Ei mulla täällä sillee kylmä ole

Ei mulla täällä sillee kylmä ole, mutta tuossa kun sytyttelin kynttilää ikkunalaudalla, niin ulkoa tuleva viima sammutti tulitikun kolme kertaa. Lääke tulevaan talveen on varmastikin villapaita, teen juonti ja äidin kutomat villasukat. Kaikille jotka ovat huolissaan paloturvallisuudesta ilmoitan, että tulipalo on hallinnassa, eiku? Kunhan vitsailen. Vaikka ei kyllä saisi. Vartioin kynttilöitä ja pian omistan myös palopeitteen. Palohälytin on.

Mummilta ja mammalta saamani ruusut ja tuulessa (kaksi U-kirjainta) lepattavat kynttilät

 Vilkaisin tuossa äsken hyvin mielenkiintoista blogia, jota pääsette vilkaisemaan tästä. Nappasin blogista päivän blogisitaatin, joka kuuluu: "Pue päälle ja lue!!". Hauskasti sanottu ja ah niin totta joissakin tilanteissa. Sitaatti on blogipäivityksestä, jossa kritisoidaan mm. naistenlehtien keskittymistä kevyisiin ja pinnallisiin aiheisiin. Itse en ole muodostanut jyrkkää kantaa mihinkään suuntaan koskien naistenlehtiä, mutta mielestäni teksti sisälsi muutaman mielenkiintoisen oivalluksen ja erityisesti tekstiin liittyvä kuva oli mielestäni hulvaton.

Vanhoista ja tulevista teksteistä

Olen jälkiviisaana ja huvittuneena lukenut viime kevään valituspäivityksiäni. Ne jotka ovat blogiani viime keväänä lukeneet, ovat todistaneet paljon ruotsalaisia koskevia yleistyksiä ja hiukan ruotsalaisten mustamaalaamistakin. Turhautumiseni kielen kanssa johti siihen, että tulkitsin lähes kaiken kanssakäymisen ruotsalaisten kanssa syrjinnäksi tai minun aliarvioimiseksi. Hitaampi ja selkeämpi artikulointi sai minut aina näkemään punaista ja kaikenlainen erityiskohtelu vetivät hermoni kireälle kuin viulun kielet. En minä ole mitään palturia tänne blogiin kirjoittanut, mutta tulkintani tilanteista voisi olla nyt toinen kuin vielä muutama kuukausi sitten.

Huomattuani, että tulkintani ruotsalaisista on kovasti muuttunut, olen ryhtynyt yhä aktiivisemmin havainnoimaan omia näkemyksiäni erilaisissa arkisissa tilanteissa. Olen tullut lopputulokseen, että ymmärryksen ruotsalaisia kohtaan on lisääntynyt. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ruotsalaiset ja suomalaiset on veistetty samanlaisesta puusta. Koska kulttuurimme ovat suurilta osin samalaiset, olen alkanut käyttäytymään kuin kotona. En enää tuppaannu vieraaseen seuraan, vaan kunnioitan enemmän koulussa vallitsevia klikkejä. Toisaalta olen aloittanut keskusteluja paljon avoimemmin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa keskustelu tuntuu luonnistuvan. Olen alkanut noudattamaan yhä enemmän Suomessa noudattamiani toimintamalleja. Moikkaan kaikkia, jotka mahdollisesti minut muistavat. Jään juttelemaan niiden kanssa, joiden kanssa on kuulumiset aiemminkin vaihdettu ja aloitan keskusteluja samoista puheenaiheista, joista aloittaisin keskustelun myös Suomessa. Elämä on muodostunut heti paljon helpommaksi, kun analysoinnin ja selittelyn jättää pois.

Kärjistäminen on mielenkiintoista ja siksi olen huolissani nyt tulevien blogipäivitysten puolesta. Mitä tapahtuu jos en enää kohta näekään ruotsalaisissa, heidän toimintatavoissaan tai muuten tässä kulttuurissa enää mitään outoa tai mainitsemisen arvoista? Kirjoitan lopulta vain "Tänään söimme Falukorvia ja Västkustsalladia ja lauloimme snabsilauluja. Sitten olin myös koulussa ja tässä on kuva minun Villasta, Volvosta ja Vuffesta". Noh, siinä ainakin olisi teille sitten pientä huvituksen aihetta. Onhan sekin toisaalta ihan mielenkiintoinen aihe blogille: Laura muutti Ruåtsiin eikä edes huomannut muuttuneensa ruåtsalaiseksi.

Piristystä blogiin

Kamalan sähellyksen ja vänkäilyn jälkeen sain aikaiseksi hiukan uutta ulkomuotoa blogille. On aika tyhmä olo, kun Microsoft Paintin kanssa räpeltämiseen meni monta tuntia, eikä koneesta muka meinannut löytyä oikeita asetuksia. Kun oikeat nappulat löytyi, oli kuitenkin todella yksinkertaista räpeltää pieni narsismin huipentuma tuohon sivun yläreunaan. Eikös kuitenkin näytä blogi nyt vähän paremmalta?

Itsesensuuri: OFF

On hankalaa kirjoittaa blogia, kun tietää suurin piirtein ketkä blogia lukevat.

Itsesensuuri on huikea kun ajattelen, että myös äitini saattaa lukea tekstin. Tietoisuus tekstieni mahduttamisesta hyvän maun rajoihin nousee kuitenkin pontenssiin kaksitoista, kun muistan että myös isänäidilläni on linkki blogiini. Hankalin ryhmä ovat kuitenkin ihmiset jotka asuvat Göteborgissa. Kaverini täällä ovat usein paikalla jakamassa joitakin kokemuksia, joista kirjoitan ja ovat mahdollisesti muodostaneet täysin erilaisen kuvan tilanteista ja tapahtumista. He lisäksi tietävät, että vaikka kirjoitan blogissani, että Göteborgissa paistaa aina aurinko, on kaupunki todellisuudessa yksi Ruotsin sateisimmista. Esitän siis mahdollisesti subjektiivisia kokemuksiani faktana. Pahoittelen. Mitä säätilaan tulee, oletan että ymmärrätte, että Göteborgissakin on kylmä ja sataa välillä.

Olen monen tekstin kohdalla miettinyt, että voinko kirjoittaa niin musta-valkoisesti tai yleistää niin suorasti, kuin teksteissäni olen tehnyt. Olen joskus hionut lauseita kauniimpi kieliseksi (suodattanut kirosanoja tai rumia ilmaisuja). Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kirjoitan subjektiivisista kokemuksistani ja siksi minulla on hiukan suurempi vapaus olla ottamatta huomioon asioiden objektiivista puolta. Blogi on minulle pieni henkireikä, jonka kautta olen yhteydessä teihin suomalaisiin tuki-ihmisiini. Kyseessä on toivottavasti tilanne, jossa sekä kirjoittaja että lukija voittaa. Vastakkain asettelut ja pieni ehdottomuus tekee tekstistä mielenkiintoisen ja lisäksi minä pääsen avautumaan asioista, joita en ruotsalaisille voi kertoa tai joita he eivät ymmärrä.

Olen tehnyt tietoisen päätöksen kirjoittaa blogia kavereilleni Suomessa. Tekstini olisivat varmasti maltillisempia ja kieleltään huolitellumpia, jos pitäisin mielessäni, että myös mami ja mummi lukevat tekstejäni. Blogi postaukset tippuisivat todennäköisesti puoleen, jos vielä miettisin, että kaverit Göteborgissa saattavat eksyä selailemaan blogiani. Kannan kuitenkin vastuuni siitä, ettei blogiin ilmesty mitään mikä aiheuttaisi äidille tai mummille infarktin tai tekstejä, jotka olisivat pelkkää soopaa. Toivon siis, että blogi on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa.

Lorvailua: Blogi hehkutus

Jos elämä ja opiskelu Göteborgissa kiinnostaa enemmänkin, kannattaa seurata myös blogia http://henringbg.wordpress.com/

Henkka on joo mun kaveri, mutta en mainosta blogia nyt mistään kaverillisesta solidaarisuudesta.  Henkka kirjoittaa todella kivasti, on fiksu tyyppi ja touhuaa kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, joten Henkan kuulumisia on mukavaa lukea. Kaiken lisäksi blogi päivittyy tasaiseen tahtiin, joten uutta luettavaa löytyy useamman kerran viikossa.

Kannattaa kurkata.

Esittely blogille

Olen luonut elämässäni kaksi blogia aiemmin. Edellisen aloitin melkeinpä vuosi sitten lähtiessäni kiertämään Aasiaa Annin kanssa. Tarkoituksena oli jakaa terveisiä reissun varrelta, ilman että lämmön ja auringon hehkuttelut olisivat hieroutuneet kaikkien tuttujen ja tuntemattomien naamaan.  Loppu peleissä siinä kuitenkin kävi niin, että unohdin blogin kirjoittamisen ja keskityin Facebook profiilin päivittämiseen. Ensimmäisen blogini puolestaan perustin, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Brasiliaan ja senkin blogin päivittäminen päättyi aiemmin kuin edes alkoi.

Blogin kirjoitusyritysten kautta olen oppinut, ettei blogin aihepiiriä kannata turhaan rajata ainoastaan yhteen aihepiiriin tai reissuun. Elämä vie ja kuljettaa, eikä minun laiska kirjoitusintoni pysy aina siinä vauhdissa mukana. Tällä kertaa olen valinnut olla rajaamatta blogin aihepiiriä ja nimetä blogin sen mukaisesti miltä minun elämäni on jo hetken aikaa tuntunut. Olen yksinkertaisesti luovuttanut ja lakannut suunnittelemasta turhaan. Kaikki parhaat asiat elämässäni ovat tapahtuneet sattuman kautta ja ilman että niiden eteen olisin erityisesti suunnitelmia tehnyt.

Aiemmista blogin kirjoittamisyrityksistäni voi jo nopeasti tehdä johtopäätöksiä: matkustelu ja pienet seikkailut ovat lähellä sydäntäni. Teen joskus itsellenikin yllättäviä ratkaisuita lähteä maailman ääriin. Yhtäkään päätöstä en ole koskaan katunut. Nykyinen olinsijaintini on Ruotsi, Göteborg. Tällä kertaa en ole kamalan kauas kotoa karannut, mutta reissun jännittävyys piileekin aivan toisissa haasteissa. Opiskeltuani koko peruskoulun ajan ruotsinkielen tunneilla ainostaan seurapiirietikettejä ja prinsessakakun eri kerroksia ja lukiossa keksityttyäni ainoastaan tunneilla hereillä pysymiseen, ei ruotsinkielen taitoni ollut ollenkaan riittävä päätteässäni aloittaa oikeustieteen opinnot...ruotsiksi. Ensimmäinen sana, jonka täällä Ruotsissa opinkin oli utmaning- haaste. Teille sitten siellä Suomessa tiedoksi, että puoli Göteborgia elää nyt siinä luulossa, että "vi finskar gillar utmaningar". Nyökyttelette vaan jos joku joskus tiedustelee väitteen paikkansa pitävyyttä.

Asun nykyään yksin omassa yksiössäni. Tämä tarkoittaa, että blogi tulee todennäköisesti päivittymään paljon, niin kauan kunnes löydän muuta tekemistä iltaisin. ;)