Totuttelua Helsinkiin

Muutto Suomeen sujui taas hirveällä kiireellä. Sain hankittua asuntooni kesäksi alivuokralaisen ja halusin jättää hänelle puhtaan ja raikkaan kodin, ja päädyin pesemään kotini ikkunoita vielä muuttopäivänä. Siivouksen lopputulos oli alkutilannetta parempi, mutta kotimatka lentokoneessa alkoi siivousaineilta tuoksuen.

Suomeen palaaminen on sujunut hämmentävissä merkeissä. En tiedä ollenkaan, että missä minun oikea osoitteeni on tai mihin kaupunkiin oikeastaan kuulun. Hymyily on ollut hiukan vaikeaa ja ilmeeni on ollut hapan, sillä en tiedä mitä tunnen ja mistä minun tulisi nauttia. Osasyy tähän on varmasti se, että rästihommat painavat minua koko kesän ja tenttien kirjoittaminen jatkuu elokuussa. Olen havaitsevinani, että arjen ja elämän yksinkertaisuus täällä Suomessa saa minut passiiviselle tuulelle. Arjen pyörittäminen Ruotsissa vaatii joskus niin paljon energiaa, että kaipaisin suurempia haasteita myös Suomen elämääni. En taida uskoa tuohon haasteiden teoriaan itsekään. Luulen, että alakuloisuus johtuu yksinkertaisesti painavista rästeistä. Olisihan se toki ihanaa jos pääsisi kehittymään ja kasvamaan myös tämän kesän aikana koti Suomessa. Äidin hoivissa asuminen, vanha tuttu kesätyö ja yksi ainut bussilinja äidin luota keskustaan eivät stimuloi tai inspiroi, mutta onko sitä edes tarkoitus huhkia koko ajan? Asioiden mielekyys on vain asenteesta kiinni. Uskon että asiat ratkeavat lukusuunnitelman tekemisellä, kesähelteiden saapumisella ja yrmytyksen vaihtamisella leveään hymyyn.