Opinahjoni

                                                                                      Foto by Laura

Tässä kas, opinajoni mun. Handelshögskolan siis kuvan vasemmassa laidassa. Kaunis auringonpaiste ei ole Göteborgissa harvinaisuus, ja siksi on mukavaa, että siitä on nyt kuva täällä blogissakin. Koulumme sijaitsee kivenheiton päässä mukavasta kaupunginosasta nimeltä Haga. Lähistöllä on paljon persoonallisia ja kotoisia kahviloita. Sinä hetkenä kun Kela korottaa opintotukea, tulee minusta Hagan kahviloiden kanta-asiakas.

Kansallisuussyrjintää

Olen kyllästynyt suomalaisiin. Niitä on joka puolella ja koko ajan. Niitä ei voi välttää, eikä niistä pääse eroon. Tapasin viime syksynä yhden aivan mahtavan suomalaisen tytön. Hän oli hauska, ystävällinen ja saman henkinen kuin minä. En ole ollut tyttöön kuitenkaan yhteydessä, vain koska en halua puhua yhtään enempää suomea, kuin mitä nyt jo puhun. Ei sitä heti olisi tullut ajatelleeksi, että suomalainen voisi syrjiä toista tämän kansallisuuden vuoksi. Niin siinä kuitenkin kävi. Score: Laura 1 Suomalaiset 0.

Näen suomalaisia kavereitani usemman kerran viikossa. Perjantaisin käymme after workissa* ja viikot luetaan vierekkäin kirjastossa. Lauantaisin vietän rauhallisisa teehetkiä joko Saaran tai Julian kanssa. Omalla äidinkielellä kommunikointi on vaan niin paljon helpompaa, että yhteinen aallonpituus löytyy toisen suomalaisen kanssa paljon nopeammin, vaikkei kiinnostuksen kohteet olisikaan samat.

Kukaan meistä suomalaisista ei ole toisensa kaltainen, vaan olemme kaikki eri tavalla toistemme vastakohtia. Ollaan ehditty ottamaan yhteen poliittisista ja moraalisistakin asioista. Saako homot mennä naimisiin, millaista ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikkaa Suomessa kuuluisi ajaa, pitääkö suhteen olla päättynyt ennen kuin alkaa tapailemaan toista ihmistä... Nyt kun asiaa miettii niin meillä on ollut aika mielenkiintoisia keskusteluja. Olen välillä kihissyt nahkani alla kuunnellessani toisten, joskus vahvojakin, vastakkaisia mielipiteitä. Ollaan kuitenkin opittu ruotsalaisille tavoille ja osataan keskustella asioista jo ihan asiallisesti, vaikka joskus on tehnyt mieli huutaa ja kiroilla.

Pahinta päänvaivaa aiheuttavat uudet suomalaiset. Juuri kun luovutettiin muutama suomalainen takaisin kotimaahan, niin heti niitä tuli lisää ja tällä kertaa kolminkertaisin vahvistuksin. Näytetään Saaran ja Julian kanssa varmasti aivan sitruunan syöneiltä, kun jutellaan uusien kanssa. Syy nyrpistelyyn ei ole kuitenkaan mitenkään henkilökohtainen. Me vaan syrjitään niitä, koska ne on suomalaisia.

Lopputulos on siis se, että vaikka onnistuneesti olen välttänyt yhden suomenkielisen kontaktin, ovat kaikki muut kaverini kuitenkin suomalaisia. Score Laura 1 Suomalaiset 16.

Kuntoilu pelastaaaaa

Koulussa on pitänyt kiirettä. Kiteytettynä voin vaan todeta, että eilinen Facebook statuspäivitykseni oli: "stressitaso: lamaannuttava". Olen kuitenkin hoitanut pientä alakuloisuuttani tänään nukkumalla kello 12 asti vaikka koulua olisi ollut jo kello 10. Hups! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nukkuminen oli oikea ratkaisu. Nyt on virtaa opiskella ensiviikkoa varten.

Nukkumisen lisäksi hyvää lääkettä on juokseminen ja kuntoilu. Tuntuu kuin aurinko olisi tullut taas pilven takaa ja elämä alkanut hymyilemään, kun astuin juoksumatolta alas tuossa pari tuntia sitten. Ensimmäiset 20 minuuttia oli aika melankoliset tosin. Mietin onnea, yksin olemista ja sitä kuinka masokistinen luonne olen, kun muutan ulkomaille, vaikka kaikki rakkaat on Suomessa. Oh well...asia unohtui jo puolentunnin kohdalla ja nautiskelin loppu puolituntisen vain liikunnan aikaan saamasta endorfiinista. Epämielyttäviä tunteita on vain opittava hallitsemaan ja minä teen sitä juoksemalla (ja usein myös syömällä). Voisin kanavoida ahdistumisen purkamista liikunnan lisäksi: siivoamiseen, kesätyön metsästämiseen ja kiinteistöoikeuden opiskeluun. Onneksi mulla on salijäsenyys, niin ei tarvitse moisiin asioihin sotkeutua.

Opiskelu Ruotsissa

Happy happy joy joy! Sain Nordean vehkeen toimaan ja kaiken lisäksi sain ehkä maksettua mun sähkölaskun. Varmistan asian vielä huomenna. Mä tykkään kyllä tuosta nettipankkiin kirjautumisvehjeestä aika paljon. Todella kätevä nappula!

Täällä Ruotsissa ei ole meininki ollenkaan yhtä opiskelijaystävällinen kuin Suomessa. Kirjastoissa ei ole ollenkaan riittävästi kurssikirjallisuutta lainattavana, Unicafen tyyppisestä ruokailusta ei ole kuultukaan, eikä ruotsalaiset opiskelijat saa ollenkaan yhtä hyvää opintotukea kuin me suomalaiset. Minun opiskeluihini vaikuttaa tietysti kaikista eniten kaksi ensimmäistä: lainakirjallisuuden olemattomuus ja halvan opiskelija ruuan puuttuminen.

Ruotsalaiseen tapaan tilasin kurssikirjallisuutta netistä, koska se tulee halvemmaksi kuin että ostaisin samat kirjat kaupasta. Kirjojen saapuminen on kuitenkin kestänyt nyt lähes kaksi viikkoa, joten olen joutunut istumaan kirjaston lukusalissa lukemassa kirjaston ainutta lukukappaletta kurssikirjasta. Olen havainnut, että kirjaa lukee joku muukin, sillä nyt kurssin alettua olen pariin otteeseen joutunut pläräämään vain lakikirjaani, kurssikirjan ollessa jollain toisella luettavana. Kirja oli tänään päivällä taas kadonnut hyllystä, niin että jouduin palaamaan sitten kirjastoon istumaan klo. 20-22, jotta saisin kursittua kasaan jotain huomista seminaarin tynkää varten.

Olen ollut ehdottomasti positiivisesti yllättynyt, kuinka Göteborgin oikiksessa on mukavaa. Opetus on tähän mennessä ollut mitä mainiointa. Meillä käytetään upeasti monia erilaisia oppimismetodeita ja tehdään paljon erilaisia käytännön läheisiä ryhmätöitä. Syksyn aikana meillä oli viisi ekskursiota, joissa tutustuimme siihen millaista juristin työ on käytännössä. Ekskursioihin liittyi aina jokin teema ja tavoite, joiden kautta tutustuimme hiukan myös itse yritykseen mahdollisena tulevana työantajana. Yritysvierailut tehtiin aina pienissä 4-6 hengen ryhmissä, joten vastaanotto oli usein aika henkilökohtainen ja intensiivinenkin. Mahtavaa oli, vaikka ensimmäiset kolme visiittiä menivätkin varmaan pitkälti vain keksittyessä siihen, että näyttäisin siltä että ymmärtäisin. Ensimmäisessä lakifirmassa ilmoitin itseäni esitellessä, etten koskaan halua asianajajaksi. En usko, että siihen firmaan tulee ihan heti työhaastattelukutsua, mutta tuollaisia kommelluksia sitä käy, kun kieli ei ole hallussa ja hermostuttaa.

Ennen nukkumaan menoa luen vielä yhden ennakkotapauksen liittyen huomiseen kauppaoikeuden seminaariin. On kivaa opiskella asioita, joista on oikeasti kiinnostunut ja innoissaan. Kumpa musta tulisi yhtä hyvä kuin olen innokas.

Body Attack

Sain kaveriltani Saaralta kutsun viettämään sunnuntai iltapäivää urheilun merkeissä. Tunnin nimi, Body Attack, kuulosti todella lupaavalta ihroittuneen ja nuhristuneen kroppani huoltoon. Ruotsissa kuntoiluni on keksittynyt enemmän herkkukassien kantamiseen kaupasta, kuin varsinaisesti salilla käymiseen. Tunti oli kuitenkin aivan upea! Hypittiin koko tunti haarahyppyjä ja juostiin ympäri salia. Olin aivan innoissani ja nauroin ja hymyilin koko tunnin. Tuntia ohjasi kaksi ruotsalaista tomeraa Peppi Pitkätossua minishortseissaan ja porukka huusi hurraata, kun selvittiin jostain rankemmasta intervallista.

Hauskaa ruotsalaisessa salikultuurissa on se, että salille todella mennään näyttäytymään. Kuntosalit on suunniteltu niin että kaikki juoksumatot ja kuntopyörät on asetettu näyteikkunaan. Ihmiset hölköttelevät tiukissa trikoissaan, väen kulkiessa ikkunan toisella puolella kenkäostoksille. Kyseessä ei ole ainoastaan yksi sali, vaan käytännössä kaikki katutasossa olevat kuntosalit esittelevät  mielellään asiakaskuntaansa myös muulle väestölle. En toisaalta ihmettele asiaa lainkaan. Kyllä sitä ruotsalaista salikuntaa kehtaa esitelläkin. Tissit on kirurgien kaunista käsialaa, eikä kehonsa hyvään kuntoon treenanneet miehetkään lihaksiaan vaatteiden alle piilota. Eilen näin miehen jonka salipaidasta näkyi rehellisesti 80% miehen treenatusta selästä. En kiellä etteikö treenatut kropat olisi ihan kivojakin katsella, mutta kyllä joskus on pokassa pitämistä kun porukka aivan  tosissaan pukevee päälleen jotain naruvirityksiä paljastaakseen mahdollisimman paljon kauniista kropastaan. Olen ottanut missiokseni pitää ruotsalaiset tiukasti kiinni elämän tosiasioissa: vararenkaat ovat inhimillisiä ja kunnontreeni saa normaalin tyypin hikoamaan. Olisi se ruotsalastenkin elämä tylsää jos ei olisi suomalaisia vähän kohottamassa niiden itsetuntoa.

Maksuvaikeuksia

Syvä huokaus.

Olen valittanut aiemminkin asioiden hoitamisen hankaluudesta, ja nyt seuraa kyseisestä ilmiöstä esimerkki.

Maanantai 24. päivä tammikuuta.

Vuokran maksu. Päätin maksaa vielä viimeisen kerran vuokrani suomalaiselta tililtäni. Ensimmäinen tehtävä kansainvälisiä maksuasioita hoidettaessa on IBAN- tunnuksen selvittäminen. Ruotsalaiset maallikot eivät ole asiasta koskaan kuulleetkaan, joten koodien selville saaminen on aivan koodin tarvitsijasta kiinni. Onneksi useammalla ruotsalaisella pankilla on kuitenkin nettisivullaan ns. IBAN- laskuri, jolla saa helposti muunnettua kansallisen pankkitilinumeron kansainväliseksi. Nordealla tätä palvelua EI ole ja sitä olenkin ehtinyt jo kiroamaan useaan otteseen.

Säästääkseni rahaa, maksan vuokran aina euroissa, jolloin joudun muuntelemaan 4000 kruunun vuokraani aina päivän valuuttakurssin mukaan. Maksan usein euron tai pari enemmän kuin mikä kurssi maksupäivänä on, jottei kurssivaihtelu söisi vuokranantajani vuokratuloja.

Olen jo pidemmän aikaa havainnut epämiellyttävän muutoksen Ruotsin kruunun kurssissa. Aiemmin pystyi huolettomasti laskemaan eurohinnan asioille tiputtamalla kruunu hinnasta yhden nollan pois, mutta niin ei voi toimia missään nimessä enää. 4000 kruunun vuokrastani on tullut 446 euron vuokra!!! En voi muuta toivoa kuin että maksamani 450 euroa riittää vuokran maksamiseen, jos rahat ovat vuokraemäntäni tilillä vasta esim.27. päivä. Talous kuntoon siellä euromaissa pliis!

Yritin vuokran maksu sirkuksen jälkeen saada toimimaan ruotsalaisen tilini nettipankin. Ruotsissa pankista saa ihan oman vehkeen nettipankin käyttämistä varten. Vehje näyttää taskulaskimelta ja se toimii asettamalla pankkikortin "laskimen" sisään. Vehje antaa erilaisia tunnuslukuja, joita syötetään sitten nettisivustojen turvakentiin.Systeemi tuntuu oikein luotettavalta. Tosin 45 minuutin pelleily koodien ja laitteiden kanssa ei kuitenkaan vienyt minua vaiheeseen, jossa tilini olisi aktivoitu myös netissä. Bra jobbat! Huomenna uusi yritys, jonka tuloksena saan toivottavasti maksettua sähkölaskuni.

Arki se tulla porskuttaa

Se lungailu päättyi sitten lyhyeen. Tänään alkoi uusi lukukausi ja uudet kurssit. Opiskelen 150 prosenttisesti eli kolme neljäosaa yhdelle lukukaudelle tarkoitetuista opinnoista puolessa vuodessa. Luen lakiopintojeni lisäksi ruotsia kurssilla, joka on tarkoitettu yliopisto-opiskelijoille, joiden äidinkieli on muu kuin ruotsi. Sekä oikeustieteellisen kurssi että ruotsin opinnot kuulostivat tänään lukukauden aloitusluennoilla todella mielenkiintoisilta ja jännittäviltä: Ongelma tulee ainoastaan ajan kanssa. Minun tulisi panostaa kumpaankin kurssiin yhtä paljon, sillä kumpikin kurssi on tärkeä tulevaisuuden kannalta. Olen koulusta super innoissani, mutta kaverit taitavat nyt sitten jäädä. Lukkari keväälle: opiskele, nuku, syö ja urheile.

Olen tosin huomannut että aikuisen ihmisen elämän velvollisuuksiin kuuluu muutakin kuin syöminen, nukkuminen ja lukeminen. Olen jo jonkin aikaa hahmottanut sen, että joskus on siivottava, tiskit on tiskattava ja pyykki pestävä, mutta viime aikoina minut on yllättänyt se kuinka yleisten asioiden hoitaminen vie aikaa. Asioiden hoitaminen ulkomailla se vasta aikasyöppö onkin. Sain pankkikortin vasta käytyäni kolme kertaa pankissa sitä pyytämässä. Muuttaessani odotin muuttomiehiä kaksi ja puoli tuntia ennen kuin miehet vaivautivat paikalle, huolimatta siitä, että olimme sopineet muuttoajan hyvin tarkasti. Ärsyttävintä on kuitenkin se ettei posti saavu perille, Oli kai liikaa oletettu kun luulin että asiat sujuisivat länsinaapurissa yhtä sujuvasti kuin Suomessa. Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Lisää suomalaisia bongattu! Ruotsinkieli ei pääse liikaa kehittymään kun hengaa vain suomalaisten kanssa. Pari lähti jo himaan ja pari seuraa heitä vielä perässä, mutta tilalle on löytynyt kolminkertainen määrä lisää suomalaisia opiskelijoita. Kohtalontovereita siis löytyy...liikaakin.

Esittely blogille

Olen luonut elämässäni kaksi blogia aiemmin. Edellisen aloitin melkeinpä vuosi sitten lähtiessäni kiertämään Aasiaa Annin kanssa. Tarkoituksena oli jakaa terveisiä reissun varrelta, ilman että lämmön ja auringon hehkuttelut olisivat hieroutuneet kaikkien tuttujen ja tuntemattomien naamaan.  Loppu peleissä siinä kuitenkin kävi niin, että unohdin blogin kirjoittamisen ja keskityin Facebook profiilin päivittämiseen. Ensimmäisen blogini puolestaan perustin, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Brasiliaan ja senkin blogin päivittäminen päättyi aiemmin kuin edes alkoi.

Blogin kirjoitusyritysten kautta olen oppinut, ettei blogin aihepiiriä kannata turhaan rajata ainoastaan yhteen aihepiiriin tai reissuun. Elämä vie ja kuljettaa, eikä minun laiska kirjoitusintoni pysy aina siinä vauhdissa mukana. Tällä kertaa olen valinnut olla rajaamatta blogin aihepiiriä ja nimetä blogin sen mukaisesti miltä minun elämäni on jo hetken aikaa tuntunut. Olen yksinkertaisesti luovuttanut ja lakannut suunnittelemasta turhaan. Kaikki parhaat asiat elämässäni ovat tapahtuneet sattuman kautta ja ilman että niiden eteen olisin erityisesti suunnitelmia tehnyt.

Aiemmista blogin kirjoittamisyrityksistäni voi jo nopeasti tehdä johtopäätöksiä: matkustelu ja pienet seikkailut ovat lähellä sydäntäni. Teen joskus itsellenikin yllättäviä ratkaisuita lähteä maailman ääriin. Yhtäkään päätöstä en ole koskaan katunut. Nykyinen olinsijaintini on Ruotsi, Göteborg. Tällä kertaa en ole kamalan kauas kotoa karannut, mutta reissun jännittävyys piileekin aivan toisissa haasteissa. Opiskeltuani koko peruskoulun ajan ruotsinkielen tunneilla ainostaan seurapiirietikettejä ja prinsessakakun eri kerroksia ja lukiossa keksityttyäni ainoastaan tunneilla hereillä pysymiseen, ei ruotsinkielen taitoni ollut ollenkaan riittävä päätteässäni aloittaa oikeustieteen opinnot...ruotsiksi. Ensimmäinen sana, jonka täällä Ruotsissa opinkin oli utmaning- haaste. Teille sitten siellä Suomessa tiedoksi, että puoli Göteborgia elää nyt siinä luulossa, että "vi finskar gillar utmaningar". Nyökyttelette vaan jos joku joskus tiedustelee väitteen paikkansa pitävyyttä.

Asun nykyään yksin omassa yksiössäni. Tämä tarkoittaa, että blogi tulee todennäköisesti päivittymään paljon, niin kauan kunnes löydän muuta tekemistä iltaisin. ;)