Ilman läheisiäni en olisi mitään

Heippa Hei!
En ole pitkään aikaan kirjoittanut, koska omat projektini ovat vieneet niin paljon aikaa ja energiaa. Nyt kuitenkin, koska projektit tulee kurkusta ulos ja potkii isoilla monoilla päähän, olen päättänyt viettää vapaata iltaa blogia kirjoitellen. En siis istu jännittämässä Suomen kiekkomenestystä tai läähättämässä Paradise Oskarin Euroviisimenestykselle, vaan mielummin kirjoitan tätä blogia. Kirjoittamista on ollut todella kova ikävä. Välillä ovat sormeni suorastaan syyhynneet tietokoneen näppäimistöllä, halutessaan kirjoittaa blogipostauksia, mutta tylsä ja kaavoihin kangistunut pääni on pitänyt pintansa ja käskenyt lomalle tahtovan muun kropan vain kiltisti kirjastoon kirjojen pariin. Olen alkanut kyseenalaistamaan unelmiani auringon paistaessa yhä aikaisemmin aamulla porottaen yhä pidemmälle iltaan. Ei kuulu ihmisen elämä olla sitä, että istuu kirjastossa. Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa liikaa, koska talvella on sitten taas kivaa istua kirjastossa ja torkahdella lakikirjan äärellä. Ja toisaalta, mitä muuta minä elämälläni oikeastaan tekisin? Täytyy ajatella pitkälle: JOKU PÄIVÄ  sitä on sitten kiva olla juristi.

Makasin tuossa viime yönä sängyssäni ja yritin saada unta. Päässäni pyöri kaikki velvollisuudet ja etenkin itselleni asettamat tavoitteet ja päämäärät. Olen jo pitkän aikaa tiedostanut, että kaikki mikä minua eniten rajoittaa ja eniten rasittaa on todellisuudessa vain minun itselleni asettamia esteitä ja haasteita. Joskus tuntuu, etten jaksakaan olla niin ahkera, että saavuttaisin kaiken mitä haluan. Silloin kun tavoitteet tuntuvat liian vaikeilta saavuttaa mietin mitä minulle tapahtuisi jos vaan vaihtaisin mieltäni ja suuntaani 180 astetta. Yöllä sängyssä pyöriessäni totesin, ettei minulla hullummin todennäköisesti kävisi. Olen saanut tähänkin mennessä niin paljon tukea ja kannustusta läheisiltäni, että voin melkein mitä tahansa tässä maailmassa tehdä tai päättää, niin ystäväni ja perheeni pysyvät tukenani. On aika hienoa tajuta tuollainen asia maatessaan yksin pimeässä yksiössään Ruotsissa sellaisen viikon jälkeen jonka aikana on puhunut ainoastaan kaupan kassalle ja moikannut naapuria. Olen todella onnellinen ja onnekas, että minulla on niin paljon läheisiä ihmisiä, jotka varmasti pysyvät vierelläni, vaikka päättäisinkin ryhtyä ranskalaiseksi leipuriksi, kissaksi tai vaikka haisevaksi nudistiksi (silloin ei varmaan ihan kaikki pysyisi kirjaimellisesti vierellä, mutta kuitenkin). Minä rutistelen täällä Ruotsissa nyt muutaman viikon vielä ja sitten palaan Suomeen ja tahdon olla teille aivan yhtä hyvä ystävä kuin te kaikki olette minulle.

Railakas vappu neljän seinän sisällä

Mun paluuni Göteborgiin on ollut merkkejä täynnä. Ensinäkin puiden vihreys, kukkien kaunis loisto ja ihana melkein 20 asteen lämpö on merkki siitä, että paluu Helsingistä Göteborgiin oli oikea valinta. Täällä puut kukkivat, ihmiset kulkevat t-paidoissa ja pikkumekoissa ja taivas on valoisa pitkään iltaan. Ei voi terve ihminen mököttää vaikka kaikki kaverit jäivätkin Suomeen juhlimaan lakit päässä ja haalarit (viimeistään vappupäivänä) nurinpäin jalassa.

Syy miksi palasin Göteborgiin suunniteltua aikaisemmin oli se, että minulla on paljon luettavaa, eikä kirjastossa istuminen ja askeettiinen elämä onnistu Helsingissä yhtä mukavasti kuin Göteborgissa. Minua huvitti kummasti koko ajan karata kirjastosta jäätelölle tai kahville kavereiden kanssa. Göteborgissa opiskelu on onnistunut yllättävänkin hyvin. Tästä on pitänyt työmoraalini lisäksi huolen erinäiset salaperäiset yhteen sattumat.

Eilen, vappuaattona, istuin kirjastossa, kunnes pieni piru sisälläni tahtoi lähteä moikkaamaan kavereita vappupiknikille. Lähdin suunnistamaan kohti Slottskogenia, jossa koko Göteborgin vappukansa oli piknikillä. Kätevästi puhelimeni akku sanoi sopimuksen irti juuri keskellä piknikmerta, niin että en löytänyt ollenkaan kavereitani ja pienen iltapäivä kävelyn jälkeen suunnistin kotiin lukemaan.

Parin tunnin lukemisen jälkeen ja saatuani kännykääni taas virtaa, päätin yrittää uudestaan vappuhulinointiin yhtymistä. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja laitoin vähän huulikiiltoa. Soitin ratikkapysäkiltä kavereilleni ja sain kuulla, että koko porukka oli lähtenyt vaihtamaan vaatteita kotiin ja palaisivat vappurientoihin noin tunnin kuluttua. Koska olin nälkäinen ja itsekin hiukan säähän nähden alipukeutunut, kävin kaupassa hakemassa ruokaa ja palasin kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Silmäilin hiukan vielä tenttikirjojani, kunnes silmää alkoi painaa ja menin hetkeksi makaamaan sängylleni. Lopputulos oli, että jäin kotiin  nukkumaan enkä ollenkaan viettänyt vappupäivää.

Aamulla heräsin ja tunsin itseni niin kipeäksi, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin potemaan särkyjäni tenttikirjojen kanssa, sen sijaan että olisin nauttinut vappupäivästä auringonpaisteessa. Toivuttuani säryistäni yritin lähteä lenkille puistoon, jossa todennäköisesti olisi vielä pientä vappuhulinaa meneillään. Pääsin ehkä kilometrin päähän, kun vanhat säryt ja kivut palasivat taas ja jouduin palaamaan ratikalla kotiin. Taidan lukea pari tuntia ja yrittää sitten uudelleen lenkille lähtöä. Railakasta vappua?