntekijöistä päätellen persoonallisuudesta voidaan selkeästi joustaa, sillä samoja hapannaamoja seisoi joka tiskillä. Juristien kasvoille oli kiristetty tiukkisyrmy ja suusta tuli ennakkoon opeteltua mantraa. "Meillä on firmassa tosi hyvä henki - käydään aina lounaalla lenkillä yhdessä". "JAAHA, no milloin te sitten syötte lounasta"?

Tuollaiset messut on mielettömän vaarallisia. Ne jotka on kiinnostuneet työskentelystä asianajofirmoissa ahdistuvat pahasti, lopettavat kaiken hauskanpidon ja elämästä nauttimisen ja omistavat elämänsä arvosanojen varmistamiseen kirjaston lukusaleissa. Ne joita asianajajafirmat ei voisi vähempää kiinnostaa lopettavat koko juristiohjelman ja lukevat mielummin jotain ainetta missä sieluaan ei tarvitse myydä isoille, kylmille firmoilla ja asettaa koko tulevaisuuttaan arvosanoista päättävien professorien käsiin. En tiedä oikeen mihin itseni tuossa skaalassa laitan. Ehkä on olemassa joku sellainen suomalaisten asteikko, jossa kuivat juristit karkoittaa vain hakemasta työtä isoista asianajajafirmoista, mutta eivät kuitenkaan karkoita suomalaisopiskelijaa opintojen parista. Mun mielestä parhaansa antamisen on riittettävä. Haistatan pitkät arvosanojen sairaanmoiselle havittelulle, mutta ymmärrän hyvin, että arvosanat todistuksessa ovat kyllä ihan hyviä viittauksia omasta osaamisestani. Olisihan se kiva näyttää työhaastattelussa hyvää todistusta, mutta omaa mielenterveyttäni en aio muutaman ABn vuoksi menettää.

Painikaverit

Aika esitellä keväideni painikaverit.

Tänä keväänä mennään yllä olevalla kokoonpanolla. Rikos- ja prosessioikeutta. Uusintatenttien kirjat ei mahtuneet kuvaan. Harmi.

Viime keväänä mentiin tällä kokoonpanolla. Tai no ei. Kävin vaan tänään vihdoin hakemassa kaverin kellarissa säilössä olleet kirjani. Osa tuosta saldosta on kyllä viime kevään koulukirjoja, mutta esimerkiksi tuo vegekokkikirjanen ei ole mun koulukirjallisuutta (kumma kyllä). Kirjahylly alkaa täyttyä pikkuhiljaa.

Fiilikset tentin jälkeen

Fiilikset ovat päivän tentin jälkeen seuraavat

 Aluksi tuntuu että maa pettää jalkojen alta ja koko elämä kaatuu. Käyn läpi jälleen sen saman lurituksen, että Ruotissa olen vain opiskellakseni ja jos ei opinnot onnistu, ei ole elämässä mitään sisältöä. Joudun pakkamaan kamani ja muuttamaan Suomeen ja menemään töihin ja katketoitumaan jossakin paperitöissä.

 Sitten tulee viha, ärsytys ja sisulla paiskominen. Kirjoitan yhden blogi päivityksen, kiroan koko elämäntilanteeni alimpaan manalaan ja palaan koulukirjojen äärelle. Mikään muu ei tähän potutukseen auta kuin jatkossa paremmin menestyminen. Pakko lopettaa kaikki muu elämä ja keksittyä vapaa-ajalla tenttivastaamisen harjoitteluun.

Minun oikishistoriani

Kurkailtuani hiukan mitä kautta minun blogiani päädytään lukemaan, olen havainnut että blogiin eksytään aina tasaisin välein Googlen kautta hakusanalla "oikikseen 2012". Tällä hetkellä blogistani ei taida löytyä yhtäkään postausta, joka todella auttaisi oikistietoa janoavaa. Kerronpa tässä nopeasti oman historiani oikikseen liittyen. Voitte sitten vetää siitä pieniä johtopäätöksiä tulevien päätöstenne pohjaksi.

Opiskelen oikeustiedettä toista vuotta Göteborgin yliopistossa Ruotsissa. Opiskelu on kivaa, mielenkiintoista ja haastavaa. Kysymys kuitenkin kuuluu: miten päädyin Ruotsiin, kun oikeustieteellinen tiedekunta löytyi omastakin kotikaupungista.

Valmistuin ylioppilaaksi 2009 keväällä ja hain samana keväänä Helsingin oikeustieteelliseen. Pääkaupunkikeskeisenä ja muiden mielipiteille altiina ihmisenä en edes harkinnut muiden kaupunkien oikeustieteellisiä (Rovaniemi, Turku ja Vaasa). Helsinkiin oli päästävä ja tiukalla ja orjallisella työllä uskoin yliopiston ovien avautuvan. Mielenterveyteni vaarantava opiskelurytmi ei kuitenkaan tuottanut tuloksia, kirjettä yliopistoon hyväksymisestä ei koskaan tullut. Edessäni oli opettavainen vuosi toimistotöissä ja maailmalla matkustellessa. Hain Helsingin oikeustieteelliseen toisen kerran keväällä 2010 ja kevään 2009 mukaisesti oli Pykälän tehokurssilla, jossa opetusta oli 3-4 viikossa 4 tuntia kerrallaan. Orjallinen opiskelu ei tälläkään kertaa tuottanut tuloksia ja diaknosoin itselleni kroonisen kokoeissa hermoilun. Koin epäonnistumiseni syyksi kokeessa hermoilun ja jännityksestä johtuvan alisuorittamisen.

Hain keväällä 2010 B-suunnitelmana myös Ruotsin oikeustieteellisiin. Hakeminen onnistui helposti netissä ja perään piti lähettää vain lukio- ja ylioppilastodistus Ruotsin opintoviranomaisille. Heinäkuussa, ennen Helsingin oikiksen tuloksien saapumista olin saanut tietää, että olin päässyt lukemaan oikeustiedettä Ruotsiin, mutta opintokaupunki vaihtui vielä tämänkin jälkeen. Elokuussa keräsin tavarani ja muutin Göteborgiin osaamatta ruotsia sen enempää kuin Peräkainuun Persut. Kielitaitoni oli siis todella huono ja muistan, että ensimmäisiä luennolla oppimiani sanoja oli mm. sopimus joka nyt on aika peruskauraa, mutta juristille erittäin tärkeää sanastoa.

Ruotsissa opiskelua kommentoin sanomalla, että viihdyn Ruotsissa. Opiskelu on haastavaa ja oppiminen kestää kauemmin kuin  jos asiat opiskelisi omalla äidinkielellä. Kurssien alkaessa olen innoissani ja lupailen itselleni, että nyt minä tsemppaan. Tentin lähestyessä fiilikseni alkavat laskea, kun tajuan ettei oppimiseni ole taaskaan toivotulla tasolla. Tentistä lähden kotiin usein nauraen omille paniikissa kirjoitetuille tenttivastauksilleni ja tenttituloksille tuuletan aluksi, mutta masennun ensituuletuksen jälkeen, tajutessani että arvosanat eivät tälläkään kertaa ole mitenkään päätähuimaavat. Ruotsiin pääsee opiskelemaan hyvällä lukio- ja yo-todistuksella melko helposti. Työ tehdään vasta siinä vaiheessa, kun haasteena on akateemisen ruotsin kirjoittaminen ja ryhmätöiden tekeminen ilman minkäänlaista kielipohjaa. Vain harvojen aineiden kohdalla on asetettu sisäänpääsyehdoksi akateemisen ruotsinkielenkokeen läpäiseminen.

Huonoina hetkinä ajattelen seuraavasti: vaikka todistukseni ei tule koreilemaan parhaista arvosanoista,  on minulla työtä hakiessa olemassa muita meriittejä. Pelkästään se, että olen selvinnyt opinnoistani ruotsiksi on osoitus siitä, etten karta haasteita ja että paloni oikeustiedettä kohtaan on suuri. Opin elämääni varten hienoja asioita asuessani Ruotsissa. En koskaan oppisi yhtä avointa perspektiiviä asioihin asuessani Suomessa ja opiskellessani muiden suomalaisten kanssa. Ruotsissa pääsen havannoimaan yhteiskuntaa hiukan ulkopuolisen silmin, koen miltä tuntuu olla erilainen ja joskus syrjittykin. Opin tsemppaamaan paljon, nauramaan itselleni ja heittäytymään tilanteisiin ilman minkäänlaista varmuutta lopputuloksesta. Opin Ruotsissa paljon virheitteni kautta ja sen vuoksi kehityn ihmisenä nopeammin. Pienenä plussana voidaan mainita myös kielitaidon karttuminen ja toisen oikeusjärjestyksen (järjestelmä on erittäin samanlainen kuin Suomessa) tunteminen.

Suosittelen siis, että haette kouluun Suomessa ja ahkeroitte paljon pääsykokeiden kanssa, mutta jos uurastaminen Suomen puolella ei tuota tulosta, olette oikein tervetulleita Ruotsin puolelle uurastamaan.

Kahvia, keksejä ja haarahyppykilpailut

Ollaan istuttu parin mun koulukaverin kanssa nyt neljä päivää yhdessä väkertäen yhteistä ryhmätyötä. Ollaan istuttu vuoroin minun ja toisen ryhmäläisen kotona kirjoittamassa. Keksiä, kahvia ja teetä on kulunut ja energiataso on heitellyt haarahyppykisoista näppäimistön päällä nukkumiseen. Näiden, liian monta aktiivista työskentelytuntia sisältävien opiskelupäivien aikana olen todennut, että

•  pyssyjen myyminen kehitysmaihin on pahasta ja ihmisoikeudet hyvästä
•  ruotsalaiset tykkää piirakasta
• ruotsinkielessä kaikki sanat voidaan aina kirjoittaa yhteen (kts 5. piste)
•  ryhmätyön jälkeen mulla alkaa keksitön vuosi 2012.
•  ruotsin kieliopissa ei ole mitään järkeä
•  mulla ei vieläkään ole hajua oikeusfilosofiasta
•  pystyn heräämään kuudelta aamulla siivoamaan ja että lattian peseminen onnistuu myös väsypöhnässä
• asuntoja rakennetaan skutsiin myös Gbgssa ja että oman asuntoni sijainti on erinomainen
• ahertamisesta huolimatta ei kannatta unohtaa yleisiä pyhäpäiviä. Kannattaa siis tarkistaa kalenteri ennen kuin juoksee paniikkissa ruokaostoksille. Pyhistä johtuen ruokaostostelin tänään SevenElevenissä (vastaa R-kioskia)
• on päiviä kun mikään ei mene oikein. Tämä päivä on sisältänyt yllä mainitun 7Eleven ruokaostostelun, lautasen rikkomisen (ei ilmeisesti ollut uuninkestävää materiaalia), kovaotteista tiskaamista, jonka tuloksena rikoin lasin,  naapurilta kysyin, että miten hänen Berliinin matkansa Irlannissa meni ja lisäksi olen kaatanut tänään juoman päälleni, joten heijaaa vaan Laura ja rähmätyhmä-päivä.

Kirjastopäivää rvallisuusjärjestelyineen

Istun tässä koulun kirjastossa ja kävin hiukan happihyppelyllä tuolla koulun käytävillä. Alakerrassa on juuri alkanut Israelin Ruotsin suurlähettilään luento ja koulu on täynnä vartioita ja poliiseja. Aiemmin päivällä tuota luentosalia kävi nuuhkimassa oikein poliisikoira ja kaikkea. Ulkona vartio pieni poliisipartio ja valvoo rauhanomaista Israelin vastataista mielenosoitusta. Kävin kysymässä, että mahtuuko luennolle vielä mukaan, mutta en turvallisuussyistä saanut mennä luennolle.

Jos tuolla alhaalla ruvetaan nyt jotain hulinoimaan tai pahimmassa tapauksessa, jos siellä jotain poksahtelee, niin olen tämän kirjastopäivän aikana oppinut, että koko tämä meidän koulun kirjasto oppilaineen on Ruotsin lain mukaan vakuutettu. Sairaalalaskun voi pistää Försäkringskassan ja jos joltain henki menee niin rahaa saa Ruotsin valtiolta. Olenpas minä hilpeällä mielellä tänään. Taitaa olla kirjasto väsymys. Lasit silmilläni täällä pänttään.

Viikon parhaat

Viikon paras

Lakikirja on palannut kuvioihin! Uusi kurssi on alkanut ja oikeusfilosofia ja -sosiologia on jäänyt taakse (ainakin osittain) ja se tuntuu ihanalta. Nyt voi taas heittää aivot naulaan ja lukea pelkästään voimassa olevaa lainsäädäntöä, sen enempää kyseenalaistamatta sen oikeudenmukaisuutta. Kuulostaa ehkä huolestuttavan kevytmieliseltä, mutta kyseenalaistaminen on upottava suo ja sen vuoksi on ihanaa palata taas tavallisen opiskelun pariin, jolloin loppupeileissä ratkaisee vain faktan osaaminen.

Viikon paras ylläri

Sain mammalta ja mummilta (tällä kertaa äidinäidiltä) paketin joka sisälsi äidin neuloman syyshuivin, suklaata, kesätöistä lahjaksi saamani Aarikan salaattiottimet sekä aivan mahtavan kortin. Ai että kun nautinkin meidän mummin ja mamman itseironiasta. Kortti on melkein kehystämisen arvoinen. Ei ole täysin minun vikani jos olen hiukan kaheli - se kulkee näet suvussa.

Viikon kiusallisuus

Pohdinpahan vain, että mistä johtuu että vedän puoleeni ihmisiä, jotka ovat seksuaalisuutensa kanssa yli avoimia? Merimiehillä on nainen joka satamassa, mutta minulla puolestaan on "joka satamassa" ainakin yksi ihminen, joka haluaa jakaa kaikki intiimeimmät uutisensa minun kanssani. Istuin tällä viikolla koulukaverini kanssa lounaalla koulumme ruokalassa, kun tämä alkoi kertomaan omista motorisoiduista leluistaan ja pyysi minulta neuvoa ongelmiinsa. Onkohan vika vain minussa kun kiusaannun tällaisista keskusteluista?

Viikon opiskelijariento

Oltiin Julian kanssa pelaamassa Riikan opiskelijasolun keittiössä Beer Pongia ja syömässä ranskalaisen kokin väsäämiä herkku-crepesejä (lettusia). Oli aivan super lystikäs ilta.  Beer Pong on alunperin jenkki college-opiskelijoiden juomapeliksi muodostunut ajanviettto, jossa vastakkain pelaavat joukkueet yrittävät heittää pingispalloa vastustaja puolen olutmukeihin. Jos pallo menee mukiin, joutuu joukkue juomaan olutmukin tyhjäksi ja se joukkue, jonka mukit ensimmäisenä loppuvat häviävät pelin. Juomapeliä Beer Pongista ei ole meille muodostunut vaan enemmänkin vain hauska ajanviete. Se oli mukavaa perjantai-illan hengailua!

Viikon onnellisin ajan- ja rahanhassaus

Olin tänään muutaman koulukaverini kanssa Göteborgin suklaamessuilla. Messut järjestettiin Göteborgin kaupunginmuseossa ja kiertelimme suklaakojulta toiselle yli kolmen tunnin ajan. Esillä oli vain ja ainoastaan exclusive merkkejä, joten esim. Marabota ei näkynyt mailla halmeilla. Olin yllättynyt maistelukestävyydestämme. Salaisuus toki oli se, että maisitaiset olivat todella vain pieniä hippusia ja kysymyksessä oli laadukkaat suklaat, joten makuelämyksen sai kokea jokaisella pienellä hippusella, eikä makean ähkyä tullut ennen kuin vasta kolmen tunnin jälkeen. Ostin kolme pientä levyä messujen maukkainta suklaata joululahjaksi joillekin kolmelle onnekkaalle. Suklaassa on merisuolaa ja se kertoo suklaasta jo jotakin, jos vielä kolmen tunnin suklaansyönnin jälkeen makuelämys meinaa viedä kielen mennessään. Maistoin ostamaani suklaata siis aivan viimeiseksi koko messuilla. 

Terottaen vielä, ettei nuo konvehdit tuossa ole maisitaisia. Nämä minun kutsumani "maistiaishippuset" olivat siis oikeita hippusia.

Anneli, Sofia ja appelsiinisuklaa-suihkulähde

Iloista viikonalkua kaikille!

Kantaaottavaa opetusta

 

Tämä viikko koulussa on yhtä hullun myllyä. Käymme lyhyessä ajassa läpi paljon painavaa asiaa ja kirjallisuuden määrä on sen mukainen. Olen skipannut liikunnan muutamalta päivältä selvitäkseni luku-urakasta.

Tänään käsittelimme seminaarissa uskonnonvapauden ehdottomuutta (Onko uskonnonvapaus ehdoton? Voidaanko oikeutta rajoittaa? ), vakuutusyhtiöiden oikeutta ihmisten geenitietoihin (Onko vakuutusyhtiöillä oikeus tietoihin? Jos on, mitä ongelmia tästä voi seurata?) sekä eläinten oikeuksia. Huomenna meillä on luento sosiaalioikeuksista sekä globalisaatiosta ja kestävästä kehityksestä. Luennoitijamme linkitti netissä olevaan opintokeskukseemme yllä olevan linkin kestävään kehitykseen liittyen. Minä melkein velvoitan teidät katsomaan klipin. Asia on todella tärkeä ja jokaisen meidän on kannettava kortemme kekoon (toteaa tyttö tonnikala-kulhon ääreltä).

Olen useasti miettinyt, että minut on elämä kuljettanut aivan oikeaan paikkaan. Vaikka selviytyisin opinnoistani paremmin Suomessa, on Ruotsissa opiskeleminen minulle siitä huolimatta siunaus. Tuntuu, että täällä panostetaan enemmän ihmisoikeuksien korostamiseen, humaaniin maahanmuutto-keskusteluun (päinvastainen vaihtoehto Halla-aholle) sekä kannetaan tarkemmin vastuu ympäristöstä. Kahteen viimeiseen on löydettävissä toki paljon vasta argumentteja ja on hyvä muistaa pysyä kriittisenä, sillä kauniit puheet viilaavat helposti linssiin. Keskustelu on Ruotsissa joka tapauksessa aktiivisempaa ja globaali maailmankuva näkyy vahvasti myös juristin koulutuksessa. Jatkossa tulemme varmasti keskittymään enemmän kansallisten pykälien takomiseen, mutta tällä hetkellä olen super iloinen tajutessani, että koulutukseeni kuuluu myös vastuullisuuden oppimista. Tätä minä olen aina halunnut tehdäkin: kouluttautua ympäristössä, joka stimuloi omaan ajatteluun ja rohkaisee muuttamaan maailmaa. Koulutuksemme taustalla on vahvasti tarkoitus luoda meistä voimakkaita vaikuttajia, jotka soveltavat tietoa ja taitojaan kaavoihin kangistumatta. Juristi oppii todellisuudessa varsinaisesti työssään ja meille on sanottukin, että koulussa meille opetetaan vain välineet todellisen tiedon soveltamiseen. Olen varma, että omat unelmani huomioon ottaen, en parempia välineitä olisi koulussa voinut saada.

Löytöjen päivä

Miten hyvä päivä minulla tänään onkaan! Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin. Tänään ei ole ollenkaan luentoja, joten istun kirjastossa ja lueskelen teorioita ihmisoikeuksista. Hyvin vaikeasta herätyksestä huolimatta pääsin aamulla sängystä ylös ja pitkän heräilytuokion jälkeen vetäisin uuden sadetakkini niskaan (koskaan ei kannata luottaa että aurinko paistaisi koko päivän) aikomuksenani suunnata kohti koulua.

En päässyt roskista pidemmälle kun tein ensimmäiset löytöni. Talomme roskistiloissa on jokin kummallinen "löytönurkkaus" johon ihmiset ovat jättäneet vanhoja rojujaan. Osa kamasta on rikki ja romuja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta pienen kaivelun jälkeen löysin seasta aivan uudet isot kahvikulhot, hienon punaisen eteisen maton sekä kaksi kivaa tyynyä. Rojunurkassa oli myös useampi paistinpannu, iso 120 cm jousipatja sekä muutama rikkinäinen tuoli. Mukaan olisi voinut ottaa myös kumisaappaat, useammat kangastossut, sohvan ja huonekasveja. Aikomuksenani on valvoa jatkossa mitä kaikkea rojukasaan kertyy ja pelastaa kasasta kaikki itselleni tarpeellinen.

Seuraava päivän löytö oli uusi, kotini läheisyydessä oleva Styr och Ställ- polkupyöräasema. Olen tähän mennessä joutunut jättämään lainapyöräni suhteellisen kauas kotoani, joten tuntuu tyhmältä että huomasin uuden aseman vasta nýt -kolme päivää aiemmin kuin pyörät poistetaan käytöstä tältä vuodelta.

Olen lukenut nyt muutaman tunnin täällä kirjastossa. Kävin lounastauolla pienellä kävelyllä ja nautiskelin lounaani Skansen Kronan- linnoituksen juurella, korkean vuoren päällä Hagassa. Olen aiemmin kirjoittanutkin Kronasta tänne blogiin. Näkymät olivat upeat tällaisena aurinkoisena syyspäivänä. Jatkoin lukemista puolentunnin ajan vielä koulun pihalla ja nyt menen jatkamaan urakkaani lukusaliin. Ihana vapaa päivä luennoista!

Oma pää kadoksissa

Aivoni on stimuloitu lähelle maksimia ja arkeni on yhtä moraalipohdinnan ilotulitusta. Tunnen suurta tarvetta keskutella erilaisista filosofisista kysymyksistä sekä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Olen kohta kuukauden ajan opiskellut oikeusfilosofiaa ja tutustunut eri ajatteljoiden käsityksiin oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, vallasta ja ihmisen todellisesta luonteesta.

Teorioiden opiskelu voi kuitenkin helposti viedä mennessään. Oikeustieteen opiskelu on tyypillisesti hiukan "hauki on kala"-tyylistä opiskelua ja siksi oikisopiskelijalle iskee helposti pieni kriisi, kun yht´äkkiä oikeaa vastausta ei ole oikeastaan olemassakaan ja argumentointi pohjautuukin pitkälle omaan pohdintaan. Minulle tuottaa suuria haasteita teorioiden kyseenalaistaminen ja oman moraaliin pohjautuvan mielipiteen peruteleminen. Pohdiskelun tekee entistä hankalammaksi se, että teorioiden oppiminen tapahtuu ruotsiksi ja englanniksi, jolloin keskitän kaiken huomioni ainoastaan "faktan" oppimiseen. Istuessani kirjastossa kirjoitan päivittäin itselleni muistilistaan: "muodosta oma mielipiteesi näistä asioista ja kirjoita se muistiin".

Teoria vie hyvin helposti menneessään ja lopulta sitä huomaa kirjoittavansa omaan moraaliin pohjautuvia esseita uusliberaalista näkökulmasta, tuomiten kaikki perus- ja ihmisoikeudet. Tämä on siis tosi tarina. Meillä oli tentti keskiviikkona ja siinä saattoi mahdollisesti käydä niin, että yksi suomalainen "haluun pelastaa maailman"- opiskelija kirjoitti kokonaisen tenttivastauksen painottaen yksilön oikeutta päättää vapaasti omaisuudestaan. Siinä lensivät nurkaan kaikki pohjoismaísen hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteet, kun Laura pääsi vauhtiin ja ilotulitti Robert Nozickin teorioita minimivaltiosta. Onneksi huono ruotsinkieleni saattaa pelastaa minut pahimmilta snobiksi leimautumisilta. Saattaa olla, että jos esseen kirjoittaa suomen kieliopilla, on esseen sisältö mahdollisesti tulkittavissa juuri päin vastaiseksi eli ihmisoikeuksia korostavaksi.

