keskiviikko 31. elokuuta 2011

51 op

Eilinen tentti meni läpi ja opintopisteitä on kasassa 51. Opinnot jatkuvat.

Nyt onkin sitten hyvä mahdollisuus katsoa pari viikkoa taaksepäin. Pari viikkoa sitten olin yhä alla päin siitä, että olin henkseleitä paukutellen päättänyt viime keväänä hakea Suomeen opiskelemaan. Menestyäkseni pääsykokeissa, skippasin muutaman kurssin viime keväänä täällä Ruotsissa. Sitten kun opiskelupaikkaa ei Suomesta minulle halajanutkaan, olin rehellisesti sanottuna kusessa. Minulla oli taskussa noin 30 opintopistettä ja edessä 15 pakoillisen opintopisteen haaliminen. Lisäksi ilmoittauduin vielä pariin tenttiin varmistaakseni, että opinnot jatkusivat. Huonekaluni olivat vielä pari viikkoa sitten edellisessä vuokrakämpässä, eikä minulla ollut uutta asuntoa näköpiirissä. Yritin samanaikaisesti opiskella uusintatentteihini, hakea asunota ja saada huonekaluni kaupattua jollekin tai johonkin. Lisäksi yritin haalia itselleni muuttoapua ja hoitaa autonvuokrauksen Suomesta käsin. Matkalle mahtui monta pientä vastoinkäymistä: tenttiajat muuttuivat, väliaikaisen asunnon avaimet eivät saapuneetkaan postissa, huijari vuokratyypit yrittivät saada minulta takuurahoja ennen kuin olin edes nähnyt asuntoa ja sänky ja lipasto eivät mahtuneetkaan varastoon johon niitä oli suunniteltu kuskattavaksi.

Tilanne tänään on todiste siitä, että asiat aina järjestyvät. Huonekalut sain kuskattua kiireessä koulukaverin huostaan, tentit tein hampaat irvessä ja vatsahaavan poikanen puhkeamisvaarassa ja asunnon sain nopeammin kuin olisin koskaan uskaltanut odottaa. Stressi on aivan vietävän kova silloin kun kaikki häslinki on päällä, mutta ihmiskeho ja mieli palautuvat suhteellisen nopeasti kaikesta "koitoksesta". Haluan kuitenkin tuhannesti kiittää kaikkia, jotka ovat minua auttaneet asioiden järjestämisen kanssa. Olen todella iloinen, että olette olemassa ja minun tukenani, vaikka ärräpäitä satelee.

2 kommenttia:

  1. Jätkä on eläin!!
    Tuohon suoritukseen ei pysty ihan kuka tahansa. Teit aivan hurjan kirin.Ja missä paineissa. Tavallisessakin elämäntilanteessa tuo olisi hurja veto.Saatikka nyt tuossa paineisessa tilanteessa missä tuon teit. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä kunnioitusta ja ylpeyttä mitä sinua kohtaan tällä hetkellä tunnen. Huimaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kovasti. Olen iloinen, että selvisin :)

    VastaaPoista