51 op

Eilinen tentti meni läpi ja opintopisteitä on kasassa 51. Opinnot jatkuvat.

Nyt onkin sitten hyvä mahdollisuus katsoa pari viikkoa taaksepäin. Pari viikkoa sitten olin yhä alla päin siitä, että olin henkseleitä paukutellen päättänyt viime keväänä hakea Suomeen opiskelemaan. Menestyäkseni pääsykokeissa, skippasin muutaman kurssin viime keväänä täällä Ruotsissa. Sitten kun opiskelupaikkaa ei Suomesta minulle halajanutkaan, olin rehellisesti sanottuna kusessa. Minulla oli taskussa noin 30 opintopistettä ja edessä 15 pakoillisen opintopisteen haaliminen. Lisäksi ilmoittauduin vielä pariin tenttiin varmistaakseni, että opinnot jatkusivat. Huonekaluni olivat vielä pari viikkoa sitten edellisessä vuokrakämpässä, eikä minulla ollut uutta asuntoa näköpiirissä. Yritin samanaikaisesti opiskella uusintatentteihini, hakea asunota ja saada huonekaluni kaupattua jollekin tai johonkin. Lisäksi yritin haalia itselleni muuttoapua ja hoitaa autonvuokrauksen Suomesta käsin. Matkalle mahtui monta pientä vastoinkäymistä: tenttiajat muuttuivat, väliaikaisen asunnon avaimet eivät saapuneetkaan postissa, huijari vuokratyypit yrittivät saada minulta takuurahoja ennen kuin olin edes nähnyt asuntoa ja sänky ja lipasto eivät mahtuneetkaan varastoon johon niitä oli suunniteltu kuskattavaksi.

Tilanne tänään on todiste siitä, että asiat aina järjestyvät. Huonekalut sain kuskattua kiireessä koulukaverin huostaan, tentit tein hampaat irvessä ja vatsahaavan poikanen puhkeamisvaarassa ja asunnon sain nopeammin kuin olisin koskaan uskaltanut odottaa. Stressi on aivan vietävän kova silloin kun kaikki häslinki on päällä, mutta ihmiskeho ja mieli palautuvat suhteellisen nopeasti kaikesta "koitoksesta". Haluan kuitenkin tuhannesti kiittää kaikkia, jotka ovat minua auttaneet asioiden järjestämisen kanssa. Olen todella iloinen, että olette olemassa ja minun tukenani, vaikka ärräpäitä satelee.

Grrr ja murrr

Tänään kävin viimeisessä viime lukukauden tentissä ja nyt on se kakka sitten ohi. Ei ole tuonut muuta kuin surun puseroon nämä viime päivät koskien koulua. Asunto on alla, mutta tulevaisuus koulussa hyvin epävarma. Nyt ei auta muu kuin valmistautua uuden vuoden haasteisiin. Jos tentin eivät menneet läpi, en saa käydä kurssia jonka nyt olen aloittanut. Siinä vaiheessa teen sitten uudet ratkaisut tulevaisuuden suhteen. Ärsyttää kun ei missään vaiheessa saa asioitansa kunnolla järjestykseen.

Tentistä palattuani pesin kiukkuspäissäni kotini lattiat, tiskasin eilisen astia ja laitoin pyykin pyörimään pesukoneeseen. Luulisi, että nyt on otollinen ilmapiiri paneutua oikeusfilosofian ja Platonin maailmaan.

sataa sataa rymisee

Alan hiljalleen uskoa siihen, että Göteborgissa sataa aina. Kaatosade jatkuu kolmatta päivää ja olen jälleen loukussa omassa kodissani. Hypin seinä-lattia-katto väliä, koska paras lääke stressiin ja turhautumiseen on liikunta, enkä kaatosateen aikana pääse mitenkään livahtamaan salille. Seuraavana hankintalistalla on oltava sadetakki ja kumisaappaat.

Tulevaisuus 2 opintopisteen varassa

Vatsanpohjaa taas kipristelee ja pää tuntuu painavammalta kuin se todellisuudessa onkaan. Stressipoikanen on iskenyt taas. Paniikki ylikuormitus on saavutettu.

Tulevan syksyn opintojen johdatusluennolla se valkeni minulle: edessä on taas ihan hitsinmoinen työ. Istuin aamun kirjastossa lukien huomiseen uusintatenttiini ja iltapäivän istuin luennoilla tehden muistiinpanoja tulevasta lukukaudesta. Elämänhallinta kynnykseni ylittyi ja pala nousi kurkkuun. Minulla on vielä edellisen vuoden opinnot kesken ja nyt istun jo tulevan vuoden opintojen parissa. Ensinäkään ei ole selvää voinko jatkaa opintojani. Jatkaminen riippuu yhdestä viime viikon tentistä. Tulos edellisestä uusintakokeesta tulee minä hetkenä hyvänsä, ja siihen asti olen pelkästään tulevaisuuden arvailujen varassa. Minun on taas muistettava, että asiat kyllä järjestyy -tavalla tai toisella. Rauhoittelin itseäni äsken katsomalla erilaisia kursseja, joihin haku on vielä avoinna. Jos opintojeni jatkaminen evätään minulta 2 opintopisteen vuoksi, voin vielä ehkä ilmoittautua lukemaan jotain täysin satunnaista kurssia ja sitä kautta pitää oikeuteni opiskelija-asuntooni.


Seuraava lukukausi tuo tullessaan (jos nyt opinnot jatkuvat) oikeusfilosofiaa ja oikeushistoriaa. Odotan tulevaa todella innolla. Vähemmän innoissani olen itsenäisesti kotona tehtävistä esseistä, mutta kyllä minä varmaan niistäkin selviä - kunhan vaan en jännityksestä lamaannu.

Meillä on tässä kurssissa vieraileva luennoitsija Juha Karhu Rovaniemen yliopistosta. Oletettavasti täysin suomenkielinen luennoitsijamme esittäytyi tänään luennollamme ja sai paljon sympatiaa osakseen. Vahva suomalainen aksentti ja rönsyilevä esiintymistapa tekivät esityksestä aika sekavan, mutta kuten opiskelijatoverinikin sanoivat: luennoitsija oli suloinen.

Mikähän siinä onkin, että meidän suomalaisten täytyy aina ääneen todeta puhuvamme suomenruotsia? Juha Karhu ilmoitti heti lavalle astuessaan puhuvansa suomenruotsia. Minäkin aina sanon, että olen kotoisin Suomesta ja loppuksi totean, että sen kyllä varmasti kuulee puhetavastani. Niinhän sen kuuleekin. Pitääkö sitä sitten ääneen mainita jos se on niin itsestään selvää?

#X++jhlkjhgsdöoosd!!!

Koska kaksi edellistä blogipäivitystä ovat kaatuneet viime sekunneilla, niin että olen menettänyt 45 minuutin edestä tekstiä, totean nyt vain, että koulu alkaa tänään.

Sataa sataa ropisee

Pieni hienohelmailu on välillä vain ihan puhdasta itsesuojeluvaistoa. Tämän totesin pyöräillessäni kaatosateessa, uusi kännykkä farkkutakkini taskussa. Ne jotka ovat tänään kieltäytyneet astumasta ulos ovesta ovat olleet oikeassa. Vaikkei ihmiset ole tehty sokerista, kaikki elektroniikka kuitenkin on, eikä valuneet meikit näytä kivalta teräksestäkään tehtyjen  mimmien naamalla. Heikoille ruotsalaisille tarkoitetut fuskaamisvälineet kuten sateenvarjot, sadetakit ja kumisaappaat olisivat tulleet tänään todella käyttöön. Kaupunki on maineensa mukaisesti tulvinut koko päivän. Sade alkoi aamulla eikä ole vieläkään päättynyt.

Suomalaisen metsäläishengen mukaisesti olen tänään painellut menemään suuntaan jos toiseenkin polkupyörän selässä. Tuloksena oli että oma vanha kunnon Nokiani sanoi pienen kosteusvaurion tuloksena sopimuksen irti ja vanhan tilalle oli hankittava uusi Samsungin leikkikännykkä. Puhelimella voi soittaa ja tekstata, muuta tilpehööriä puhelimessa ei ole. Samsung on muodostunut minulle jo niin tärkeäksi että ristin sen mun omaksi "iPhone femmaksi". Puhelin on todella yksinkertainen ja siksi aivan mahtava. Yksinkertainen puhelin yksinkertaiselle ihmiselle: toimii!

Göteborgissa juostaan tänään Midnight run ja minua todella käy sääliksi osallistujia, jotka tuolla märässä yössä tänään tulee juoksemaan. Kura tulee roiskumaan ja treenipaita kastumaan jo ennen kuin lähtöviiva on ylitetty. Minun onnekseni järjestäjät ovat ottaneet kuitenkin yleisön todella hyvin huomioon: sain kertakäyttö sadeviitan ohittaessani pyörällä juoksun lähtöpaikan.

Sadepäivän aktiviteetit

Päivänä jolloin minun piti lukea tulevaan tenttiin olen:

...hakenut viimeisetki tavaroitteni rippeet Riikan asunnosta.

...raahannut kolmen ihmisen edestä tavaraa Riikan asunnolta läpi kaupungin omalle asunnolleni.

...tehnyt fiksun päätöksen laittaa kännykäni kangaskassiin kun ulkona sataa kaatamalla

...todennut ettei kännykät tykkää vedestä ja ettei kännykkää voi käyttää jos näppäinlukko jumittuu päälle

...hankkinut maailman parhaan 20 euroa maksavan kännykän

...ostanut suihkuverhon, kolme veistä, kaksi ämpäriä lastoja ja kauhoja, paljon erilaisia pyykin pesuaineita (tiskillä todettiin, että olet tainnut varata pyykkivuoron), kaksi mattoa ja 10 metriä nettikaapelia

..."asentanut" netin omaan kotiini

...kärsinyt kaatosateesta

...nauttinut kaatosateesta

...sisustanut kylpyhuoneen loppuun

...tehnyt ensimmäisen lounaan omassa kotonani.

Asunto

Kirjoitettu 24.08.2011

Viime päivien aikana on tapahtunut ainakin 15 blogipäivityksen edestä asioita. Olen juossut opintovastaavan luona, käynyt hoitamassa asuntoasioitani kahdessa eri opiskelija-asuntokonttorissa sekä aina välissä kipitellyt ystäväni Riikan kämpille Masthugget kukkulan päälle koisimaan. Olen suorittanut jälleen myös yhden tentin ja tenttiä edeltäneen paniikki pänttäyksen. Olen löytänyt Göteborgin julkiset vuokrapyörät ja huristellut niillä ympäri kaupunkia jos en ole ollut lukemassa tuleviin tentteihini tai istunut rehtorin kansliassa sumplimassa opintojeni jatkoa.

Suurimmista uutisista käsiteltäköön mukavin ensimmäisenä. Olen saanut asunnon ja hienon sellaisen. Minulla kävi todella tuuri asuntoasioiden kanssa. Menin maanantaina jo reilua puoltatuntia ennen opiskelija-asuntolakonttorin avautumista konttorin ovelle jonottamaan varatakseni hyvän paikan ruikutusjonossa. Kävi niin, että olin jonossa ensimmäinen ja kun konttori vihdoin avautui oli tiskin takana istuneella rouvalla minulle erinomaisia uutisia. SGS studentbostäderin Gårda Fabrikenin kiinteistöstä oli juuri  vapautunut yksi asunto. Nainen oli valmis kirjoittamaan sopimuksen kanssani heti. Uskon että asiaan vaikutti jo yli vuoden kestänyt opiskelija-asunnon jonottamiseni. Jouduin tosin värittämään asunnottomuudesta aiheutunutta ahdinkoani hiukan. Sen sijaan että olisin kertonut majailevani lokoisasti kaverini luona Masthuggetissa, sanoin että olin täysin koditon ja kerroin sohvasurffailevani vieraan sohvalta toiselle kunnes löytäisin asunnon.

