Puolimaratoni takana päin

Ehdin blogin puolellakin uhoamaan, että osallistun Göteborgin puolimaratonin juoksemiseen ja nyt on juoksu vihdoin takana päin. Juoksu sujui kaiken kaikkiaan ihan mukavasti ja tapahtuma oli jälleen erinomaisesti järjestetty. Juoksumatkan varrella oli runsaasti hauskoja bändejä, paljon kannustamaan tullutta yleisöä ja kasapäin juomapaikkoja. Koska kyseessä oli toinen osallistumiskertani, olin asettanut ennakkoon itselleni puolisalaisen aikatavoitteen, jonka saavutin juuri ja juuri. Aikatavoitteen saavuttamisesta tuli kyllä ihan hitsinmoisen hyvä mieli. Keho huusi viimeisillä kilometreille hoosiannaa ja iho höyrysi vilpoisassa kevättuulessa, niin että päädyin kaatelemaan jääkylmää vettä kuppikaupalla myös niskaani. Oli kyllä hieno tunne päästä maaliin alle kahden tunnin (vain muutamaa sekunttia alle). Tavoitteiden saavuttaminen toimi erinomaisena juoksukärpäsen puremana, sillä toivon pääseväni rikkomaan ennätykseni jo pian jossain toisessa puolimaratonissa.

 Sain tänne Göteborgiin vieraaksi isäni, enoni ja setäni ja tarkoituksena oli, että olisimme kaikki juosseet Varvetin, mutta sedän jalkavammasta seuranneesta juoksukiellosta johtuen starttilinjan ylittivät ainoastaan minä, isäni ja enoni. Valmistauduimme juoksuun kuorsaamalla kuorossa yksiössäni, niin että talon rakenteet tutisivat. Aamupalaksi söimme lautaselliset puuroa ja leipää. Aamupäivän vietimme lähtöpaikalla juoksuvaatteita mallaillen, muita juoksijoita pälyillen ja sääolosuteita tunnustellen.

 Ensimmäisenä starttiin lähti isäni, joka pitkään jatkuneesta flunssasta johtuen meinasi jättää koko juoksun jopa välistä. Onneksi iskä kuitenkin päätti lähteä juoksuradalle, sillä viimeisimmätkin nuhaoireet karisivat Varvetin kilometreille. Nuhaisen juoksijan sanojen mukaan, hänen olonsa ei ollut ollut moneen viikkon yhtä terve ja hyvävointinen kuin juoksun jälkeen.

 Enoni ja minä starttasimme myöskin eri lähtöryhmissä, mutta saavuimme kaikki kolme suurin piirtein samoihin aikoihin maaliin. Osallistujia Göteborginvarvetissa oli tänä vuonna 44 099 ja lähtöryhmiä oli jopa 30.

 Tässä saapuu isäni iloisesti maaliin ja pian pääsimme minä ja enonikin maaliin. Reilun 21 kilometrin juoksukierrokesen jälkeen tunsimme olevamme mitalimme ansainneet.