Pieni tovi on siis siitä kun viimeksi olen blogiani kirjoittanut. Syynä on ollut pääsykokeisiin lukeminen ja valmistautuminen vuoden raastavimpaan viiteen tuntiin Suomen laki salissa Porthaniassa 15.06. Päätin noin paria viikkoa ennen Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjojen ilmestymistä hakea vielä kolmannen kerran opiskelemaan Suomeen. Heitin kaikki velvollisuuteni ja huvit, kuten blogin kirjoittamisen, hetkeksi syrjään ja omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle parin kuukauden ajaksi. Intuitioni paremmasta koemenestyksestä oli kuitenkin täysi illuusio sillä ihan yhtä kuuseen meni koe tälläkin kertaa. Kesä menee nyt virhearviointia korjaillessa eli śkippaamieni kurssien uusintatentin odottaa elokuussa, ah niin rakkaassa Göteborgissa. Alan hiljalleen selviämään pienestä kokeen jälkeisestä elämän kriisistäni ja pian varmasti pääsen taas "elämä jatkuu"-fiilikseen. Paremman fiiliksen löytämisessä on avustaneet kaikki ihanat ystävät joiden kanssa pääsee taas vihdoinkin viettämään aikaa täällä Helsingissä.
Löytääkseni jälleen hiukan perspektiiviä elämään olen kuunnellut Jukkapojan ja Raappanan hienoa Kiitollisuutta biisiä. Herrat osuvat naulan kantaan.
Tyytyväisyys on vaikea laji
Maailma on täynnä joutavaa marinaa
Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu
Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa
Kunnes jonain päivänä kenties tajuaa
Jah Jah pysyy, muu hajoaa
Vain rakkaus kelluu, muu vajoaa
Kiitollisuutta
Helposti saattaa unohtuu,
ettei elontiekään itsestään selvyys oo
Se oli niin pienestä kii,
tie oli vaarallinen,
mut jäätiin henkiin
Se saattais kostautuu,
jos mä sen teen,
että mä nostan pilviin pään
Tai humallun maallisesta materiasta
enkä pidä elämänlahjaa enää minään
Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi
Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
Aina jotain puuttuu ja jotain uupuu
Pitää saada rastia joka ruutuun
Ei maallinen mieli voi muuttuu,
mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu
Kiitosta mä sanon kiitos, Jah
Kiitosta mä sanon kiitos, Jah
Kiitollisuutta,
mä haluun vähän kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi
Ja miksi ihmiset me valitetaan turhasta
Vaik tiedetään olot jossain muualla
Eikä tunnu pulaa meillä ruuasta
Ne heittää sitä roskiin sekä murhasta
Ei saa kuolla suruun konkurssista
Ei se saa eksyttää mua kurssista
E-ei
Vaikka kaikki ei ookaan perfektii
Pelkkää simaa ja serpentiinii
Välillä on hyvää ottaa perspektiivi
Laajentaa näköpiirii
Ja kun näkee maailma,
avaraa ja julmaakin kenties huomaankin,
on paljon, mitä ottaa selviönä
mullekin alkaa selvitä
pikku hiljaa
Olen siunattu lapsesta saakka
Olin äitini siunattu taakka
No täs on Jukka Poika ja Raappana
Konissa ziikkana ja se tulee raakana
Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Vähän enemmän kiitollisuutta,
mun sydämeen ja mihin ikinä mä meen
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi
Pitää olla kiitollisempi
http://www.youtube.com/watch?v=MOiWk-FxTt8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti