Saara

O´ou ! Trendi Suomeen palaamisesta kiihtyy. Täältä Ruotsista lähtee tasaiseen tahtiin suomalaisia takaisin Suomeen. Vaihtareita tuskin kannattaa näihin lukuihin laskea, koska he eivät alunperin tulleetkaan tänne jäädäkseen. Sen sijaan Ruotsiin opiskelemaan muuttaneita suomalaisia palaa takaisin kotimaahan oikein rytäkällä. Teemu menetettiin jo syksyllä, Essi tammikuussa ja nyt lähtevät kotiin Säde ja Saara. Pidä tässä nyt sitten mieli korkealla, kun porukka kaikkoaa.

Kaikista kakkamaisinta hommasta kuitenkin tekee se, että tässä erässä Suomeen palaa myös luottoihmiseni Saara. Mulla on meneillään keskikokoinen elämän kriisi, kun joudunkin taas pärjäämään täysin omillani. Olen laskenut sen varaan, että jos avaimet unohtuu kotiin, niin voin aina soittaa Saaralle. Tyttö on aina hereillä, paitsi silloin kun sille soittaa päiväuniaikaan ja silloinkin se vastaa puhelimeen. Tulevaisuudessa on kai pidettävä sitten avaimista huolta.

Olen kirjoittanut Saaralle jo varmaan neljä blogitekstiä, joista en yhtäkään ole viitsinyt julkaista. Nyt tämä pläjäys kuitenkin tulee.

Saara on huipputyyppi ja henkilö, joka on saanut mut pidettyä kasassa täällä Göteborgissa. Soitan Saaralle, kun tarvitsen apua, on kyse sitten kummallisen kännykkähäirikön tunnistamisesta tai vain yleisestä "mitä mä täällä teen kriisistä".

Saaran ja mun huumorintaju osuu erittäin hyvin yksiin. Oltiin joulun alla Saaran kanssa Taideteollisen korkeakoulun (tms. vastaavan opinahjon) joulumyyjäisissä ja löydettiin hauskat paidat. En muista enää tarkasti kuka paidat loppupeleissä maksoi, mutta joka tapauksessa Saaran yllytyksestä palasin kotiin alla olevan paidan kanssa.

                                                        Paidassa lukee:

Jag småäter, tvättar inte händerna när jag har varit på toa, sportar aldrig, hadlar på lidl, slänger alla sopor i samma hink, gråter i fyllan, äter antidepressiva, är kär i min bästa kompis, sprätter snorkråkor på folk i bussen, lyssna på Takida, snattar min lunch, onanerar framför tv:n, dricker ur paketet, kissar i duschen, älskar att stå i centrum, jag bantar, är oskuld, röker för att se cool ut, får pengar av mina föräldrar, kollar på porr, jag snackar skit om dig, jag älskar dig, jag är desperat

Napostelen, en pese käsiä sen jälkeen kun olen ollut vessassa, en koskaan harrasta liikuntaa, ostan ruokani Lidlistä, heitän kaikki roskat samaan roskikseen, itken humalassa, syön masennuslääkkeitä, olen rakastunut parhaaseen kaveriini, heittelen räkäpalloja ihmisten päälle bussissa, kuuntelen Takidaa, näpistän lounaani, masturboin television ääressä, juon suoraan paketista, pissaan suihkussa, rakastan seistä keskustassa, laihdutan, olen neitsyt, poltan tupakkaa näyttääkseni coolilta, saan rahaa vanhemmiltani, katson pornoa, puhun sinusta paskaa, rakastan sinua, olen epätoivoinen.

Paita on hyvä kuvaus minun ja Saaran jutuista täällä Göteborgissa. Siinä missä Saaran leipomat herkut ovat tuoneet muutaman epäterveellisen lisägramman vyötärölle, on tytsyn kanssa nauraminen puolestaan pidentänyt ikää roimasti tämän menneen seitsemän kuukauden aikana. Saara siveellisin tuntemani rääväsuu - ja rääväsuu siis pelkästään positiivisessa mielessä. Pidän ihmisistä, joilla ei ole tabuja, ja jotka puhuvat asioista niiden nimillä.Ollaan mm. mietitty itsellemme strippausnimiä ja huudettu keskellä kahvilaa välilihan repeämisistä. Huumorintajua mielestäni sekin, että puhuu asiattomista asioista asiallisissakin paikoissa.Yksi hauskimpia vetoja on ollut Saaran pitämä ristikuulustelu täysin tuntemattomalle teekkarille heti ensi tapaamisella. Tarkoitus oli oppia tuntemaan tämä uusi ihminen, mutta kysymykset eivät olleet helpoimmasta päästä: pissaatko suihkussa, kuinka usein käytät solmiota, kuuluuko naisen käyttää huulipunaa, katsoitko pienenä Halinallea?

Kun Saara lähtee kotiin, ei minun Göteborgini ole ollenkaan niin turvallinen tai kotoisa kun se on nyt. Joudun aloittamaan uuden sopeutumisen ja keskimään itselleni uutta ohjelmaa. Saara lähtö jättää ison aukon Göteborgiin.