Me suomalaiset olemme kansana aivan liian samankaltaisia ruotsalaisten kanssa. Usein ei tapahdu paljoakaan, kun ruotsalainen ja suomalainen kohtaavat. Kumpikin miettii omassa päässään, että antaa tuon toisen aloittaa keskustelu. Parhaassa tapauksessa ruotsalainen ehkä haluaisi aloittaa keskustelun, mutta on liian huomaavainen häiritäkseen ujoa ja introverttiä suomalaista. Niinpä sitä sitten vaan ollaan hiljaa. Ruotsalainen hymyilee ehkä ystävällisesti ja suomalainen tuijottaa omia varpaitaan.
Mulla on yksi aikaisempi kokemus kavereiden hankkimisesta vieraalla kielellä, vieraassa maassa. Kun vertaa uusiin ihmisiin tutustumista Ruotsissa ja Brasiliassa, on yhtälö melkein mahdoton. Ruotsissa ihmiset ovat hillittyjä ja korrekteja ja yrittävät synnyttää keskustelua faktan pohjalta. Brasiliassa ihmiset käyvät päälle sekä suullisesti, että fyysisesti. Brasilialainen ei varo tunteitasi, eikä todellakaan tiedä mitään totuutta vastaavaa tietoa kotimaastasi. Ruotsissa saa syödä lounaansa yksin, kun Brasiliassa puolestaan vaatimus oli syödä muiden puoliksi syöty lounas. (Sitä en vieläkään ymmärrä. Miten ihmeessä voi olla normaalia tarjota tuntemattomalle omaa puoliksi syötyä leipäänsä. Olin oikeasti painostuksella pakotettu syömään koulukaverini leivän). Johtopäätöksenä voi todeta, että ihmisiin tutustuminen Brasiliassa oli helpompaa. Oikeastaan ihmiset enemmänkin tutustuivat minuun, kuin minä heihin.
Olen joutunut luomaan teorian sen ympärille miksi ruotsalaiset koulukaverini eivät puhu minulle. Oman itsetuntoni säilyttämiseksi minun on täytynyt löytää mukava, mutta realistinen syy happamille naamoille ja ohi katsomiselle.
Olen tullut lopputulokseen, että ruotsalaiset ovat aivan yhtä ujoja kuin suomalaisetkin. Asiakaspalvelu ja yleisillä paikoilla toimiminen on havaintojeni perusteella ruotsalaisille luontaisempaa kuin suomalaiselle. Ruotsalainen hymyilee ja avaa oven vieraille, katsoo silmiin ja puhuu ystävällisesti. Kavereina ja tuttuina ruotsalaiset ovat kuitenkin aivan samanlaisia kuin suomalaisetkin. Turhaa ei puolituttuja moikata, eikä kuulumisia vaihdeta. Tässä vaiheessa muistutan, että olen suorittanut empiirisen tutkimukseni Göteborgin kauppakorkeakoulussa, jossa opiskelee kaikki kaupungin juristit ja ekonomit. Ylimielisellä käytöksellä ja suoritetuilla oikeustieteen/ekonomian opinnoilla on aiemmissa kokeissa todettu olevan lievä korrelaatio.
Olen saanut pientä vihiä ruotsalaisilta kavereiltani ruotsalaisten vaatimattomuudesta. Ruotsissa pätee kansan selkärankaan taottu Janten laki http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki, jonka mukaan ihminen ei koskaan saisi luulla itsestään liikoja. Ruotsalaisten mukaan kansa imee vaatimattomuuden jo äidinmaidosta. Ruotsalainen lapsi oppii tiedostamaan, että maailmassa on aina parempia ja viisaampia ihmisiä, ennen kuin edes tajuaa itse olevansa ihminen.
Jos Janten laki on niin vahva osa ruotsalaisten ihmisten käsitystä itsestään, en tuskin voi edes harkita tulkitsevani ruotsalaisten kylmää katsetta ylimielisyytenä. Ruotsalaiset ovat varmasti vaan niin ujoja ja tietoisia omista heikkouksistaan, etteivät uskalla edes hymyillä minulle analysoimatta ensin hymyn poliittista ja humaania korrektiutta. En ota siis välinpitämätöntä asennetta itseeni, vaan jatkan suomalaiseen tyyliin hillittyä ja häpeilevää tsempaamista kavereiden saamiseksi. Toinen vaihtoehto on brasilialainen tapa luoda suhteita: käydä muiden lounaslautasille tai tarjota muille omaa puoliksi syötyä sämpyläänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti