Satumaa

Olin viime tiistaina luennolla, joka käsitteli ihmiskauppaa Göteborgissa eli sitä kuinka (pääosin) naisia tuodaan enemmän tai vähemmän vasten heidän tahtoaan köyhemmistä oloista Ruotsiin, ja kuinka heitä hyväksikäytetään taloudellisen voiton saamiseksi. Luennon pitänyt poliisi kertoi, että kun Länsi-Götanmaan poliisissa kymmenen vuotta sitten perustettiin oma työryhmä tutkimaan ihmiskauppaa Göteborgissa, ei kukaan työryhmässä olisi uskonut tutkinnan johtavan löydöksiin. Työryhmä perustettiin kansallisjärjestöjen painostuksesta, ja mediassa nousseiden spekulaatioiden taltuttamiseksi. Työryhmän ei tarvinnut kaivaa kovinkaan syvälle, ennen kuin ihmiskaupan uhreja alkoi löytymään. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, poliisi tietää, että ihmiskauppa on Ruotsin arkipäivää. Ei meistä maallikoista kukaan heitä näe, eikä tunnista. Arjen katukuvassa ei ole pienintäkään merkkiä siitä, että joku olisi tässä maassa vasten tahtoaan. Poliisi kuitenkin tietää, että naisia on monia kymmeniä tässäkin kaupungissa, ja tuntee osan naisista jo nimeltä. Sinnikäs työ on johtanut siihen, että useita uhreja on saatu pelastettua - pahimmissa tapauksissa juuri viime hetkellä.

Minulla herää kysymys, että miksi Ruotsi eroaisi tässä mielessä Suomesta? Miksi Göteborgissa myytäisiin ihmisiä, mutta Helsingissä ei? Kuten poliisi sanoi, yksikään työryhmästä ei olisi uskonut, että tutkinta johtaisi löytöihin, sillä Göteborgissa ei nyt yksinkertaisesti vaan voinut olla mitään ihmiskaupaan viittaavaa toimintaa. Pieni pinnan raapaisu osoitti, ettei kansankoti ollutkaan täysin ihmiskauppiaiden ulottumattomissa. Minä olen varma, ettei Helsinki poikkea Göteborgista millään tavalla. Ihmisiä myydään Helsingissäkin.

Satumaa - Jori Sjöroos & Paula Vesala

Pieni päivitys

Kommenttina "Päivän sinkoiluihin" kerron, että emme saaneet kaverini kanssa asuntoa Olofshöjdistä, joten tutiminen ja pesiminen Åvägenillä jatkuu. Uumajan matka meni hienosti, ja ELSA- aktiviteetit olivat mukavia. Musta oli hienoa huomata, että olen oppinut Ruotsissa asuessani pärjäämään paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Small talk illallispöydässä sujuu hyvin ja saan ilmaistua omia mielipiteitäni pienemissä seminaareissa. Sain positiivista palautetta ELSA-tehtävieni suorittamisesta ja uusia ideoita yhdistystyöskentelyyn jatkossa. Oli kivaa myös huomata, että edellisen kurssin lusiminen yliopistolla ei ollut turhaa, sillä esimerkiksi kirjanpidon opeista oli hyötyä yhdistyksemme kokouksessa ELSA-viikonlopun lopuksi.

Ruotsalaisuudesta

Istuimme lauantaina iltaa sekalaisen porukan kesken, ja jostain syystä puoliksi suomeksi ja puoliksi ruotsiksi käymämme keskustelu johti monikultuurisiin avioliittoihin. Hiprakkainen etkoilukansa huusi toinen toisensa päälle, ja pohti millaiset kansallisuuskombot ovat tyypillisiä millekin sukupuolelle Suomessa. Suomalaisten kesken olisimme ehkä voineet käydä keskustelun suhteellisen sivistyneesti, mutta keskustelun kääntäminen ruotsiksi osoittautui pieneksi fiaskoksi. Mielenkiintoiset pohdinnat kääntyivät ruotsinkielellä ennakkoluuloisiksi yleistyksiksi, sovinistisiksi lausunnoiksi ja rotuoppia lähenteleväksi naureskeluksi. Itse päädyin lopulta puolustelemaan  tökeröitä sanavalintojamme toteamalla, että me suomalaiset emme ole tottuneita keskustelemaan maahanmuuttokysymyksistä (???????) Tilanteesta teki hankalan se, että seuran ainoa ruotsalainen ja "ei-suomenkielinen" on perhetaustaltaan iranilainen. Keskustelun loikatessa ennakkoluuloisiin yleistyksiin turkkilaisten perheiden sisäisistä valtasuhteista, alkoi tilanne näyttää siltä, että keskustelua alettii kohdistamaan ruotsalaiselle tytölle. Tyttö mainitsi useampaan kertaan, ettei ole turkkilainen ja näytti suhtautuvan tilanteeseen hiukan huumorilla.

Illan jatkuessa, oli kuitenkin täysin selvää, ettei keskustelussa ollut mitään hauskaa ruotslaisen tytön mielestä. Päädyin juttelemaan tytön kanssa kahden kesken, ja hän kertoi kohtaavansa arjessaan paljon ennakkoluuloja, ja tyhmiä vitsejä. Tyttö kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi etsimään kuvia kahdesta veljestään, jotka hänen mukaansa näyttivät "paljon ruotsalaisemmilta". Katselin tytön kanssa kuvia hänen vanhemmista veljistään, joilla oli siniset silmät, ja jotka olivat piirteiltään vaaleampia. Kuvia katsellessamme tyttö sanoi toivovansa olevansa piirteiltään paljon vaaleampi, koska "se olisi helpompaa". Hän jopa totesi tuntevansa olevansa paljon "ruotsalaisempi", koska hänen veljensä olivat vaaleampia. Sain käsityksen, että hänellä oli parempi olo itsestään, koska hänellä oli kaksi "ruotsalaisemman näköistä" veljeä. Tyttö on Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, koulussa menestynyt ja mukavimpia ihmisiä koko kaupungissa. Miksi ihmeessä hänen tarvitsee puolustella itseään ja omaa ruotsalaisuuttaan?

Olen kiinnittänyt viime viikkoina paljon enemmän huomiota maahanmuuttokeskusteluun Ruotsissa. Perussuomalaisia vastaavan "maahanmuutto kriittisen" Sverige demokraterna-puolueen(SD) politiikka pyörii ruotsalaisuuskäsitteen ympärillä, ja oikeus asua Ruotsin rajojen sisäpuolella lasketaan yksilön mätitahnan kulutuksella ja jonotusinnokkuudella, sillä nämä ovat "todellisen ruotsalaisuuden merkkejä". Osa puolueen eturintaman politiikoista ovat kuitenkin tulkinneet oikeutensa poliitisen agendansa ajamiseen aivan väärin, ja ovat todistetusti (video-materiaalia) haukkuneet ihmisiä rasitisesti ja huoritelleet naisia Tukholman kaduilla, ja sanoneet, ettei Ruotsi ole kotimaa muille kuin etnisesti ruotsalaisille. Politiikot kokivat samalla videolla oikeutetuksi napata kadulta teräsputket aseiksi "itsepuolustus- tarkoituksessa". Ei voi muuta sanoa, kuin että SD ja muut ruotsalaisuuspisteiden laskijat saavat minut todella surullisiksi. Musta on kamalaa, että ruotsalainen kaveri tuntee olonsa vihatuksi, ja  että hän joutuu näyttämään kuvia veljestään, jotta hän tuntisi itsensä tasavertaiseksi muiden ruotsalaisten kanssa. Tyttö kertoi menettäneensä kokonaan toivon sen suhteen, että joskus tulisi lasketuksi kantaväestöön. Hänen kohdallaan on siis aivan sama mitä hän tekee, miten hän toimii tai mikä hänen menneisyytensä on, hänet tuomitaan joka tapauksessa. Minun toiveeni on, ettei kaverini lasten sukupolvi joudu enää puolustamaan oikeuttaan asua Ruotsissa, huolimatta siitä, että isovanhemmat ovat syntyneet toisaalla.

Päivän sinkoilut

Mun päiväni on ollut hiukan poikkeuksellinen tänään. Heräsin 45 minuuttia ennen luennon alkamista todeten, ettei hiustenpesuprosessi onnistu seitsemässä ja puolessa minuutissa, vaan minun on valittava tänään iltaluento. Kaiken hiushässäkän jälkeen, ei päivä ole ollenkaan muuttunut opiskeluksi vaan enemmänkin yleiseksi sinkoiluksi. Olen pyörinyt Handelsin työmarkkinamessuilla keskustellen erilaisten ekonomien kanssa rahoituksesta, omista opinnoistani ja ELSA:n harjoitteluohjelmasta. Poikkesin iltapäivällä työoikeuden luennolla, josta syöksyin ELSA:n kokoukseen missä käsittelimme tulevan viikonlopun Uumajan visiittiämme. Olemme lentämässä perjantaina kansalliseen ELSA kokoukseen Uumajaan, jossa käsittelemme ELSA-asioita, work shoppailemme ja juhlimme. Odotan viikonloppua innolla, mutta samalla mieleni valtaa kauhunsekainen tunne kolmen tunnin yöunista viikonlopun aikana. Majoitus on järjestetty paikallisen koulun lattialla, joten kolme tuntia voi hyvin riittääkin kovalla ja epämukavalla alustalla tutimiseen. Olen tässä illalla lähettänyt raportteja syksyn aikana soittamistani puheluista ja lähettämistäni maileista omalle "esimiehelleni" Ruotsin hallituksessa, ja huomenna on luvassa erilaisiin work shop materiaaleihin tutustumista.

Kävin tänä iltana myös katsomassa uutta asuntoa suomalaisen kaverini kanssa. Ajattelimme säästää asumiskustannuksissa muuttamalla kämppiksiksi. Saimme asuntotarjouksen Olofshöjdistä, joka on Göteborgin suurin opiskelijakeskittymä. Asunto näytti todella mukavalta ja toivomme peukut ja isovarpaat sojossa, että saisimme asunnon. Kämppiselämä tulisi meille kummalekin edulliseksi ja itse säästäisin noin kahdensadan euron luokkaa kuukausittain muuttamalla kaverini kanssa katsomaamme asuntoon. Voi kuitenkin olla, että asunto annetaan jollekin toiselle, joka sitä enemmän tarvitseen. Jos niin käy, olen myös hyvin tyytyväinen jos asustelu nykyisessä kolossani jatkuu, sillä täällä on alkanut olemaan ihan kotoisaa täälläkin.

Lakikirja life style

Oon alkanut heittämään tätä mun omistautumista opiskeluille jo aivan vitsiksi. Ei tähän voi oikeastaan enää suhtautua kuin huumorilla. Pohdin aina välillä, että missä vaiheessa olen lyönyt pääni niin pahasti, että pykälöiden tiirailu on osunut prioriteettilistani ensimmäiselle sijalle. Mä en ole edes hyvä näissä oikispuuhissa. Logiikkani ei taivu pilkunviilaukseen edes parhaina päivinä ja juridisten kiemuroiden ymmärtäminen on mulle suuren työn takana. Mennessäni nukkumaan ja kävellessäni kirjastosta kotiin pohdin, että miltä elämäni opiskelun jälkeen näyttää. Onkohan mulla ollenkaan sosiaalisia taitoja tallella? Pystynköhän puhumaan ihmisten kanssa korjaamatta asiavirheitä tai kyselemällä tarkentavia kysymyksiä yksityiskohdista? Tuleekohan musta vaan kylmä kakkiainen?

Oon todennut, että mun maailmani keskipisteeksi on muodostunut yksi sininen ja kulunut lakikirja, jota silitän päivästä toiseen ja tunnen fyysistä pahoinvointia kun kirjan kanteen tulee kulumisen jälkiä kaikesta kirjaston ja kodin välillä reissaamisesta. Ajankäyttöni ja priorisointini perustella mun elämässäni kaikista tärkeintä on mun lakikirjani. Kun valitin läheisestä suhteestani lakikirjaani vanhemmilleni, totesivat he että ovat kuulemma kuulleet kummallisempiakin juttuja. Maailmassa on kuulemma olemassa nainen joka on naimisissa Eifel-tornin kanssa. Ehkä mä olen kuitenkin aika selvillä vesillä toistaiseksi, sillä tunnen, että meillä on vielä monta vuotta edessä lakikirjani kanssa ennen kuin yhteinen avioliittomme tulee ajankohtaiseksi.

Ps. keräsin rohkeutta tämän kirjoituksen julkaisemiseen sen jälkeen kun googletin tuon rouva Eiffelin (nainen on oikeasti vaihtanut nimensä "vihkimisen" jälkeen). Ongelmiemme vakavuus rouva Eifelin kanssa ei ole mitenkään verrattavissa, koska minulla ei ole siis mitään todellisia romanttisia tunteita lakikirjaani kohtaan. Se on enemmänkin juridika joka minun maailmaani pyörittää. Älkää siis tulkitko väärin - en ole rakastunut lakikirjaani.

Pikalohdutukset

Jaa´a kuulkaa. Taas ovat erilaiset selviytymiskeinot tulleet tutuiksi. Meillä on käynnissä tällä hetkellä viikon kestävä tenttirupeama, jonka lopputulos on minun osaltani osoittautunut aikamoiseksi mahalaskuksi. En ole koskaan lukenut mitään kiinnostavampaa kuin tämän syksyn kurssit, mutta ilmeisesti tässäkään tentissä ei saa pisteitä intohimosta tai erityisestä kiinnostuksesta. Tenttivaatimukset ovat kuullemma samat kaikille, huolimatta omasta innostuneisuudesta.

Maanantain tentin jälkeen minulla oli maailmanloppuntunnelmia lähentelevät tuntemukset ja päädyin viettämään koko tentinjälkeisen päivän neljän seinän sisällä syöden sushia (koin ansaitsevani hiukan lohdutusta), mässyttäen karkkia (lohdutus irtokarkit nyt vaan kuuluvat asiaan) ja katsellen leffoja. Katsoin päivän aikana neljä elokuvaa sikiöasennossa sänkyni pohjalla. Täyseristäytyminen auttoi kovasti ja voin seuraavana päivänä jo paljon paremmin. Raahauduin tiistaina kirjastoon kerratakseni esineoikeuden kiemuroita tentin seuraavaa osiota varten, mutta koska tiesin jo reputtaneeni (puhdas fakta) viikon kestävän tenttimme, päädyin lohduttamaan itseäni kierrellen kolme tuntia kirpputorilla ja vaatekaupoissa. Tiistai päättyi onnellisesti salille, jossa sain purettua kaiken turhautumiseni crosstraineriin. Eilen keskiviikkona kävin tentissä varmistamassa, että uusintatentti varmasti odottaisi minua ja huomenna on luvassa tentin viimeinen osio.

Erilaiset selviytymiskeinot ja pikalohdutukset ovat siis tulleet tämän viikon aikana tutuiksi. Olen todennut, että leffat, liikunta ja kaupoissa pyöriminen tekevät minut hetkessä onnelliseksi. Voin luvata, että tämä ei ole viimeinen kerta kun haasteet selättää meikäläistä 6-0, joten on hyvä tietää mikä potutukseen auttaa. Tässä harmituksessa ja pännityksessä ei kannata kauaa kieriä, sillä uusintatentti on aivan kulma takana. Uusi yritys selvitä tenttimylläkästä alkaa 02.01.2013.

Välkommen november!

Tätä postausta on odotettu! Olen kuunnellut opiskelun lomassa Lalehin soittolistaa YouTubesta ja ihastunut kappale toisensa jälkeen neidon musikkiin. Haluan jakaa näin marraskuun alussa yhden Lalehin parhaista ja näteimmistä lurituksista.

Laleh-November