Ei pahaa jos ei jotain hyvääkin

Tulokset saapuivat tänään Helsingin oikeustieteellisestä ja viimein varmistui ettei minulla todella ole mitään mahdollisuuksia päästä Helsingin oikikseen sisään. Ei ole kuitenkaan syytä vaipua masennukseen vaan on tässäkin pettymystä aiheuttavassa uutisessa vain ne iloiset ja hyvät puolet. Ensinäkin blogin kirjoittaminen jatkuu. Olin tehnyt päätöksen, etten jatkaisi blogin kirjoittamista enää mikäli olisin palannut Suomeen. Nyt kun opiskelut jatkuvat Ruotsissa syksyllä voin jatkaa vielä tätä rakasta harrastusta.

Voin ottaa Ruotsissa asumisesta myös kaiken muun hyödyn irti. Ruotsalaiset miehet ovat tunnetusti hyvin komeita, hyväkäytöksisiä ja kohteliaita. Voin perustaa pohjoismaiseen yhteistyöhön perustuvan escort-palvelun. Ruotsalaisia miehiä suomalaisille naisille! Mahdollisen business kauppatavarani voin haalia hyvin opiskeluahjoni käytäviltä. Jos sliipattu ja särmitön komistus ei kelpaa, on minulla aina mahdollisuus tilaustyönä haalia kataloogeihini renttuja humanistesta tiedekunnasta tai työnorjia Göteborgin viikottain pidettävistä perjantai after workeista. Yritysideani kaipaa vielä hiontaa, mutta mikäli idea miellyttää voi asiasta ehdottomasti innostua kirjoittamalla hurraa huutoja blogin kommenttikenttään.

Opintopisteitä minulla on kasassa vasta reilu 30, mutta siitä huolimatta alan pitämään itseäni jo pätevänä oman alan duuneihin. Voin ryhtyä myymään laksiasiajantuntija palveluitani vaikka jo ensi syksynä Tukholmaan joka aamu rantautuville suomalaisille risteilijöille. Jos joku on humalaspäissään tai äärimmäisessä krapulassa hankkitunut Ruotsin lain kanssa ongelmiin, niin hän tuskin ehtii, sen viiden tunnin aikan jonka laiva on satamassa, etsiä pätevää suomenkielistä lakineuvojaa. Minä voin siis jakaa puhelimitse neuvojani törppäilevälle risteilykansalle. Laitan mainoksia sekä Siljan  että Viiking Linen laivaputkan seinille ja maissa Tukholman Burger Kingin myyntitiskille.

Ruotsiin palaaminen tarkoittaa myös sitä, että huumoria ja hyväntahtoisia kommelluksia tulee riittämään, joten uskon hyvin vahvasti siihen ettei seuraavaakaan vuotta voi kutsua adjektiivilla tylsä ja yksitoikkoinen. Elämä kuljettaa ja blogin kirjoittaminen jatkuu! Jihaa!