Suurtalouskokkailut

 

Pyhitin iltani Skype-puhelulle ja lounaslaatikoiden kokkailemiselle. Ruokaerät ovat suuria, kun aikomuksena on hoitaa lounastarkoilu useammalle päivälle. Olen yrittänyt, kavereiden esimerkkiä seuraten, jättää liharavinnon vähemmälle ja tukeutua enemmän kasvisravintoon. Hyvin tuntuu tämä kasvikokkailukin sujuvan - oikeastaan tämä tuntuu helpommalta, kuin lihan valmistus. Sain kaveriltani tällä viikolla kommenttia siitä, että lounasloodani sisältävät vain "latmat" eli laiskanruokaa. En kuulemma panosta kokkailuun kotivaimon tasoisesti. Kerroin selityksesi sen, ettei mulla ole asunnossani uunia: monen tunnin paistisessiot ja gourmépiiraat ei onnistu pelkää liesilevyä sytyttelemällä. Sen verran kommentti kuitenkin kirpaisi, että mun oli pakko hiipiä kerroksemme yhteiseen keittiöön ja paistaa yksi pitsa OMATEKEMÄLLÄ POHJALLA. En usko, että pitsalla pääsee vielä gourmékokkien kastiin, mutta latmatia se ei nyt toivottavasti ainakaan ole.

Viikonloppu

Loppu viikko meni niin että hujahti. Torstaina olin suomalaisen kaverini kanssa tarjoilemassa erään ruotsisuomalaisista kertovan näyttelyn avajaisissa Frölundan kirjastossa ja perjataina olimme sabotoimassa suomalaisten mainetta kovina saunaihmisinä skippaamalla saunomisen sauna-aiheisissa illanistujaisissa. Siitä voi sitten juhlan järjestäjät päätellä jotakin jos kaikki illanistujaisiin osallistuneet suomalaiset istuu mielummin saunan pukuhuonetiloissa kuin saunassa. Tuntuu vähän siltä, että koko saunomisen idea oli vaan keikutella uimapuvuissa, kikatella että saunassa on liian kuuma ja valittaa että hikoilu pilaa meikin. Saunominen hoidettiin täysin epäpyhästi pitämällä saunan ovi auki koko saunomisen ajan vaikka kiville heitettiinkin vettä tasaiseen tahtiin. Olisin vain pettynyt ja suuttunut jos olisin mennyt lauteille keikkumaan. Saunassa pitää olla kuuma ja hiki, muuten ei voi sanoa saunoneensa. Me suomalaiset vahvistimme kuitenkin toista ennakkoluuloa suomalaisista aika hyvin -joimme pönäkällisen viiniä sillä aikaa kun muut saunoivat.

Perjantai-illan juhlimisen jälkeen päädyin viettämään koko lauantain kotona nettiTVtä katsoen, hiukan koulujuttuja lukien ja siivoten. Illalla ehdin vielä askarrella valokuviakin seinille. Sain jouluna ison kasan valokuvia mummeiltani ja setäni perheeltä. Ostin viimevuonna vanhoja valokuva kehyksiä kirpputorilta ja nyt testailin valokuvien laittamista kirpparikehyksiin. Isänvanhempien hääkuvalle en ole vielä löytänyt sopivaa kehystä, mutta kuva 5-vuotiaasta äidinäidistäni pääsi jo seinälleni, sillä kehykset tuolle pienemmälle kuvalle löytyivät. Kehykset olivatkin itseasiassa aika mielenkiintoiset. Kehyksissä oli joku vanha ruotslais-kansallisromanttinen kuva ja kuvan takapuolella ruotsalaishenkinen illallismenu, jossa lukee SVENSKA AMERIKA LINJEN ja vuosiluku 1946. Olen hiukan varautunut nykyään kodin sisustamisen suhteen, sillä pelkään ettei opiskelut onnistukaan täällä Ruotsissa ja että joudunkin pakkaamaan kamat kasaan ja muuttamaan takaisin Suomeen. Sellaisessa tilanteessa on hankalaa, jos on ostanut paljon huonekaluja ja sisustuskamaa Ruotsin kotiinsa. Valokuvat onneksi liikkuvat aika mukavasti mukana mihin sitten koskaan päätyykään.

Ostelin tuossa viikonloppuna hiukan kehyksiä kirpparilta ja askartelin niistä pientä oman näköistä taidetta seinälleni. Kehykset ovat kummatkin Myrornan kirpparilta. Kuvat sen sijaan ovat mun ja Annin Aasian seikkailulta vuodelta 2010. Ylempi on ostettu Ho Chi Minh Citysta (Saigonista) Vietnamista, mutta kuvassa on Angorissa, Kambodzassa sijaitseva temppeli. Kortissa lukee Nature is my Religion. Alempi kuva on ammatti kuvaaja Rahman Roslanin Kambodzassa ottama kuva. Valokuva on kansalaisjärjestö Anjali Housen tukikampanjasta.

Oon viime aikoina kaivannut kovasti mun ja Annin Aasian reissulle. Seikkailu oli mun elämäni paras kokemus ja Kambodza ehdottomasti matkan parhain osa ja siksi halusi ripustaa matkalta pari muistoa seinälleni.

Asunto

Kirjoitettu 24.08.2011

Viime päivien aikana on tapahtunut ainakin 15 blogipäivityksen edestä asioita. Olen juossut opintovastaavan luona, käynyt hoitamassa asuntoasioitani kahdessa eri opiskelija-asuntokonttorissa sekä aina välissä kipitellyt ystäväni Riikan kämpille Masthugget kukkulan päälle koisimaan. Olen suorittanut jälleen myös yhden tentin ja tenttiä edeltäneen paniikki pänttäyksen. Olen löytänyt Göteborgin julkiset vuokrapyörät ja huristellut niillä ympäri kaupunkia jos en ole ollut lukemassa tuleviin tentteihini tai istunut rehtorin kansliassa sumplimassa opintojeni jatkoa.

Suurimmista uutisista käsiteltäköön mukavin ensimmäisenä. Olen saanut asunnon ja hienon sellaisen. Minulla kävi todella tuuri asuntoasioiden kanssa. Menin maanantaina jo reilua puoltatuntia ennen opiskelija-asuntolakonttorin avautumista konttorin ovelle jonottamaan varatakseni hyvän paikan ruikutusjonossa. Kävi niin, että olin jonossa ensimmäinen ja kun konttori vihdoin avautui oli tiskin takana istuneella rouvalla minulle erinomaisia uutisia. SGS studentbostäderin Gårda Fabrikenin kiinteistöstä oli juuri  vapautunut yksi asunto. Nainen oli valmis kirjoittamaan sopimuksen kanssani heti. Uskon että asiaan vaikutti jo yli vuoden kestänyt opiskelija-asunnon jonottamiseni. Jouduin tosin värittämään asunnottomuudesta aiheutunutta ahdinkoani hiukan. Sen sijaan että olisin kertonut majailevani lokoisasti kaverini luona Masthuggetissa, sanoin että olin täysin koditon ja kerroin sohvasurffailevani vieraan sohvalta toiselle kunnes löytäisin asunnon.

Kirjoitin sopimuksen täysin sokkona, ilman että edes tarkasti tiesin missä tuleva asuntoni sijaitsee. Nyt istuessani tässä omassa ”keittiössäni” voin todeta, että ratkaisu oli ihan oikea. Kiinteistövälittäjien mukaan tärkeintä on asunnon sijainti ja siksi aloitan asuntoni kuvailun siitä. Gårda Fabriken sijaitsee Ullevin urheilustadionin takana noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemasta. Koululle minulla kestää pyörällä kymmenisen minuuttia ja keskustan ostoskeskukseen varmasti jalan ehkä 15 minuuttia. Yhteiseltä kattoterassiltamme on suora näkymä stadionille joka on aivan opiskelija-asuntolamme vieressä, toisella puolella jokea. Joki kulkee asuntolamme ja stadionin välissä. Kuntosalini on stadionin kivijalassa. 

Asuntoni on ns. enkelrum eli asunnossa ei ole täysin loppuun varusteltua keittiötä. Minulta löytyy huoneesta kyllä kaksi liesilevyä ja pieni jääkaappi, mutta todellinen huippukokkaus tulee suorittaa kerroksen yhteisessä keittiössä. Neliötä asunnossani on 25 ja vuokraan sisältyy sähkön ja internetin lisäksi kirjoituspöytä, tuoli, kirjahylly, 90 cm sänky jalkalappu ja lukulamppu. Asunto on aika tyhjillään, sillä ilmeisesti sänky, pöytä ja tuoli eivät vie 25 neliötä. Minua todella kovasti syyhyttäisi ostaa JÄLLEEN 120 cm sänky ja lipasto koska asunnossa ei ole vaatteiden säilytykselle sopivaa kaappia. Lupasin kuitenkin Riikalle ja Julia G:lle, etten ostaisi enää huonekaluja. Tytöt taisivat traumatisoitua lauantaisesta sängyn raahaamisesta pahemman kerran. Taidan tässä sulatella nyt aivan rauhassa tätä uutta asuntoani ennen kuin harkitsen huonekalujen ostamista. Ajatus 90 cm sängystä tosin kyllä ihan vähän ahdistaa.

Olen tänään uusinta tenttini jälkeen siirtänyt tavarani Riikan luota tänne uuteen asuntooni. Loisin Riikan luona lauantaista tähän aamuun asti. Olen kiitollinen, että paikka kuorsaavalle nokalleni löytyi vielä siksi aikaa, kun oli asunnoton. Riikka asuu hiukan samaan ideaan perustuvassa opiskelija-asuntolassa kuin minäkin, eli että kaikilla opiskelijoilla on oma huone, kylpyhuone ja vessa, mutta keittiö on jaettu useamman opiskelijan kesken. Riikan talossa keittiö oli tosin huomattavasti parempikuntoinen ja paremmin pidetty, kuin minun talossani. Tämä varmasti johtuu siitä, ettei Kjellmansgatanilla, jossa Riikka asuu, ole huoneissa ollenkaan ruuanlaitto mahdollisuuksia. Luulen että täällä Gårda Fabrikenissa porukka laitaa ruokaa enemmän omassa huoneessa ja siksi yhteinen keittiö haisee ja on huonosti varusteltu. Viihdyin Riikalla erinomaisesti. Lueskeltiin yhdessä tentteihin ja kokkailtiin hiukan (tosin välillä olin minä pelkästään ruokalijan asemassa).Mums oli Riikan pinaatti-kinkku pastakastike hyvää.

Koska en omista mitään keittiötarvikkeita, piti minun käydä iltapalalle hakemassa yhteisestä keittiöstä lusikka ja lautanen jugurtin syömistä varten. Oli kuitenkin todella suuren työn takana löytää lusikka. Mitään astioita ei keittiössä ollut joten lainasin yhtä kattilaa ja söin jugurttini siitä. Huomenna taitaa olla vuorossa siis astioiden ja kattiloiden hankkiminen. Tein tänään keittiöpyyhe/hammasmuki/roskakori/kukkaruukku- hankintoja paikallisella kirpparilla. Taidan jatkaa ostosteluani huomenna samalla kirparilla. Ikea olisi toinen vaihtoehto, mutta jos astiat saa samalla hinnalla käytettynä, painelen mielummin kirpputorille. Kattilat voisin kyllä tosin hankkia uutena. Pohjaan palaneen puuron rippeet ei ole hyvä lähtökohta kokkauksille uudessa kodissa.