Kevättä iholla

Oon saanut muutamana päivänä kommenttia koulukavereilta kesäisestä pukeutumisestani. Farkkushortsit ja hameet on ehkä tulkittu pohjoisesta karanneen jääkarhun kevään hehkutusyrityksiksi, mutta todellisuudessa olen vain missannut pyykkivuoroni onnellisesti nyt parin viikon verran, joten matkalaukustani löytyy enää vain kesävaatteita. Vierailulla ollut kaverini voi todistaa, että iltahippoihin haettiin vaatetusta myös pyykkikorin puolelta. Göteborgissa ei ole vielä siis kesä, vaikka reidet vilkkuu ja helmassa on kukkasia. Takki pitää olla päällä suurimman osan ajasta, paitsi silloin kun ei kehtaa yhdistää mannapuuron väristä telttatakkiaan viininpunaisiin sukkahousuihin.

Oletteko muuten vilkaisseet Subin Iholla sarjaa? Tuollainen reality koskettaa tällaista 23 -vuotiasta, elämässään ehkä joskus hukassa olevaa, naisenalkua. En yleensä nyyhkyttele leffoja tai televisiota katsoessani, mutta Iholla sarja on saanut mut kerran jo kyynelehtimään (saattoi olla myös mun sairastelusta johtuvaa silmien vuotamista) ja muun osan ajasta katson sarjaa mietteliäänä ja iho vähintään jokatoisessa jaksossa kananlihalla. Samaistun aina välillä sarjan nuorempiin tytönheitukoihin ja osan ajasta tunnen myötähäpeää heidän puolestaan. Mä uskon, että kuulun sarjan ydinkohderyhmään, eikä sarjasta saa kiksejä varmaan yksikään mies tai keski-iän ylittänyt nainen. Tai ehkä ne keski-iän ylittäneet naiset tykkää myös sarjasta. Niillä saattaa tulla haikeita muistoja mieleen tai sitten ne vaan ajattelee, että urbaanit naiset on pilalle hemmoteltuja. Iholla on kyllä paljon ajatuksia herättävä sarja. Mielenkiintoista. Raakaa. Ŕehellistä. Pettymyksiä tuottavaa.

Huomenna menen Punaisenristin ihmisoikeuskoulutuspäivään.

Kuuma kuumempi kuumis

Aivot naulaan ja hölmöt aurinkolasit nenälle MARS! Kesä turhanpäiväisine aurinkorillutteluineen on tuloillaan! Olen täällä tiskaillut Jukka Pojan uusimman albumin tahtiin ja todennut, että musiikki on vinksahtanut hiukan helppokuuntelulinjalle, mutta kivoja  rallatteluja albumilta kyllä löytyy. Silkkii saa mun puolestani jäädä viime kesän kesähitiksi, eikä kyseistä kappaletta tarvittaisi koko Jukka Pojan repertuaarissa. Uskon, että olen viimeistään ensi viikolla samaa mieltä tuosta Siideripissis-biisistä. Tuntuu koko albumi yhdeltä kesäbiisirillattelulta, mutta Sidukkalissu vetää kyllä turhanpäiväisyys pisteet kotiin. 

Tässä on minun top5

1. Viestii
2. Älä tyri nyt
3. Kuin sä heittaat
4. Potentiaali
5. Jyrkänteet
   

Sunnuntaitunnelmia

Mun tehokkaasta viikonlopusta ei tullutkaan sitten mitään. Mun piti viettää koko viikonloppu kirjastossa, mutta sen sijaan olen huoltanut mun kenkiä kaikenmaailman kenkärasvoilla, flirttaillut Systembolagetissa, katsellut Melodifestivaleja, kiipeillyt yksiin opiskelijabileisiin Masthuggetin huipulle ja iltakävellyt baarista himaan. Tänään on ollut vuorossa aamiainen sängyssä, turhien klippien katselu netistä, blogeissa pyörimistä ja aikaiset päikkärit (10-11). Nyt mä lähden kirjastoon ja eilisestä käyttäytymisestäni päätellen luvassa on joku useamman tunnin Facebook- keskustelu lukemisen sijaan.

Lisää synttäri juhlintaa

Nyt harmittaa. Kamerani jäi nimittäin eilen kotiin, syöksyessäni kiireessä ratikkapysäkille. Kahlata lätistelin loskassa jo useamman kymmenen metrin päässä kotiovelta, kun tajusin että kamera istuu nästisti työpöydälläni ja että olin jo valmiiksi myöhässä tapaamisestani kaverin kanssa. Kuvat jäivät nyt sitten ottamatta.

Olimme eilen kuuden hengen porukalla juhlistamassa syntymäpäivääni drinkkibaarissa Göteborgin kattojen yllä. Olen aiemminkin maininnut paikasta (Heaven 23) täällä blogissani. Näkymät baarista ovat aivan mahtavat. Lieneekö niin että tuo numero 23 tuossa baarin/ravintolan nimessä merkitsee juuri kerroslukemaan. Hyvin voisi näin olla, sillä korkealla baari joka tapauksessa sijaitsee ja näkymä kaupungin yli on henkeäsalpaava.

Olin todella iloinen meidän kuuden kokoonpanostamme. Mukavalla porukalla istuttiin ja meillä oli kivat keskustelut. Olin iloinen, että kaikki kaupungin kivoimmat ihmiset pääsivät paikalle kilistelemään laseja synttärini kunniaksi.

Heaven 23 jälkeen jatkoimme koko porukalla toisen suomalaisen tytön syntymäpäivä juhliin. Tyttö on syntynyt samana päivänä kuin minä ja vietimme viimekin vuonna synttäreitä yhdessä. Yöksi jatkoimme Nefertitiin ja nyt vajaan 4 tunnin yöunien jälkeen pakkaan koulukirjani ja painelen kirjastoon rikosoikeutta painamaan. Sweet!

Toivon että saan pummittua muutaman kuvan kavereiltani, joilla oli kamera/älypuhelin mukanaan.

Suomi-spurtti

Keskipitkä Suomen keikaus on nyt takana päin. Hiljaisuus blogin puolella kertoo, että arki Suomessa oli melko kiireistä. Tapasin kavereita pienen jouluhuilauksen jälkeen joka päivä, eikä lepoa ollut tapaninpäivän jälkeen.

Joulua vietimme perheen ja lähisukulaisten kesken vanhempieni luona. Joulupukki toi minulle mm. isän vanhempieni hääkuvan, kuvan äidinäidistä viisi vuotiaana sekä muita kuvia lähisuvustani. Sain urheilutamineita, kotihengaluasun, ihanan korun ja  paljon myös astioita mm. kaksi upeaa viinilasia, muutaman lautasen Arabian Taikaa sekä kaksi aamiaiskulhoa. Olin ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, sillä sain lahjoja aivan ennätysmäärän. Nautin joulusta kyllä täysin siemauksin. On ihanaa, että vuodessa on näitä juhlia, jolloin keräännytään kokoon isolla porukalla ja syödään hyvin.

Uusi vuosi otettiin vastaan Töölössä kavereiden kanssa. Iltaa värittivät muuan muassa viereisen hotellin katolla keikkuvat UV-juhlijat, jotka saivat meidät soittamaan jo hätäkeskukseenkin keikkuillessaan katon reunalla. Iltaan mahtui myös hikinen Zumba treeni, vahvat minttukaakaot sekä etelä-eurooppalaiset uuden vuoden taikuudet 12:ta viinirypäleellä. Päätin iltani Punavuori-Eira alueella, jossa yritin palauttaa yhtä kiukkuista UV-juhlijaa takaisin hänen UV-pippaloihinsa. Hankaluudeksi osoittautui oikean osoitteen löytäminen ja uskonkin, että jokainen sanan "vuori" sisältävä katu on nyt Etelä-Helsingissä koluttu. Palattuani vanhempieni luo (jossa siis majailen aina Suomessa käydessäni) viiden jälkeen aamuyöllä, törmäsin olohuoneessa illan kovimpiin juhliin. Vanhempieni porukan uuden vuoden vietto oli vielä täysin kesken ja leimauduinkin ihan tylsimykseksi kun painelin nukkumaan jo ennen kello 6 aamulla.

Tänään suunnistin aikaisin aamulla lentokentälle, jossa oli rumasti sanottuna kyllä helvetti irti. Koko terminaali oli täynnä ihmisiä ja laukkujen jättämiseen oli yli tunnin mittainen jono. Jonotettuani tuskaisena parikymmentä minuuttia, oli minun otettava omat ohjat käsiin ja kiilattava koko jono, jotta ehtisin omalle lennolleni. Ohitin myös koko parinkymmenen minuutin mittaisen turvatarkastusjonon ja juoksin pää kolmantena jalkana lennolleni. Ehdin koneeseen, mutta manaan kyllä koko Helsinki-Vantaan lentokentän. Järjestelyt olivat tänään todella pettäneet ja organisointi epäonnistunut. Helsinki-Vantaata ei ole selkeästikään suunniteltu isoille volumeille.

Täällä Ruotsissa olen nyt istunut valmistelemassa muutaman tunnin ryhmätyötä ja sen jälkeen ostanut hiukan ruokaa ja nukkunut aikaeroa pois. Jetlag painaa vaikka aikaeroa Suomeen on tunti. :D Nyt lähden tästä hiukan salille virkoamaan ja jumpaamaan koti-ikävää pois. Oli aivan mielettömän ihanaa olla Suomessa ja nyt ottaa vähän päähän olla takaisin. Kukaan ei ole käynyt mun luona siivoamassa sillä välin kun olen ollut Suomessa (ihmeellistä kyllä) ja koti on vielä yhtä sekaisin kuin aina tenttirupeaman jälkeen. Ulkona on pimeetä, eikä porukka ymmärrä täällä vieläkään mun suomesta ruotsiksi käännettyjä vitsejä ja ruotsalaiset ovat yhä yltiöpositiivisia.

Voi kun voisin olla aina vaan lomalla Suomessa. Se (ei) olisi sitä oikeaa elämää!

Löytöjen päivä

Miten hyvä päivä minulla tänään onkaan! Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin. Tänään ei ole ollenkaan luentoja, joten istun kirjastossa ja lueskelen teorioita ihmisoikeuksista. Hyvin vaikeasta herätyksestä huolimatta pääsin aamulla sängystä ylös ja pitkän heräilytuokion jälkeen vetäisin uuden sadetakkini niskaan (koskaan ei kannata luottaa että aurinko paistaisi koko päivän) aikomuksenani suunnata kohti koulua.

En päässyt roskista pidemmälle kun tein ensimmäiset löytöni. Talomme roskistiloissa on jokin kummallinen "löytönurkkaus" johon ihmiset ovat jättäneet vanhoja rojujaan. Osa kamasta on rikki ja romuja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta pienen kaivelun jälkeen löysin seasta aivan uudet isot kahvikulhot, hienon punaisen eteisen maton sekä kaksi kivaa tyynyä. Rojunurkassa oli myös useampi paistinpannu, iso 120 cm jousipatja sekä muutama rikkinäinen tuoli. Mukaan olisi voinut ottaa myös kumisaappaat, useammat kangastossut, sohvan ja huonekasveja. Aikomuksenani on valvoa jatkossa mitä kaikkea rojukasaan kertyy ja pelastaa kasasta kaikki itselleni tarpeellinen.

Seuraava päivän löytö oli uusi, kotini läheisyydessä oleva Styr och Ställ- polkupyöräasema. Olen tähän mennessä joutunut jättämään lainapyöräni suhteellisen kauas kotoani, joten tuntuu tyhmältä että huomasin uuden aseman vasta nýt -kolme päivää aiemmin kuin pyörät poistetaan käytöstä tältä vuodelta.

Olen lukenut nyt muutaman tunnin täällä kirjastossa. Kävin lounastauolla pienellä kävelyllä ja nautiskelin lounaani Skansen Kronan- linnoituksen juurella, korkean vuoren päällä Hagassa. Olen aiemmin kirjoittanutkin Kronasta tänne blogiin. Näkymät olivat upeat tällaisena aurinkoisena syyspäivänä. Jatkoin lukemista puolentunnin ajan vielä koulun pihalla ja nyt menen jatkamaan urakkaani lukusaliin. Ihana vapaa päivä luennoista!

Syksyn viimeiset säteet

Olen viimeiset pari-kolme viikkoa lomaillut oikein olan takaa. Luennoilla olen kyllä istunut ja välillä kirjastossakin, mutta en muista milloin olisin viimeksi viettänyt näin paljon vapaa-aikaa. Tulos on ollut erinomainen: olen tavannut paljon uusia ihmisiä, pitänyt hauskaa vanhojen kavereiden kanssa sekä nähnyt ja tehnyt paljon kaikkea, mitä viime vuonna ei tullut tehtyä. Olen käynyt ulkona juuri niin paljon kuin opiskelijoiden pitää ja nukkunut niin lyhyitä yöunia (ja toisaalta välillä superpitkiä) kuin 22-vuotiaan pitääkin.

Koko syysvimma lähti siitä kun olimme Riikan opiskelija-asuntolan juhlissa. Paikalla oli ihan mielettömästi hyviä tyyppejä ja tutustuimme mitä mahtavampiin ihmisiin. Puheenaiheet vaihtelivat kaikkien suomalaisten reisitaskussa pullottavista puukoista, valtiotieteisiin ja filosofiaan. Juttelimme ihmisten kanssa heidän opiskeluistaan ja kesäromansseistaan. Vaihto-oppilaiden kanssa vertailimme toistemme kotimaan tuntemista ja puhuimme ruotsalaisista ja ruotsalaisesta kultuurista. Aivan mahtavia ihmisiä kertakaikkiaan!

Tutustuimme Riikan asuntolan juhlissa muutamaan kaverin kaveriin, joiden kanssa lähdimme juhlista jatkamaan eteenpäin eräisiin yksityisjuhliin. Juhlissa soittivat clubi DJt ja oluthana oli auki kaikille paikalla olijoille. Tanssilomassa tutustuimme ranskalaisiin, ruotsalais-brasialaisiin, marokolais-tsekkiläisiin, venäläisiin ja kazakstanilaisiin. Jatkoimme yksityisjuhlista keskustaan Magnus&Magnus nimiseen clubi/ravintolaan, joka valitettavasti sulki klubi puolen ovensa nyt koko talveksi. Klubi oli talon sisäpihalla, ulkotiloissa ja piha oli valaistu todella upeasti. Musiikki oli tansittavaa loungea/tekno minimalia ja fiilis aivan taianomainen. Ilta päättyi lopulta Mäkkiin, josta poljin himaan nukkumaan noin kuuden aikaa aamulla. 

Saman porukan kanssa olimme seuraavana päivänä istuskelemassa Slotskogenin puistossa ja nyt olemme nähneet kahden viikon aikana jo useampaan kertaa ja olleet ulkona. Viime viikonloppuna olimme mm. Pustervikissa House-klubilla ja sitä ennen aloittelemassa yhden porukkaan kuuluvan ruotsalais-ranskalaisen luona. Torstaina olimme Göteborgin yliopiston uusille opiskelijoille järjestetyssä Kick-Off partyssa Tredgårdenissa  ja eilen  Nefertitissa. 

On ollut aivan mielettömän hienot pari viikkoa, mutta nyt alan olla onnellinen, että juhlimisesta alkaa kohta menemään mehut. On aika keskittyä opiskeluun, sillä siitä voi saada aivan yhtä hyvät kiksit kuin juhlimisesta ja uusista ihmisistäkin. Aktiviteettien monipuolisuus on mitä mahtavinta, mutta voisin nyt ihan vain vaihtelunkin vuoksi kokeilla taas sitä perinteistä 9-18 kirjasto päivää, muuten ne saattavat siellä kirjastossa unohtaa minun olemassaoloni kokonaan. 

Olin kokeilemassa perjantaina kirjastossa istumista ja räpsäisin yllä olevan kuva koulun pihalta. Ihanaa, vihdoinkin aurinko Göteborgissa.

Leipomista, koulua ja leffa

Meillä on Julian kanssa menossa leffamaraton. Käytiin reilu viikko sitten katsomassa Black Swan ja viime viikon perjantaina vuokrattiin viikoksi kolme elokuvaa, joita ollaan nyt yksi kerrallaan katsottu Julian luona. Tänään katsottiin ruotsalainen Psalm 21, joka hämmensi kauhullaan ja kummallisuudellaan. Paljon rumia naamoja, pikkusen Raamattua ja hitusen insestiä ja pedofiliaa. Plussaa oli ruotsalaiset näyttelijät ja etenkin hyvin treenattu pappi. Viisi tähteä illasta ansaitsee kuitenkin vain seura ja taivaallisen maukkaat keksit.

Heräsin tänään aamulla kello 6.30. Olin nukkunut hiukan huonosti ja ilmeisesti olin vielä herätessäni jossain kummallisissa unihöyryissä, niin että leivoin ensi töikseni taikinallisen sämpylöitä. Siinä heräillessäni mussuttelin sitten itse leivottuja sämpylöitä ja yritin saada ajatustani kulkemaan liian lyhyiden yöunien jälkeen.

Aikainen herätys kostautui koulussa, sillä tajuntani ei pysynyt kynän perässä, kun yritin jäljentää luennoitsijan kilpailuoikeutta koskevia Power Pointeja. Onneksi en ollut ainoa, jolla meni ohi puolet luennosta, toljottaen kaavioita suu ammollaan. Pienten oikeustieteenopiskelijoiden päät menevät täysin sekaisin, kun yhtäkkiä pykälien väliin aletaan sekoittamaan jotain talousmarkkinoita ja tuottavuuden maksimointia. Nou Nou NoU. Luentomuistiinpanoni ovat yhtä suurta tuherrusta. En hahmota mitään osaa kilpailuoikeudesta, sillä muistiinpanoista puuttuu kokonaan kaunis jono pykälänumeroita, joka normaalisti kulkee vihkoni vasemmassa reunassa.

Kilpailuoikeus tuntuu kuitenkin huippu siistiltä oikeusalueelta. Alalla liikuu paljon rahaa, eikä kiiltoa opiskelutovereiden silmissä voinut olla huomaamatta, kun luennoitsija antoi esimerkkejä summista, joita eri yritykset olivat joutuneet maksamaan rikottuaan kilpailulainsäädäntöä. Meitä opiskelijoita on moneen lähtöön. En kiellä, etteikö ala kiinnostaisi minuakin. Ainut ongelma alalle ajautumisessa on kuitenkin täysin olematon kauppatieteiden tuntemukseni. Onneksi vielä ekana vuonna ei tarvitse päättää mihin osa-alueeseen sitä tulevaisuudessa erikoistuu. Olen kokenut jokaisen tähän astisista oikeudealoista omakseni.

Päätän iltaani nyt täällä kotona kirjoitellen blogia ja mussuttaen vähän lisää leipomiani sämpylöitä. Blogin kirjoittaminen toimii hyvänä terapiana ja vastapainona kamalalle ruotsalaiselle kauhuleffalle. Toivotaan, ettei pahat papit ja möröt tule mun uniini.

Perjantaisin ei kuulu olla ahkera

Kaverit ei pääse tänään leikkimään, joten istun perjantai illan kotona ja välttelen koulukirjojen kaivamista laukusta. Sen sijaan, että olisin syventynyt vahingonkorvauksen ja vakuuttamisen mutkikaaseen maailmaan olen:

Kuunnellut musiikkia
Spotifyssa on kummalinen "tän biisin jälkeen" -ominaisuus. Myöhästyn aamuisin ratikasta, kun joudun aina kuuntelemaan useamman biisin ennen kuin saan sammutettua koneeni. Nytkin olen jo parin tunnin ajan yrittänyt saada musiikkia pois päältä ja konetta kiinni, jotta voisin aloittaa opiskelun, mutta "tän biisin jälkeen" on jumittunut ON-asentoon. Tämän viikon löytöjä Veronica Maggio ja 100 kaikkien aikojen iskelmää: Tauno Palo, Kaija Koo, Tapani Kansa sekä Akselin ja Elinan häävalssi

Idättänyt pellavansiemeniä 
Saa nähdä kuinka idätys onnistuu. Käytössä on oikea idätysboksi, mutta netissä ei sanota mitään pellavansiementen idättämisestä. 

Metsästänyt grahamjauhoja kolmesta eri kaupasta
Vehnäjauhot hallitsevat jokaisen kaupan jauhovalikoimaa. Ihme homma.

Leiponut sämpylöitä

Kirjoittanut neljä eri blogitekstiä, jotka ovat kaikki liian sekavia julkaistavaksi

Selaillut erilaisia blogeja...
 ja todennut, että suomalaiset rotukoirat ja amerikkalaiset kristityt kotiäidit on kovia blogaamaan. Olen painellut vaan "seuraava blogi"-painiketta ja päätynyt ihastelemaan yhdeksän päisiä jenkki lapsikatraita ja Turren ja Mustin omia blogeja. Mitä ihmettä tapahtuu kun blogisivustot on täynnä koirien kirjoittamia(!?!?!?) blogeja ja amerikkalaisten naisten Jumalan ja kakaroiden ylistystä. Aika väärin tunnistettu, jos tämä nettisivu on jotenkin tulkinnut itsestään, että aihepiirit jotenkin kiinnostavat minua. Toisaalta, mitä ihminen ei lukisi, jotta ei tarvitsisi omiin opiskeluihinsa syventyä.

Ensiapua yksinäisyys myrtsiin

Lauantai

- Vastapäätä asuvien naapurien viihdyttäminen ja alakerran naapurien kiduttaminen hyppimällä, tanssimalla ja huutamalla SMGn 100 kilometriä Ouluun tahtiin.

- Sämpylöiden leipominen Raappanan voimalla. Raappana on fiksu mies ja tuntuu tietävän mikä elämässä on tärkeää.

- Itse leivottujen sämpylöiden syöminen Chisun tahtiin. Tämän jälkeen oli putsattava tietokoneen ruutu, kun olin laulanut mukana niin, että muruset lensi. Lystiä kuitenkin oli.

Sunnuntai

- Tiskaamista lauleskelle Jukka Poikaa. Tiskaus meni oikein leppoisasti, mutta kiireessä kannataa valita jotain ripeätahtisempaa musiikkia.

- Lattian raivaus koulupapereista PMMPn raivolla.

- Seinään tuijottelu Scandinavian Music Groupin tunnelmissa. Puolet ajasta meni todellisuudessa varmaan hämmennyksessä jonka SMGn lyriikat mulle aiheuttavat. Kaunista lyriikkaa, mutta puolet menee ohi. Selvästi en ole runosielu, mutta herkkä suomalaiselle tunteissa rypemiselle kylläkin ja siihen SMG toimii.

- Kesästä 2011 haaveilu, sound trackina Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa


Sponsored by: SGS Studentbostäder, Kansaneläkelaitos, Spotify

Lorvailua: yhdistys ja Chalmers

Miten on elämä hyvää ja kivaa kun unohtaa opiskelemisen! Paljon on sattunut ja tapahtunut, kun olen pariksi päiväksi vaihtanut kirjastossa istumisen lorvailuun. Olen ollut mukana perustamassa yhdistystä, tanssinut Göteborgin teknillisen korkeakoulun diskoteekin lavalla, siivonnut kotini lattiasta kattoon ja räjäyttänyt sen taas entiseen kuntoonsa, tullut melkein naitetuksi suomenruotsalaiselle meriteknikolle ja löytänyt uuden mielenkiintoisen tv-sarjan.

Aloitetettakoon yhdistyksestä. Pidimme eilen suomalaisporukalla minun luonani Göteborgin ruotsinsuomalaisten nuorten yhdistyksen perustamiskokouksen. Suurin osa meistä oli aivan ulalla yhdistyksen perustamisesta, mutta onneksi meidät pelasti uusi suomalaisvahvistus Sanna, joka on ollut Suomessa ilmeisesti äärimmäisen aktiivinen yhdistyssaralla. Saimme yhdistyksen pystyyn ja valitsimme kaikki kokouksessa olleet yhdistyksen hallitukseen. Juliasta tuli puheenjohtaja, Henkasta varapuheenjohtaja, minusta sihteeri ja Riikasta rahastonhoitaja. Muille hallituksen jäsenille jaamme tarkemmat tehtävät myöhemmissä kokouksissa. Saara tulee näillä näkymin vastaamaan kansainvälisistä suhteista, sillä hän on muuttaamassa Suomeen parin kuukauden päästä.

Kokouksen jälkeen suunnistimme "hallituksen" kanssa Chalmersin (Göteborgin teknillinen korkeakoulu) opiskelija juhliin. Chalmersilla on oma pieni yökerhonsa kampuksella ja siellä me tanssimme eilen teekkarit kalpeiksi. Oli jännää huomata miten teekkarit poikkeavat sekä fyysisesti, että psyykisesti Göteborgin kauppiksen porukasta. Oikeustieteellinen tiedekunta sijaitsee täällä Göteborgissa kauppakorkeakoulussa, ja sitä kautta olen äärimmäisen tottunut sliipattuun "fashion is my religion"- meininkiin.

