Götiksestä kajahtaa

Olen viettänyt viimeiset päivät kirjastoon linnoittautuen suomalaisen lääkiskaverini kanssa. Ollaan istuttu vieräkkäin ja huokailtu miten tylsää kirjastossa istuminen on. Kaverin kanssa kirjastossa keikkuminen (joskus ihan sanan varsinaisessa mielessä) on kuitenkin aina paljon piristävämpää kuin yksin lukusalissa homehtuminen. Lounastauot ovat olleet kertakaikkisen hauskoja ja ollaan tirskunnalla häirinneet jo useampaa lukutoukkaa sekä lounaan- että kirjojen äärellä. Suomalaisten määrä kaupungissa sen kuin vähenee, sillä osa on karannut jo kesänviettoon koti Suomeen. Pidetään muutaman muun suomalaisen kanssa lippua kuitenkin korkealla vielä muutama päivä ennen kuin mekin jätämme suomalaishäiriköinnit kesätauolle.

Törmäsin eilen erääseen suomalaiseen oikisvaihtariin koulumme keskiviikkoisessa studentpubenissa. Olen vaihtanut tytön kanssa muutaman sanan tässä kevään aikana, mutta kauheasti emme ole toisiimme koulussa taikka vapaa-ajalla törmäilleet. Kyselin tytöltä hiukan kotiin palaamistunnelmista ja opiskelukokemuksista täällä Göteborgissa. Vaikka kotiin palaaminen tuntui mukavalta, mainitsi oikisopiskelija monta havaintoa, jotka ilahduttivat minua kovasti. Vaihtari kertoi rohkaistuneensa kovasti vaihtonsa aikana, sillä oli joutunut pitämään esitelmiä ruotsiksi ja tekemään useampia ryhmätöitä natiivien kanssa. Tyttö asetti omien sanojensa mukaan kielitaidon kehittymisen, kulttuurien kohtaamisen ja uudet kokemukset vasta toiselle sijalle kaiken puolen vuoden aikana kertyneen rohkeuden jälkeen. Esiintyminen Suomen kielellä ei tuntuisi kuullemma enää missään kaiken Ruotsissa koetun jälkeen. Tulin todella iloiseksi kuullessani, että vaihtari oli saanut paljon irti kuukausistaan Ruotsissa ja voin ehdottomasti samaistua hänen kokemuksiinsa. Kielenoppiminen ja  maiseman vaihtuminen on vain pieni ilo verrattuna siihen kuinka sitä kehityy valtavaa vauhtia ihmisenä, kun uskaltaa muuttaa ulkomaille ja säheltää epävarmalla kielitaidolla (voi tosin olla, että suurinosa vaihtareista on lähtötasoltaan parempia ruotsissa kuin minä olin). Stressinsietokyky paranee ja häpeä unohtuu jo muutamassa viikossa. Jos joku ajattelee, että minä olen nolo änkyttäessäni ruotsia, on se hänen ongelmansa. Koskaan en kehity, jos en uskalla yrittää. Oli mahtavaa kuulla, että vaihtarilla pyyhki hyvin, ja että hän koki vaihdon hyödylliseksi.

Kyllä riskinotot aina kannattaa!

Se on nääs kohta kesäloma

Viimeisiä hetkiä koulutöiden parissa vedellään. Edessä on enää kesäkuun alussa oleva perheoikeuden tentti ja sitten tämä tyttö istuukin jo Finnairin koneessa kohti Helsinkiä. Perheoikeuden tentin suorittaminen on ehto mun opintojeni jatkumiselle, joten motivaatiota lukemiseen luulisi olevan. Göteborgissa vallitseva helleaalto on houkutellut mut tosin viskomaan frisbeeta puistoon ja lukuhetkiin opiskelija-asuntolamme terassilla. Huijaan itselleni joka kevät, että ulkona lukeminen on ihan yhtä tehokasta kuin sisällä lukeminenkin - NOT. Käytän ulkona korvatulppia ja keskittymiskyky on omasta mielestäni ihan kohdillaan, mutta siitä huolimatta uskon, että kirjaston hiljaista ja pimeää lukusalia ei voita lukutehokuudessaan mikään. Tänään tosin meinasin vetää tirsat kirjastossa, ja päätin vaihtaa pölyisen lukusalin, siitepölyiseen ulkoilmaan. On muuten ihanaa istua tuolla ulkona pelkissä shortseissa ja topissa! Kesä on täällä!

Yes, I can...(maybe not now but soon)

Voi melkein sanoa, että mun ansioluetteloni suurin meriitti on uhkarohkeus ja estojen puuttumattomuus. Kokemuksesta ja taidoista on aina pikkuisen puutetta, mutta kaikki uupuva korvataan päättömällä määräpäisyydellä. Kävin tänään TAKELTELEMASSA tieni European Law Students´ Associationin hallitukseen. Vastuu alueekseni valikoitui kansainvälisistä harjoitteluohjelmista vastaaminen, ja suurimpana meriittinä alalta minulla on vain palava kiinnostus tehtäviä kohtaan. Ehkä siihen ei muuta tarvita!

Juttelin kaverini kanssa muutama päivä sitten elämästä. Parikymppinen kaverini kertoi tajunneensa yhtäkkiä, ettei elämässä mikään tule ilmaiseksi, vaan sitä on soudettava joskus eläimenraivolla eteenpäin jos jonnekin tahtoo. Vanhempien vakuuttelua kuunnellessaan saattaa vaipua luuloon, että kun ei elämässä hölmöile ja törttöile niin elämä kyllä asettuu mukaville malleille itsestään. Niin se ei kuitenkaan ole. Minua ei tulla hakemaan kotoa töihin, yhdistyksiin, harrastuksiin, lenkkipolulle, kielikursseille saatikka sitten altarille. Jokaisen asian eteen on nähtävä vaivaa edes hiukkasen. Olen tullut lopputulokseen, että monessa tilanteessa se on juuri se vaivannäkeminen joka on merkityksellistä. Olisihan se kiva jos olisi lahjakas ja sika hyvä kaikessa, mutta pelkällä kiinnostuksella, yritteliäisyydellä ja häpeilemättömyydellä pääsee pitkälle - esimerkiksi kansainvälisen oikisjärjestön paikallishallitukseen.

neiti Puolikielinen

Mä olen alkanut huolestumaan mun äidinkieleni tasosta ja sujuvuudesta oikein toden teolla. Yksi huolenaihe on tietysti tämä kirjallinen täsmällisyys ja kieliopin osaaminen, mutta nyt on alkanut näkymään vakavia puutteita myös suullisessa tuotoksessa. Viikonlopun vieraille puhuin sujuvasti Göteborgin kanaaleista (kanava på finska) ja hienoista Göteborgsvarvetin metalleista (eli mitalleilleista). Suullinen osaamiseni on köyhtynyt tasolle, jossa kaikki "hankalat" sanat korvataan sanalla juttu tai asia. Käytän Ruotsin kielisiä ilmaisuja suomeksi ja haen, puheen aiheesta riippumatta, aivonystyröiden sekamelskaan kadonneita Suomen kielen sanoja. On turhauttavaa huomata, että minusta on tulossa puolikielinen. Mikään kieli ei suju enää sujuvasti! Oma kielitaitoni on siinä jamassa, että ihailen Suomesta Göteborgiin visiitille tulevien vieraittenin laajaa sanavarastoa ja nautin heidän sujuvasta ilmaisustaan. Oma kieleni alkaa olemaan pian siinä jamassa, että kesälomaa Suomessa voisi kutsua suorastaan kielikurssiksi. Ekalla viikolla ajattelin opetella sijamuodot ja nimet keittiövälineille.

Äitienpäivä viikonloppu!

Olipas muuten kertakaikkisen mahtava viikonloppu! Nautin koko perjantai - sunnuntai välistä täysin siemauksin ja Varvet-viikonloppu ylitti odotukseni monin kertaisesti. Suomen poikien (isä, setä ja eno) nopea visiitti oli ohjelmarikas ja ehdimme tekemään ja näkemään vaikka mitä kivaa. Perjantai-ilta alkoi juna-aseman urheilubaarista jääkiekkoa seuraten, jonka jälkeen kävelimme poikien kanssa minun kämpilleni ja asetuttiin iltapalan jälkeen kauneusunille. Minun ilmapatjani yöllisestä tyhjentymisestä huolimatta, meni yötirsat täällä vaatimattomassa opiskelijakämpässäni oikein mukavasti. Lauantaiaamupäivä meni juoksuun valmistautuessa ja kilpailupaikalla käyskennellessä ja pari tuntia sitten varsinaisella puolimaratonilla. Aamuinen tuulenpuhallus vaihtui nättiin auringonpaisteeseen ja loppupeleissä juoksun pystyi suorittamaan hyvin hihattomassa paidassa. Maaliin tulon ja välttämättömien kuvienottamisten jälkeen suunnistimme ruuhkaratikassa minun luokseni suihkuun. Vaikka olo juoksun jälkeen oli suhteellisen hyvä, ei ruuhkaisessa ratikassa matkustaminen juoksemisen jälkeen ollut kovin nautinnollinen kokemus. Juoksijoita hiukan ehti jo heikottaa tavallista hitaammalla kotimatkalla. Suihkun ja vaatteidenvaihdon jälkeen suunnistimme illalliselle Sjömagasinet-nimiseen ravintolaan, jossa nautimme kertakaikkisen erinomaisen illlallisen viineineen. Juoksijat ja cheerleaderimme oli kyllä ansainnutkin hyvät sapuskat puolimaratonista selviytymisen kunniaksi. Näkymät Sjömagasinetin ikkunasta olivat todella kauniit, sillä ruokailun lomassa pystyi seuraamaan miten valotus Älvsbron maisemissa vaihtui illan kuluessa. Maukkaan illallisen jälkeen suunnistimme jälleen kotiin nukkumaan ja sunnuntaina oli luvassa mm. aamiaista Linnén Le Petit Caféssa (sama kuin Hagassa mutta isompi, suosittelen), käyskentelyä Hagassa ja Trängårdsföreningenin puutarhassa sekä kahvittelua Fröken Ohlssonissa. Poikien Göteborginvisiitti päättyi iltapäivällä lentokenttäbussille. Hauskaa oli koko noin kaksi vuorokautta!

Poikien lähettyä, olen tänään soitellut äitienpäiväonnitteluja Suomeen ja rupatellut hetkisen sekä äiskäni, että kummankin mummini kanssa. Kyllä tällaisia äitienpäiviä tulee viettää ja juhlia! Paljosta saa ihminen olla kiitollinen kaikille äideille. Äiskäthän olisi kaikessa erinomaisuudessaan ihan patenttikypsää kamaa, jos kyseessä ei olisi luonnon luoma konsepti. On vaikea löytää mitään niin luotettavaa kun oma mami. Äidit on suurin tuki ja turva - ne ovat pitäneet hyvää huolta meistä ensimmäisestä hetkestä lähtien ja rakastaa pyyteettömästi, vaikka välillä tulisi maailmalla toilailtua. Tällaisessa urbaanissa opiskelijaheitukassa herättää suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta se miten oma äiti pistää moneksi vuodeksi oman etunsa ja omat kiinnostuksensa syrjään pitääkseen meistä lapsista huolta. Kiitos siitä!Ilman äitejä ei olisi tämä maailma yhtään mitään! Ilman mun äitiä ei olisi mun maailma mitään! Kertoo muuten jotain meidän äidistä, että se kiittää sydämmellisesti äitienpäivälahjasta, kun julkaisin kuvan meistä Varvetin juoksijoista. Meidän äiti tyytyy kyllä vähään, kun kerran yksi Facebook-kuva riittää äitienpäivälahjaksi. Hitsit, olisi pitänyt tietää tämä ennen kuin menee lahjaostoksille :D

Isänäitini kertoi muuten hiukan enteilevän anekdootin näin äitienpäivän kunniaksi. Hän mainitsi, kuinka olin jokunen (toivottavasti usea) vuosi sitten huikkailut mummin pitämän äitienpäivänpuheen sekaan omia viisauksiani. Mummi kiitteli kovasti äitienpäivän puheessaan, kuinka äitejä ei olisi ilman isiä, jolloin minä - ilmeisestikin jo silloin egoisitisena ihmisenä- huikkaisin, ettei äitejä olisi ollenkaan ilman meitä lapsia. Kaikkia kunnia vain omaan pistetauluun! Toivottavasti minusta kasvaa joku päivä hiukan vaatimattomampi ihminen. Kiitos äidit, ilman äitejä ei olisi meitä lapsia! Puss!

Puolimaratoni takana päin

Ehdin blogin puolellakin uhoamaan, että osallistun Göteborgin puolimaratonin juoksemiseen ja nyt on juoksu vihdoin takana päin. Juoksu sujui kaiken kaikkiaan ihan mukavasti ja tapahtuma oli jälleen erinomaisesti järjestetty. Juoksumatkan varrella oli runsaasti hauskoja bändejä, paljon kannustamaan tullutta yleisöä ja kasapäin juomapaikkoja. Koska kyseessä oli toinen osallistumiskertani, olin asettanut ennakkoon itselleni puolisalaisen aikatavoitteen, jonka saavutin juuri ja juuri. Aikatavoitteen saavuttamisesta tuli kyllä ihan hitsinmoisen hyvä mieli. Keho huusi viimeisillä kilometreille hoosiannaa ja iho höyrysi vilpoisassa kevättuulessa, niin että päädyin kaatelemaan jääkylmää vettä kuppikaupalla myös niskaani. Oli kyllä hieno tunne päästä maaliin alle kahden tunnin (vain muutamaa sekunttia alle). Tavoitteiden saavuttaminen toimi erinomaisena juoksukärpäsen puremana, sillä toivon pääseväni rikkomaan ennätykseni jo pian jossain toisessa puolimaratonissa.

 Sain tänne Göteborgiin vieraaksi isäni, enoni ja setäni ja tarkoituksena oli, että olisimme kaikki juosseet Varvetin, mutta sedän jalkavammasta seuranneesta juoksukiellosta johtuen starttilinjan ylittivät ainoastaan minä, isäni ja enoni. Valmistauduimme juoksuun kuorsaamalla kuorossa yksiössäni, niin että talon rakenteet tutisivat. Aamupalaksi söimme lautaselliset puuroa ja leipää. Aamupäivän vietimme lähtöpaikalla juoksuvaatteita mallaillen, muita juoksijoita pälyillen ja sääolosuteita tunnustellen.

 Ensimmäisenä starttiin lähti isäni, joka pitkään jatkuneesta flunssasta johtuen meinasi jättää koko juoksun jopa välistä. Onneksi iskä kuitenkin päätti lähteä juoksuradalle, sillä viimeisimmätkin nuhaoireet karisivat Varvetin kilometreille. Nuhaisen juoksijan sanojen mukaan, hänen olonsa ei ollut ollut moneen viikkon yhtä terve ja hyvävointinen kuin juoksun jälkeen.

 Enoni ja minä starttasimme myöskin eri lähtöryhmissä, mutta saavuimme kaikki kolme suurin piirtein samoihin aikoihin maaliin. Osallistujia Göteborginvarvetissa oli tänä vuonna 44 099 ja lähtöryhmiä oli jopa 30.

 Tässä saapuu isäni iloisesti maaliin ja pian pääsimme minä ja enonikin maaliin. Reilun 21 kilometrin juoksukierrokesen jälkeen tunsimme olevamme mitalimme ansainneet.

Göteborgin jengin Hesan valloitus!

Ollaan pistetty kavereiden kanssa vuokra-anomus vetämään Facebookissa Oikotielle. Samaa vuokrakämppää hakee aikas moni muukin, joten jokainen "suosittelija" Facebookin puolella on meidän kesämme kannalta eduksi. Kysymyksessä on siis Nyt-liitteen ja Oikotien kampanja, jossa vuokrakämppä Helsingin keskustasta annetaan sille, joka arvan kautta valikoituu 10 eniten ääniä saaneen joukosta kesävuokralaiseksi. Perustettiin kavereiden kanssa meidän hakemukselle ihan oma eventikin Facebookissa, mutta nyt kun paikka top 10:ssa on vain muutaman äänen päässä, on aika koventaa panoksia ja kirjoittaa asiasta myös blogiin.

Äänestäkäähän nyt kaikki minulle, Rosalle, Tuulialle, Julialle ja Riikalle asunto Helsingistä sillä oikea porukka asumaan talossa on Göteborgin jengi! Auttakaa meitä ressukoita! Julialle on tarjottu töitä valtiolta saakka, mutta tähän diiliin ei sisältynyt asuntoa tiiliseinien sisäpuolella. Ministeriön palavereihin ei sovi mennä sillan alla nukutun yön jälkeen, joten Julia on vakavasti asunnon tarpeessa. TamppeReelta kaRanneen Costa Riikkan ensimmäinen HESAkesä myöskin nääs tuhoutuu jos ei ole kattoa päänpäällä. Lappeenrannan vahvistuksemme Tuulia on tulossa stadinslangin kielikurssille ja tähän mennessä asuntoa on tarjottu vain Korsosta. Korson kieli ei ole meriitti edes Göteborgin ruotsinsuomalaispiireissä, joten tyttö on saatava ehdottomasti stadin sydämmeen. Rosa puolestaan tarvitsee kunnon akkujen latauksen rankan opiskelurupeaman jälkeen ja minä tulen hulluksi seksuaalineuvojaksi kouluttautuneen äitini kanssa jos joudun jakamaan aamiaispöytäni opinnoista innostuneen mutsini kanssa.

Äänestäkää meitä koska me tarvitaan koti!

 Äänestämään TÄSTÄ

Äänestäminen tapahtuu Oikotien Facebook sivuilla, jossa äänestääkseen tulee tykätä myös Oikotien Facebook sivustosta. Meidän hakemuksen löytää nimellä Göteborgin jengi ja toivotaan oikein kunnon ryntäystä vaaliuurnille. Tässä vielä tulevat hesavuokralaiset.

Arvostan, en arvosta

Asioita joita en tänään juurikaan arvosta:
... arveluttavasti käyttäytynytttä taksikuskia joka sai minut muutama viikko sitten mitätöimään pankkikorttini suomalaiselle käyttötililleni
... sitä kuinka Nordean tilikortti tulee hakea henkilökohtaisesti pankista Helsingin keskustasta
... sitä kuinka rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä ruotsalaiselle tilille kestää yli kolme vuorokautta
... sitä kuinka Styr och Ställ pyörien 150 kr pantit seisovat tilitiedoissa varauksina vielä viikko sen jälkeen kun pyörän on palauttanut. Nimimerkillä: takaisin maksettavia panttivarauksia lähes 40 eurolla (rahat siis vapautuvat jossain vaiheessa)
... sitä etten koskaan osaa laskea tarpeeksi päiviä rahan loppumisen ja tilisiirron tekemisen välillä
... reikää viimeisten ehjien farkkujeni haaroissa
... reikää rikkinäisessä vieraspatjassa
... kylmää viimaa ulkona

Asioita joita arvostan tänään:
... sitä että edes suomalaisella tilillä on pari ropoa
... kaverin piikkiin vietettyä viikonloppua
... ymmärtäväistä ravintoloitsijaa ja muita ymmärtäväisiä kanssaihmisiä
... rahaa lainannutta suomalaista kaveriani
... nettipankkia, josta voi aina katsoa rahatilanteen
... kaurapuuro varastoa kuivakaapin takaosassa