Kahden vuorokauden kuulumiset

Viimeisen vuorokauden sisällä olen

...hurahtanut joogaan (vitsi toi muija on ihan soooo last season)

...heittänyt blogin lukijat aikamatkalle 10-15 vuotta ajassa taakse päin, vuosikymmenelle, jolloin jooga oli vielä jotain blogissa mainitsemisen arvoista

...vastaillut aamuyöllä jonkun hyypän tekstiviestiin, joka halusi vuokrata mulle sen asunnon

..pyöräillyt onnellisena kaatosateessa koululle kastumatta koska mulla omistan nykyään sadetakin

...pohtinut yhdeksän tuntia putkeen syömäkelpoisen ruuan pois heittämistä ja sen yhteyttä oikeusfilosofiaan

...googlannut joka kolmannen ruotsinkielisen sanan

...juhlinut tentin päättymistä syömällä siivun tai pari graavilohta lohta. Nam namnamnam

...pyörähtänyt kirpparilla


Seuraavan vuorokauden aikana aion

...potea potutusta huonosti menneen tentin vuoksi

..joogata ainakin kaksi tuntia putkeen

...toivottavasti siivota mun asunnon

..käydä kavereiden kanssa Handelspubissa

..alkaa lukemaan seuraavaa kurssinosiota varten. Plääh

Kielitaidottomuuden kivimuuri

Kesäloman aikana olen saanut selkeästi enemmän rohkeutta puhumiseen. Vaikka kielitaito ei ole mihinkään edellisestä keväästä kehittynyt, puhun selkeästi ahkerammin ja avoimemmin ruotsia nyt kuin aiemmin. Olen lisäksi lopettanut suomalaisuuteni selittelyn. Kuten aiemmissa blogipäivityksissä olen kirjoittanut, kuulee puheestani ilmiselvästi, että tulen Suomesta. On helpottavaa ja rennompaa jutella ihmisten kanssa ja osallistua keskusteluun, kun suoraan hyppää sen "mä puhun hassusti koska tuun Suomesta"- osion yli ja puhuukin sen sijaan jostain mielenkiintoisesta ja mukavasta.

Vaikka olenkin opiskellut uutta asennetta ruotsin puhumiseen, eivät kieliongelmat ole missään nimessä kuitenkaan vielä ohi. Koin lähes elokuvakohtauksen mukaisen kokemuksen valmistautuessamme ryhmämme kanssa oikeusfilosofian seminaariin. Keskustelumme oli todella korkealentoista: tasolla mitä on moraali ja onko olemassa "yhteistä" moraalia vai onko moraali aina subjektiivista. Halusin kovasti osallistua keskusteluun ja yritinkin parhaani mukaan tuoda omia näkemyksiäni esille. Olen aiemminkin kokenut suuria tuskastumisen hetkiä, kun kielitaito ei olekaan riittänyt omien ajatusten esittämiseen. Filosofia, metafysiikka ja oikeuspolitiikka sai aivoni kuitenkin tällä kertaa raksuttamaan niin lujaa, että tuskastumisen tunne oli täysin erilainen. Tunsin kuinka pääkopassani suhisi ja -omasta mielestäni, hienot ajatukset sinkoilivat kallon seinämästä toiseen. Ajatusten ulospääsyn edessä oli kuitenkin valtava kielitaidottomuuden kivimuuri, joka esti pienimmänkin neronleimauksen ulospääsyn. Tuntui melkein kiusalta kuunnella ryhmäläisteni keskustelua, sillä pidin heidän ajatuksiaan todella mielenkiintoisina ja olisin mielelläni osallistunut keskusteluun enemmän, kuin todellisuudessa pystyin. Jos sain puheen vuoron, kerroin oman asiani kolme kertaa samoja sanoja käyttäen, ainostaan vaihtaen hiukan sanajärjestystä (joka ei koskaan tee ruotsistani yhtään ymmärrettävämpää). Huolimatta siitä, etten itse pysty osallistumaan keskusteluihin kamalan suurella panoksella, olen kuitenkin nauttinut kurssistamme todella paljon. Mahtavaa huomata kuinka fiksua porukkaa luokallamme on.