Olin tänään auttamassa kaveriani ja hänen avopuolisoaan muutossa. Olihan se ihan mukavaa nostella laatikoita ja surffailla hissillä, mutta päälimmäisenä minulle jäi mieleen kuitenkin asunnon ihanuus. Olen koko päivän pyöritellut mielessäni tuon 50-luvulla rakennetun kerrostalokaksion nurkkia ja ihania yksityiskohtia. Kaikki kaappien avaimista parvekkeeseen ja olohuoneen ovenkarmin pyöreään muotoon, on saanut minut huokailemaan ihastuneita pihahduksia. Totesin kaverilleni jo eteisessä, että voisin hyvin kuvittella ostavani asunnon kaltaisen kodin. Asunnon keittiössä on yhä alkuperäinen kaappikalusto ja vaatekaapit avataan avaimilla. Eteisen siniharmaa tapettikin sai minut rakastumaan asuntoon vain entistä enemmän. Olen iloinen ystäväni puolesta, että hänellä on noin kaunis koti.
Joku noissa vaaleansävyisissä kaksioissa kuitenkin on! Minä selkeästi haluaisin elämää ihanassa vaaleansävyisessä kaksiossa, sillä kaikkina kateellisina päivinäni minä näen unia, joissa asun milloin kenenkin kaverini vaaleassa kaksiossa. Heitä on siis useita! Tunnen monta ihmistä, jotka elävät minun unelmaani! He asuvat ihanan poikaystävänsä kanssa vaaleassa kaksiossa, jossa on parketti ja ihana tunnelma. Olen onnellinen kavereideni puolesta, ja kun he yksi toisensa jälkeen muuttavat vaaleisiin kaksioihinsa, tulee minulle vain yhä selvemmäksi, että niin minäkin haluan...sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti