Vaatteet vaihtoon

Kävin  tänään Naturskyddsföreningenin järjestämässä vaatteiden vaihtopäivässä. Tapahtumassa ei tapahtunut mitään tarinan arvoista, ja järjestelyiltään tapahtuma muistutti isoa ja kaottista itsepalvelu kirpputoria, mutta ajatus tapahtuman järjestämisestä oli niin hieno, että ajattelin jakaa uutisen kanssanne. Vaatteiden vaihtaminen toimi sellaisella periaatteella, että jokainen toi mukanaan max. viisi omaa vaatettaan ja luovutti ne vastaavaa lipukemäärää vastaan tapahtuman järjestäjille. Lipukkeilla "kirpputorilta" sai viedä vastaavan määrän vaatteita kotiin, kuin mitä oli tapahtumaan tuonutkin. Minä vein vaatteidenvaihtopäivään mm. itselleni liian pienet kumisaappaat sekä vanhan talvitakkini. Vastineeksi sain kaksi neuletta ja yhden mekon. Paikan päällä olisi saanut ilmaiseksi vaatteiden kustomointiakin, mutta minä tyydyin vaatteisiin sellaisina kuin ne olivat. Yli jääneet vaatteet luovutettiin kuusi tuntia kestäneen tapahtuman jälkeen eräälle ruotsalaiselle seconhand vaateketjulle.

En tiedä löytyykö vastaavia tapahtumia Suomesta, mutta nyt Valtterin kirpputorinkin lopetettua kaoottisen kattavalle vaateiden vaihdolle voisi olla jopa kysyntää.

epärationaalista ja hullua

Askel on hyvin kevyt kun sitä menee ja ihastuu

epärationaalista ja hullua

tunteesta pääsee eroon ainoastaan hehkuttamalla päähänpistoaan rakkaudeksi

Miss Li - Dancing the whole way home

Tuli tänään jälleen todettua, että mulla menee pasmat sekaisin kaikenlaisista karismaattisista vekkuleista, jotka puhuvat vakavista asioita pilke silmäkulmassa. Poden vieläkin sellaista alkuteini-iän sydroomaa, jonka tuloksena ihastun kaikenlaisiin täysin omasta todellisuudestani poikkeaviin henkilöihin. Mun sydämmeni tykyttää lähes poikkeuksetta ihmisille, jotka kaukaisuudessaan ja habitukseltaan rinnastuvat julkkiksiin. Olen sydämmeltäni kyynikko, enkä usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta jotain ihmeellisen nopeatempoista mielenmenettämistä on kyllä olemassa, sillä muussa tapauksessa en istuisi tässä vihellellen yllä olevaa laulua.

Bryssel

Olin jonkin aikaa sitten ELSAn opintomatkalla Brysselissä. Kaupunki oli mukava  ja sopiva kaupunki kiertää turistiletkassa suklaakaupasta, vohveliständille ja siitä sitten mussuttamaan simpukoita. Suosittelen reissua Brysseliin jos nätit talot ja hyvä suklaa kiinnostaa. Mun mielestäni arkkitehtuuri oli ajoittain henkesalpaavaa, ja matkustaminen kaupungissa helppoa. Opintomatkakohteena Brysseli ei loppujen lopuksi antanut paljoakaan, sillä EU pitää samat luennot Parlanmentissa ja Komissiossa, huolimatta ryhmästä tai ihmisten kiinnostuksista. Luennot pidetään ryhmän omalla kielellä, joten edes kielipylpyä ei ole tarjolla. Ei ollut kamalan jännittävää kuulla samat asiat huonosti ja vielä huonommin selitettynä kaksi kertaa saman päivän aikana. Oltaisiin saatu sama luento paremmin omalla yliopistolla. Suosittelen, että EU-kierrosten sijasta suuntaatte Brysselin oikeustalolle. Pytinki on upea koossaan ja arkkitehtuurillisesti todella hieno, ja parhaassa tapauksessa oikeustalolla saa vartialta ohjatun kierroksen oikeussaleihin, jos ilmoittaa olevansa erityisen kiinnostunut.

 

Kyllä Ruotsissakin osataan

Suomalaiset ovat monessa mielessä tunnettuja runsaasta alkoholin käytöstään, mutta tämän viikonlopun viski- ja olutmessut Svenskamässanilla ovat osoittaneet, että kyllä Göteborgissakin osataan juoda. Humalan ilmentyminen vaihtelee tietysti yksilöstä riippuen suloisen tahattomasta hiprakasta, ällöttävään häseltämiseen, ja olen törmännyt kumpaankin näistä muodoista tämän viikonlopun aikana. Eilen jututimme kavereiden kanssa hellyttävää kaverikaksikkoa, jolle oli käynyt hiukan hullusti viskin maistelutilaisuudessa. Kaksi desilitrallista laatu viskejä ja muutama tuopillinen mielenkiintoisia uusia panimo-oluita oli kajahtanut perheenisien päähän aivan niin kuin jälkiviisaasti arvata saattaa. Miehet voivottelivat kädet poskiinsa nojaten, että miten tässä nyt näin oli päässyt käymään, mussuttaen samalla messuilta ylihinnalla ostamiaan oliiveja ja 10 kruunun hampurilaisiaan. Kuuntelimme miesten tarinaa suurella ymmärryksellä ja toivotimme matkaa jatkaessamme mukavat illanjatkot.

Tänään tilanne Svenskamässanin ympärillä oli aivan toinen. Asfaltilla mönki vaikka minkälaisia örveltäjiä ja luulen, että puolet porukasta eivät edes tienneet missä olivat tai mistä tulivat. Loiva kaartelu kadun laidasta toiseen oli enemmän sääntö kuin poikkeus tänäiltana. Seurasin kotimatkallani kolmen henkilön miesporukkaa, jotka lauloivat yhteen ääneen ja kieppuivat kaulakkain. Yksi miehistä tosin istui pyörätuolissa, ja huomalatilaan sutheutettuna, hyvin huterassa sellaisessa. Miehet olivat kätevästi kasanneet pyörätuolissa istuvan miehen syliin ison kasan messuilta napattuja tuoppeja ja laseja ja iloitsivat ryöstösaaliistaan. Seurasin menoa kauhistuneena, mutta poikien vauhti vain kiihtyi ja muuttui heitteläväksi ja pian pyörätuolin tasapaino keikahti takapyörille. Hetkessä koko porukka oli kasassa maanpinnassa - pyörätuolissa istunut mies alimmaisena. Menin tietysti apuun ja autoin porukkaa nousemaan kivetykseltä. Kaatuessa olisi voinut käydä pahemminkin, mutta miesten örvellys oli kaatumisesta huolimatta yhä iloista. Nostin tuopit sivuun ja kun ryhdyimme nostamaan kasan alimmaista takaisin pyörätuoliin, vetäisi mies vielä povaristaan pari sherrylasia ja naurahti. Lasit eivät olleet, ihme kyllä menneet rikki, mutta kyllä ihmetellä saattaa mikä on viskihöryissä olevan miehen logiikka, kun keskivartalo vuorataa humalatilassa erilaisilla snapsilaseilla. Toivon että miehet pääsivät kotiin. Örvellys ei ole siis kansalaisuudesta vaan enemmänkin siitä juodun alkoholin määrästä kiinni.

Joskus en vaan ymmärrä

Joskus en vaan ymmärrä mitä ihmettä täällä Pohjois-Euroopassa tapahtuu. Mikä mahtoikaan olla ajatus, kun Tanskassa päätettiin kuvata ohjelmasarja, jossa kaksi gubbea istuu sohvalla, toljottaa nakuja naisia ja puhuu näiden muodoista. Hyvä kysymys.Tunnen, että tällaiset lievästi sanotusti kummalliset keksinnöt on jotenkin todella pohjoismainen juttu. Idea oli varmaan alunperin todella hyvä ja kantaaottava, mutta toteutus on ällöttävä.

Linkkiä ohjelmasta näette tästä tästä

Ruotsalaista uutisointia ohjelmasta näette tästä

# lycka

Onni on...

Popittaa Scandinavian Music Groupia

Olin unohtanut miten hyvää musiikkia yhtye tekee.

Nämä kappaleet on "ihan kuin mun elämä"

Upeat tekstit

Paistaa pinaattilettuja perjantai-iltana

Pitsireunuksen saadakseen tulisi sekoittaa voita ja öljyä

Lähteä koulusta kello 15 

Istua kanavan rannalla ja juoda halpaa energiajuomaa hyvässä seurassa

Ja karata sitten oluelle kansantaloustieteilijöiden kanssa

Onni on popittaa Scandinavian Music Groupia ja 

tajuta miten onnekas sitä on