Kesälomalla liiotellaan

Kämppistäni nauratti, kun raahasin Turun kaupungin kirjastosta kahdeksan kirjaa ja hymyilin onnellisesti valikoidessani mistä kirjasta aloittaisin luku-urakkani. Olin aiemmin kertonut samaiselle kämppikselle, että minulla oli mennyt kolme kuukautta edellisen kaunokirjan lukemiseen, ja etten ylipäätänsä ollut harjaantunut lukemaan kaunokirjallisuutta. Kämppis naurahti katsellessa kirjapinoani ja kysyi sarkastisesti, että ajattelinko todella palautella kirjoja kirjastoon vielä Göteborgistakin käsin. Sain luku-urakkani ensimmäisen kirjan luettua toissapäivänä ja nyt minulla on kaksi viikkoa aikaa lukea loput seitsemän.

Voin ehkä myöntää, että kesäloma seikoitti pääni kirjastossa. Tunsin suurta vapautta latoessani kirjoja hyllystä vasempaan kainalooni, muodostaen käsivarteni alle parin kilon painoisen kesähurmiopinkan. Olen avannut kirjoista puolet ja todennut, että vain kaksi niistä kelpaa luettavaksi. Ajatukseni ei kai edes ollut lukea kaikkia kirjoja kannesta kanteen. Tuntui vain ihanalta pystyä käyskentelemään kirjastossa ja ajatella, että minä voisin lukea minkä tahansa tässä kirjastossa olevista kirjoista - ilman huonoa omaatuntua.

Kiinnostaako Göteborgissa opiskelu?

Jos opiskelu tai muu vakavamielinen käyskentely Göteborgissa kiinnostaa, löytyy tietoa kyseisestä aiheesta sivulta:

http://goteborginsuomalaisetnuoret.wordpress.com/

Kannattaa tutustua myös Göteborgin suomalaisten nuorten Facebook-sivuun: https://www.facebook.com/groups/170410072979903/ tai Göteborgin suomalaiset nuoret

Kesäviikonlopun päättyminen

Parhaita hetkiä saattavat olla ne, joista ei ole olemassa valokuvaa. Aamupuuroa vaniljajugurtilla ja isokuppi vanhvaa kahvia hämärässä keittiössä arkiaamuna ei vaadi valokuvaa jäädäkseen muistoiksi. Samalla tavalla kuin muistot heräävät mieleen vanhoja valokuvia katsellessa, tuo pidempi vilkaisu keittiön seinällä olevaan julisteeseen mieleen sen aamun kun tokkurassa tuijotimme julisteeseen painettua Manhattanin karttaa ja totesimme, ettemme tienneet New Yorkista mitään. Takana oli huoleton kesäviikonloppu ja näitä tulisi vielä lisää. Elämästä tulee nauttia hetkessä ja parhaita ovat ne hetket, joista ei ole valokuvaa.

Parvekkeella

Turku tuntuu idylliltä. Töistä saapuessani istun kämppikseni kanssa talomme pienellä parvekkeella, minkä kämppis on koristellut värikkäin viirein ja asettanut parvekkeen nurkkaan ison kannullisen kukkivia koiranputkia. Keskitymme kumpikin omaan lehteemme ja luemme ääneen toisillemme hauskoja lehtiartikkelin lauseita. Parveke on varjon puolella, joten ulkona istumiseen ei läkähdy ja tuulenvire heiluttaa viereisen lehden puita tasaisin väliajoin. Parveke on niin pieni, että oven joutuu sulkemaan, jotta toinenkin tuoli mahtuisi parvekkeelle ja joudumme istumaan sääret lomittain, jotta saamme mukavan asennon penkeissämme. Ovi käy vastapäisessä talossa ja seuraamme ihaileva hymy huulillamme, kun naapurin pientä koiranpentua ulkoilutetaan. Nuppu on vasta 11 viikkoa vanha ja vaikuttaa todellisuudessa vielä nuoremmalta. Pentu rojahtaa pepullensa parin metrin välein ja tuijottaa uusia ihmisiä pää vinossa. Koko kotikatumme seuraa Nupun kasvamista, vaikka pentu on ollut omistajallaan vasta pari päivää. Nuppu tuijottaa meitäkin vähän aikaa ja jatkaa sitten matkaansa puolitoista metriä eteenpäin. Tuulenvire puhaltaa ja puunlehdet suhisevat taas toisiaan vasten. Huokaisen, että minun olisi mentävä lenkille. ”Sinuna menisin juoksemaan vasta illalla – nyt on vielä aivan liian kuuma”, kämppis toteaa. Naurahdan, käännän lehden sivua ja nojaudun parvekkeen kaidetta vasten. Menen sitten illalla.

Fröken Nowhere goes Turku

Reissailu ja uusien kaupunkien fiilistely jatkuu. Göteborg on siis niin koettu ja Helsinki todellakin nähty, joten nyt tarvitaan uutta vireyttä systeemiin ja sitä viereyttähän saa muuttamalla uuteen kaupunkiin. Vietän tämän kesän Turussa Aurajoen rannalla loikoillen ja Ruisrokissa rymyten. Päälimmäisenä suorituslistalla on kuitenkin kesätyöt, jotka kutsuvat minua jo parin tunnin päästä. Tämä blogipäivitys tulee siis VR:n junasta matkalla Helsingistä Turkuun. Viime viikko meni pakatessa, siivotessa, hiukan ELSA-riennoissa ja lauantaina vielä puolimaratonilla helteisessä Göteborgissa. Sunnuntaina Göteborgista Helsinkiin singahtelun lisäksi kiertelimme isäni kanssa Paddan-lautalla Göteborgin kanavaverkostossa ja sitä kokemusta suosittelen Göteborgiin eksyville tai siellä vakituisemmin eksyksissä oleville. Nyt on Göteborg jätetty kuitenkin taakse kolmeksi kuukaudeksi ja edessä päin häämöttävät seikkailut täll´puolell ja tuoll´puolell jokkee.

Keksittymisvaikeusksia

Koulutulokset on heittäneet häränpyllyä siitä lähtien kun lopetin lukion ja tenttien kirjoittaminen on ollut yhtä epäonnistumisten juhlaa. Oon vienyt hutiloinnin aivan uudelle tasolle viimeisen vuoden aikana, eikä tentit mene läpi vaikka hampaat on irvessä niin että leukaperiin sattuu. Kouluntilanteen parantamiseksi oon karsinut pois hauskanpitoa, elämästä nauttimista ja oman fiiliksen kuuntelemista. Spontaanin elämästä nautiskelun tilalle olen hankkinut uramenttorin ja henkisen itseni piiskaamisen. Oon laajan ja kauan kestäneen pohdinnan jälkeen tullut lopputulokseen, että mun aika menee nykyään pitkälle huononomantunnon tuntemiseen, ja nuoruuden hukkaan valumisen voivottelulle. Oman elämän pohtiminen vie tietysti aikaa sekä opiskelulta, että elämän elämiseltä. Haluun olla hyvä koulussa ja menestyä, mutta koska lopputulos ei vastaa toivottua, tunnen itseni vaan petetyksi, ja käsi poskella mietin, että mihin tässä ollaan oikein menossa.

Eilen kirjoitin yhden tentin kolmatta kertaa...huonolla tuloksella. Ei taida olla "kolmas kerta toden sanoo" tämän tentin motto. Huolimatta siitä, että seuraavaan tenttiin on vain reilu viikko, nautin eilen elämästäni ja ystävistäni ensin kahvilan terassilla ja sen jälkeen oluen äärellä myöhään yöhön. Kavereiden kanssa istuskelu ja ihmisten ilmoilla pyöriskely tuntui HYVÄLTÄ. Miten nautinkaan kavereiden näkemisestä, small talkista baarin vessajonossa, auringonpaisteesta liikaa maksaneen kahvin ääressä, hyvännäköisten ihmisten viattomasta vilkuilusta ja turhille jutuille nauramisesta. Jopa henkinen morkkis kaikenlaisista tyhmistä eilisillan lausunnoista tuntui kaiken eilisen hauskan arvoiselta. Totean vain, että tuntuu todella vaikealta yhdistää stressipinteessä päntääminen kaiken sen kanssa mikä tekee mut onnelliseksi. Kirjastossa vietettyjen päivien jälkeen istun kotonani (ja joskus jopa niiden kirjastopäivien aikana) kaivaten kaikkea, minkä löytäisin ja saisin jos istuisin kahvilla ja nauraisin ystävieni kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin - istun kirjastossa vain, koska todella haluan valmistua juristiksi. En halua siis lopettaa opiskelua istuakseni kaikki päivät kahvilla ja yöt oluella. Olen vain sitä mieltä, että mun on todella muututtava ja tehtävä muutoksia, jotta mä selviän näistä opinnoistani ja samalla elän elämääni. Ei ole mitään hyötyä istua kirjastossa miettien kaikkea mikä on kirjaston ulkopuolella. Sen sijaan kannattaisi muuttaa elämää niin, että elämässä olisi jotain sisältöä kirjaston ulkopuolella, jotta voi keskittyä siellä kirjastossa elämän sijasta opiskeluihin ja kirjaston ulkopuolella opiskelujen sijasta elämään.

Vaatteet vaihtoon

Kävin  tänään Naturskyddsföreningenin järjestämässä vaatteiden vaihtopäivässä. Tapahtumassa ei tapahtunut mitään tarinan arvoista, ja järjestelyiltään tapahtuma muistutti isoa ja kaottista itsepalvelu kirpputoria, mutta ajatus tapahtuman järjestämisestä oli niin hieno, että ajattelin jakaa uutisen kanssanne. Vaatteiden vaihtaminen toimi sellaisella periaatteella, että jokainen toi mukanaan max. viisi omaa vaatettaan ja luovutti ne vastaavaa lipukemäärää vastaan tapahtuman järjestäjille. Lipukkeilla "kirpputorilta" sai viedä vastaavan määrän vaatteita kotiin, kuin mitä oli tapahtumaan tuonutkin. Minä vein vaatteidenvaihtopäivään mm. itselleni liian pienet kumisaappaat sekä vanhan talvitakkini. Vastineeksi sain kaksi neuletta ja yhden mekon. Paikan päällä olisi saanut ilmaiseksi vaatteiden kustomointiakin, mutta minä tyydyin vaatteisiin sellaisina kuin ne olivat. Yli jääneet vaatteet luovutettiin kuusi tuntia kestäneen tapahtuman jälkeen eräälle ruotsalaiselle seconhand vaateketjulle.

En tiedä löytyykö vastaavia tapahtumia Suomesta, mutta nyt Valtterin kirpputorinkin lopetettua kaoottisen kattavalle vaateiden vaihdolle voisi olla jopa kysyntää.