Kesäkuussa tulen arvostamaan:
... ilmaisia keinoja pitää hauskaa
... palkkaan sisältyvää työpaikkaruokailua
... vanhempien vierashuonetta ja ilmaista aamiaistarjoilua
... asumista euromaassa eli "bye bye" kruunun erinomainen kurssi

Kevät riennot

Kävin juuri heittämässä ystäväni lentokenttä bussille ja nyt on jälleen arkeen palaamisen aika. Seikkailtiin eilen muuan muassa Lisebergissä ja käytiin illalla juhlimassa Rödasten nimisessä paikassa. Vaikka musiikkivalinnasta saatiin muulta seuralta hiukan puolinegatiivista palautetta, on Rödasten ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Kyseessä on kultuurikeskus joka sijaitsee aivan Göteborgista Göta joen yli Hisingeniin menevän sillan alapuolella. Puolentunnin ratikkamatka keskustasta Rödastenin oli ehdottomasti maikeiden näkymien arvoinen. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Musiikki iski sekä minuun, että suomalaiseen ystävääni ja fiilis oli vielä seuraavanakin päivänä onnistunut. Tänään käytiin aamiaisella Hagassa, kierreltiin Trädgårds föreningenin puistossa ja katseltiin Suomi-Slovakia peliä ihkaoikeiden ruotsinsuomalaisten kanssa. Kaupan päälle sain tarjoukset ilmaisesta Puustelli-keittiö remontista.

Hyisen ja tuulisen ilman vuoksi ajattelin jakaa kanssanne aurinkoisia kuvia vappupäivältä. Oltiin suomalaisporukalla kiertelemässä Slottskogenissa ja katseltiin eläimiä. Göteborgiin suuntaaville suosittelen kyllä visiittiä Slottskogeniin, sillä puisto on kaunis ja mukava piknikpaikka. Puistosta löytyy myös mm. hylkeitä ja pingvinejä sekä paljon erilaisia kotieläimiä. Mikä parasta: eläinten pällistely on täysin ilmaista.

Lauantai mysailua

 Istun tässä koneella ja kuuntelen kun Suomesta vierailulla oleva ystäväni nukkuu flunnsaansa pois  vällyjen välissä. Ollaan jo kahden ensimmäisen vierailuyön jälkeen todettu, että ilmapatja pitää pumpata jokaisen nukutun yön jälkeen, Burger Kingin hampurailset on ihan mielettömän hyviä keskellä yötä, eikä herkkuja voi koskaan ostaa liikaa.Ollaan myös todettu, että jos herkkuja syö niin paljon kuin niitä ostaa, voi viimeviikolla ostettu mekko kinnata hiukan kainaloista ja viimeisiinkin ehjiin farkkuihin ilmestyä reikä. Mums vaan, kun herkut täällä Göteborgissa on nameja!  Eilen käytiin kaupoissa, syötiin jäätelöä Skansen Kronanin päällä, kokkailtiin intialaista pataa ja nautiskeltiin pataa kalseassa tuulessa meidän terassilla sekä juotiin olutta Linnéssä. Tästä päivästä ei ole vielä tietoa.Viikonloppu jatkuu varmasti samoissa fiiliksissä kuin tähänkin asti: tehdään mitä mieli tekee ja mennään mihin nokka osoittaa.

Kuka uskoisi että ystäväni löytyy tuolta vällyjen alta

Iloista vappua!

 Vietettiin aurinkoista vappua Slottskogenissa grillaamalla. Ilma oli aivan uskomattoman keväinen, eikä harmittanut skipata uurastusta kirjastossa, nauttiakseen auringosta mukavassa seurassa. Vapun perinteisiin kuuluu myös vappukokko, joka oli lähellä häkämyrkyttää vapunviettäjät. Saimme piknikin pystyyn vielä tänäänkin ja auringon palvominen loppui vasta kello 19 aikoihin. Nautin tästä keväästä kyllä täysin rinnoin.