Lennokas paluu Göteborgiin

Vihdoin olen Ruotsissa ja taas pääsen kirjoittamaan tätä hyvin rakkaaksi muodostunutta blogia. Jihuu! Paluu Göteborgiin on ollut mitä lennokkain! Lensin Helsingistä Göteborgiin niin että olin Ruotsissa kello 9 aamulla. Oli ensimmäinen kerta kun lensin Finnairilla Ruotsiin ja ehdottomasti suosittelen kyseistä lentoyhtiötä. Aiemmin Blue1 on lentänyt Göteborgiin suoraan ja näin on köyhät opiskelijatkin päässeet nauttimaan Blue1n huokeista lentolippuhinnoista. Ilmeisesti linja Helsinki- Göteborg ei ole tarpeeksi kannattava, joten Blue1n suorat lennot on nyt lopetettu ja huokealla päästäkseen tulisi Göteborgiin lentää jonkun toisen kaupungin, kuten Tukholman tai Köpenhaminan kautta. Kotimaiseen voi kuitenkin aina luottaa ja niin myös tässä asiassa. Erinomaisen palvelun lentoyhtiö Finnair kuskaa vielä länsinaaruriin karanneita suomalaisnuoria kansankotiin ja nauttimaan Göteborgin sateisesta meri-ilmastosta.

Lentoni saavuttua Göteborgiin kiirehdin matkatavaroineni lentokenttäbussiin ja kaupunkiin päästyäni ratikkaan, joka veisi minut Marklandsgatanin Statoil-huoltoasemalle. Huoltsikan edessä tapasin Riikan jonka kanssa vuokrasimme pakettiauton, heitimme matkatavari auton perään ja puolisokkona suunnistimme viime keväiselle asunnolleni. Lähdin Göteborgista sellaisella kiireellä kotiin viime keväänä, että sänkyni, lipastoni ja puolet tavaroistani jäivät vielä asuntoon, vaikka varsinainen vuokralainen palasikin asuntoon asumaan jo heinäkuussa. Me suomalaistytöt, jotka emme yleensä autolla Göteborgissa huristele, olimme aika hukassa etsiessämme autoreittejä Göteborgissa. Löysimme vanhalle asunnolleni kuitenkin aika vaivattomasti. Neljän tytön (minä, Riikka, Julia G. ja Emmy, joka on asunnon varsinainen vuokralainen) voimin kannoimme sänkyni, lipastoni ja kaikki muut rojuni paketti autoon ja lähdimme etsimään tietä kohti Riikan asuntoa ja erityisesti hänen kellariaan, jonne huonekalut oli tarkoitus siirtää säilytettäväksi. Alunperin huonekalut oli tarkoitus viedä erään sänyä vailla olevan kaverini asuntoon, mutta aivaimet asuntoon eivät saapuneet tarpeeksi ajoissa lauantain muuttoa varten, joten päädyimme  K-vaihtoehtoon eli huonekalujen säilömiseen Riikan kellarissa.

Löydettyämme autolle sopiva reitti Riikan asunnolle, kannoimme sängyn ja osan lipastosta varastoon vain huomataksemme, ettei sänky eikä varsinkaan lipasto mahdu yhtään mihinkään varastossa. Oli aika tehdä nopeita päätöksiä ja silloin päätin soittaa koulukaverilleni Julia S:lle joka oli alustavasti ollut kiinnostunut huonekaluista. Kysyin Julia S:ltä, että haluaisiko hän huonekaluni ja hän suostui ottamaan huonekaluni huostaansa. Kannoimme Julian G:n ja Riikan kanssa huonekalut takaisin autoon ja ajoimme Julia S:n luo ja kannoimme huonekalut hänen asuntoonsa. Näin pääsin eroon maailman parhaasta sängystä ja kauneimmasta lipastosta täysin käden käänteessä. Suurin kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti kahdelle työnorjalleni Julia G:lle ja kuski-Riikalle, jotka kamalasta kiireestä ja hosuilusta huolimatta auttoivat minua täysin hyväntuulisina.

Mitä tästä kaikesta opimme: 1. älä koskaan ikinä milloinkaan osta huonekaluja alivuokra kämppään. 2. hyvien kavereiden kanssa selviää myös pienistä epätoivon tilanteista suhteellisen ehjin nahoin.