Kirjasto käyttäytyminen Ruotsissa ei ole ollenkaan yhtä kurinalaista kuin Suomessa. Kirjaston lukusalissa syödään, nukutaan, puhutaan, vastataan puhelimeen ja katsotaan leffoja omalta koneelta. Olen ihan tottunut tähän kulttuuriin ja pian olen varmaan yksi pahimmista lukusalissa juoruajista.
Toinen havaintoni muistui sekin mieleen kirjaston lukusalissa. Takanani oli taas jälleen tyttö, jolla oli menossa lounastauko tenttikirjallisuuden parissa. Tyttö soi viereisestä 7Elevenistä hakemaansa lihapulla/punajuurisalaatti-patonkiansa. En liioittele, enkä juksaa. Ruotsalaiset syövät leipänsä välissä vaikka mitä kummallista: Falukorvia (HK:n Sinisen tyyppinen makkara) ja katkarapusalaattia yms. Teidän ja minunkin lohdutukseksi, lihapullat ja punajuurisalaatti on kyllä varmasti kummallisin yhdistelmä mitä tähän mennessä olen nähnyt.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Päivän havaintoja: Keskustelu Lilaksen kanssa
Istuimme kaverini Lilaksen kanssa lounaalla. Juteltiin niitä näitä ja etenkin tulevaisuudestamme juristeina. Lilas kyseli, että mitä tekisin valmistumiseni jälkeen: jäisinkö Ruotsiin vai palaisinko takaisin Suomeen? Lilas oli kovasti sitä mieltä, että "maahanmuuttaja taustastani" olisi kovasti hyötyä ruotsalaisilla työmarkkinoilla. Osaltaan Lilas on varmasti oikeassa. Muuan muassa asianajajatoimistot suhtautuvat maahanmuuttajataustaisuuteen erittäin positiivisesti ja etenkin maahanmuuttaja naisille on tarjolla paljon työtä. Keskustelimme siitä täytänkö minä todella maahanmuutajan kriteerit. Uskon että asianajajatoimiston etsiessä maahanmuutajataustaista juristia, he todennäköisesti tarkoittavat ihmistä, jonka juuret ovat toisessa kulttuurissa ja jolla on yhteys toisenlaiseen yhteisöön. En usko, että suomalaista saunakultuuria vielä lasketaan tarpeeksi suureksi eroksi ruotslaisesta kultuurista. Maahanmuuttajien suosiminen voi olla myös uskottavuus kysymys. Eksoottinen nimi tai -ulkonäkö voi tuoda asianajajatoimistolle lisää asiakkaita. Yhden suomalaisen palkkaamisella tuskin saavutetaan vielä tarvittavaa uskottavuutta. Lilas ymmärsi pointtini. Hän kuitenkin tsemppasi minua kovasti ja sanoi, että ajan kanssa vielä hyvä tulee, kunhan panostan vain kovasti ruotsin opiskeluun. Olin kovin otettu tsemppauksesta ja iloinen saamastani tuesta, mutta pienellä tulkinnallani totesin Lilaksen taas haukkuneen ruotsinosaamistani.
Olen pitänyt Lilasta vähän hankalana henkilönä. Joskus tyttö on todella mukava ja sen kanssa on kiva jutella, mutta toisena hetkenä saattaa hän olla todella pisteliäs suustaan. Tiedän ettei hän missään nimessä tarkoita pahaa, mutta ajattelemattomuuttaan hän saattaa suhtautua minuun todella alentavasti. Tämän päiväinen keskustelumme kuitenkin avasi silmäni. Kysymys on siitä, että Lilas toimii vastoin yleistä ruotsalaista asiallisuutta ja korrektiuutta. Hän sanoo kaiken sen ääneen, mitä toiset todennäköisesti vain ajattelevat. Lilaksen sanat ehkä tuntuvat ilkeiltä, koska en ole tajunnut, että hän ehkä puhuu totta. Ruotsini on todellisuudessa niin huonoa, että toimiakseni juristina, on minun hiottova kieltäni ja päntättävä kielioppia. Olen ollut asiasta hyvin tietoinen kauan, mutta ruotsalaisten "kyllä se siitä"- kommentit ovat hiukan huijanneet minua uskomaan huomaamatta tapahtuvaan kehitykseen. Juttu on niin kuin Lilas sanoi: minun on aktiivisesti opiskeltava kieltä, sen sijaan, että antaisin ajan vain hoitaa kielenkehittymiseni. Kaikki nämä ovat asioiota, jotka itse olen tajunnut ajat sitten, mutta ei ole mukavaa kuulla muiden suusta, että myös heidän mielestään minun on kehityttävä.
On aina niin mukavaa verrata nykyistä itseään, vanhaan itseensä tai nykyistä kieltaitoani siihen millainen yleinen ruotsinkielitaito on Suomessa, sillä silloin näen kehityksen ja tunnen, että kielitaitoni on hyvä. Vähemmän mukavaa on miettiä, kuinka epätarkkaa ulosantini on ja kuinka ruotsalaisten on välillä tulkittava sanojani. Lauseeni eivät aina loista itsevarmuutta ja kokemusta. Suurimmat heräämisen hetket tapahtuvat, kun muut ruotsia toisena kielenään puhuvat lohduttavat minua ja onnittelevat onnistuneesta lauserakenteesta.
Päivän opetus on kuitenkin ollut, että toivoa on ja paljon. Kanssakäyminen ruotsalaisten kanssa helpottuu koko ajan ja opiskelu muuttuu helpommaksi. Opetus kaksi oli, että Lilakseen kannataa luottaa, eikä hänen seuraansa kannata missään nimessä kaihtaa sen vuoksi, että hän puhuu suoraan. Päin vastoin, minun tulee palkata Lilas salaiseksi mentorikseni, jonka säälikatseista voin vain rutistaa enenmmän tsemppiä irti ja ajatella, ettei ole syytä tuudittautua ruotslaiseen "det löser sig"-asenteeseen, vaan taistella suomalaisella sisulla eteen päin. Jes!
Olen pitänyt Lilasta vähän hankalana henkilönä. Joskus tyttö on todella mukava ja sen kanssa on kiva jutella, mutta toisena hetkenä saattaa hän olla todella pisteliäs suustaan. Tiedän ettei hän missään nimessä tarkoita pahaa, mutta ajattelemattomuuttaan hän saattaa suhtautua minuun todella alentavasti. Tämän päiväinen keskustelumme kuitenkin avasi silmäni. Kysymys on siitä, että Lilas toimii vastoin yleistä ruotsalaista asiallisuutta ja korrektiuutta. Hän sanoo kaiken sen ääneen, mitä toiset todennäköisesti vain ajattelevat. Lilaksen sanat ehkä tuntuvat ilkeiltä, koska en ole tajunnut, että hän ehkä puhuu totta. Ruotsini on todellisuudessa niin huonoa, että toimiakseni juristina, on minun hiottova kieltäni ja päntättävä kielioppia. Olen ollut asiasta hyvin tietoinen kauan, mutta ruotsalaisten "kyllä se siitä"- kommentit ovat hiukan huijanneet minua uskomaan huomaamatta tapahtuvaan kehitykseen. Juttu on niin kuin Lilas sanoi: minun on aktiivisesti opiskeltava kieltä, sen sijaan, että antaisin ajan vain hoitaa kielenkehittymiseni. Kaikki nämä ovat asioiota, jotka itse olen tajunnut ajat sitten, mutta ei ole mukavaa kuulla muiden suusta, että myös heidän mielestään minun on kehityttävä.
On aina niin mukavaa verrata nykyistä itseään, vanhaan itseensä tai nykyistä kieltaitoani siihen millainen yleinen ruotsinkielitaito on Suomessa, sillä silloin näen kehityksen ja tunnen, että kielitaitoni on hyvä. Vähemmän mukavaa on miettiä, kuinka epätarkkaa ulosantini on ja kuinka ruotsalaisten on välillä tulkittava sanojani. Lauseeni eivät aina loista itsevarmuutta ja kokemusta. Suurimmat heräämisen hetket tapahtuvat, kun muut ruotsia toisena kielenään puhuvat lohduttavat minua ja onnittelevat onnistuneesta lauserakenteesta.
Päivän opetus on kuitenkin ollut, että toivoa on ja paljon. Kanssakäyminen ruotsalaisten kanssa helpottuu koko ajan ja opiskelu muuttuu helpommaksi. Opetus kaksi oli, että Lilakseen kannataa luottaa, eikä hänen seuraansa kannata missään nimessä kaihtaa sen vuoksi, että hän puhuu suoraan. Päin vastoin, minun tulee palkata Lilas salaiseksi mentorikseni, jonka säälikatseista voin vain rutistaa enenmmän tsemppiä irti ja ajatella, ettei ole syytä tuudittautua ruotslaiseen "det löser sig"-asenteeseen, vaan taistella suomalaisella sisulla eteen päin. Jes!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Perhosia vatsassa
Mainitsin jossakin vaiheessa tässä mun blogissa, että mut valittiin arvan kautta täksi lukukaudeksi yhdeksi kahdeksasta opiskelijaedustajasta. Tehtävään kuuluu välittää tiedekunnan tasolle opiskelijoiden mielipiteitä koskien opetusta ja kursseja. Otin paikan vastaan puhtaasti itsekkäistä syistä Ajattelin, että tehtävän kautta pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin ja sitä kautta piireihin ja kaiken kukkuraksi pääsisin puhumaan ruotsia julkisesti. Puuttuva itsevarmuuten on tehnyt tutustumisesta ja puhumisesta hiukan vielä hankalaa ja alan hiljalleen ymmärtämään, että minun olisi kannattanut vain kieltäytyä kunniasta, kun minulta kysyttiin, että haluanko olla ryhmässä mukana.
Huomenna meillä on vuorossa noin 70-100 ihmisen edessä puhuminen. Vielä ei ole varmaa kuinka moni edustajista on huomenna paikalla, mutta veikkaan, että meitä on paikalla ehkä kolme edustajaa. Meidän pitää vähän kuulostella opiskelijatovereilta mitä ne on pitäneet kursseista, opetuksesta, tenteistä ja kirjallisuudesta tähän mennessä. Mua jännittää ihan hirveästi! Tein jo listan asioista, joista mun pitää puhua. Toivotaan, että juttu menee huomenna hyvin ja jos ei mene niin kyllä mut sitten joku pelastaa. Pahimmassa tapauksessa alan vaan puhumaan viinasta ja Muumipeikosta. Silloin viimeistään saan kielioppivirheet ja hitauteni anteeksi.
Aamulla menen aamiaiselle muutaman koulukaverini kanssa Le Pain Francaise nimiseen kahvilaan lähelle kouluamme. On todella hyvä saada ruotsinkieli käyntiin heti aamusta, sillä pitkän tauon (3 päivää) jälkeen tarvitaan hetki ennen kuin kieli taas sujuu luontevasti. Hermostuksissani joka tapauksessa takeltelen ja käytän vääriä sanoja. Onneksi osaan nyt ainakin välttää yhtä kieroa yhdistelmää: samtalia (keskustelu) ja samlagia (yhdyntä) ei kannata sekoittaa toisiinsa.
Pitäkää peukkuja huomenna tuossa 15 aikoihin ;)
Huomenna meillä on vuorossa noin 70-100 ihmisen edessä puhuminen. Vielä ei ole varmaa kuinka moni edustajista on huomenna paikalla, mutta veikkaan, että meitä on paikalla ehkä kolme edustajaa. Meidän pitää vähän kuulostella opiskelijatovereilta mitä ne on pitäneet kursseista, opetuksesta, tenteistä ja kirjallisuudesta tähän mennessä. Mua jännittää ihan hirveästi! Tein jo listan asioista, joista mun pitää puhua. Toivotaan, että juttu menee huomenna hyvin ja jos ei mene niin kyllä mut sitten joku pelastaa. Pahimmassa tapauksessa alan vaan puhumaan viinasta ja Muumipeikosta. Silloin viimeistään saan kielioppivirheet ja hitauteni anteeksi.
Aamulla menen aamiaiselle muutaman koulukaverini kanssa Le Pain Francaise nimiseen kahvilaan lähelle kouluamme. On todella hyvä saada ruotsinkieli käyntiin heti aamusta, sillä pitkän tauon (3 päivää) jälkeen tarvitaan hetki ennen kuin kieli taas sujuu luontevasti. Hermostuksissani joka tapauksessa takeltelen ja käytän vääriä sanoja. Onneksi osaan nyt ainakin välttää yhtä kieroa yhdistelmää: samtalia (keskustelu) ja samlagia (yhdyntä) ei kannata sekoittaa toisiinsa.
Pitäkää peukkuja huomenna tuossa 15 aikoihin ;)
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Syksyllä ottamiani kuvia
 |
| Kurs- och Tidningsbibliotek |
 |
| Kouluni katu Vasagatan |
 |
| Göteborgissa kuljetaan ratikoilla |
 |
| Göteborgin kanaalit <3 |
Kuvia kevät lauantailta
Tässä muutama tänään ottamani kuva. Kiertelin luottokirjastoni ja kouluni ympäristössä haukaten hiukan happea lukemisen välissä.
 |
| Kurs- och tidningsbibliotekin sisäänkäynti |
 |
| Kurs- och tidningsbibliotek oikealla, valtiotieteellisen kampus suoraan edessä ja oma kouluni, Handelshögskolan, tien toisella puolella vasemmalla. |
 |
| Haga Kyrkan. Kirkon kellot kaikuvat aina soidessaan vieressä sijaitsevan kirjaston lukusalissa. Handelshögskolanin kirjaston lukusaliin kellot eivät onneksi kuuluu häiritsevästi. |
Mukava kevät lauantai
Tänään oli mukava ja ihana kevät lauantai. Heräsin aamulla siihen, että aurinko paistoi suoraan kasvoihini verhottomista ikkunoistani. Heräsin ja katsoin turhia klippejä You Tubista ennen kuin lähdin kirjastoon. Lukemisen kannalta päivä ei ollut aivan parhain, mutta sain ainakin kerrattua viime viikkoisia asioita.
Väsymys painoin hiukan tunkkaisessa lukusalissa, sillä olimme eilen viettämässä Saaran läksiäisiä Styrbord Barbordissa http://www.styrbordbabord.se/ Tanssittiin itsemme hikisiksi ja nautiskeltiin muutenkin ulkona olemisen harvinaisista herkullisuuksista. Ilta oli todella onnistunut, ja koti-ikävä tuli tapettua taas hetkeksi, sillä paikassa soi mieleinen musiikki ja ihmiset olivat kivasti pukeutuneita ja hiukan ehkä Helsinki henkisiäkin. Oltiin Styrbord Barbordissa myös uutena vuotena, tosin tuolloin eri porukalla. Erikoisen Styrbord Barbordista tekee se, että se on laiva, joka on pysyvästi parkeerattu Göteborgin pääkadun tuntumaan. Laivan terassit olivat auki ja lämpölamppujen lämmössä nautiskelimme hiukan raitista ilmaakin tanssista palautuaksemme.
Iltamme oli ihan puoliuskottavan mittainen, niin että kello kahdeksan aamuherätys jätti pienen univajeen, joka lopulta kostautui kirjastossa. Ratkaisin lukemistönkköyden lähtemällä kiertelemään kauppoja ennen kaverini tapaamista. Sopeutuakseni ruotsalaiseen yhteiskuntaan kunnioitin kansallista palkkapäivää ja sitä seuraavaa viikonloppua osallistumalla rahan tuhlaukseen parissa kaupassa. Onneksi kaupat sulkevat lauantaisin jo 17-18 aikoihin, joten suurta tuhoa ei ehtinyt tapahtua.
Olimme sopineet kaverini kanssa, että vietämme lauantai iltaa leffassa. Ennen elokuvaa istuimme teen ja chai latten verran erittäin mukavassa kahvilassa Göteborgin keskustassa. Kahvila kuuluu, yllättävää kyllä, Espresso House-ketjuun, mutta oli aivan mielettömän makea ja innovatiivisesti suunniteltu. Kahvila oli katetulla sisäpihalla, jossa olisimme pystyneet nauttimaan terassi fiiliksestä ulkoasteiden olessa kuitenkin vain muutamia asteita plussan puolella. Emme saaneet pöytää varsinaisesti ulkoa, mutta istuimme mukavassa pöydässä kirjahyllyn ja kasvien ympäröimänä.
Kahvittelun jälkeen kuntoilimme itsemme leffateatterille. Pienessä paineessa pikakävely lakikirjan, kurssikirjallisuuden ja treenikamojen kanssa käy melkein kuntoilusta. Ehdimme kuitenkin ajoissa, mutta hikisinä leffaan. Kävimme katsomassa Black Swanin, joka oli aivan mielettömän vaikuttava. Elokuva oli koskettava ja äärimmäisen pelottava. On kamalaa ajatella miten ihmisen mieli on voimakas ja kuinka määrätietoisuus ja unelmien tavoitteleminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa ihmisen tuhoon. Elokuva teki minuun syvän vaikutuksen ja Natalie Portman ansaitsee ehdottomasti roolistaan kunnianosoituksen jos useammankin. En ole nähnyt montaakaan elokuvaa viimeisen vuoden aikana, joten en osaa sanoa onko Portmanin rooli juuri Oscarin arvoinen, mutta hieno se oli joka tapauksessa. Oletan, että suurin osa tuntee elokuvan ja sen juonen, sillä elokuva on ollut hyvin paljon esillä, mutta tässä kuitenkin linkki, jos haluatte vielä tarkentaa tietoja/muistianne. Niille, jotka eivät vielä ole elokuvaa nähneet, suosittelen sitä kovasti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Black_Swan_%28elokuva%29
http://www.youtube.com/watch?v=5jaI1XOB-bs
Väsymys painoin hiukan tunkkaisessa lukusalissa, sillä olimme eilen viettämässä Saaran läksiäisiä Styrbord Barbordissa http://www.styrbordbabord.se/ Tanssittiin itsemme hikisiksi ja nautiskeltiin muutenkin ulkona olemisen harvinaisista herkullisuuksista. Ilta oli todella onnistunut, ja koti-ikävä tuli tapettua taas hetkeksi, sillä paikassa soi mieleinen musiikki ja ihmiset olivat kivasti pukeutuneita ja hiukan ehkä Helsinki henkisiäkin. Oltiin Styrbord Barbordissa myös uutena vuotena, tosin tuolloin eri porukalla. Erikoisen Styrbord Barbordista tekee se, että se on laiva, joka on pysyvästi parkeerattu Göteborgin pääkadun tuntumaan. Laivan terassit olivat auki ja lämpölamppujen lämmössä nautiskelimme hiukan raitista ilmaakin tanssista palautuaksemme.
Iltamme oli ihan puoliuskottavan mittainen, niin että kello kahdeksan aamuherätys jätti pienen univajeen, joka lopulta kostautui kirjastossa. Ratkaisin lukemistönkköyden lähtemällä kiertelemään kauppoja ennen kaverini tapaamista. Sopeutuakseni ruotsalaiseen yhteiskuntaan kunnioitin kansallista palkkapäivää ja sitä seuraavaa viikonloppua osallistumalla rahan tuhlaukseen parissa kaupassa. Onneksi kaupat sulkevat lauantaisin jo 17-18 aikoihin, joten suurta tuhoa ei ehtinyt tapahtua.
Olimme sopineet kaverini kanssa, että vietämme lauantai iltaa leffassa. Ennen elokuvaa istuimme teen ja chai latten verran erittäin mukavassa kahvilassa Göteborgin keskustassa. Kahvila kuuluu, yllättävää kyllä, Espresso House-ketjuun, mutta oli aivan mielettömän makea ja innovatiivisesti suunniteltu. Kahvila oli katetulla sisäpihalla, jossa olisimme pystyneet nauttimaan terassi fiiliksestä ulkoasteiden olessa kuitenkin vain muutamia asteita plussan puolella. Emme saaneet pöytää varsinaisesti ulkoa, mutta istuimme mukavassa pöydässä kirjahyllyn ja kasvien ympäröimänä.
 |
| Espresso House |
Kahvittelun jälkeen kuntoilimme itsemme leffateatterille. Pienessä paineessa pikakävely lakikirjan, kurssikirjallisuuden ja treenikamojen kanssa käy melkein kuntoilusta. Ehdimme kuitenkin ajoissa, mutta hikisinä leffaan. Kävimme katsomassa Black Swanin, joka oli aivan mielettömän vaikuttava. Elokuva oli koskettava ja äärimmäisen pelottava. On kamalaa ajatella miten ihmisen mieli on voimakas ja kuinka määrätietoisuus ja unelmien tavoitteleminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa ihmisen tuhoon. Elokuva teki minuun syvän vaikutuksen ja Natalie Portman ansaitsee ehdottomasti roolistaan kunnianosoituksen jos useammankin. En ole nähnyt montaakaan elokuvaa viimeisen vuoden aikana, joten en osaa sanoa onko Portmanin rooli juuri Oscarin arvoinen, mutta hieno se oli joka tapauksessa. Oletan, että suurin osa tuntee elokuvan ja sen juonen, sillä elokuva on ollut hyvin paljon esillä, mutta tässä kuitenkin linkki, jos haluatte vielä tarkentaa tietoja/muistianne. Niille, jotka eivät vielä ole elokuvaa nähneet, suosittelen sitä kovasti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Black_Swan_%28elokuva%29
http://www.youtube.com/watch?v=5jaI1XOB-bs
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Kielipäivitys
Vietän aurinkoista kevät lauantaita kirjastossa. Tenttiin on vielä kuukausi aikaa, mutta minä tahdon nyt tsempata. Kaiken lisäksi mulla on FLOW. Teen ajatuskarttoja ja luen tekstiä samalla tahdilla kuin suomenkielistäkin asia tekstiä Havahduin suorastaan siihen, miten suuri edistyminen kielessäni ja opiskelussani on tapahtunut. Tällainen olo minulla on aina kuukausi ennen tenttiä. Viikko tai pari ennen tenttiä ja tietysti heti tentin jälkeen oloni on sitten ehkä hiukan tuskaisempi. Tällä hetkellä elämä kuitenkin hymyilee. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että saan hyvä tasoista opetusta på svenska ja luen mielenkiintoisia kirjoja asioista, jotka koskettavat kaikkia kansalaisia täällä Ruotsissa. Olemme siirtyneet koulussa nyt sellaiselle alueelle, jota en tunne, joten minulla ei ole harvaintakaan aavistusta, miten asioista on säädetty Suomessa. Kurssimme sisältää mm. vahingonkorvausta, vakuuttamista, immateriaalioikeuksia (tekijänoikeudet, patentit, tuotemerkit) ja kilpailuoikeutta. Olen aivan fiiliksissä oppimastani ja siitä kaikesta mitä vielä tulen oppimaan.
