Onnelliset juhlavieraat |
tiistai 11. joulukuuta 2012
Itsenäisyyden juhlintaa
maanantai 3. joulukuuta 2012
Satumaa
Olin viime tiistaina luennolla, joka käsitteli ihmiskauppaa Göteborgissa eli sitä kuinka (pääosin) naisia tuodaan enemmän tai vähemmän vasten heidän tahtoaan köyhemmistä oloista Ruotsiin, ja kuinka heitä hyväksikäytetään taloudellisen voiton saamiseksi. Luennon pitänyt poliisi kertoi, että kun Länsi-Götanmaan poliisissa kymmenen vuotta sitten perustettiin oma työryhmä tutkimaan ihmiskauppaa Göteborgissa, ei kukaan työryhmässä olisi uskonut tutkinnan johtavan löydöksiin. Työryhmä perustettiin kansallisjärjestöjen painostuksesta, ja mediassa nousseiden spekulaatioiden taltuttamiseksi. Työryhmän ei tarvinnut kaivaa kovinkaan syvälle, ennen kuin ihmiskaupan uhreja alkoi löytymään. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, poliisi tietää, että ihmiskauppa on Ruotsin arkipäivää. Ei meistä maallikoista kukaan heitä näe, eikä tunnista. Arjen katukuvassa ei ole pienintäkään merkkiä siitä, että joku olisi tässä maassa vasten tahtoaan. Poliisi kuitenkin tietää, että naisia on monia kymmeniä tässäkin kaupungissa, ja tuntee osan naisista jo nimeltä. Sinnikäs työ on johtanut siihen, että useita uhreja on saatu pelastettua - pahimmissa tapauksissa juuri viime hetkellä.
Minulla herää kysymys, että miksi Ruotsi eroaisi tässä mielessä Suomesta? Miksi Göteborgissa myytäisiin ihmisiä, mutta Helsingissä ei? Kuten poliisi sanoi, yksikään työryhmästä ei olisi uskonut, että tutkinta johtaisi löytöihin, sillä Göteborgissa ei nyt yksinkertaisesti vaan voinut olla mitään ihmiskaupaan viittaavaa toimintaa. Pieni pinnan raapaisu osoitti, ettei kansankoti ollutkaan täysin ihmiskauppiaiden ulottumattomissa. Minä olen varma, ettei Helsinki poikkea Göteborgista millään tavalla. Ihmisiä myydään Helsingissäkin.
Minulla herää kysymys, että miksi Ruotsi eroaisi tässä mielessä Suomesta? Miksi Göteborgissa myytäisiin ihmisiä, mutta Helsingissä ei? Kuten poliisi sanoi, yksikään työryhmästä ei olisi uskonut, että tutkinta johtaisi löytöihin, sillä Göteborgissa ei nyt yksinkertaisesti vaan voinut olla mitään ihmiskaupaan viittaavaa toimintaa. Pieni pinnan raapaisu osoitti, ettei kansankoti ollutkaan täysin ihmiskauppiaiden ulottumattomissa. Minä olen varma, ettei Helsinki poikkea Göteborgista millään tavalla. Ihmisiä myydään Helsingissäkin.
Satumaa - Jori Sjöroos & Paula Vesala
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Pieni päivitys
Kommenttina "Päivän sinkoiluihin" kerron, että emme saaneet kaverini kanssa asuntoa Olofshöjdistä, joten tutiminen ja pesiminen Åvägenillä jatkuu. Uumajan matka meni hienosti, ja ELSA- aktiviteetit olivat mukavia. Musta oli hienoa huomata, että olen oppinut Ruotsissa asuessani pärjäämään paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Small talk illallispöydässä sujuu hyvin ja saan ilmaistua omia mielipiteitäni pienemissä seminaareissa. Sain positiivista palautetta ELSA-tehtävieni suorittamisesta ja uusia ideoita yhdistystyöskentelyyn jatkossa. Oli kivaa myös huomata, että edellisen kurssin lusiminen yliopistolla ei ollut turhaa, sillä esimerkiksi kirjanpidon opeista oli hyötyä yhdistyksemme kokouksessa ELSA-viikonlopun lopuksi.
