Mun paluuni Göteborgiin on ollut merkkejä täynnä. Ensinäkin puiden vihreys, kukkien kaunis loisto ja ihana melkein 20 asteen lämpö on merkki siitä, että paluu Helsingistä Göteborgiin oli oikea valinta. Täällä puut kukkivat, ihmiset kulkevat t-paidoissa ja pikkumekoissa ja taivas on valoisa pitkään iltaan. Ei voi terve ihminen mököttää vaikka kaikki kaverit jäivätkin Suomeen juhlimaan lakit päässä ja haalarit (viimeistään vappupäivänä) nurinpäin jalassa.
Syy miksi palasin Göteborgiin suunniteltua aikaisemmin oli se, että minulla on paljon luettavaa, eikä kirjastossa istuminen ja askeettiinen elämä onnistu Helsingissä yhtä mukavasti kuin Göteborgissa. Minua huvitti kummasti koko ajan karata kirjastosta jäätelölle tai kahville kavereiden kanssa. Göteborgissa opiskelu on onnistunut yllättävänkin hyvin. Tästä on pitänyt työmoraalini lisäksi huolen erinäiset salaperäiset yhteen sattumat.
Eilen, vappuaattona, istuin kirjastossa, kunnes pieni piru sisälläni tahtoi lähteä moikkaamaan kavereita vappupiknikille. Lähdin suunnistamaan kohti Slottskogenia, jossa koko Göteborgin vappukansa oli piknikillä. Kätevästi puhelimeni akku sanoi sopimuksen irti juuri keskellä piknikmerta, niin että en löytänyt ollenkaan kavereitani ja pienen iltapäivä kävelyn jälkeen suunnistin kotiin lukemaan.
Parin tunnin lukemisen jälkeen ja saatuani kännykääni taas virtaa, päätin yrittää uudestaan vappuhulinointiin yhtymistä. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja laitoin vähän huulikiiltoa. Soitin ratikkapysäkiltä kavereilleni ja sain kuulla, että koko porukka oli lähtenyt vaihtamaan vaatteita kotiin ja palaisivat vappurientoihin noin tunnin kuluttua. Koska olin nälkäinen ja itsekin hiukan säähän nähden alipukeutunut, kävin kaupassa hakemassa ruokaa ja palasin kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Silmäilin hiukan vielä tenttikirjojani, kunnes silmää alkoi painaa ja menin hetkeksi makaamaan sängylleni. Lopputulos oli, että jäin kotiin nukkumaan enkä ollenkaan viettänyt vappupäivää.
Aamulla heräsin ja tunsin itseni niin kipeäksi, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin potemaan särkyjäni tenttikirjojen kanssa, sen sijaan että olisin nauttinut vappupäivästä auringonpaisteessa. Toivuttuani säryistäni yritin lähteä lenkille puistoon, jossa todennäköisesti olisi vielä pientä vappuhulinaa meneillään. Pääsin ehkä kilometrin päähän, kun vanhat säryt ja kivut palasivat taas ja jouduin palaamaan ratikalla kotiin. Taidan lukea pari tuntia ja yrittää sitten uudelleen lenkille lähtöä. Railakasta vappua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti