Siis Sveriges Televisionin netti-tvssä pitäisi ehdottomasti olla joku rajoitus heikkomielisten varalle. Olen katsonut ihan opiskelumielessä SVT:n dokumenttisarjaa Barn till varje pris, joka kertoo lapsettomuudestä kärsivistä ruotsalaisista ihmisistä, jotka kukin tyylillään yrittää hankkia lapsia. Mukana on pari yksinäistä naista, homoseksuaali miespariskunta, useampi heteroseksuaali pariskunta sekä yksi kaksi pariskuntaa käsittävä sateenkaariperhe. Lasten hankkimismetodit vaihtelevat kohdunvuokrauksesta ja alkion adoptoimisesta, normaaliin adoptioon sekä hedelmöityshoitoihin. Tarkoituksenani oli katsoa ohjelmasarjaa ymmärtääkseni tarkemmin adoptiota, vanhemmuutta ja hedelmöityshoitoja koskevaa lainsäädäntöä tai oikeastaan enemmänkin käytäntöä lainsäädännön ympärillä. Halusin niin sanotusti saada lihaa luiden ympärille.
Tässä on nyt kuitenkin käynyt niin, että epätoivosta itkevät 35-vuotiaat yksinäiset naiset ovat ottaneet minusta otteen. Olen jokaisen jakson jälkeen yhä vakuuttuneempi, että jos sitä jossain vaiheessa tahtoo lapsia, on ne tehtävä nyt-heti-tässä-tällä sekunnilla. Tuollaisia lapsettomuusohjelmia ei saa näyttää parikymppisille hysteriaan taipuville opiskelijoille! Vaikkei olisikaan täysin varma siitä, haluaako edes lapsia tulevaisuudessa, välittyy lapsettomien vanhempien kipu ja kaipuu niin vahvasti ohjelmasta, että sitä haluaa hankkia lapsia NYT ihan vain sen vuoksi, että säästyisi jatkossa samanlaiselta tuskalta.
Äidille, mummille ja ystäville tiedoksi, että en minä täällä mitään pulla-palleroita ole pyöräyttelemässä. Lapsien hankkiminen siirtyy koko ajan vain kauemmas tulevaisuuteen. Tuon SVTn ohjelman kautta olen kuitenkin aloittanut jo henkisen valmistautumisen siihen, ettei aina saa kaikkea mitä toivoo. Minun on löydettävä perhehaaveilleni ehdottoman hyvä B-vaihtoehto. Siksi istun tästä lähtien kahta kovemmin kirjastossa ja luennoilla, sillä saattaa olla, että mamma-möngerrykset jää vain haaveeksi ja silloin on kiva, jos on olemassa jotain mihin panostaa. Uran kiiltävä kiitorata täältä tullaan!
torstai 27. lokakuuta 2011
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Kirjastopäivää rvallisuusjärjestelyineen
Istun tässä koulun kirjastossa ja kävin hiukan happihyppelyllä tuolla koulun käytävillä. Alakerrassa on juuri alkanut Israelin Ruotsin suurlähettilään luento ja koulu on täynnä vartioita ja poliiseja. Aiemmin päivällä tuota luentosalia kävi nuuhkimassa oikein poliisikoira ja kaikkea. Ulkona vartio pieni poliisipartio ja valvoo rauhanomaista Israelin vastataista mielenosoitusta. Kävin kysymässä, että mahtuuko luennolle vielä mukaan, mutta en turvallisuussyistä saanut mennä luennolle.
Jos tuolla alhaalla ruvetaan nyt jotain hulinoimaan tai pahimmassa tapauksessa, jos siellä jotain poksahtelee, niin olen tämän kirjastopäivän aikana oppinut, että koko tämä meidän koulun kirjasto oppilaineen on Ruotsin lain mukaan vakuutettu. Sairaalalaskun voi pistää Försäkringskassan ja jos joltain henki menee niin rahaa saa Ruotsin valtiolta. Olenpas minä hilpeällä mielellä tänään. Taitaa olla kirjasto väsymys. Lasit silmilläni täällä pänttään.
Jos tuolla alhaalla ruvetaan nyt jotain hulinoimaan tai pahimmassa tapauksessa, jos siellä jotain poksahtelee, niin olen tämän kirjastopäivän aikana oppinut, että koko tämä meidän koulun kirjasto oppilaineen on Ruotsin lain mukaan vakuutettu. Sairaalalaskun voi pistää Försäkringskassan ja jos joltain henki menee niin rahaa saa Ruotsin valtiolta. Olenpas minä hilpeällä mielellä tänään. Taitaa olla kirjasto väsymys. Lasit silmilläni täällä pänttään.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Viikon parhaat
Viikon paras
Lakikirja on palannut kuvioihin! Uusi kurssi on alkanut ja oikeusfilosofia ja -sosiologia on jäänyt taakse (ainakin osittain) ja se tuntuu ihanalta. Nyt voi taas heittää aivot naulaan ja lukea pelkästään voimassa olevaa lainsäädäntöä, sen enempää kyseenalaistamatta sen oikeudenmukaisuutta. Kuulostaa ehkä huolestuttavan kevytmieliseltä, mutta kyseenalaistaminen on upottava suo ja sen vuoksi on ihanaa palata taas tavallisen opiskelun pariin, jolloin loppupeileissä ratkaisee vain faktan osaaminen.Viikon paras ylläri
Sain mammalta ja mummilta (tällä kertaa äidinäidiltä) paketin joka sisälsi äidin neuloman syyshuivin, suklaata, kesätöistä lahjaksi saamani Aarikan salaattiottimet sekä aivan mahtavan kortin. Ai että kun nautinkin meidän mummin ja mamman itseironiasta. Kortti on melkein kehystämisen arvoinen. Ei ole täysin minun vikani jos olen hiukan kaheli - se kulkee näet suvussa.
Viikon kiusallisuus
Pohdinpahan vain, että mistä johtuu että vedän puoleeni ihmisiä, jotka ovat seksuaalisuutensa kanssa yli avoimia? Merimiehillä on nainen joka satamassa, mutta minulla puolestaan on "joka satamassa" ainakin yksi ihminen, joka haluaa jakaa kaikki intiimeimmät uutisensa minun kanssani. Istuin tällä viikolla koulukaverini kanssa lounaalla koulumme ruokalassa, kun tämä alkoi kertomaan omista motorisoiduista leluistaan ja pyysi minulta neuvoa ongelmiinsa. Onkohan vika vain minussa kun kiusaannun tällaisista keskusteluista?
Viikon opiskelijariento
Oltiin Julian kanssa pelaamassa Riikan opiskelijasolun keittiössä Beer Pongia ja syömässä ranskalaisen kokin väsäämiä herkku-crepesejä (lettusia). Oli aivan super lystikäs ilta. Beer Pong on alunperin jenkki college-opiskelijoiden juomapeliksi muodostunut ajanviettto, jossa vastakkain pelaavat joukkueet yrittävät heittää pingispalloa vastustaja puolen olutmukeihin. Jos pallo menee mukiin, joutuu joukkue juomaan olutmukin tyhjäksi ja se joukkue, jonka mukit ensimmäisenä loppuvat häviävät pelin. Juomapeliä Beer Pongista ei ole meille muodostunut vaan enemmänkin vain hauska ajanviete. Se oli mukavaa perjantai-illan hengailua!
Viikon onnellisin ajan- ja rahanhassaus
Olin tänään muutaman koulukaverini kanssa Göteborgin suklaamessuilla. Messut järjestettiin Göteborgin kaupunginmuseossa ja kiertelimme suklaakojulta toiselle yli kolmen tunnin ajan. Esillä oli vain ja ainoastaan exclusive merkkejä, joten esim. Marabota ei näkynyt mailla halmeilla. Olin yllättynyt maistelukestävyydestämme. Salaisuus toki oli se, että maisitaiset olivat todella vain pieniä hippusia ja kysymyksessä oli laadukkaat suklaat, joten makuelämyksen sai kokea jokaisella pienellä hippusella, eikä makean ähkyä tullut ennen kuin vasta kolmen tunnin jälkeen. Ostin kolme pientä levyä messujen maukkainta suklaata joululahjaksi joillekin kolmelle onnekkaalle. Suklaassa on merisuolaa ja se kertoo suklaasta jo jotakin, jos vielä kolmen tunnin suklaansyönnin jälkeen makuelämys meinaa viedä kielen mennessään. Maistoin ostamaani suklaata siis aivan viimeiseksi koko messuilla.
 |
| Terottaen vielä, ettei nuo konvehdit tuossa ole maisitaisia. Nämä minun kutsumani "maistiaishippuset" olivat siis oikeita hippusia. |
 | |
| Anneli, Sofia ja appelsiinisuklaa-suihkulähde |
Iloista viikonalkua kaikille!
lauantai 22. lokakuuta 2011
Aikaeropöhnä
Olin kesällä toimistotöissä ja istuin koneella melkein kahdeksan tuntia päivässä. Tylsässä toimistoduunissa YleXstä tuli minun parasystäväni ja kuuntelin radiokanavaa lopulta siihen pisteeseen saakka, että kesän loputtua sain vieroitusoireita muuttaessani YleXn katvealueen ulkopuolelle.
Joona Kortesmäki teki kesä-heinäkuussa YleXllä yllätysilolauluja ja minä eräänä päivänä lähetin Joonalle sähköpostia yllätysilolaulun aiheeksi. Tuloksena syntyi yllä oleva kappale. Erinomainen piristys myös näin syyskaamokseen!
Joona Kortesmäki teki kesä-heinäkuussa YleXllä yllätysilolauluja ja minä eräänä päivänä lähetin Joonalle sähköpostia yllätysilolaulun aiheeksi. Tuloksena syntyi yllä oleva kappale. Erinomainen piristys myös näin syyskaamokseen!
Hold me closer young Tony Danza
Huh huh! Eilen oli tunteikas ilta Idol 2011 kisassa. (Toivon että pystytte suhtautumaan mun Idol postauksiin huumorilla). Paljon todella upeita esityksiä ja niin edes päin. Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen eilisestä Idols-jaksosta, mutta koska tiedän ettei se ole ihan OK katsoa Idolsia ja varsinkaan puhua siitä, siirryn pian muihin aiheisiin.
Idea tälle postaukselle lähti André Zunika Idols esiintymisestä. André lauloi Elton Johnin Tiny Dancerin eilen Idolsissa. Kappale oli mielestäni todella kaunis ja mahtava, mutta suurena Frendit fanina alkoi minulla kellot soida. Olen katsonut Frendien kaikki jaksot niin moneen kertaan, että muistin Pheoben laulaneen samaa kappaletta, tosin eri sanoilla." Hold me closer tiny dancer" sijasta laulaa Pheobe kertosäkeessä "hold me closer young Tony Danza". Kappaleen voi helposti kuulla ihan väärin. Suomessa on tehty muutama kirjakin väärin kuulluista lauluista.
Ihastuin kappaleeseen niin että kuuntelin Elton Johnin alkuperäisen kappaleen muutamaan otteeseen ja myöskin siis saman herran uudemmat versiot kappaleesta. Olen tähän postannut nyt vain alkuperäisen 1971 version, mutta mielestäni 2000-luvun esiintymiset ovat paljon hienompia.
Innostuin kappaleen elämänkaaresta sen verran, että etsin YouTubesta alkuperäisen Elton Johnin kappaleen lisäksi Almost Famous, Idol sekä Frendit version. Viimeinen klippi tuossa ylhäällä on pelkkä vitsi siitä kuinka kertosäkeen: "hold me closer tine dancer" voi kuulla myös "hold me closer Tony Danza". Kappale on internetin mukaan pulpahtanut uudestaan pinnalle Almost Famous-elokuvan myötä ja siksi on elokuvan versiokin mukana tässä postauksessa. Kappale on alkuperäisenä yli kuusi minuuttia pitkä ja kertosäe tulee vasta yli kaden minuutin jälkeen. Vaatii siis kärsivällisyyttä kuunnella kappale kokonaan Jos haluatte valita helpomman tien biisin kuuntelemiseen, suosittelen Almost Famousta (tai Idols versiota, NOT).
Idea tälle postaukselle lähti André Zunika Idols esiintymisestä. André lauloi Elton Johnin Tiny Dancerin eilen Idolsissa. Kappale oli mielestäni todella kaunis ja mahtava, mutta suurena Frendit fanina alkoi minulla kellot soida. Olen katsonut Frendien kaikki jaksot niin moneen kertaan, että muistin Pheoben laulaneen samaa kappaletta, tosin eri sanoilla." Hold me closer tiny dancer" sijasta laulaa Pheobe kertosäkeessä "hold me closer young Tony Danza". Kappaleen voi helposti kuulla ihan väärin. Suomessa on tehty muutama kirjakin väärin kuulluista lauluista.
Ihastuin kappaleeseen niin että kuuntelin Elton Johnin alkuperäisen kappaleen muutamaan otteeseen ja myöskin siis saman herran uudemmat versiot kappaleesta. Olen tähän postannut nyt vain alkuperäisen 1971 version, mutta mielestäni 2000-luvun esiintymiset ovat paljon hienompia.
Innostuin kappaleen elämänkaaresta sen verran, että etsin YouTubesta alkuperäisen Elton Johnin kappaleen lisäksi Almost Famous, Idol sekä Frendit version. Viimeinen klippi tuossa ylhäällä on pelkkä vitsi siitä kuinka kertosäkeen: "hold me closer tine dancer" voi kuulla myös "hold me closer Tony Danza". Kappale on internetin mukaan pulpahtanut uudestaan pinnalle Almost Famous-elokuvan myötä ja siksi on elokuvan versiokin mukana tässä postauksessa. Kappale on alkuperäisenä yli kuusi minuuttia pitkä ja kertosäe tulee vasta yli kaden minuutin jälkeen. Vaatii siis kärsivällisyyttä kuunnella kappale kokonaan Jos haluatte valita helpomman tien biisin kuuntelemiseen, suosittelen Almost Famousta (tai Idols versiota, NOT).
perjantai 21. lokakuuta 2011
Norjan tunturit kutsuvat minua
Ai ai ai ai! Mulla on pitkän aikaa ollut hinku Norjaan, mutta nyt yhtäkkiä nousi mielitekoprosentit potenssiin kaksitoista. Haluaisin niin kovasti Norjan usvaisiin vuoristomaisemiin! Tahtoisin vetäistä kuraiset vaelluskengät jalkaan ja pukeutua isoon norjalaiseen villapaitaan, syödä tunturi eväspaikolla mesost (semmoista rusekahkoa, makeaa juustoa) voileipiä ja hengittää raikkaan usavaista vuoristoilmaa. Mulla on vahva tunne, että olen sielultani 7,5 prosenttisesti norjalainen ja tunteakseni itseni kokonaiseksi, tulisi minun reissata Norjaan seuraavan vuoden sisällä.
Opiskelijan budjetilla Norjaan ei kuitenkaan reissata ihan tuosta vaan. Olen kuullut kauhutarinoita neljän euron salaattikurkuista ja yhdeksän euron tuopeista. Norjassa on kallista! Minä kiroan sen päivän kun siitä maasta löytyi öljyä! Mun on varmasti pistettävä pieni Norja-kassa pystyyn. Laitan siihen vaikka 50 kruunua viikossa, niin ehkä mulla on sitten ensi vuonna varaa maksaa jostain rupuisesta 100 euron matkailumaja yöstä viiden muun köyhän Norja intohimoilijan kanssa. Norjaaaaaan!
Kaikille jotka haluavat fiilistellä Norjaa minun kanssani, laitan tässä linkin Kalastajan vaimo blogiin (suomalainen nainen, asuu Norjassa, henkeäsalpaavan kaunis blogi).
 |
| Photo: Telegraph |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
 |
| Photo: Baltic Travel Company |
tiistai 18. lokakuuta 2011
Optikkotäti kertoo: Ruotsin kielipakolaisuus
Kävin eilen näöntarkastuksessa. Huonojen uutisten (likinälöinen olen) ja kaksien silmälasien sivutuotteena sain muutaman suomalaisuuten liittyvän kummallisuudessa mielenkiintoisen kommentin.
Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.
Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.
Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.
Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.
Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.
Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.
Keskustelumme optikon kanssa alkoi sillä että optikko ohjasti minulle miten näöntarkastus tulee menemään. "Katselet tuossa noita tauluja ja sanot, että mitkä kirjaiment näet rivillä". Naurahdin ja sanoin, että tästäpä tulee mielenkiintoista. Nyt testataan minulta näön lisäksi kielitaito, kirjaimet kun eivät ole suomeksi ja ruotsiksi lausuttu aina ollenkaan samalla tavalla. Nainen hymähti ystävällisesti ja näöntestaus-kojeita asetellessaan jututti minua. Aloitimme ihan perinteisellä rupatteluaiheella: "mites sinä osaat ruotsia , jos kerta tulet Suomesta". Nainen oli kuitenkin melko valistunut alalla ja osasi sisällyttää kysymykseensä sen että tiesi, että Suomessa opiskellaan ruotsia ja että Suomessa on vähemmistö, joka puhuu äidinkielenään ruotsia. Jännityksestä päin honkia lyövä ruotsinkielioppini ei ilmeisesti hämmentänyt optikkoa ollenkaan, sillä hän varmisti minulta ihan tosissaan, että olenko minäkin kaksikielinen. Yllättävän tästä kysymyksestä teki eniten se, että nainen artikuloi minulle kuin ensimmäisen tason SFI (svenskaundervisning för invadrarare)-opiskelijalle ja käytti äärimmäisen selkokielisiä ilmaisuja. Juu ei, en ole suomenruotsalainen ja jos olisin niin käytöksesi olisi äärimmäisen loukkaa -ajattelin mutta en tietenkään sanonut.
Kerroin optikolle, että olen oppinut ruotsia koulussa ja jatkoimmekin keskustelua suomen- ja ruotsinkielen opiskelusta Suomessa. Nainen oli yllättynyt, että me vielä joudumme opiskelemaan ruotsia koulussa. Keskutelumme ehti kääntyä jo todella mielenkiintoiseksi. Tulisiko Suomessa ylipäänsä opiskella ruotsia ja entäs sitten suomenruotsalaiset, hehän opiskelevat puolestaan suomea - tiesi nainen todeta. Sitten kuulin jotain mitä en aiemmin ole kuullut. Nainen totesi täysin tosissaan, että hän on kuullut useammasta suomenruotsalaisesta perheestä, joka on muuttanut Ruotsiin siinä vaiheessa kun lapsilla on alkanut suomenkielen opiskelu koulussa. Naisen mukaan perheet kokivat suomenkielen opiskelun aivan liian vaikeaksi JA SIITÄ SYYSTÄ MUUTTIVAT MIELUMMIN RUOTSIIN kuin pistivät lapsensa läpi suomenkielioppi-helvetin. Mielenkiintoista. Perheet tekevät tällaisia "vaihdetaan maata" -päätöksiä sen perusteella, että on kauhean vaivalloista jos lapset joutuu opiskelemaan 3-4 tuntia viikossa suomea koulussa aikavälillä yläasteen 7 luokka-9 luokka. Ymmärrän. Kyllä mäkin sellaisessa tilanteessa muuttaisin toiseen maahan, hankkisin uuden kodin, myisin vanhan kodin, hyvästelisin ystävät ja sukulaiset, hankkisin uuden työn kummallekin vanhemmalle sekä laittaisin lapset RUOTSALAISEEN kouluun, missä EI tarvitse lukea suomea. Voi kun meillä suomekielisillä olisi samanlainen karkukeino.
Tuo optikon tarina saa suomenkielen kuulostamaan, jotenkin aivan kamalan vaikealta ja hankalalta kieleltä ja suomenkielen tunnit joltain kurinpito menetelmältä. Voihan se olla, että todellisuudessa suomi on juuri niin hankalaa kun optikko antaa ymmärtää. Mistä minä tiedän - minä puhun suomea äidinkielenäni (ja kirjoitan silti onnellisesti yhdyssanat erikseen ja erikseen krjoitettavat sanat yhteen). On vain aika vaikea uskoa, että ihminen muuttaisi toiseen maahan säästyäkseen kielenopiskelulta.
Optikon tarina sai uuden vivahteen, kun hän tarkensi tätä suomenkielen pakenemisilmiötä ajallisesti. Toteamukseni tähän "kaikki ne tulivat tänne Ruotsiin, kun piti suomea ruveta opiskelemaan"-tarinaan oli vain, että "jaha. melko erikoista". Nainen ilmeisesti havaitsi pienen hämmenykseni ja vastasi "niin, mutta tämä tapahtui siis silloin aikoinaan, useita vuosia sitten". Lieneekö seikoittanut suomalaisten työttömien työläisten vyöryn Ruotsiin töiden perässä 1960-70 luvulla ja sitten tämän suomenruotsalaisten suomenkielen opiskelutuskan.
Pidin optikosta kovasti, mutta näin jälkeen päin, sulateltuani hiukan hänen juttujaan, pidän häntä hitusen tympeänä ihmisenä. Hän puhui suomenruotsalaisista sanoen, että he kun puhuvat ruotsia sellaisella todella vahvalla suomalaisella korostuksella. Kysymyksessähän ei ole mikään korostus vaan ruotsinkielen murre. Minusta tuntuu, että ruotsinkielessä ero sanojen "korostus" ja "murre" välillä on suurempi (brytning/dialekt). Ei tulisi kuuloonkaan, että Skånen murretta kutsuisi korostukseksi. Korostus on vain ulkomaalaisilla ja meillä jotka puhumme jotain toista kieltä äidinkielenämme, ei niillä jotka puhuvat äidinkieltään murteella.
Loppu peleissä minä ansaitsin täysin selkokieli-käsittelyni. Ruotsinkieliset aakkoset ovat minulle täysin vieraat ja kirjaimien luetteluni osoittautui varmasti suureksi arvailuksi optikon osalta. Arvatkaa mikä kirjain "å" on kun suomalainen menee optikolle. No "svensk o" tietysti. Suora käänös suomenkielestä ei siis aina toimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)