Kirjoitin sopimuksen täysin sokkona, ilman että edes tarkasti tiesin missä tuleva asuntoni sijaitsee. Nyt istuessani tässä omassa ”keittiössäni” voin todeta, että ratkaisu oli ihan oikea. Kiinteistövälittäjien mukaan tärkeintä on asunnon sijainti ja siksi aloitan asuntoni kuvailun siitä. Gårda Fabriken sijaitsee Ullevin urheilustadionin takana noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemasta. Koululle minulla kestää pyörällä kymmenisen minuuttia ja keskustan ostoskeskukseen varmasti jalan ehkä 15 minuuttia. Yhteiseltä kattoterassiltamme on suora näkymä stadionille joka on aivan opiskelija-asuntolamme vieressä, toisella puolella jokea. Joki kulkee asuntolamme ja stadionin välissä. Kuntosalini on stadionin kivijalassa. 

Asuntoni on ns. enkelrum eli asunnossa ei ole täysin loppuun varusteltua keittiötä. Minulta löytyy huoneesta kyllä kaksi liesilevyä ja pieni jääkaappi, mutta todellinen huippukokkaus tulee suorittaa kerroksen yhteisessä keittiössä. Neliötä asunnossani on 25 ja vuokraan sisältyy sähkön ja internetin lisäksi kirjoituspöytä, tuoli, kirjahylly, 90 cm sänky jalkalappu ja lukulamppu. Asunto on aika tyhjillään, sillä ilmeisesti sänky, pöytä ja tuoli eivät vie 25 neliötä. Minua todella kovasti syyhyttäisi ostaa JÄLLEEN 120 cm sänky ja lipasto koska asunnossa ei ole vaatteiden säilytykselle sopivaa kaappia. Lupasin kuitenkin Riikalle ja Julia G:lle, etten ostaisi enää huonekaluja. Tytöt taisivat traumatisoitua lauantaisesta sängyn raahaamisesta pahemman kerran. Taidan tässä sulatella nyt aivan rauhassa tätä uutta asuntoani ennen kuin harkitsen huonekalujen ostamista. Ajatus 90 cm sängystä tosin kyllä ihan vähän ahdistaa.

Olen tänään uusinta tenttini jälkeen siirtänyt tavarani Riikan luota tänne uuteen asuntooni. Loisin Riikan luona lauantaista tähän aamuun asti. Olen kiitollinen, että paikka kuorsaavalle nokalleni löytyi vielä siksi aikaa, kun oli asunnoton. Riikka asuu hiukan samaan ideaan perustuvassa opiskelija-asuntolassa kuin minäkin, eli että kaikilla opiskelijoilla on oma huone, kylpyhuone ja vessa, mutta keittiö on jaettu useamman opiskelijan kesken. Riikan talossa keittiö oli tosin huomattavasti parempikuntoinen ja paremmin pidetty, kuin minun talossani. Tämä varmasti johtuu siitä, ettei Kjellmansgatanilla, jossa Riikka asuu, ole huoneissa ollenkaan ruuanlaitto mahdollisuuksia. Luulen että täällä Gårda Fabrikenissa porukka laitaa ruokaa enemmän omassa huoneessa ja siksi yhteinen keittiö haisee ja on huonosti varusteltu. Viihdyin Riikalla erinomaisesti. Lueskeltiin yhdessä tentteihin ja kokkailtiin hiukan (tosin välillä olin minä pelkästään ruokalijan asemassa).Mums oli Riikan pinaatti-kinkku pastakastike hyvää.

