Kidutettuani kanssamatkustajiani koko matkan Uppsalasta Göteborgin keskustaan "minä-minä-minä"-tarinoillani, tulin lopputulokseen, että mun on aloitettava taas kirjoittamaan blogin puolelle. Kaikki dialogini tuttujen ja tuntemattomien kanssa ovat muuttuneet jälleen monologeiksi minun suunnaltani ja toivon, että blogin puolelle kirjoittelu rauhottaisi maanisen itsekeskeistä tarinointiani. Puolustukseni totean, että blogin parissa ihmiset voivat itse päättää kiinnostavatko minun tarinani heitä vaiko ei.
Olen ottanut blogihiljaisuuden aikana taas askelia kohti ruotsalaistumista. Lempi karkkini on vaihtunut Fazerin salmiakista vadelmaveneisiin ja Polly-karkkeihin. En olisi koskaan uskonut ostavani mitättömän muotoisia, kummallisen värisiä ja keinotekoisilta maistuvia karkkeja irtokarkkihyllystä vapaaehtoisesti, mutta tässä minä nyt mussutan näitä pinkkejä vadelmaveneitä. Myös ajanvietteeni ovat muuttuneet. Vietän lauantai-illat kuntosalin juoksumatolla hölkötellen ja kävellen kaksi tuntia putkeen nähdäkseni Euroviisukarsinnat loppuun asti, muskelimiesten hyrrätessä samoissa aikeissa viereisillä juoksumatoilla. Se pieni pisara nolostunutta suomalaista minussa tajusi kuitenkin koko tilanteen koomisuuden, vilkuillessani ympärilleni ja tajutessani, että olimme muodostaneet treenihirmujen kanssa Melodifestival (Ruotsin Euroviisukarsinnat) kisakatsomon kuntosalin juoksumattonurkkaukseen. Kyllä ajatus minua hiukan kuvottikin, mutta suurimmaksi osaksi vain nauratti. Hassua on myös se, että mikään ei ole mielestäni enää outoa, kummallista tai tuomittavaa, vaan huomaan kommentoivani asioita sanoilla: jännittävää, mielenkiintoista ja "jahaaa". Ilmaisut pyöristyvät mitä kauemmin Ruotsissa asuu. Siinä vaiheessa kun ruotsalainen koulusysteemikään ei enää saa osaltani kummaksuntaa aikaseksi, on aika hakea jo kansalaisuutta ja samalla tunnustautua monarkian kannattajaksi. Siihen on onneksi vielä muutama hetki aikaa.
Tuntuu aikas hyvältä palata taas blogin pariin.
Heips! Löysin blogisi vasta aivan äskettäin, mutta lukija minusta tuli samantien. Kirjoitat tosi elävästi, ja toisin kuin monet bloggaajat, osaat kirjoittamisen taidon, sanoilla leikittelyn jne.
VastaaPoistaOlen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin kerroit itsekin olleesi; olen hakemassa Helsingin oikikseen, mutta Ruotsi on vaihtoehdoissani siltä varalta, etteivät ovet tiedekuntaan aukea.
Ja yksi kysymys oikislaisista. Nimittäin suoraan sanottuna petyin kun kävin ensimmäisellä valmennuskurssikerralla. Olin odottanut kypsiä ja avarakatseisia ihmisiä, ja kohtasin omahyväisiä hekselinpaukuttelijoita... Miten olet kokenut oikisporukan siellä Ruotsissa? Oletko löytänyt fiksuja tyyppejä, ja oletko törmännyt lillebrorskomplexiin?
Kiitos paljon jos vastaat, arvostan todella!
Heippa Salla!
PoistaMukavaa, että oot löytänyt blogin pariin. Henkseleidenpaukuttelijoita löytyy täältäkin, mutta valmennuskurssilla omahyväisyys nousee varmasti korkeampaan potenssiin. Ruotsista löytyy kyllä fiksuja tyyppejä, mutta omanhenkisiä ihmisiä joutuu joskus etsimään. Mukavaa täällä kuitenkin. En ihan hiffannut, että kumpaan puoleen Itämerta viitataan lillebrorskompleksilla, mutta ruotsalaiset tuntuvat olevan aika tietämättömiä suomalaisten Ruotsin ihannoinnista.