Vertailtiin kauppiksessa opiskelevan Henkan kanssa Chalmersin menoa Handelsin menoon ja todettiin, että kysymyksessä oli kaksi eri maailmaa. On vaikea kuvailla eroja yleistämättä. Handelsissa opiskelee koulukiusaajat ja Chalmersissa koulukiusatut. Rumasti ehkä sanottu, mutta karikatyyrisesti asia on niin. Pintapuolisesti kauppakorkeakoulu on klikkiytynyt ja ulkonäkökeskeinen opiskelupaikka. Statusta saa ulkonäöllä. Chalmersissa puolestaan näytti olevan paljon parempi yhteishenki. Ihmiset tanssivat, vaikka eivät oikeastaan osanneet. Nörttiys oli rehellistä ja avointa. Illan teema oli Super Mario ja porukka oli oikeasti pukeutunut videopelisankareiksi.

Kuten Suomessa, myös täällä opiskelijaelämä on parasta ja railakkainta teknillisessä korkeakoulussa. Tulemme siis jatkossakin käymään Chalmersin juhlissa. Kateellisena totean, että teekkarit taitaa olla ainoita, joilla on haalarit täällä Ruotsissa. Pitää varmaan hakea johonkin Chalmersin teknillisistä ohjelmista ihan vain saadakseen haalarit.

Esittely blogille

Olen luonut elämässäni kaksi blogia aiemmin. Edellisen aloitin melkeinpä vuosi sitten lähtiessäni kiertämään Aasiaa Annin kanssa. Tarkoituksena oli jakaa terveisiä reissun varrelta, ilman että lämmön ja auringon hehkuttelut olisivat hieroutuneet kaikkien tuttujen ja tuntemattomien naamaan.  Loppu peleissä siinä kuitenkin kävi niin, että unohdin blogin kirjoittamisen ja keskityin Facebook profiilin päivittämiseen. Ensimmäisen blogini puolestaan perustin, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Brasiliaan ja senkin blogin päivittäminen päättyi aiemmin kuin edes alkoi.

Blogin kirjoitusyritysten kautta olen oppinut, ettei blogin aihepiiriä kannata turhaan rajata ainoastaan yhteen aihepiiriin tai reissuun. Elämä vie ja kuljettaa, eikä minun laiska kirjoitusintoni pysy aina siinä vauhdissa mukana. Tällä kertaa olen valinnut olla rajaamatta blogin aihepiiriä ja nimetä blogin sen mukaisesti miltä minun elämäni on jo hetken aikaa tuntunut. Olen yksinkertaisesti luovuttanut ja lakannut suunnittelemasta turhaan. Kaikki parhaat asiat elämässäni ovat tapahtuneet sattuman kautta ja ilman että niiden eteen olisin erityisesti suunnitelmia tehnyt.

Aiemmista blogin kirjoittamisyrityksistäni voi jo nopeasti tehdä johtopäätöksiä: matkustelu ja pienet seikkailut ovat lähellä sydäntäni. Teen joskus itsellenikin yllättäviä ratkaisuita lähteä maailman ääriin. Yhtäkään päätöstä en ole koskaan katunut. Nykyinen olinsijaintini on Ruotsi, Göteborg. Tällä kertaa en ole kamalan kauas kotoa karannut, mutta reissun jännittävyys piileekin aivan toisissa haasteissa. Opiskeltuani koko peruskoulun ajan ruotsinkielen tunneilla ainostaan seurapiirietikettejä ja prinsessakakun eri kerroksia ja lukiossa keksityttyäni ainoastaan tunneilla hereillä pysymiseen, ei ruotsinkielen taitoni ollut ollenkaan riittävä päätteässäni aloittaa oikeustieteen opinnot...ruotsiksi. Ensimmäinen sana, jonka täällä Ruotsissa opinkin oli utmaning- haaste. Teille sitten siellä Suomessa tiedoksi, että puoli Göteborgia elää nyt siinä luulossa, että "vi finskar gillar utmaningar". Nyökyttelette vaan jos joku joskus tiedustelee väitteen paikkansa pitävyyttä.

Asun nykyään yksin omassa yksiössäni. Tämä tarkoittaa, että blogi tulee todennäköisesti päivittymään paljon, niin kauan kunnes löydän muuta tekemistä iltaisin. ;)