Koska en omista mitään keittiötarvikkeita, piti minun käydä iltapalalle hakemassa yhteisestä keittiöstä lusikka ja lautanen jugurtin syömistä varten. Oli kuitenkin todella suuren työn takana löytää lusikka. Mitään astioita ei keittiössä ollut joten lainasin yhtä kattilaa ja söin jugurttini siitä. Huomenna taitaa olla vuorossa siis astioiden ja kattiloiden hankkiminen. Tein tänään keittiöpyyhe/hammasmuki/roskakori/kukkaruukku- hankintoja paikallisella kirpparilla. Taidan jatkaa ostosteluani huomenna samalla kirparilla. Ikea olisi toinen vaihtoehto, mutta jos astiat saa samalla hinnalla käytettynä, painelen mielummin kirpputorille. Kattilat voisin kyllä tosin hankkia uutena. Pohjaan palaneen puuron rippeet ei ole hyvä lähtökohta kokkauksille uudessa kodissa.

"Klip klåp"

Olen ottanut jälleen uuden askeleen kohti ruotsalaistumista: ostin kirkkaanpunaiset puukengät. Olen ravannut keskimäärin 1,5 kertaa päivässä läheisellä kirpputorilla etsien asuntooni kattiloita, haarukoita, kukkaruukkuja ynnä muuta tilpehööriä. Tänään etsinnässäni oli kukkaruukut uusille Ikeasta ostamilleni kasveille. Kippojen ja kuppojen etsiminen oli kuitenkin keskeytettävä kun havaitsin kirkkaanpunaiset klopot hyllyllä. Jalkani ovat olleet arat viimepäivien juoksuista ja ravaamisesta ympäri kaupunkia, joten töppöset huusivat hoosiannaa kokeillessani ruotsalaisklopoja. Kengät sopivat jalkaan kuin nyrkki silmään. Aamupäivän olimme aloittaneet Julian kanssa Ikeassa, joten tunsin suorastaan velvollisuudekseni jatkaa Ruåtsi henkistä päivää pienellä puukenkä ostoksella. Kirpputorilta tarttui mukaan lisäksi kukkaruukku, vesikannu, kaffepurnukka sekä hienot pullot oliiviöljylle ja balsamikolle (tai sitten tiskiaineelle).

Ps. olen kirjoittanut omalle kotikoneelleni jo päivityksen koskien uutta asuntoani, mutta minun on vaan jaksettava kantaa kone nettikatvealueelle, jotta saan tekstin tänne blogiin. Tajunnanräjäyttävä päivitys on siis tuloillaan :)

Radiohaastettelu

Sain sähköpostia pari päivää sitten Sverigesradion suomenkielisen radiokanava Sisun toimittajalta Jukka Tuomiselta, joka oli lukenut blogistani asunto-ongelmistani. Ruotsissa on viimeaikoina uutisoitu paljon erityisesti opiskelijoita koettelevasta asuntopulasta. Jukka aikoi tehdä asuntopulaa koskevan uutispätkän radioon ja kysyi mikäli haluaisin tulla haasteltavaksi asuntopulaan liittyen. Olin erityisen otettu siitä, että Jukka ehdotti, että radiojuttuun liitettäisiin myös pieni asunnonhakuilmoitus ja mahdollisesti sitä kautta löytäisin itselleni asunnon. Minulla kävi kuitenkin onni ja löysin asunnon ennen haastettelun tekemistä. Pääsin kuitenkin kommentoimaan asunnonhakemisen hankaluutta Sisu-radioon. Alla linkki radiojuttuun.

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=1018&artikel=4661454

Asuntopulasta

Asunto on vihdoin löytynyt. Ennen kuin kirjoitan super hyvästä tuurista, joka minulle asunnon kanssa kävi, ajattelin jakaa kanssanne hiukan kuulumisia ajalta ennen asunnon saamista. Lähdin Suomesta Göteborgiin ilman tietoa missä seuraavan lukukauteni majailisin. Edellinen vuosi oli mennyt suhteellisen helposti sillä ehdin vaihtaa asuntoa vain kerran lukuvuoden aikana ja sekin asunnonvaihdos johtui puhtaasti omasta tahdostani vaihtaa huoneen vuokraamisesta asunnon vuokraamiseen. Minulla oli todella hyvä onni matkassa viime vuonna hankkiessani asuntoa viime hetkellä tulevaksi lukuvuodeksi, mutta tänä vuonna sain kokea mitä asunnon hakeminen Göteborgissa todella on.

Kirjauduin viime vuoden elokuussa opiskelija-asuntoja tarjoavan SGS studentbostäderin sivuille ja rekisteröidyin opiskelija-asuntojonottajaksi. Suuremmissa opiskelijakaupungeissa ei ole toivoakaan, että opiskelija-asuntoa saisi vielä ensimmäisen jonotusvuoden aikana, ja siksipä jonoihin kannattaa ilmoittautua hyvissä ajoin ennen kuin edes tarvitsee asuntoa. Pieni hämärä muistikuva minulla tosin on, siitä että systeemiä oltaisiin muuttamassa siihen suuntaan, että opiskelija-asuntojonoihin saisi pian rekisteröityä vasta vuotta ennen opiskelupaikan vastaanottoa. Korjatkaa minua kommenttikentässä jos muistan väärin. Aiemmin jonottamisen on voinut aloittaa jo 17-vuotta täytettyään. On siis sanomattakin selvää, että ulkomailta saapuva opiskelija on lähes poikkeuksetta vapailla markkiloilla olevien asuntotajouksien varassa. Vapailtamarkkinoilta on hankalaa löytää vuokrakämppiä joissa voisi rauhassa asua pidemmän aikaa ja suurin osa ilmoituksista on alivuokralaisilmoituksia. Jatkuva muuttaminen asuntojen välillä ei ole kivaa kovimmankaan reppureissaajan mielestä. Asuntoruliansissa menee ikä ja terveys. Kilpailu asunnoista on mielettömän kova ja useat asunnot viedään käsistä muutamassa tunnissa. Paljon asuntoja kiertää myös kaverilta kaverille tai enintään kaverin kaverille.

Oma tilanteeni oli se, että etsin asuntoa Göteborgista netin kautta kesäkuun lopusta lähtien. Hain jokaista mahdollista SGS asuntoa ja ilmoittelin kiinnostustani aktiivisesti myös vapaillamarkkinoilla´. Asunnonhakuni ei tuottanut kuitenkaan tulosta koko kesänä joten lähdin Göteborgiin ilman kämppää. Ystäväni Riikka tarjoutui majoittamaan minua siksi aikaa kunnes löytäisin asunnon. Riikka oli itse samassa tilanteessa viime syksynä, tosin joutui asuntoa etsiessään jakamaan yösijan kahden muun opiskelijan kanssa ja kiertelemään tavaroidensa kanssa huomattavasti pidempään kuin minä. Riikalla oli tarjota minulle ruhtinaallisesti oma sänky ja omat avaimet hänen asuntoonsa, joten Riikan nurkissa slurbailu sujui ilman pienintäkään harmaata hiusta tai stressiflunssantynkää. Kirjoitan seuraavan blogipäivityksen siitä kuinka lopulta sain asunnon, mutta tässä nyt pieni päivitys tilanteesta ennen asunnon saantia.

Lennokas paluu Göteborgiin

Vihdoin olen Ruotsissa ja taas pääsen kirjoittamaan tätä hyvin rakkaaksi muodostunutta blogia. Jihuu! Paluu Göteborgiin on ollut mitä lennokkain! Lensin Helsingistä Göteborgiin niin että olin Ruotsissa kello 9 aamulla. Oli ensimmäinen kerta kun lensin Finnairilla Ruotsiin ja ehdottomasti suosittelen kyseistä lentoyhtiötä. Aiemmin Blue1 on lentänyt Göteborgiin suoraan ja näin on köyhät opiskelijatkin päässeet nauttimaan Blue1n huokeista lentolippuhinnoista. Ilmeisesti linja Helsinki- Göteborg ei ole tarpeeksi kannattava, joten Blue1n suorat lennot on nyt lopetettu ja huokealla päästäkseen tulisi Göteborgiin lentää jonkun toisen kaupungin, kuten Tukholman tai Köpenhaminan kautta. Kotimaiseen voi kuitenkin aina luottaa ja niin myös tässä asiassa. Erinomaisen palvelun lentoyhtiö Finnair kuskaa vielä länsinaaruriin karanneita suomalaisnuoria kansankotiin ja nauttimaan Göteborgin sateisesta meri-ilmastosta.

Lentoni saavuttua Göteborgiin kiirehdin matkatavaroineni lentokenttäbussiin ja kaupunkiin päästyäni ratikkaan, joka veisi minut Marklandsgatanin Statoil-huoltoasemalle. Huoltsikan edessä tapasin Riikan jonka kanssa vuokrasimme pakettiauton, heitimme matkatavari auton perään ja puolisokkona suunnistimme viime keväiselle asunnolleni. Lähdin Göteborgista sellaisella kiireellä kotiin viime keväänä, että sänkyni, lipastoni ja puolet tavaroistani jäivät vielä asuntoon, vaikka varsinainen vuokralainen palasikin asuntoon asumaan jo heinäkuussa. Me suomalaistytöt, jotka emme yleensä autolla Göteborgissa huristele, olimme aika hukassa etsiessämme autoreittejä Göteborgissa. Löysimme vanhalle asunnolleni kuitenkin aika vaivattomasti. Neljän tytön (minä, Riikka, Julia G. ja Emmy, joka on asunnon varsinainen vuokralainen) voimin kannoimme sänkyni, lipastoni ja kaikki muut rojuni paketti autoon ja lähdimme etsimään tietä kohti Riikan asuntoa ja erityisesti hänen kellariaan, jonne huonekalut oli tarkoitus siirtää säilytettäväksi. Alunperin huonekalut oli tarkoitus viedä erään sänyä vailla olevan kaverini asuntoon, mutta aivaimet asuntoon eivät saapuneet tarpeeksi ajoissa lauantain muuttoa varten, joten päädyimme  K-vaihtoehtoon eli huonekalujen säilömiseen Riikan kellarissa.

Löydettyämme autolle sopiva reitti Riikan asunnolle, kannoimme sängyn ja osan lipastosta varastoon vain huomataksemme, ettei sänky eikä varsinkaan lipasto mahdu yhtään mihinkään varastossa. Oli aika tehdä nopeita päätöksiä ja silloin päätin soittaa koulukaverilleni Julia S:lle joka oli alustavasti ollut kiinnostunut huonekaluista. Kysyin Julia S:ltä, että haluaisiko hän huonekaluni ja hän suostui ottamaan huonekaluni huostaansa. Kannoimme Julian G:n ja Riikan kanssa huonekalut takaisin autoon ja ajoimme Julia S:n luo ja kannoimme huonekalut hänen asuntoonsa. Näin pääsin eroon maailman parhaasta sängystä ja kauneimmasta lipastosta täysin käden käänteessä. Suurin kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti kahdelle työnorjalleni Julia G:lle ja kuski-Riikalle, jotka kamalasta kiireestä ja hosuilusta huolimatta auttoivat minua täysin hyväntuulisina.

Mitä tästä kaikesta opimme: 1. älä koskaan ikinä milloinkaan osta huonekaluja alivuokra kämppään. 2. hyvien kavereiden kanssa selviää myös pienistä epätoivon tilanteista suhteellisen ehjin nahoin.

kevyet 30

Nyt kun opiskelu Ruotsissa jatkuu, tulee minun kiriä opiskeluni samaan vaiheeseen mihin opiskelijatoverini ovat opintonsa saaneet. Tässä täysipäiväisen työnteon ohessa olen yrittänyt käynnistää projektia "30 opintopistettä kasaan 12 päivän sisällä". Kaikille niille joille opintopisteet ovat vieraita, voin kertoa että opintosuunnitelmien mukaan 30 opintopistettä vastaa puolen vuoden opiskelua. Onneksi olen istunut luennoilla noin 20 pisteen edestä eli ainoastaa 10 opintopistettä minun tulee lukaista täysin ja vain ja ainoastaan kirjoista. Projekti tuntuu mahdottoman haastavalta, mutta ehkä mahdolliselta. Onnistuminen on taas kiinni vain ja ainoastaan opiskeluahkeruudesta.

Toinen pieni haaste ennen Ruotsiin paluuta on asunnon löytäminen. Luovuin viime kevään asunnostani kesäkuussa ja nyt vaikuttaa siltä ettei uutta löydy kovinkaan helpolla. Ruotsin opiskelija-asuntotilanne on suurimmissa kaupungeissa sietämättömän tukkiutunut eikä yhden vuoden asuntojonoissa seisomisella voida luvata opiskelijalle asuntoa ainakaan Tukholmassa tai Göteborgissa. Ongelmaksi ovat muodostuneet erityisesti sänkyni ja lipastoni, jotka ostin ensimmäiseen asuntooni Ruotsissa. Sänky ja lipasto ovat tällä hetkellä edellisen vuokraemäntäni luona hänen asunnossaan. Tarkoituksena on saada huonekalut pois asunnosta ennen koulujen alkua ja siksi metsästyksessä onkin nyt ihan mikä vain asunto tai mahdollisesti varastotilat jofon huonekalut voi tuupata siksi aikaa kun olen vielä koditon. Ulkomailla asumisen iloa siis.

Ei pahaa jos ei jotain hyvääkin

Tulokset saapuivat tänään Helsingin oikeustieteellisestä ja viimein varmistui ettei minulla todella ole mitään mahdollisuuksia päästä Helsingin oikikseen sisään. Ei ole kuitenkaan syytä vaipua masennukseen vaan on tässäkin pettymystä aiheuttavassa uutisessa vain ne iloiset ja hyvät puolet. Ensinäkin blogin kirjoittaminen jatkuu. Olin tehnyt päätöksen, etten jatkaisi blogin kirjoittamista enää mikäli olisin palannut Suomeen. Nyt kun opiskelut jatkuvat Ruotsissa syksyllä voin jatkaa vielä tätä rakasta harrastusta.

Voin ottaa Ruotsissa asumisesta myös kaiken muun hyödyn irti. Ruotsalaiset miehet ovat tunnetusti hyvin komeita, hyväkäytöksisiä ja kohteliaita. Voin perustaa pohjoismaiseen yhteistyöhön perustuvan escort-palvelun. Ruotsalaisia miehiä suomalaisille naisille! Mahdollisen business kauppatavarani voin haalia hyvin opiskeluahjoni käytäviltä. Jos sliipattu ja särmitön komistus ei kelpaa, on minulla aina mahdollisuus tilaustyönä haalia kataloogeihini renttuja humanistesta tiedekunnasta tai työnorjia Göteborgin viikottain pidettävistä perjantai after workeista. Yritysideani kaipaa vielä hiontaa, mutta mikäli idea miellyttää voi asiasta ehdottomasti innostua kirjoittamalla hurraa huutoja blogin kommenttikenttään.

Opintopisteitä minulla on kasassa vasta reilu 30, mutta siitä huolimatta alan pitämään itseäni jo pätevänä oman alan duuneihin. Voin ryhtyä myymään laksiasiajantuntija palveluitani vaikka jo ensi syksynä Tukholmaan joka aamu rantautuville suomalaisille risteilijöille. Jos joku on humalaspäissään tai äärimmäisessä krapulassa hankkitunut Ruotsin lain kanssa ongelmiin, niin hän tuskin ehtii, sen viiden tunnin aikan jonka laiva on satamassa, etsiä pätevää suomenkielistä lakineuvojaa. Minä voin siis jakaa puhelimitse neuvojani törppäilevälle risteilykansalle. Laitan mainoksia sekä Siljan  että Viiking Linen laivaputkan seinille ja maissa Tukholman Burger Kingin myyntitiskille.

Ruotsiin palaaminen tarkoittaa myös sitä, että huumoria ja hyväntahtoisia kommelluksia tulee riittämään, joten uskon hyvin vahvasti siihen ettei seuraavaakaan vuotta voi kutsua adjektiivilla tylsä ja yksitoikkoinen. Elämä kuljettaa ja blogin kirjoittaminen jatkuu! Jihaa!