Palaten vielä kielen hallitsemisessa tapahtuneeseen edistykseen: luen koulukirjoja ilman sanakirjaa, nauran luennoilla luennoitsijan vitseille, kysyn kavereiltani välitunneilla ruotsiksi tarkentavia kysymyksiä asioihin, joita en luennolla täysin ymmärtänyt (esim. kotivakuutuksen sisäänmurtokorvauksen ehdoksi asetettujen edellytysten soveltamisesta erilaisissa sisäänmurtotilanteissa), vitsailen kavereitteni kanssa, teen kaikki muistiinpanoni ruotsiksi ja osaan sanoa sju sjuksköterskor melkein ruotsalaisittain, tosin äärimmäisen vaihtelevalla menestyksellä. Minulla on vielä paljon opittavaa ja kehittämisen aihetta, mutta tällä hetkellä olen vain iloinen ja onnellinen siitä mitä osaan nyt.
Palaten vielä kielen hallitsemisessa tapahtuneeseen edistykseen: luen koulukirjoja ilman sanakirjaa, nauran luennoilla luennoitsijan vitseille, kysyn kavereiltani välitunneilla ruotsiksi tarkentavia kysymyksiä asioihin, joita en luennolla täysin ymmärtänyt (esim. kotivakuutuksen sisäänmurtokorvauksen ehdoksi asetettujen edellytysten soveltamisesta erilaisissa sisäänmurtotilanteissa), vitsailen kavereitteni kanssa, teen kaikki muistiinpanoni ruotsiksi ja osaan sanoa sju sjuksköterskor melkein ruotsalaisittain, tosin äärimmäisen vaihtelevalla menestyksellä. Minulla on vielä paljon opittavaa ja kehittämisen aihetta, mutta tällä hetkellä olen vain iloinen ja onnellinen siitä mitä osaan nyt.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Saara
O´ou ! Trendi Suomeen palaamisesta kiihtyy. Täältä Ruotsista lähtee tasaiseen tahtiin suomalaisia takaisin Suomeen. Vaihtareita tuskin kannattaa näihin lukuihin laskea, koska he eivät alunperin tulleetkaan tänne jäädäkseen. Sen sijaan Ruotsiin opiskelemaan muuttaneita suomalaisia palaa takaisin kotimaahan oikein rytäkällä. Teemu menetettiin jo syksyllä, Essi tammikuussa ja nyt lähtevät kotiin Säde ja Saara. Pidä tässä nyt sitten mieli korkealla, kun porukka kaikkoaa.
Kaikista kakkamaisinta hommasta kuitenkin tekee se, että tässä erässä Suomeen palaa myös luottoihmiseni Saara. Mulla on meneillään keskikokoinen elämän kriisi, kun joudunkin taas pärjäämään täysin omillani. Olen laskenut sen varaan, että jos avaimet unohtuu kotiin, niin voin aina soittaa Saaralle. Tyttö on aina hereillä, paitsi silloin kun sille soittaa päiväuniaikaan ja silloinkin se vastaa puhelimeen. Tulevaisuudessa on kai pidettävä sitten avaimista huolta.
Olen kirjoittanut Saaralle jo varmaan neljä blogitekstiä, joista en yhtäkään ole viitsinyt julkaista. Nyt tämä pläjäys kuitenkin tulee.
Saara on huipputyyppi ja henkilö, joka on saanut mut pidettyä kasassa täällä Göteborgissa. Soitan Saaralle, kun tarvitsen apua, on kyse sitten kummallisen kännykkähäirikön tunnistamisesta tai vain yleisestä "mitä mä täällä teen kriisistä".
Saaran ja mun huumorintaju osuu erittäin hyvin yksiin. Oltiin joulun alla Saaran kanssa Taideteollisen korkeakoulun (tms. vastaavan opinahjon) joulumyyjäisissä ja löydettiin hauskat paidat. En muista enää tarkasti kuka paidat loppupeleissä maksoi, mutta joka tapauksessa Saaran yllytyksestä palasin kotiin alla olevan paidan kanssa.
Paidassa lukee:
Kun Saara lähtee kotiin, ei minun Göteborgini ole ollenkaan niin turvallinen tai kotoisa kun se on nyt. Joudun aloittamaan uuden sopeutumisen ja keskimään itselleni uutta ohjelmaa. Saara lähtö jättää ison aukon Göteborgiin.
Kaikista kakkamaisinta hommasta kuitenkin tekee se, että tässä erässä Suomeen palaa myös luottoihmiseni Saara. Mulla on meneillään keskikokoinen elämän kriisi, kun joudunkin taas pärjäämään täysin omillani. Olen laskenut sen varaan, että jos avaimet unohtuu kotiin, niin voin aina soittaa Saaralle. Tyttö on aina hereillä, paitsi silloin kun sille soittaa päiväuniaikaan ja silloinkin se vastaa puhelimeen. Tulevaisuudessa on kai pidettävä sitten avaimista huolta.
Olen kirjoittanut Saaralle jo varmaan neljä blogitekstiä, joista en yhtäkään ole viitsinyt julkaista. Nyt tämä pläjäys kuitenkin tulee.
Saara on huipputyyppi ja henkilö, joka on saanut mut pidettyä kasassa täällä Göteborgissa. Soitan Saaralle, kun tarvitsen apua, on kyse sitten kummallisen kännykkähäirikön tunnistamisesta tai vain yleisestä "mitä mä täällä teen kriisistä".
Saaran ja mun huumorintaju osuu erittäin hyvin yksiin. Oltiin joulun alla Saaran kanssa Taideteollisen korkeakoulun (tms. vastaavan opinahjon) joulumyyjäisissä ja löydettiin hauskat paidat. En muista enää tarkasti kuka paidat loppupeleissä maksoi, mutta joka tapauksessa Saaran yllytyksestä palasin kotiin alla olevan paidan kanssa.
Paidassa lukee:
Jag småäter, tvättar inte händerna när jag har varit på toa, sportar aldrig, hadlar på lidl, slänger alla sopor i samma hink, gråter i fyllan, äter antidepressiva, är kär i min bästa kompis, sprätter snorkråkor på folk i bussen, lyssna på Takida, snattar min lunch, onanerar framför tv:n, dricker ur paketet, kissar i duschen, älskar att stå i centrum, jag bantar, är oskuld, röker för att se cool ut, får pengar av mina föräldrar, kollar på porr, jag snackar skit om dig, jag älskar dig, jag är desperat
Napostelen, en pese käsiä sen jälkeen kun olen ollut vessassa, en koskaan harrasta liikuntaa, ostan ruokani Lidlistä, heitän kaikki roskat samaan roskikseen, itken humalassa, syön masennuslääkkeitä, olen rakastunut parhaaseen kaveriini, heittelen räkäpalloja ihmisten päälle bussissa, kuuntelen Takidaa, näpistän lounaani, masturboin television ääressä, juon suoraan paketista, pissaan suihkussa, rakastan seistä keskustassa, laihdutan, olen neitsyt, poltan tupakkaa näyttääkseni coolilta, saan rahaa vanhemmiltani, katson pornoa, puhun sinusta paskaa, rakastan sinua, olen epätoivoinen.Paita on hyvä kuvaus minun ja Saaran jutuista täällä Göteborgissa. Siinä missä Saaran leipomat herkut ovat tuoneet muutaman epäterveellisen lisägramman vyötärölle, on tytsyn kanssa nauraminen puolestaan pidentänyt ikää roimasti tämän menneen seitsemän kuukauden aikana. Saara siveellisin tuntemani rääväsuu - ja rääväsuu siis pelkästään positiivisessa mielessä. Pidän ihmisistä, joilla ei ole tabuja, ja jotka puhuvat asioista niiden nimillä.Ollaan mm. mietitty itsellemme strippausnimiä ja huudettu keskellä kahvilaa välilihan repeämisistä. Huumorintajua mielestäni sekin, että puhuu asiattomista asioista asiallisissakin paikoissa.Yksi hauskimpia vetoja on ollut Saaran pitämä ristikuulustelu täysin tuntemattomalle teekkarille heti ensi tapaamisella. Tarkoitus oli oppia tuntemaan tämä uusi ihminen, mutta kysymykset eivät olleet helpoimmasta päästä: pissaatko suihkussa, kuinka usein käytät solmiota, kuuluuko naisen käyttää huulipunaa, katsoitko pienenä Halinallea?
Kun Saara lähtee kotiin, ei minun Göteborgini ole ollenkaan niin turvallinen tai kotoisa kun se on nyt. Joudun aloittamaan uuden sopeutumisen ja keskimään itselleni uutta ohjelmaa. Saara lähtö jättää ison aukon Göteborgiin.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Smidig dag
Ei ollut ihan kamalan smidig (taipuisa/sulava) päivä tänään koulussa. Istuimme isossa ja ahtaassa auditoriossa kuuntelemassa luentoa parin kaverini kanssa. Tauon koittaessa ajattelin, etten viitsi häiritä vieressäni istuvia kavereitani ja pyytää heitä väistämään minun mennessä vessaan. Sen sijaan ajattelin loikkaavani edessä olevalle tyhjälle tuoliriville, niin että pääsisin sitä kautta pois ilman että häiritsen ketään. Ajattelin, että miksi en minäkin, kun aina kaikki muutkin. En ollut tullut ajatelleeksi, että kun 150 senttinen balettitanssija tekee puolispakaatin tuolirivin yli, ei sama tule onnistumaan minulta hiukan yli 170 senttiseltä suomalaiselta metsäläiseltä yhtä sulavasti. Tuloksena oli, että housuni repesivät haaroista ja potkaisin isolla monollani kaverin tietokonetta.
Koneelle ei käynyt mitään, eikä housutkaan pahasti revenneet, mutta loikkaustani ei silti pysty kuvailemaan menestykseksi. Sain heitettyä asian vitsiksi palatessa vessasta, enkä usko että sain vihamiehiä tempauksellani. Sen sijaan tosin saatoin saada ihailijoita housujen repeämisen tuloksena olleen vilautukseni kautta. Oli se sisäreiteni varmaan aika seksikäs näky. Grauh!
Huolestuttavinta tapauksessa on varmaan se, että en ollut koko jutusta moksiskaan. Kuljin koko päivän revenneissä housuissa ja unohdin koko tapahtuman jo ennen luennon jatkumista.
Koneelle ei käynyt mitään, eikä housutkaan pahasti revenneet, mutta loikkaustani ei silti pysty kuvailemaan menestykseksi. Sain heitettyä asian vitsiksi palatessa vessasta, enkä usko että sain vihamiehiä tempauksellani. Sen sijaan tosin saatoin saada ihailijoita housujen repeämisen tuloksena olleen vilautukseni kautta. Oli se sisäreiteni varmaan aika seksikäs näky. Grauh!
Huolestuttavinta tapauksessa on varmaan se, että en ollut koko jutusta moksiskaan. Kuljin koko päivän revenneissä housuissa ja unohdin koko tapahtuman jo ennen luennon jatkumista.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Huippu isi
Mulla on maailman paras iskä! Hitsit soikoon, vetää kyllä ihan sanattomaksi.
Olen tässä vielä mietiskellyt oikikseen hakemista Suomessa. Lähetin asiasta sähköpostia kummallekin mun vanhemmista ja kirjoitin viestiin erilaisia asioita mitä olin hakemisesta pohtinut. Pyysin hiukan neuvoakin ongelman ratkaisemiseen. Sain kummaltakin vanhemmaltani viestin, että he palaavat asiaan myöhemmin, pohdittuaan asiaa hiukan.Tänä aamuna avasin sähköpostini ja siellä minua odotti "Päätöspuu" ja "Päätöspuun arviointi". Isäni oli tehnyt vaihtoehdoistani Power Point kuvan, joka kuvasi vaihtoehtojeni haarautumista eri lopputuloksiin. Päätöspuun liitteeksi isäni lähetti Excel-taulukon, johon minun tuli täyttää plussat ja miinukset liittyen jokaiseen mahdolliseen skenaarioon ja arvioida onnistumisprosenttini jokaiseen valintaan liittyen. Lopuksi Excel laski minulle onnistumiseni prosentuaalisen todennäköisyyden jokaisesta kolmesta vaihtoehdosta: juristiksi suomeksi Suomessa, juristiksi ruotsiksi Suomessa ja juristiksi ruotsiksi Ruotsissa.
Olen todella otettu siitä, että iskä näki noin paljon vaivaa minun auttamiseksi. Kyseessä on herra, jolle taulukot puhuvat ja matematiikka laulaa. Iskä siis tykkää tehdä kaikenlaisia kaavoja ja taulukoita ja varmati hahmottaakin asioita paremmin laskujen kautta. Nyt alan vihdoin minäkin ymmärtämään mikä puhtaassa matemaattisessa todennäköisyyslaskennassa viehättää. Raaka totuus numeroina on aika valaiseva ja toisaalta kiistelemätön juttu. Meidän iskään voi kyllä luottaa tällaisissa päätöstilanteissa. Siinä missä joku voisi sanoa, että "en osaa päättää puolestasi, itse tiedät parhaiten", tekee meidän iskä vaihtoehdoista analyysin ja auttaa päätöksentekijää löytämään ratkaisun tarkemman pohdinnan kautta.
Päätötöspuun arvioinnin lopputulos oli yllättävän skeptinen. Ei sitä arkielämässä päätöksiä tehdessään tule ajateltua miten epätodennäköinen todellinen lopputulos on. On raakaa nähdä numeroina elämän suuret valinnat. Jatkan pohdintaa vielä muutaman päivän, mutta iskän taulukot kyllä auttoivat minua todella paljon.
Olen tässä vielä mietiskellyt oikikseen hakemista Suomessa. Lähetin asiasta sähköpostia kummallekin mun vanhemmista ja kirjoitin viestiin erilaisia asioita mitä olin hakemisesta pohtinut. Pyysin hiukan neuvoakin ongelman ratkaisemiseen. Sain kummaltakin vanhemmaltani viestin, että he palaavat asiaan myöhemmin, pohdittuaan asiaa hiukan.Tänä aamuna avasin sähköpostini ja siellä minua odotti "Päätöspuu" ja "Päätöspuun arviointi". Isäni oli tehnyt vaihtoehdoistani Power Point kuvan, joka kuvasi vaihtoehtojeni haarautumista eri lopputuloksiin. Päätöspuun liitteeksi isäni lähetti Excel-taulukon, johon minun tuli täyttää plussat ja miinukset liittyen jokaiseen mahdolliseen skenaarioon ja arvioida onnistumisprosenttini jokaiseen valintaan liittyen. Lopuksi Excel laski minulle onnistumiseni prosentuaalisen todennäköisyyden jokaisesta kolmesta vaihtoehdosta: juristiksi suomeksi Suomessa, juristiksi ruotsiksi Suomessa ja juristiksi ruotsiksi Ruotsissa.
Olen todella otettu siitä, että iskä näki noin paljon vaivaa minun auttamiseksi. Kyseessä on herra, jolle taulukot puhuvat ja matematiikka laulaa. Iskä siis tykkää tehdä kaikenlaisia kaavoja ja taulukoita ja varmati hahmottaakin asioita paremmin laskujen kautta. Nyt alan vihdoin minäkin ymmärtämään mikä puhtaassa matemaattisessa todennäköisyyslaskennassa viehättää. Raaka totuus numeroina on aika valaiseva ja toisaalta kiistelemätön juttu. Meidän iskään voi kyllä luottaa tällaisissa päätöstilanteissa. Siinä missä joku voisi sanoa, että "en osaa päättää puolestasi, itse tiedät parhaiten", tekee meidän iskä vaihtoehdoista analyysin ja auttaa päätöksentekijää löytämään ratkaisun tarkemman pohdinnan kautta.
Päätötöspuun arvioinnin lopputulos oli yllättävän skeptinen. Ei sitä arkielämässä päätöksiä tehdessään tule ajateltua miten epätodennäköinen todellinen lopputulos on. On raakaa nähdä numeroina elämän suuret valinnat. Jatkan pohdintaa vielä muutaman päivän, mutta iskän taulukot kyllä auttoivat minua todella paljon.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Humanisten
Kuvat ovat Humaninstenilta, joka on Göteborgin yliopiston humanistisen tiedekunnan rakennus, ja sijaitsee lähellä Korsvägeniä ja Göteborgin huvipuistoa Lisebergiä. Käyn Humanistenilla aina torstaisin ruotsintunneilla.
Kuvamateriaalia perjantailta
 |
| Perjantai: tietokoneella istuskelua. Tulppaanit sain äidiltä ja mummilta heidän olleessa Göteborgin visiitillä viime viikonloppuna. Tuplaaneiden seassa on terveiset Västtrafikilta eli maanantaina saamani 150 euron tarkastusmaksu. Olin unohtanut bussikortin kotiin. 150 euroa tuntuu aika rajulta rangaistukselta lahopäisyydestä, mutta minkäs asialle enää voi. Ensi kerralla muistan varmasti ottaa lipun sitten mukaan. |
 |
| Pejantai: leipoimista. |
Perjantaisin ei kuulu olla ahkera
Kaverit ei pääse tänään leikkimään, joten istun perjantai illan kotona ja välttelen koulukirjojen kaivamista laukusta. Sen sijaan, että olisin syventynyt vahingonkorvauksen ja vakuuttamisen mutkikaaseen maailmaan olen:
Kuunnellut musiikkia
Spotifyssa on kummalinen "tän biisin jälkeen" -ominaisuus. Myöhästyn aamuisin ratikasta, kun joudun aina kuuntelemaan useamman biisin ennen kuin saan sammutettua koneeni. Nytkin olen jo parin tunnin ajan yrittänyt saada musiikkia pois päältä ja konetta kiinni, jotta voisin aloittaa opiskelun, mutta "tän biisin jälkeen" on jumittunut ON-asentoon. Tämän viikon löytöjä Veronica Maggio ja 100 kaikkien aikojen iskelmää: Tauno Palo, Kaija Koo, Tapani Kansa sekä Akselin ja Elinan häävalssi
Idättänyt pellavansiemeniä
Saa nähdä kuinka idätys onnistuu. Käytössä on oikea idätysboksi, mutta netissä ei sanota mitään pellavansiementen idättämisestä.
Metsästänyt grahamjauhoja kolmesta eri kaupasta
Vehnäjauhot hallitsevat jokaisen kaupan jauhovalikoimaa. Ihme homma.
Leiponut sämpylöitä
Kirjoittanut neljä eri blogitekstiä, jotka ovat kaikki liian sekavia julkaistavaksi
Selaillut erilaisia blogeja...
ja todennut, että suomalaiset rotukoirat ja amerikkalaiset kristityt kotiäidit on kovia blogaamaan. Olen painellut vaan "seuraava blogi"-painiketta ja päätynyt ihastelemaan yhdeksän päisiä jenkki lapsikatraita ja Turren ja Mustin omia blogeja. Mitä ihmettä tapahtuu kun blogisivustot on täynnä koirien kirjoittamia(!?!?!?) blogeja ja amerikkalaisten naisten Jumalan ja kakaroiden ylistystä. Aika väärin tunnistettu, jos tämä nettisivu on jotenkin tulkinnut itsestään, että aihepiirit jotenkin kiinnostavat minua. Toisaalta, mitä ihminen ei lukisi, jotta ei tarvitsisi omiin opiskeluihinsa syventyä.
Kuunnellut musiikkia
Spotifyssa on kummalinen "tän biisin jälkeen" -ominaisuus. Myöhästyn aamuisin ratikasta, kun joudun aina kuuntelemaan useamman biisin ennen kuin saan sammutettua koneeni. Nytkin olen jo parin tunnin ajan yrittänyt saada musiikkia pois päältä ja konetta kiinni, jotta voisin aloittaa opiskelun, mutta "tän biisin jälkeen" on jumittunut ON-asentoon. Tämän viikon löytöjä Veronica Maggio ja 100 kaikkien aikojen iskelmää: Tauno Palo, Kaija Koo, Tapani Kansa sekä Akselin ja Elinan häävalssi
Idättänyt pellavansiemeniä
Saa nähdä kuinka idätys onnistuu. Käytössä on oikea idätysboksi, mutta netissä ei sanota mitään pellavansiementen idättämisestä.
Metsästänyt grahamjauhoja kolmesta eri kaupasta
Vehnäjauhot hallitsevat jokaisen kaupan jauhovalikoimaa. Ihme homma.
Leiponut sämpylöitä
Kirjoittanut neljä eri blogitekstiä, jotka ovat kaikki liian sekavia julkaistavaksi
Selaillut erilaisia blogeja...
ja todennut, että suomalaiset rotukoirat ja amerikkalaiset kristityt kotiäidit on kovia blogaamaan. Olen painellut vaan "seuraava blogi"-painiketta ja päätynyt ihastelemaan yhdeksän päisiä jenkki lapsikatraita ja Turren ja Mustin omia blogeja. Mitä ihmettä tapahtuu kun blogisivustot on täynnä koirien kirjoittamia(!?!?!?) blogeja ja amerikkalaisten naisten Jumalan ja kakaroiden ylistystä. Aika väärin tunnistettu, jos tämä nettisivu on jotenkin tulkinnut itsestään, että aihepiirit jotenkin kiinnostavat minua. Toisaalta, mitä ihminen ei lukisi, jotta ei tarvitsisi omiin opiskeluihinsa syventyä.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Lenkkikausi avattu
Ulkona lenkkeilykausi avattu! Whohooo! Fiilis on korkealla vaikka oikea jalka reistailee. Säärtä särkee ja kivun olen nimennyt penikaksi, vaikka anatomian mukaan penikka todellisuudessa sijaitsee toisella puolella säärtä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: toiset kutsuvat ongelmaani ehkä jumissa olevaksi pohkeeksi, minä kutsun sitä hakalaksi penikaksi. Juoksentelin tuolla Göteborgin pimeillä kaduilla ja totesin, että kaupunki on aika mäkinen. Hyperventiloinnin lomassa ihastelin kauniita taloja ja kauniisti valaistuja massiivisia kirkkoja. Taistelin merituulta vastaan rannassa ja loikin nilkat vääränä pitkin Hagan katukivetyksiä. Olen jälleen fiiliksissä tästä Göteborgissa asumisesta. On tämä aika eurooppailaisen eksoottinen kaupunkin: kaunista arkkitehtuuria ja upeita kahviloita. En malta odottaa, että kevät tulee ja tuo lämmön tullessaan.
Nyt istua jumitan Spotifyta kuunnellen. Suosittelen Veronica Maggiota, joka on siis ruotsalainen laulajatar (Spotifyn mukaan soul-popia) Erityisesti 17 år ja Jag kommer iskevät minuun. http://www.veronicamaggio.com/
Nyt istua jumitan Spotifyta kuunnellen. Suosittelen Veronica Maggiota, joka on siis ruotsalainen laulajatar (Spotifyn mukaan soul-popia) Erityisesti 17 år ja Jag kommer iskevät minuun. http://www.veronicamaggio.com/
torstai 10. maaliskuuta 2011
Postaus tenttisilmille
Moi!
Olen lukenut tentiin ahkerasti monta päivää putkeen ja sen tuloksena silmäni ovat nyt kipeytyneet niin, että näköä haitaa. Sen kunniaksi jaan kanssanne silmälasimuotia. Toivoisin melkein olevani likinäköinen saadakseni yhtä makeat lasit kun ruotsalaisilla. Useamman vuosikymmenen nähneet lukijat voivat tunnistaa silmälasitrendit jo aiemmilta vuosikymmeniltä.
Olen lukenut tentiin ahkerasti monta päivää putkeen ja sen tuloksena silmäni ovat nyt kipeytyneet niin, että näköä haitaa. Sen kunniaksi jaan kanssanne silmälasimuotia. Toivoisin melkein olevani likinäköinen saadakseni yhtä makeat lasit kun ruotsalaisilla. Useamman vuosikymmenen nähneet lukijat voivat tunnistaa silmälasitrendit jo aiemmilta vuosikymmeniltä.
Tarkoituksenani ei ole ruveta muotiblogaamaan. Tämä kuvasarja on vain pieni oodi tenttilukemisesta väsyneille silmilleni ja hauskoille silmälaseille.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Tuhma naistenpäivä
Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa mitään naistenpäivän kunniaksi, mutta olen suorastaan pakotettu tekemään pienen postauksen saamastani naistenpäivän toivotuksesta.
Peniksettä paras! Hyvää naistenpäivää!Tätyy sanoa, että osui ja upposi. Allekirjoitan toivotuksen kaikissa sen merkityksissä. Tällaisella keveydellä naistenpäivään kuuluukin suhtautua. Olen vähän tätä naistenpäivä haloota vastaan, mutta täytyy myöntää, että haloo on tehnyt päivästäni todella mukavan. Sain naistenpäivätoivotuksen veljeltäni, joka minuun vain harvoin on yhteydessä ja illan päätteeksi tuon yllä olevan viestin. Nyt menen sydän lämpimänä nukkumaan, kun tiedän ettei veljeni ole minua vielä unohtanut, ja että elämä peniksettä todella on parasta.
Ruotsi boost!
Göteborgin julkisessa liikenteessä on alkanut uusi kampanja. Ratikoissa on suuria mainoksia, joissa julistetaan "Ingen får tvinga dig att sälja sex" - Kukaan ei saa pakottaa sinua myymään seksiä. Teksti on kirjoitettu ruotsiksi, englanniksi, espanjaksi, romaniaksi, venäjäksi, puolaksi, ranskaksi ja italiaksi, ja tekstin lisäksi mainokessa on auttavanpuhelimen, Kvinnofridslinjen, puhelinnumero. Olin nähnyt mainoksen ensimmäisen kerran jo pari päivää sitten, mutta vasta tänään istuessani ratikassa aloin silmäillä mainosta tarkemmin. Ilmoituksen takana ei ole Amnesty tai mikään muukaan kansalaisjärjestö, vaan Länsi-Götanmaan lääninhallitus. Valtiollinen viranomainen oli siis ottanut ohjat käsiin ihmisoikeuksia puolustaakseen ja rahoittanut voimakkaan mainoskampanjan julkisessa liikenteessä. Olin vaikuttunut!
Ruotsi kampanjoi itseään ihmisoikeuksien edustamisen ja edistämisen edelläkävijä maana, eikä turhaan. Ei ole sattumaa, että mm. Wikileaks siirsi virallisen toimintansa Ruotsiin, tilanteen käydessä tukalaksi ja muiden maiden painostaessa Wikileaksiä oikeudellisilla toimilla. Ruotsin lainsäädäntö koskien paino- ja sananvapautta on vapain ja samalla kansan edun mukaisin koko maailmassa (lähde: Julian Assange). Ruotsissa valtion ennakkosensuuri on säädetty lähelle äärimmäistä minimiä. Perus- ja ihmisoikeuksia vaalii maassa kolme perustuslakia* Hallitusmuoto, Painovapausasetus ja Sananvapausperustuslaki. Täällä on kaikilla ihmisillä oikeus avioliittoon (sukupuolineutraali avioliito vuodesta 2009) ja samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla on oikeus adoptoida siinä missä heteropariskunnillakin. Ihmisoikeudet ovat vahvasti esillä mediassa ja jopa hallituspuolueiden jäsenet osallistuvat aktiivisesti ihmisoikeuksien ajamiseen niin Ruotsissa, kuin maan rajojen ulkopuolellakin.
Olen todella vaikuttunut läänihallituksen panoksesta ihmisoikeuksien ajamisessa. Parituksen vastainen mainoskampanja ei ole ainut esimerkki lääninhallituksen työstä ihmisoikeusksien saralla. Olin kaverini kanssa pari kuukautta sitten läänihallituksessa järjestetyssä YK:n seminaari iltapäivässä, jonka aiheena oli raiskaus aseena sodassa. Seminaarissa keskityttiin etenkin Kongon tilanteeseen ja puhumassa oli mm. Göteborgin yliopiston tutkija, joka oli tehnyt kenttätutkimusta Kongossa, haastatellen sotilaiden raiskaamia naisia. Ennen tutkijan puheenvuoroa, seminaarin kuitenkin avasi Länsi-Götanmaan lääninhallituksen ihmisoikeuksiin erikoistunut virkanainen. Hän kertoi lääninhallituksen työstä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja muistutti, että työtä oikeuksien edistämiseksi riittää rutkasti, ulkomaiden lisäksi, myös kotimaassa. Ei pidä ajatella, että vaikka asiat ovat huonommin muualla, etteikö paljon olisi parantamista maan rajojen sisäpuolellakin. Nainen oli itse kotoisin lähi-idästä ja puhui murtaen ruotsia. Ajattelin, että Ruotsi todella on monelle mahdollisuuksien maa. Nainen ei varmasti olisi omassa kotimaassaan voinut pitää samaa puhetta. Ei ehkä siksi, että hän on nainen, mutta ei varmasti ainakaan siksi, ettei ihmisoikeudet ole kaikkialla ollenkaan yhtä selkeästi tunnustettu, kun Ruotsissa.
Tässä nyt hiukan siis Ruotsi boostia, vastapainoksi kaikelle Ruotsi masistelulle.
Ruotsi kampanjoi itseään ihmisoikeuksien edustamisen ja edistämisen edelläkävijä maana, eikä turhaan. Ei ole sattumaa, että mm. Wikileaks siirsi virallisen toimintansa Ruotsiin, tilanteen käydessä tukalaksi ja muiden maiden painostaessa Wikileaksiä oikeudellisilla toimilla. Ruotsin lainsäädäntö koskien paino- ja sananvapautta on vapain ja samalla kansan edun mukaisin koko maailmassa (lähde: Julian Assange). Ruotsissa valtion ennakkosensuuri on säädetty lähelle äärimmäistä minimiä. Perus- ja ihmisoikeuksia vaalii maassa kolme perustuslakia* Hallitusmuoto, Painovapausasetus ja Sananvapausperustuslaki. Täällä on kaikilla ihmisillä oikeus avioliittoon (sukupuolineutraali avioliito vuodesta 2009) ja samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla on oikeus adoptoida siinä missä heteropariskunnillakin. Ihmisoikeudet ovat vahvasti esillä mediassa ja jopa hallituspuolueiden jäsenet osallistuvat aktiivisesti ihmisoikeuksien ajamiseen niin Ruotsissa, kuin maan rajojen ulkopuolellakin.
Olen todella vaikuttunut läänihallituksen panoksesta ihmisoikeuksien ajamisessa. Parituksen vastainen mainoskampanja ei ole ainut esimerkki lääninhallituksen työstä ihmisoikeusksien saralla. Olin kaverini kanssa pari kuukautta sitten läänihallituksessa järjestetyssä YK:n seminaari iltapäivässä, jonka aiheena oli raiskaus aseena sodassa. Seminaarissa keskityttiin etenkin Kongon tilanteeseen ja puhumassa oli mm. Göteborgin yliopiston tutkija, joka oli tehnyt kenttätutkimusta Kongossa, haastatellen sotilaiden raiskaamia naisia. Ennen tutkijan puheenvuoroa, seminaarin kuitenkin avasi Länsi-Götanmaan lääninhallituksen ihmisoikeuksiin erikoistunut virkanainen. Hän kertoi lääninhallituksen työstä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja muistutti, että työtä oikeuksien edistämiseksi riittää rutkasti, ulkomaiden lisäksi, myös kotimaassa. Ei pidä ajatella, että vaikka asiat ovat huonommin muualla, etteikö paljon olisi parantamista maan rajojen sisäpuolellakin. Nainen oli itse kotoisin lähi-idästä ja puhui murtaen ruotsia. Ajattelin, että Ruotsi todella on monelle mahdollisuuksien maa. Nainen ei varmasti olisi omassa kotimaassaan voinut pitää samaa puhetta. Ei ehkä siksi, että hän on nainen, mutta ei varmasti ainakaan siksi, ettei ihmisoikeudet ole kaikkialla ollenkaan yhtä selkeästi tunnustettu, kun Ruotsissa.
Tässä nyt hiukan siis Ruotsi boostia, vastapainoksi kaikelle Ruotsi masistelulle.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Trapped in translation: peli-ilta
Juu, peli-ilta oikeustieteenopiskelijoiden kesken. Ei mitenkään kauhean mieltä ylentävä kokemus.
Satuin saamaan kutsun opiskelukavereideni peli-iltaan. Idea tuntui hyvältä kutsua saadessa. "Upeeta! Pääsen tutustumaan opiskelukavereihini paremmin ja pääsen puhumaan ruotsia"! Vaikka lautapelien pelaaminen lauantai-iltana ei tuntunutkaan aivan oikealta tavalta viettää fuksivuotta, oli ainoastaan onnellinen saadessani mahdollisuuden päästä viettämään iltaa kokonaan ruotsalaisessa seurassa.
Asuttuani Ruotsissa jo useamman kuukauden, en mieti enää epämukavuutta tai muiden vaivaantumista. Se on minulle täysin normaalia. Kukaan paikallinen ei ole rento seurassani. Havaitsin kuitenkin, että olin lähtenyt soitellen sotaan. Tällä kertaa minun olisi kannattanut henkisesti valmistautua koitokseen.
Lakiopiskelija ei ole kiinnostunut strategiasta tai luovasta ajattelusta. Sen sijaan lakiopiskelija rakastaa kieltä ja valitsee myös lautapelinsä sen mukaisesti. SANANSELITYSTÄ! Toppen! Mihin joukkueeseen Laura laitetaan, kun aikaa on 20 sekunttia ja selitettävänä on kaikki ruotsalaiset politiikan tähdenlennot ja biologian triviat? Tarjouduin tuomariksi, mutta kaverit eivät tähän taipuneet. Onneksi meitä oli epälukuinen määrä, joten saimme jaettua minut aina kolmanneksi pyöräksi joukkueseen. Sain hurraa huudon jokaisesta oikeasta vastauksesta: "Hurraa Mumin!". On se vaan niin upeaa, kun retardi osuu oikeaan!
Lopetimme peli-iltamme keskustelupeliin nimeltä Efter snak. Keskustelua ohjasi valmiit kysymykset mm. siitä kokevatko pelaajat olevansa ennakkoluuloisia muita ihmisiä kohtaan tai onko koskaan tullut kiusatuksi? Tässä kohti iltaa minulla olisi ollut paljon sanottavaa. Olen kokenut tulevani syrjityksi ja loukatuksi täällä Ruotsissa. Olin kuitenkin hiljaa Ruotsi ajatuksistani. Olin ainoastaan kiitollinen, että olin päässyt mukaan ruotsalaisten illanviettoon. Keskutelumme liippasivat myös politiikkaa ja eri uskontojen tasa-arvokäsityksiä. Olin jälleen vain hiljaa, sillä koin, etteivät kaverini olleet oikein perillä asioista, varsinkaan koskien uskontoja. Naiivia porukkaa.
Ilta oli yksi askel eteen päin, mutta toisaalta selkeä muistutus todellisuudesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ruotsalaisen kaverini luona kylässä ja ensimmäinen kerta, kun todella vietin aikaa ruotsalaisten kanssa. Olin saanut kutsun tulla mukaan, en siis itse ollut joutunut kutsumaan itseäni. Toisaalta. illan emäntä, Lilas, puhui minulle koko illan kuin jälkeen jääneelle lapselle. Hän taputti minulle, kun vastasin oikein ja muistutti, että MUUTAMAN VUODEN päästä minäkin voisin osallistua aivan normaalisti sananselityspeliin (ilman sovellettuja sääntöjä siis). Ovella lähtiessämme pois Lilas sanoi toivovansa, että minulla oli hauskaa, vaikka en ymmärtänytkään kaikkea mitä illan aikana puhuttiin. Muistutin kavereitani sinä hetkenä kolmannen kerran illan aikana, että minä kyllä ymmärrän todella hyvin, mutta en itse saa ilmaistua kaikkea asioita täysin kieliopin mukaisesti.
Olin hiukan pettynyt iltaan. Kummallisimmin minua kohtaan käyttäytyi talon emäntä, joka on itse kotoisin Iranista. Odotin hänen ymmärtäväni minun tilannettani, mutta totuus oli päin vastainen. Sain kolme Muumi viittausta ja viisi viina/Finlandia viittausta illan aikana. Puhuessamme omasta alkoholin kulutuksestamme ja käyttäytymisestä humalassa, kuittasivat kaverini minun vastaukseni toteamalla, että tulen Suomesta. Minä siis juon viinaa ja paljon PISTE. Tyydyin heidän vitsikääseen johtopäätökseensä.
Oli hauskaa jutella myös opiskelukavereistamme. Mielipiteemme koulukavereistamme poikkesivat täysin. Ne joista pelikaverini pitivät eniten olivat niitä jotka olivat minua kohtaan inhottavimpia koulussa, ja ne joista he olivat kuulleet eniten pahaa, olivat niitä jotka ovat minulle ystävällisimpiä. Mene ja selitä mistä se johtuu.
Joskus mieleni tekisi vain julistaa kaikille, että miettikää nyt hiukan! Minä olen päässyt tähän yliopistoon aivan niin kuin te muutkin: lukiotodistuksella. Minä selviän samoista tenteistä kuin tekin, vaikka ruotsinkieleni onkin näin tönkköistä kun se on. Minä tulen tänne kouluun joka päivä, vaikka te ette vaivaudukaan puhumaan kanssani tai vaikka kutsuttekin minua Muumiksi koko luokan edessä. Minä olen siis ihan fiksu tämän kielivammani takana ja ennen kaikkea olen aika määrätietoinen ja pitkäjänteinen, kun kestän tätä epämukavuutta kuukaudesta toiseen.
Uutta peli-iltaa odotellessa!
Satuin saamaan kutsun opiskelukavereideni peli-iltaan. Idea tuntui hyvältä kutsua saadessa. "Upeeta! Pääsen tutustumaan opiskelukavereihini paremmin ja pääsen puhumaan ruotsia"! Vaikka lautapelien pelaaminen lauantai-iltana ei tuntunutkaan aivan oikealta tavalta viettää fuksivuotta, oli ainoastaan onnellinen saadessani mahdollisuuden päästä viettämään iltaa kokonaan ruotsalaisessa seurassa.
Asuttuani Ruotsissa jo useamman kuukauden, en mieti enää epämukavuutta tai muiden vaivaantumista. Se on minulle täysin normaalia. Kukaan paikallinen ei ole rento seurassani. Havaitsin kuitenkin, että olin lähtenyt soitellen sotaan. Tällä kertaa minun olisi kannattanut henkisesti valmistautua koitokseen.
Lakiopiskelija ei ole kiinnostunut strategiasta tai luovasta ajattelusta. Sen sijaan lakiopiskelija rakastaa kieltä ja valitsee myös lautapelinsä sen mukaisesti. SANANSELITYSTÄ! Toppen! Mihin joukkueeseen Laura laitetaan, kun aikaa on 20 sekunttia ja selitettävänä on kaikki ruotsalaiset politiikan tähdenlennot ja biologian triviat? Tarjouduin tuomariksi, mutta kaverit eivät tähän taipuneet. Onneksi meitä oli epälukuinen määrä, joten saimme jaettua minut aina kolmanneksi pyöräksi joukkueseen. Sain hurraa huudon jokaisesta oikeasta vastauksesta: "Hurraa Mumin!". On se vaan niin upeaa, kun retardi osuu oikeaan!
Lopetimme peli-iltamme keskustelupeliin nimeltä Efter snak. Keskustelua ohjasi valmiit kysymykset mm. siitä kokevatko pelaajat olevansa ennakkoluuloisia muita ihmisiä kohtaan tai onko koskaan tullut kiusatuksi? Tässä kohti iltaa minulla olisi ollut paljon sanottavaa. Olen kokenut tulevani syrjityksi ja loukatuksi täällä Ruotsissa. Olin kuitenkin hiljaa Ruotsi ajatuksistani. Olin ainoastaan kiitollinen, että olin päässyt mukaan ruotsalaisten illanviettoon. Keskutelumme liippasivat myös politiikkaa ja eri uskontojen tasa-arvokäsityksiä. Olin jälleen vain hiljaa, sillä koin, etteivät kaverini olleet oikein perillä asioista, varsinkaan koskien uskontoja. Naiivia porukkaa.
Ilta oli yksi askel eteen päin, mutta toisaalta selkeä muistutus todellisuudesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ruotsalaisen kaverini luona kylässä ja ensimmäinen kerta, kun todella vietin aikaa ruotsalaisten kanssa. Olin saanut kutsun tulla mukaan, en siis itse ollut joutunut kutsumaan itseäni. Toisaalta. illan emäntä, Lilas, puhui minulle koko illan kuin jälkeen jääneelle lapselle. Hän taputti minulle, kun vastasin oikein ja muistutti, että MUUTAMAN VUODEN päästä minäkin voisin osallistua aivan normaalisti sananselityspeliin (ilman sovellettuja sääntöjä siis). Ovella lähtiessämme pois Lilas sanoi toivovansa, että minulla oli hauskaa, vaikka en ymmärtänytkään kaikkea mitä illan aikana puhuttiin. Muistutin kavereitani sinä hetkenä kolmannen kerran illan aikana, että minä kyllä ymmärrän todella hyvin, mutta en itse saa ilmaistua kaikkea asioita täysin kieliopin mukaisesti.
Olin hiukan pettynyt iltaan. Kummallisimmin minua kohtaan käyttäytyi talon emäntä, joka on itse kotoisin Iranista. Odotin hänen ymmärtäväni minun tilannettani, mutta totuus oli päin vastainen. Sain kolme Muumi viittausta ja viisi viina/Finlandia viittausta illan aikana. Puhuessamme omasta alkoholin kulutuksestamme ja käyttäytymisestä humalassa, kuittasivat kaverini minun vastaukseni toteamalla, että tulen Suomesta. Minä siis juon viinaa ja paljon PISTE. Tyydyin heidän vitsikääseen johtopäätökseensä.
Oli hauskaa jutella myös opiskelukavereistamme. Mielipiteemme koulukavereistamme poikkesivat täysin. Ne joista pelikaverini pitivät eniten olivat niitä jotka olivat minua kohtaan inhottavimpia koulussa, ja ne joista he olivat kuulleet eniten pahaa, olivat niitä jotka ovat minulle ystävällisimpiä. Mene ja selitä mistä se johtuu.
Joskus mieleni tekisi vain julistaa kaikille, että miettikää nyt hiukan! Minä olen päässyt tähän yliopistoon aivan niin kuin te muutkin: lukiotodistuksella. Minä selviän samoista tenteistä kuin tekin, vaikka ruotsinkieleni onkin näin tönkköistä kun se on. Minä tulen tänne kouluun joka päivä, vaikka te ette vaivaudukaan puhumaan kanssani tai vaikka kutsuttekin minua Muumiksi koko luokan edessä. Minä olen siis ihan fiksu tämän kielivammani takana ja ennen kaikkea olen aika määrätietoinen ja pitkäjänteinen, kun kestän tätä epämukavuutta kuukaudesta toiseen.
Uutta peli-iltaa odotellessa!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Att skaffa vänner
Me suomalaiset olemme kansana aivan liian samankaltaisia ruotsalaisten kanssa. Usein ei tapahdu paljoakaan, kun ruotsalainen ja suomalainen kohtaavat. Kumpikin miettii omassa päässään, että antaa tuon toisen aloittaa keskustelu. Parhaassa tapauksessa ruotsalainen ehkä haluaisi aloittaa keskustelun, mutta on liian huomaavainen häiritäkseen ujoa ja introverttiä suomalaista. Niinpä sitä sitten vaan ollaan hiljaa. Ruotsalainen hymyilee ehkä ystävällisesti ja suomalainen tuijottaa omia varpaitaan.
Mulla on yksi aikaisempi kokemus kavereiden hankkimisesta vieraalla kielellä, vieraassa maassa. Kun vertaa uusiin ihmisiin tutustumista Ruotsissa ja Brasiliassa, on yhtälö melkein mahdoton. Ruotsissa ihmiset ovat hillittyjä ja korrekteja ja yrittävät synnyttää keskustelua faktan pohjalta. Brasiliassa ihmiset käyvät päälle sekä suullisesti, että fyysisesti. Brasilialainen ei varo tunteitasi, eikä todellakaan tiedä mitään totuutta vastaavaa tietoa kotimaastasi. Ruotsissa saa syödä lounaansa yksin, kun Brasiliassa puolestaan vaatimus oli syödä muiden puoliksi syöty lounas. (Sitä en vieläkään ymmärrä. Miten ihmeessä voi olla normaalia tarjota tuntemattomalle omaa puoliksi syötyä leipäänsä. Olin oikeasti painostuksella pakotettu syömään koulukaverini leivän). Johtopäätöksenä voi todeta, että ihmisiin tutustuminen Brasiliassa oli helpompaa. Oikeastaan ihmiset enemmänkin tutustuivat minuun, kuin minä heihin.
Olen joutunut luomaan teorian sen ympärille miksi ruotsalaiset koulukaverini eivät puhu minulle. Oman itsetuntoni säilyttämiseksi minun on täytynyt löytää mukava, mutta realistinen syy happamille naamoille ja ohi katsomiselle.
Olen tullut lopputulokseen, että ruotsalaiset ovat aivan yhtä ujoja kuin suomalaisetkin. Asiakaspalvelu ja yleisillä paikoilla toimiminen on havaintojeni perusteella ruotsalaisille luontaisempaa kuin suomalaiselle. Ruotsalainen hymyilee ja avaa oven vieraille, katsoo silmiin ja puhuu ystävällisesti. Kavereina ja tuttuina ruotsalaiset ovat kuitenkin aivan samanlaisia kuin suomalaisetkin. Turhaa ei puolituttuja moikata, eikä kuulumisia vaihdeta. Tässä vaiheessa muistutan, että olen suorittanut empiirisen tutkimukseni Göteborgin kauppakorkeakoulussa, jossa opiskelee kaikki kaupungin juristit ja ekonomit. Ylimielisellä käytöksellä ja suoritetuilla oikeustieteen/ekonomian opinnoilla on aiemmissa kokeissa todettu olevan lievä korrelaatio.
Olen saanut pientä vihiä ruotsalaisilta kavereiltani ruotsalaisten vaatimattomuudesta. Ruotsissa pätee kansan selkärankaan taottu Janten laki http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki, jonka mukaan ihminen ei koskaan saisi luulla itsestään liikoja. Ruotsalaisten mukaan kansa imee vaatimattomuuden jo äidinmaidosta. Ruotsalainen lapsi oppii tiedostamaan, että maailmassa on aina parempia ja viisaampia ihmisiä, ennen kuin edes tajuaa itse olevansa ihminen.
Jos Janten laki on niin vahva osa ruotsalaisten ihmisten käsitystä itsestään, en tuskin voi edes harkita tulkitsevani ruotsalaisten kylmää katsetta ylimielisyytenä. Ruotsalaiset ovat varmasti vaan niin ujoja ja tietoisia omista heikkouksistaan, etteivät uskalla edes hymyillä minulle analysoimatta ensin hymyn poliittista ja humaania korrektiutta. En ota siis välinpitämätöntä asennetta itseeni, vaan jatkan suomalaiseen tyyliin hillittyä ja häpeilevää tsempaamista kavereiden saamiseksi. Toinen vaihtoehto on brasilialainen tapa luoda suhteita: käydä muiden lounaslautasille tai tarjota muille omaa puoliksi syötyä sämpyläänsä.
Mulla on yksi aikaisempi kokemus kavereiden hankkimisesta vieraalla kielellä, vieraassa maassa. Kun vertaa uusiin ihmisiin tutustumista Ruotsissa ja Brasiliassa, on yhtälö melkein mahdoton. Ruotsissa ihmiset ovat hillittyjä ja korrekteja ja yrittävät synnyttää keskustelua faktan pohjalta. Brasiliassa ihmiset käyvät päälle sekä suullisesti, että fyysisesti. Brasilialainen ei varo tunteitasi, eikä todellakaan tiedä mitään totuutta vastaavaa tietoa kotimaastasi. Ruotsissa saa syödä lounaansa yksin, kun Brasiliassa puolestaan vaatimus oli syödä muiden puoliksi syöty lounas. (Sitä en vieläkään ymmärrä. Miten ihmeessä voi olla normaalia tarjota tuntemattomalle omaa puoliksi syötyä leipäänsä. Olin oikeasti painostuksella pakotettu syömään koulukaverini leivän). Johtopäätöksenä voi todeta, että ihmisiin tutustuminen Brasiliassa oli helpompaa. Oikeastaan ihmiset enemmänkin tutustuivat minuun, kuin minä heihin.
Olen joutunut luomaan teorian sen ympärille miksi ruotsalaiset koulukaverini eivät puhu minulle. Oman itsetuntoni säilyttämiseksi minun on täytynyt löytää mukava, mutta realistinen syy happamille naamoille ja ohi katsomiselle.
Olen tullut lopputulokseen, että ruotsalaiset ovat aivan yhtä ujoja kuin suomalaisetkin. Asiakaspalvelu ja yleisillä paikoilla toimiminen on havaintojeni perusteella ruotsalaisille luontaisempaa kuin suomalaiselle. Ruotsalainen hymyilee ja avaa oven vieraille, katsoo silmiin ja puhuu ystävällisesti. Kavereina ja tuttuina ruotsalaiset ovat kuitenkin aivan samanlaisia kuin suomalaisetkin. Turhaa ei puolituttuja moikata, eikä kuulumisia vaihdeta. Tässä vaiheessa muistutan, että olen suorittanut empiirisen tutkimukseni Göteborgin kauppakorkeakoulussa, jossa opiskelee kaikki kaupungin juristit ja ekonomit. Ylimielisellä käytöksellä ja suoritetuilla oikeustieteen/ekonomian opinnoilla on aiemmissa kokeissa todettu olevan lievä korrelaatio.
Olen saanut pientä vihiä ruotsalaisilta kavereiltani ruotsalaisten vaatimattomuudesta. Ruotsissa pätee kansan selkärankaan taottu Janten laki http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki, jonka mukaan ihminen ei koskaan saisi luulla itsestään liikoja. Ruotsalaisten mukaan kansa imee vaatimattomuuden jo äidinmaidosta. Ruotsalainen lapsi oppii tiedostamaan, että maailmassa on aina parempia ja viisaampia ihmisiä, ennen kuin edes tajuaa itse olevansa ihminen.
Jos Janten laki on niin vahva osa ruotsalaisten ihmisten käsitystä itsestään, en tuskin voi edes harkita tulkitsevani ruotsalaisten kylmää katsetta ylimielisyytenä. Ruotsalaiset ovat varmasti vaan niin ujoja ja tietoisia omista heikkouksistaan, etteivät uskalla edes hymyillä minulle analysoimatta ensin hymyn poliittista ja humaania korrektiutta. En ota siis välinpitämätöntä asennetta itseeni, vaan jatkan suomalaiseen tyyliin hillittyä ja häpeilevää tsempaamista kavereiden saamiseksi. Toinen vaihtoehto on brasilialainen tapa luoda suhteita: käydä muiden lounaslautasille tai tarjota muille omaa puoliksi syötyä sämpyläänsä.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Tosiasioiden kertaus
Seisoin keskellä sekaista kotiani ja tuijotin peiliin. Huokaisin ja nyrpistelin nenääni: kanelbulle kilot eivät vain oikein pue minua. En tiedä sopiiko iso vatsa kenellekään. Yritin kuitenkin järkeillä ja muistuttelin itseäni, ettei naiset ole koskaan tyytyväisiä. Jos nyt laihtuisin ja yhtäkkiä kotini pysyisi siistinä paremmin ja koulu muuttuisi helpoksi, hankkisin ongelmia jostain muusta asiasta elämässäni. Yritin saada tsemppauksen päälle ja mietin että on vaan unohdettava huolet.
Sitten tajusin.
Viime kevät oli elämäni onnellisinta aikaa. Asuin kämppikseni kanssa Koskelassa ja luin pääsykokeisiin. Olin monta monta kiloa kevyempi kuin nyt, kävin pitkillä lenkeillä joka ilta ja minulla oli taloudenhoitaja. Asetelman ei pitänyt mennä niin, että siisteyden ylläpito olisi ollut vain yhden harteilla, mutta käytännössä Anni siivosi 15 kertaa enemmän kuin minä.
Päädyin tulokseen, että minun onneeni kyllä vaikuttaa kilot ja kodin siisteys. Eivät ne varmasti mitään perustavan laatuisia tekijöitä ole, mutta asioita jotka vaikuttavat hyväntuulisuuteeni ja itsetuntooni.
Siitä on liian kauan kun olen ollut Suomessa. Minulla on erittäin romanttinen kuva Helsingistä. Muistan kaikki ihanat paikat kauniissa keskikesän ilta-auringossa ja muistelen päivä, joina ei ollut mitään velvollisuuksia. Tiedän kuitenkin, että arki se pyörii siellä Suomessakin ja pakkanen paukkuu. Vaikka haaveet ja unelmat vie joskus mukanaan, on minun kuitenkin muistuteltava itseäni todellisuudesta. Jos opiskelisin Suomessa olisi luettavaa aivan yhtä paljon. Minun tulisi pestä pyykkiä, tiskata ja siivota kotiani myös Suomessa. Lihoaminen voi tapahtua ihan missä maan kolkassa vain, eikä ole siis mitenkään sidottu tähän Göteborgissa asumiseen. Niin, että menepäs nyt itseesi Laura! Lopeta se unelmointi ja blogin rustaaminen ja keskity siihen, ettet hanki itsellesi lisää tyytymättömyyden aiheita, kuten esimerkiksi uusintatenttiä. Takaisin kirjojen ääreen, NYT!
Sitten tajusin.
Viime kevät oli elämäni onnellisinta aikaa. Asuin kämppikseni kanssa Koskelassa ja luin pääsykokeisiin. Olin monta monta kiloa kevyempi kuin nyt, kävin pitkillä lenkeillä joka ilta ja minulla oli taloudenhoitaja. Asetelman ei pitänyt mennä niin, että siisteyden ylläpito olisi ollut vain yhden harteilla, mutta käytännössä Anni siivosi 15 kertaa enemmän kuin minä.
Päädyin tulokseen, että minun onneeni kyllä vaikuttaa kilot ja kodin siisteys. Eivät ne varmasti mitään perustavan laatuisia tekijöitä ole, mutta asioita jotka vaikuttavat hyväntuulisuuteeni ja itsetuntooni.
Siitä on liian kauan kun olen ollut Suomessa. Minulla on erittäin romanttinen kuva Helsingistä. Muistan kaikki ihanat paikat kauniissa keskikesän ilta-auringossa ja muistelen päivä, joina ei ollut mitään velvollisuuksia. Tiedän kuitenkin, että arki se pyörii siellä Suomessakin ja pakkanen paukkuu. Vaikka haaveet ja unelmat vie joskus mukanaan, on minun kuitenkin muistuteltava itseäni todellisuudesta. Jos opiskelisin Suomessa olisi luettavaa aivan yhtä paljon. Minun tulisi pestä pyykkiä, tiskata ja siivota kotiani myös Suomessa. Lihoaminen voi tapahtua ihan missä maan kolkassa vain, eikä ole siis mitenkään sidottu tähän Göteborgissa asumiseen. Niin, että menepäs nyt itseesi Laura! Lopeta se unelmointi ja blogin rustaaminen ja keskity siihen, ettet hanki itsellesi lisää tyytymättömyyden aiheita, kuten esimerkiksi uusintatenttiä. Takaisin kirjojen ääreen, NYT!
Ensiapua yksinäisyys myrtsiin
Lauantai
- Vastapäätä asuvien naapurien viihdyttäminen ja alakerran naapurien kiduttaminen hyppimällä, tanssimalla ja huutamalla SMGn 100 kilometriä Ouluun tahtiin.
- Sämpylöiden leipominen Raappanan voimalla. Raappana on fiksu mies ja tuntuu tietävän mikä elämässä on tärkeää.
- Itse leivottujen sämpylöiden syöminen Chisun tahtiin. Tämän jälkeen oli putsattava tietokoneen ruutu, kun olin laulanut mukana niin, että muruset lensi. Lystiä kuitenkin oli.
Sunnuntai
- Tiskaamista lauleskelle Jukka Poikaa. Tiskaus meni oikein leppoisasti, mutta kiireessä kannataa valita jotain ripeätahtisempaa musiikkia.
- Lattian raivaus koulupapereista PMMPn raivolla.
- Seinään tuijottelu Scandinavian Music Groupin tunnelmissa. Puolet ajasta meni todellisuudessa varmaan hämmennyksessä jonka SMGn lyriikat mulle aiheuttavat. Kaunista lyriikkaa, mutta puolet menee ohi. Selvästi en ole runosielu, mutta herkkä suomalaiselle tunteissa rypemiselle kylläkin ja siihen SMG toimii.
- Kesästä 2011 haaveilu, sound trackina Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa
Sponsored by: SGS Studentbostäder, Kansaneläkelaitos, Spotify
- Vastapäätä asuvien naapurien viihdyttäminen ja alakerran naapurien kiduttaminen hyppimällä, tanssimalla ja huutamalla SMGn 100 kilometriä Ouluun tahtiin.
- Sämpylöiden leipominen Raappanan voimalla. Raappana on fiksu mies ja tuntuu tietävän mikä elämässä on tärkeää.
- Itse leivottujen sämpylöiden syöminen Chisun tahtiin. Tämän jälkeen oli putsattava tietokoneen ruutu, kun olin laulanut mukana niin, että muruset lensi. Lystiä kuitenkin oli.
Sunnuntai
- Tiskaamista lauleskelle Jukka Poikaa. Tiskaus meni oikein leppoisasti, mutta kiireessä kannataa valita jotain ripeätahtisempaa musiikkia.
- Lattian raivaus koulupapereista PMMPn raivolla.
- Seinään tuijottelu Scandinavian Music Groupin tunnelmissa. Puolet ajasta meni todellisuudessa varmaan hämmennyksessä jonka SMGn lyriikat mulle aiheuttavat. Kaunista lyriikkaa, mutta puolet menee ohi. Selvästi en ole runosielu, mutta herkkä suomalaiselle tunteissa rypemiselle kylläkin ja siihen SMG toimii.
- Kesästä 2011 haaveilu, sound trackina Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa
Sponsored by: SGS Studentbostäder, Kansaneläkelaitos, Spotify
Mamu ruotsalaisen puvussa
Pieni yhteiskunnan ja kantaväestön ulkopuolelle jääminen on luonut minuun maahanmuuttaja identiteetin. Samaistun kaikkiin, jotka puhuvat vahvalla aksentilla tai käyttävät ruotsin sanoja väärin. Olen kuitenkin kokenut, ettei sisäinen maahanmuuttajuuteni ole muille aivan selvä.
Istuin raitiovaunussa ja vastapäätäni istui lähi-idästä oleva tyttö ja afrikasta kotoisin oleva poika. He puhuivat siitä miten hankalaa ruotsinkielen oppiminen silloin aikoinaan Ruotsiin muuttaessa oli ja kuinka kielen puhuminen vielä kymmenen vuoden jälkeenkin tuottaa ongelmia. Puheista päätellen he olivat kumpikin syntyneet kotimaissaan, mutta muuttaneet Ruotsiin hyvin nuorina. Keskustelu kiinnosti minua aivan kamalasti. Olemme ruotsinkurssilla puhuneet paljon kielestä ja tehneet yhdessä huomiota kielen monimutkaisuudesta. Poika ja tyttö juttelivat siis hyvin pitkälle siitä, minkä kanssa minä kamppailen arjessani koko ajan. Olen kuitenkin kuukausien saatossa oppinut tiedostamaan sen, että näytän ruotsalaiselta. Minut erottaa perus Anderson-Svenssonista vain huono kielitaitoni. Jotta en olisi vaikuttanut yli uteliaalta ruotsalaiselta, kaivoin laukustani suomenkielisen romaanin ja luin sitä todella näkyvästi ja kuuntelin heidän juttujaan. Toivoin, että he näkisivät, että mä oon niin kuin ne: "ei-ruotsalainen".
Erikoisinta maahanmuuttajien kanssa seurustelussa onkin ehkä se, että minä koen heidän kanssa suurta yhtäläisyyttä ja hengenheimolaisuutta ja he toisaalta näkevät minussa semi-ruotsalaisen. Olen kotoisin Ruotsin naapurista ja koko Ruotsiin muuttamiseni oli ainoastaan omasta päätöksestäni kiinni. Opiskelupaikan, henkilöllisyystunnuksen ja pankkitilin hankkiminen on vaatinut minulta ainoastaan kärsivällisyyttä, sen sijaan että minun olisi pitänyt esitellä varallisuuteeni ja koko perhetaustani asioidessani missä hyvänsä toimistossa.
Istuimme viime torstaina ruotsintunnin kahvitauolla muiden ruotsinopiskelijoinden kanssa kahvilla. Istuin Turkista kotoisin olevan Devrimin, ukrainalaisen Alyonan ja Venäjältä kotoisin olevan Marian kanssa. En muista mistä alunperin keskustelimme, mutta keskustelu ajautui siihen, että Alyona, Devrim ja Maria alkoivat vertailemaan viisumeitaan ja kertoivat miten olivat ne saaneet ja kyselivät toisiltaan kuinka monta viisumia heillä on Ruotsissa asumisen aikana ollut. En piilottanut ollenkaan hämmästymistäni. En ollut tullut ajatelleeksi, että osa opiskelijoista ja täällä töissä olevista todella joutuvat vuosittain, jollei useamminkin perustelemaan täällä olonsa ja vakuuttavamaan maahanmuuttoviranomaisille, että heidän kuuluisi saada olla täällä jatkossakin. Alyona todella muistutti minua, että meidän eurooppalaisten tulisi olla todella onnellisia etuoikeutetusta asemastamme. Tällaisia asioita on vaikea nähdä, kun tuntee jo pohjoismaalaisena maahanmuuttajanakin olevansa toisen luokan väkeä.
Yksi Ruotsissa asumisen mahtavimmista puolista on kontakti maahanmuuttajiin. Sitä saa paljon perspektiiviä tutustumalla ihmisiin, jotka tulevat muualta. Tuntemani maahanmuuttajat ovat kuitenkin sitä onnekasta ja hyvin koulutettua sakkia, jotka ovat suuri voitto Ruotsille, mutta aikamoinen menetys omalle kotimaalleen. Ruotsin kurssillani on mm. TKKlla tutkijana toimiva meksikolainen Valeria, irakilainen matematiikan opettajaksi valmistuva Shaparak, Göteborgin kauppakorkeakoulusta valmistuneet Mira (Bulgariasta, jos oikein muistan) ja Felicia (Kiina). Shaid on Jordaniasta ja tekee töitä tarjoilijana ja opiskelee iltaisin kursseja yliopistossa. Devrim on valtiotieteiden maisteri Turkista . Maria on Venäjältä ja opiskelee taidetta yliopistossa. Nigerialainen Elizabeth on kotiäitinä kahdelle pienelle lapselleen.
Olisi ikävää palata takaisin Suomeen, koska silloin olisin taas osa sokeana kulkevaa valtaväestöä, joka ei edes vaivaudu tutustumaan siihen kulttuurien kirjoon, jonka maahanmuuttajat tarjoavat. Aina torstaisin minä todella tykkään olla osa kakkosluokaa.
Maahanmuutosta lisää päivityksiä myöhemmin.
Istuin raitiovaunussa ja vastapäätäni istui lähi-idästä oleva tyttö ja afrikasta kotoisin oleva poika. He puhuivat siitä miten hankalaa ruotsinkielen oppiminen silloin aikoinaan Ruotsiin muuttaessa oli ja kuinka kielen puhuminen vielä kymmenen vuoden jälkeenkin tuottaa ongelmia. Puheista päätellen he olivat kumpikin syntyneet kotimaissaan, mutta muuttaneet Ruotsiin hyvin nuorina. Keskustelu kiinnosti minua aivan kamalasti. Olemme ruotsinkurssilla puhuneet paljon kielestä ja tehneet yhdessä huomiota kielen monimutkaisuudesta. Poika ja tyttö juttelivat siis hyvin pitkälle siitä, minkä kanssa minä kamppailen arjessani koko ajan. Olen kuitenkin kuukausien saatossa oppinut tiedostamaan sen, että näytän ruotsalaiselta. Minut erottaa perus Anderson-Svenssonista vain huono kielitaitoni. Jotta en olisi vaikuttanut yli uteliaalta ruotsalaiselta, kaivoin laukustani suomenkielisen romaanin ja luin sitä todella näkyvästi ja kuuntelin heidän juttujaan. Toivoin, että he näkisivät, että mä oon niin kuin ne: "ei-ruotsalainen".
Erikoisinta maahanmuuttajien kanssa seurustelussa onkin ehkä se, että minä koen heidän kanssa suurta yhtäläisyyttä ja hengenheimolaisuutta ja he toisaalta näkevät minussa semi-ruotsalaisen. Olen kotoisin Ruotsin naapurista ja koko Ruotsiin muuttamiseni oli ainoastaan omasta päätöksestäni kiinni. Opiskelupaikan, henkilöllisyystunnuksen ja pankkitilin hankkiminen on vaatinut minulta ainoastaan kärsivällisyyttä, sen sijaan että minun olisi pitänyt esitellä varallisuuteeni ja koko perhetaustani asioidessani missä hyvänsä toimistossa.
Istuimme viime torstaina ruotsintunnin kahvitauolla muiden ruotsinopiskelijoinden kanssa kahvilla. Istuin Turkista kotoisin olevan Devrimin, ukrainalaisen Alyonan ja Venäjältä kotoisin olevan Marian kanssa. En muista mistä alunperin keskustelimme, mutta keskustelu ajautui siihen, että Alyona, Devrim ja Maria alkoivat vertailemaan viisumeitaan ja kertoivat miten olivat ne saaneet ja kyselivät toisiltaan kuinka monta viisumia heillä on Ruotsissa asumisen aikana ollut. En piilottanut ollenkaan hämmästymistäni. En ollut tullut ajatelleeksi, että osa opiskelijoista ja täällä töissä olevista todella joutuvat vuosittain, jollei useamminkin perustelemaan täällä olonsa ja vakuuttavamaan maahanmuuttoviranomaisille, että heidän kuuluisi saada olla täällä jatkossakin. Alyona todella muistutti minua, että meidän eurooppalaisten tulisi olla todella onnellisia etuoikeutetusta asemastamme. Tällaisia asioita on vaikea nähdä, kun tuntee jo pohjoismaalaisena maahanmuuttajanakin olevansa toisen luokan väkeä.
Yksi Ruotsissa asumisen mahtavimmista puolista on kontakti maahanmuuttajiin. Sitä saa paljon perspektiiviä tutustumalla ihmisiin, jotka tulevat muualta. Tuntemani maahanmuuttajat ovat kuitenkin sitä onnekasta ja hyvin koulutettua sakkia, jotka ovat suuri voitto Ruotsille, mutta aikamoinen menetys omalle kotimaalleen. Ruotsin kurssillani on mm. TKKlla tutkijana toimiva meksikolainen Valeria, irakilainen matematiikan opettajaksi valmistuva Shaparak, Göteborgin kauppakorkeakoulusta valmistuneet Mira (Bulgariasta, jos oikein muistan) ja Felicia (Kiina). Shaid on Jordaniasta ja tekee töitä tarjoilijana ja opiskelee iltaisin kursseja yliopistossa. Devrim on valtiotieteiden maisteri Turkista . Maria on Venäjältä ja opiskelee taidetta yliopistossa. Nigerialainen Elizabeth on kotiäitinä kahdelle pienelle lapselleen.
Olisi ikävää palata takaisin Suomeen, koska silloin olisin taas osa sokeana kulkevaa valtaväestöä, joka ei edes vaivaudu tutustumaan siihen kulttuurien kirjoon, jonka maahanmuuttajat tarjoavat. Aina torstaisin minä todella tykkään olla osa kakkosluokaa.
Maahanmuutosta lisää päivityksiä myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)