Kämppistäni nauratti, kun raahasin Turun kaupungin kirjastosta kahdeksan kirjaa ja hymyilin onnellisesti valikoidessani mistä kirjasta aloittaisin luku-urakkani. Olin aiemmin kertonut samaiselle kämppikselle, että minulla oli mennyt kolme kuukautta edellisen kaunokirjan lukemiseen, ja etten ylipäätänsä ollut harjaantunut lukemaan kaunokirjallisuutta. Kämppis naurahti katsellessa kirjapinoani ja kysyi sarkastisesti, että ajattelinko todella palautella kirjoja kirjastoon vielä Göteborgistakin käsin. Sain luku-urakkani ensimmäisen kirjan luettua toissapäivänä ja nyt minulla on kaksi viikkoa aikaa lukea loput seitsemän.
Voin ehkä myöntää, että kesäloma seikoitti pääni kirjastossa. Tunsin suurta vapautta latoessani kirjoja hyllystä vasempaan kainalooni, muodostaen käsivarteni alle parin kilon painoisen kesähurmiopinkan. Olen avannut kirjoista puolet ja todennut, että vain kaksi niistä kelpaa luettavaksi. Ajatukseni ei kai edes ollut lukea kaikkia kirjoja kannesta kanteen. Tuntui vain ihanalta pystyä käyskentelemään kirjastossa ja ajatella, että minä voisin lukea minkä tahansa tässä kirjastossa olevista kirjoista - ilman huonoa omaatuntua.
Täällä Seinäjoellakin kirjasto kutsuu! Mä aloitin kesän lukemalla Jari Tervon Laylan ja sit sen jälkeen oon lukenut semmosta kuin Japani pintaa syvemmältä. Jälkimmäinen on tosin enemmän tietokirjan ja matkailuoppaan sekoitus, mutta kuitenkin se jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Kirjojen lukeminen vie aikaa... mutta se herättää enemmän ajatuksia kuin tositv.
VastaaPoistaKyllä tää kesäinen tv-tauko on tehnyt mulle vaan hyvää :D... Duodecimin "Kirurgia"-opus tosin on saanut toistaiseksi lähinnä toimittaa tietokonekorokkeen virkaa :D