Trapped in translation: peli-ilta

Juu, peli-ilta oikeustieteenopiskelijoiden kesken. Ei mitenkään kauhean mieltä ylentävä kokemus.

Satuin saamaan kutsun opiskelukavereideni peli-iltaan. Idea tuntui hyvältä kutsua saadessa. "Upeeta! Pääsen tutustumaan opiskelukavereihini paremmin ja pääsen puhumaan ruotsia"! Vaikka lautapelien pelaaminen lauantai-iltana ei tuntunutkaan aivan oikealta tavalta viettää fuksivuotta, oli ainoastaan onnellinen saadessani mahdollisuuden päästä viettämään iltaa kokonaan ruotsalaisessa seurassa.

Asuttuani Ruotsissa jo useamman kuukauden, en mieti enää epämukavuutta tai muiden vaivaantumista. Se on minulle täysin normaalia. Kukaan paikallinen ei ole rento seurassani. Havaitsin kuitenkin, että olin lähtenyt soitellen sotaan. Tällä kertaa minun olisi kannattanut henkisesti valmistautua koitokseen.

Lakiopiskelija ei ole kiinnostunut strategiasta tai luovasta ajattelusta. Sen sijaan lakiopiskelija rakastaa kieltä ja valitsee myös lautapelinsä sen mukaisesti. SANANSELITYSTÄ! Toppen! Mihin joukkueeseen Laura laitetaan, kun aikaa on 20 sekunttia ja selitettävänä on kaikki ruotsalaiset politiikan tähdenlennot ja biologian triviat? Tarjouduin tuomariksi, mutta kaverit eivät tähän taipuneet. Onneksi meitä oli epälukuinen määrä, joten saimme jaettua minut aina kolmanneksi pyöräksi joukkueseen. Sain hurraa huudon jokaisesta oikeasta vastauksesta: "Hurraa Mumin!". On se vaan niin upeaa, kun retardi osuu oikeaan!

Lopetimme peli-iltamme keskustelupeliin nimeltä Efter snak. Keskustelua ohjasi valmiit kysymykset mm. siitä kokevatko pelaajat olevansa ennakkoluuloisia muita ihmisiä kohtaan tai onko koskaan tullut kiusatuksi? Tässä kohti iltaa minulla olisi ollut paljon sanottavaa. Olen kokenut tulevani syrjityksi ja loukatuksi täällä Ruotsissa. Olin kuitenkin hiljaa Ruotsi ajatuksistani. Olin ainoastaan kiitollinen, että olin päässyt mukaan ruotsalaisten illanviettoon. Keskutelumme liippasivat myös politiikkaa ja eri uskontojen tasa-arvokäsityksiä. Olin jälleen vain hiljaa, sillä koin, etteivät kaverini olleet oikein perillä asioista, varsinkaan koskien uskontoja. Naiivia porukkaa.

Ilta oli yksi askel eteen päin, mutta toisaalta selkeä muistutus todellisuudesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin ruotsalaisen kaverini luona kylässä ja ensimmäinen kerta, kun todella vietin aikaa ruotsalaisten kanssa. Olin saanut kutsun tulla mukaan, en siis itse ollut joutunut kutsumaan itseäni. Toisaalta. illan emäntä, Lilas, puhui minulle koko illan kuin jälkeen jääneelle lapselle. Hän taputti minulle, kun vastasin oikein ja muistutti, että MUUTAMAN VUODEN päästä minäkin voisin osallistua aivan normaalisti sananselityspeliin (ilman sovellettuja sääntöjä siis). Ovella lähtiessämme pois Lilas sanoi toivovansa, että minulla oli hauskaa, vaikka en ymmärtänytkään kaikkea mitä illan aikana puhuttiin. Muistutin kavereitani sinä hetkenä kolmannen kerran illan aikana, että minä kyllä ymmärrän todella hyvin, mutta en itse saa ilmaistua kaikkea asioita täysin kieliopin mukaisesti.

Olin hiukan pettynyt iltaan. Kummallisimmin minua kohtaan käyttäytyi talon emäntä, joka on itse kotoisin Iranista. Odotin hänen ymmärtäväni minun tilannettani, mutta totuus oli päin vastainen. Sain kolme Muumi viittausta ja viisi viina/Finlandia viittausta illan aikana. Puhuessamme omasta alkoholin kulutuksestamme ja käyttäytymisestä humalassa, kuittasivat kaverini minun vastaukseni toteamalla, että tulen Suomesta. Minä siis juon viinaa ja paljon PISTE. Tyydyin heidän vitsikääseen johtopäätökseensä.

Oli hauskaa jutella myös opiskelukavereistamme. Mielipiteemme koulukavereistamme poikkesivat täysin. Ne joista pelikaverini pitivät eniten olivat niitä jotka olivat minua kohtaan inhottavimpia koulussa, ja ne joista he olivat kuulleet eniten pahaa, olivat niitä jotka ovat minulle ystävällisimpiä. Mene ja selitä mistä se johtuu.

Joskus mieleni tekisi vain julistaa kaikille, että miettikää nyt hiukan! Minä olen päässyt tähän yliopistoon aivan niin kuin te muutkin: lukiotodistuksella. Minä selviän samoista tenteistä kuin tekin, vaikka ruotsinkieleni onkin näin tönkköistä kun se on. Minä tulen tänne kouluun joka päivä, vaikka te ette vaivaudukaan puhumaan kanssani tai vaikka kutsuttekin minua Muumiksi koko luokan edessä. Minä olen siis ihan fiksu tämän kielivammani takana ja ennen kaikkea olen aika määrätietoinen ja pitkäjänteinen, kun kestän tätä epämukavuutta kuukaudesta toiseen.

Uutta peli-iltaa odotellessa!