Sain kaveriltani Saaralta kutsun viettämään sunnuntai iltapäivää urheilun merkeissä. Tunnin nimi, Body Attack, kuulosti todella lupaavalta ihroittuneen ja nuhristuneen kroppani huoltoon. Ruotsissa kuntoiluni on keksittynyt enemmän herkkukassien kantamiseen kaupasta, kuin varsinaisesti salilla käymiseen. Tunti oli kuitenkin aivan upea! Hypittiin koko tunti haarahyppyjä ja juostiin ympäri salia. Olin aivan innoissani ja nauroin ja hymyilin koko tunnin. Tuntia ohjasi kaksi ruotsalaista tomeraa Peppi Pitkätossua minishortseissaan ja porukka huusi hurraata, kun selvittiin jostain rankemmasta intervallista.
Hauskaa ruotsalaisessa salikultuurissa on se, että salille todella mennään näyttäytymään. Kuntosalit on suunniteltu niin että kaikki juoksumatot ja kuntopyörät on asetettu näyteikkunaan. Ihmiset hölköttelevät tiukissa trikoissaan, väen kulkiessa ikkunan toisella puolella kenkäostoksille. Kyseessä ei ole ainoastaan yksi sali, vaan käytännössä kaikki katutasossa olevat kuntosalit esittelevät mielellään asiakaskuntaansa myös muulle väestölle. En toisaalta ihmettele asiaa lainkaan. Kyllä sitä ruotsalaista salikuntaa kehtaa esitelläkin. Tissit on kirurgien kaunista käsialaa, eikä kehonsa hyvään kuntoon treenanneet miehetkään lihaksiaan vaatteiden alle piilota. Eilen näin miehen jonka salipaidasta näkyi rehellisesti 80% miehen treenatusta selästä. En kiellä etteikö treenatut kropat olisi ihan kivojakin katsella, mutta kyllä joskus on pokassa pitämistä kun porukka aivan tosissaan pukevee päälleen jotain naruvirityksiä paljastaakseen mahdollisimman paljon kauniista kropastaan. Olen ottanut missiokseni pitää ruotsalaiset tiukasti kiinni elämän tosiasioissa: vararenkaat ovat inhimillisiä ja kunnontreeni saa normaalin tyypin hikoamaan. Olisi se ruotsalastenkin elämä tylsää jos ei olisi suomalaisia vähän kohottamassa niiden itsetuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti