Istuimme kaverini Lilaksen kanssa lounaalla. Juteltiin niitä näitä ja etenkin tulevaisuudestamme juristeina. Lilas kyseli, että mitä tekisin valmistumiseni jälkeen: jäisinkö Ruotsiin vai palaisinko takaisin Suomeen? Lilas oli kovasti sitä mieltä, että "maahanmuuttaja taustastani" olisi kovasti hyötyä ruotsalaisilla työmarkkinoilla. Osaltaan Lilas on varmasti oikeassa. Muuan muassa asianajajatoimistot suhtautuvat maahanmuuttajataustaisuuteen erittäin positiivisesti ja etenkin maahanmuuttaja naisille on tarjolla paljon työtä. Keskustelimme siitä täytänkö minä todella maahanmuutajan kriteerit. Uskon että asianajajatoimiston etsiessä maahanmuutajataustaista juristia, he todennäköisesti tarkoittavat ihmistä, jonka juuret ovat toisessa kulttuurissa ja jolla on yhteys toisenlaiseen yhteisöön. En usko, että suomalaista saunakultuuria vielä lasketaan tarpeeksi suureksi eroksi ruotslaisesta kultuurista. Maahanmuuttajien suosiminen voi olla myös uskottavuus kysymys. Eksoottinen nimi tai -ulkonäkö voi tuoda asianajajatoimistolle lisää asiakkaita. Yhden suomalaisen palkkaamisella tuskin saavutetaan vielä tarvittavaa uskottavuutta. Lilas ymmärsi pointtini. Hän kuitenkin tsemppasi minua kovasti ja sanoi, että ajan kanssa vielä hyvä tulee, kunhan panostan vain kovasti ruotsin opiskeluun. Olin kovin otettu tsemppauksesta ja iloinen saamastani tuesta, mutta pienellä tulkinnallani totesin Lilaksen taas haukkuneen ruotsinosaamistani.
Olen pitänyt Lilasta vähän hankalana henkilönä. Joskus tyttö on todella mukava ja sen kanssa on kiva jutella, mutta toisena hetkenä saattaa hän olla todella pisteliäs suustaan. Tiedän ettei hän missään nimessä tarkoita pahaa, mutta ajattelemattomuuttaan hän saattaa suhtautua minuun todella alentavasti. Tämän päiväinen keskustelumme kuitenkin avasi silmäni. Kysymys on siitä, että Lilas toimii vastoin yleistä ruotsalaista asiallisuutta ja korrektiuutta. Hän sanoo kaiken sen ääneen, mitä toiset todennäköisesti vain ajattelevat. Lilaksen sanat ehkä tuntuvat ilkeiltä, koska en ole tajunnut, että hän ehkä puhuu totta. Ruotsini on todellisuudessa niin huonoa, että toimiakseni juristina, on minun hiottova kieltäni ja päntättävä kielioppia. Olen ollut asiasta hyvin tietoinen kauan, mutta ruotsalaisten "kyllä se siitä"- kommentit ovat hiukan huijanneet minua uskomaan huomaamatta tapahtuvaan kehitykseen. Juttu on niin kuin Lilas sanoi: minun on aktiivisesti opiskeltava kieltä, sen sijaan, että antaisin ajan vain hoitaa kielenkehittymiseni. Kaikki nämä ovat asioiota, jotka itse olen tajunnut ajat sitten, mutta ei ole mukavaa kuulla muiden suusta, että myös heidän mielestään minun on kehityttävä.
On aina niin mukavaa verrata nykyistä itseään, vanhaan itseensä tai nykyistä kieltaitoani siihen millainen yleinen ruotsinkielitaito on Suomessa, sillä silloin näen kehityksen ja tunnen, että kielitaitoni on hyvä. Vähemmän mukavaa on miettiä, kuinka epätarkkaa ulosantini on ja kuinka ruotsalaisten on välillä tulkittava sanojani. Lauseeni eivät aina loista itsevarmuutta ja kokemusta. Suurimmat heräämisen hetket tapahtuvat, kun muut ruotsia toisena kielenään puhuvat lohduttavat minua ja onnittelevat onnistuneesta lauserakenteesta.
Päivän opetus on kuitenkin ollut, että toivoa on ja paljon. Kanssakäyminen ruotsalaisten kanssa helpottuu koko ajan ja opiskelu muuttuu helpommaksi. Opetus kaksi oli, että Lilakseen kannataa luottaa, eikä hänen seuraansa kannata missään nimessä kaihtaa sen vuoksi, että hän puhuu suoraan. Päin vastoin, minun tulee palkata Lilas salaiseksi mentorikseni, jonka säälikatseista voin vain rutistaa enenmmän tsemppiä irti ja ajatella, ettei ole syytä tuudittautua ruotslaiseen "det löser sig"-asenteeseen, vaan taistella suomalaisella sisulla eteen päin. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti