Keksittymisvaikeusksia

Koulutulokset on heittäneet häränpyllyä siitä lähtien kun lopetin lukion ja tenttien kirjoittaminen on ollut yhtä epäonnistumisten juhlaa. Oon vienyt hutiloinnin aivan uudelle tasolle viimeisen vuoden aikana, eikä tentit mene läpi vaikka hampaat on irvessä niin että leukaperiin sattuu. Kouluntilanteen parantamiseksi oon karsinut pois hauskanpitoa, elämästä nauttimista ja oman fiiliksen kuuntelemista. Spontaanin elämästä nautiskelun tilalle olen hankkinut uramenttorin ja henkisen itseni piiskaamisen. Oon laajan ja kauan kestäneen pohdinnan jälkeen tullut lopputulokseen, että mun aika menee nykyään pitkälle huononomantunnon tuntemiseen, ja nuoruuden hukkaan valumisen voivottelulle. Oman elämän pohtiminen vie tietysti aikaa sekä opiskelulta, että elämän elämiseltä. Haluun olla hyvä koulussa ja menestyä, mutta koska lopputulos ei vastaa toivottua, tunnen itseni vaan petetyksi, ja käsi poskella mietin, että mihin tässä ollaan oikein menossa.

Eilen kirjoitin yhden tentin kolmatta kertaa...huonolla tuloksella. Ei taida olla "kolmas kerta toden sanoo" tämän tentin motto. Huolimatta siitä, että seuraavaan tenttiin on vain reilu viikko, nautin eilen elämästäni ja ystävistäni ensin kahvilan terassilla ja sen jälkeen oluen äärellä myöhään yöhön. Kavereiden kanssa istuskelu ja ihmisten ilmoilla pyöriskely tuntui HYVÄLTÄ. Miten nautinkaan kavereiden näkemisestä, small talkista baarin vessajonossa, auringonpaisteesta liikaa maksaneen kahvin ääressä, hyvännäköisten ihmisten viattomasta vilkuilusta ja turhille jutuille nauramisesta. Jopa henkinen morkkis kaikenlaisista tyhmistä eilisillan lausunnoista tuntui kaiken eilisen hauskan arvoiselta. Totean vain, että tuntuu todella vaikealta yhdistää stressipinteessä päntääminen kaiken sen kanssa mikä tekee mut onnelliseksi. Kirjastossa vietettyjen päivien jälkeen istun kotonani (ja joskus jopa niiden kirjastopäivien aikana) kaivaten kaikkea, minkä löytäisin ja saisin jos istuisin kahvilla ja nauraisin ystävieni kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin - istun kirjastossa vain, koska todella haluan valmistua juristiksi. En halua siis lopettaa opiskelua istuakseni kaikki päivät kahvilla ja yöt oluella. Olen vain sitä mieltä, että mun on todella muututtava ja tehtävä muutoksia, jotta mä selviän näistä opinnoistani ja samalla elän elämääni. Ei ole mitään hyötyä istua kirjastossa miettien kaikkea mikä on kirjaston ulkopuolella. Sen sijaan kannattaisi muuttaa elämää niin, että elämässä olisi jotain sisältöä kirjaston ulkopuolella, jotta voi keskittyä siellä kirjastossa elämän sijasta opiskeluihin ja kirjaston ulkopuolella opiskelujen sijasta elämään.