Ruotsalaisuudesta
Istuimme lauantaina iltaa sekalaisen porukan kesken, ja jostain syystä puoliksi suomeksi ja puoliksi ruotsiksi käymämme keskustelu johti monikultuurisiin avioliittoihin. Hiprakkainen etkoilukansa huusi toinen toisensa päälle, ja pohti millaiset kansallisuuskombot ovat tyypillisiä millekin sukupuolelle Suomessa. Suomalaisten kesken olisimme ehkä voineet käydä keskustelun suhteellisen sivistyneesti, mutta keskustelun kääntäminen ruotsiksi osoittautui pieneksi fiaskoksi. Mielenkiintoiset pohdinnat kääntyivät ruotsinkielellä ennakkoluuloisiksi yleistyksiksi, sovinistisiksi lausunnoiksi ja rotuoppia lähenteleväksi naureskeluksi. Itse päädyin lopulta puolustelemaan tökeröitä sanavalintojamme toteamalla, että me suomalaiset emme ole tottuneita keskustelemaan maahanmuuttokysymyksistä (???????) Tilanteesta teki hankalan se, että seuran ainoa ruotsalainen ja "ei-suomenkielinen" on perhetaustaltaan iranilainen. Keskustelun loikatessa ennakkoluuloisiin yleistyksiin turkkilaisten perheiden sisäisistä valtasuhteista, alkoi tilanne näyttää siltä, että keskustelua alettii kohdistamaan ruotsalaiselle tytölle. Tyttö mainitsi useampaan kertaan, ettei ole turkkilainen ja näytti suhtautuvan tilanteeseen hiukan huumorilla.
Illan jatkuessa, oli kuitenkin täysin selvää, ettei keskustelussa ollut mitään hauskaa ruotslaisen tytön mielestä. Päädyin juttelemaan tytön kanssa kahden kesken, ja hän kertoi kohtaavansa arjessaan paljon ennakkoluuloja, ja tyhmiä vitsejä. Tyttö kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi etsimään kuvia kahdesta veljestään, jotka hänen mukaansa näyttivät "paljon ruotsalaisemmilta". Katselin tytön kanssa kuvia hänen vanhemmista veljistään, joilla oli siniset silmät, ja jotka olivat piirteiltään vaaleampia. Kuvia katsellessamme tyttö sanoi toivovansa olevansa piirteiltään paljon vaaleampi, koska "se olisi helpompaa". Hän jopa totesi tuntevansa olevansa paljon "ruotsalaisempi", koska hänen veljensä olivat vaaleampia. Sain käsityksen, että hänellä oli parempi olo itsestään, koska hänellä oli kaksi "ruotsalaisemman näköistä" veljeä. Tyttö on Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, koulussa menestynyt ja mukavimpia ihmisiä koko kaupungissa. Miksi ihmeessä hänen tarvitsee puolustella itseään ja omaa ruotsalaisuuttaan?
Olen kiinnittänyt viime viikkoina paljon enemmän huomiota maahanmuuttokeskusteluun Ruotsissa. Perussuomalaisia vastaavan "maahanmuutto kriittisen" Sverige demokraterna-puolueen(SD) politiikka pyörii ruotsalaisuuskäsitteen ympärillä, ja oikeus asua Ruotsin rajojen sisäpuolella lasketaan yksilön mätitahnan kulutuksella ja jonotusinnokkuudella, sillä nämä ovat "todellisen ruotsalaisuuden merkkejä". Osa puolueen eturintaman politiikoista ovat kuitenkin tulkinneet oikeutensa poliitisen agendansa ajamiseen aivan väärin, ja ovat todistetusti (video-materiaalia) haukkuneet ihmisiä rasitisesti ja huoritelleet naisia Tukholman kaduilla, ja sanoneet, ettei Ruotsi ole kotimaa muille kuin etnisesti ruotsalaisille. Politiikot kokivat samalla videolla oikeutetuksi napata kadulta teräsputket aseiksi "itsepuolustus- tarkoituksessa". Ei voi muuta sanoa, kuin että SD ja muut ruotsalaisuuspisteiden laskijat saavat minut todella surullisiksi. Musta on kamalaa, että ruotsalainen kaveri tuntee olonsa vihatuksi, ja että hän joutuu näyttämään kuvia veljestään, jotta hän tuntisi itsensä tasavertaiseksi muiden ruotsalaisten kanssa. Tyttö kertoi menettäneensä kokonaan toivon sen suhteen, että joskus tulisi lasketuksi kantaväestöön. Hänen kohdallaan on siis aivan sama mitä hän tekee, miten hän toimii tai mikä hänen menneisyytensä on, hänet tuomitaan joka tapauksessa. Minun toiveeni on, ettei kaverini lasten sukupolvi joudu enää puolustamaan oikeuttaan asua Ruotsissa, huolimatta siitä, että isovanhemmat ovat syntyneet toisaalla.
Illan jatkuessa, oli kuitenkin täysin selvää, ettei keskustelussa ollut mitään hauskaa ruotslaisen tytön mielestä. Päädyin juttelemaan tytön kanssa kahden kesken, ja hän kertoi kohtaavansa arjessaan paljon ennakkoluuloja, ja tyhmiä vitsejä. Tyttö kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi etsimään kuvia kahdesta veljestään, jotka hänen mukaansa näyttivät "paljon ruotsalaisemmilta". Katselin tytön kanssa kuvia hänen vanhemmista veljistään, joilla oli siniset silmät, ja jotka olivat piirteiltään vaaleampia. Kuvia katsellessamme tyttö sanoi toivovansa olevansa piirteiltään paljon vaaleampi, koska "se olisi helpompaa". Hän jopa totesi tuntevansa olevansa paljon "ruotsalaisempi", koska hänen veljensä olivat vaaleampia. Sain käsityksen, että hänellä oli parempi olo itsestään, koska hänellä oli kaksi "ruotsalaisemman näköistä" veljeä. Tyttö on Ruotsissa syntynyt ja kasvanut, koulussa menestynyt ja mukavimpia ihmisiä koko kaupungissa. Miksi ihmeessä hänen tarvitsee puolustella itseään ja omaa ruotsalaisuuttaan?
Olen kiinnittänyt viime viikkoina paljon enemmän huomiota maahanmuuttokeskusteluun Ruotsissa. Perussuomalaisia vastaavan "maahanmuutto kriittisen" Sverige demokraterna-puolueen(SD) politiikka pyörii ruotsalaisuuskäsitteen ympärillä, ja oikeus asua Ruotsin rajojen sisäpuolella lasketaan yksilön mätitahnan kulutuksella ja jonotusinnokkuudella, sillä nämä ovat "todellisen ruotsalaisuuden merkkejä". Osa puolueen eturintaman politiikoista ovat kuitenkin tulkinneet oikeutensa poliitisen agendansa ajamiseen aivan väärin, ja ovat todistetusti (video-materiaalia) haukkuneet ihmisiä rasitisesti ja huoritelleet naisia Tukholman kaduilla, ja sanoneet, ettei Ruotsi ole kotimaa muille kuin etnisesti ruotsalaisille. Politiikot kokivat samalla videolla oikeutetuksi napata kadulta teräsputket aseiksi "itsepuolustus- tarkoituksessa". Ei voi muuta sanoa, kuin että SD ja muut ruotsalaisuuspisteiden laskijat saavat minut todella surullisiksi. Musta on kamalaa, että ruotsalainen kaveri tuntee olonsa vihatuksi, ja että hän joutuu näyttämään kuvia veljestään, jotta hän tuntisi itsensä tasavertaiseksi muiden ruotsalaisten kanssa. Tyttö kertoi menettäneensä kokonaan toivon sen suhteen, että joskus tulisi lasketuksi kantaväestöön. Hänen kohdallaan on siis aivan sama mitä hän tekee, miten hän toimii tai mikä hänen menneisyytensä on, hänet tuomitaan joka tapauksessa. Minun toiveeni on, ettei kaverini lasten sukupolvi joudu enää puolustamaan oikeuttaan asua Ruotsissa, huolimatta siitä, että isovanhemmat ovat syntyneet toisaalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)