Olipas muuten kertakaikkisen mahtava viikonloppu! Nautin koko perjantai - sunnuntai välistä täysin siemauksin ja Varvet-viikonloppu ylitti odotukseni monin kertaisesti. Suomen poikien (isä, setä ja eno) nopea visiitti oli ohjelmarikas ja ehdimme tekemään ja näkemään vaikka mitä kivaa. Perjantai-ilta alkoi juna-aseman urheilubaarista jääkiekkoa seuraten, jonka jälkeen kävelimme poikien kanssa minun kämpilleni ja asetuttiin iltapalan jälkeen kauneusunille. Minun ilmapatjani yöllisestä tyhjentymisestä huolimatta, meni yötirsat täällä vaatimattomassa opiskelijakämpässäni oikein mukavasti. Lauantaiaamupäivä meni juoksuun valmistautuessa ja kilpailupaikalla käyskennellessä ja pari tuntia sitten varsinaisella puolimaratonilla. Aamuinen tuulenpuhallus vaihtui nättiin auringonpaisteeseen ja loppupeleissä juoksun pystyi suorittamaan hyvin hihattomassa paidassa. Maaliin tulon ja välttämättömien kuvienottamisten jälkeen suunnistimme ruuhkaratikassa minun luokseni suihkuun. Vaikka olo juoksun jälkeen oli suhteellisen hyvä, ei ruuhkaisessa ratikassa matkustaminen juoksemisen jälkeen ollut kovin nautinnollinen kokemus. Juoksijoita hiukan ehti jo heikottaa tavallista hitaammalla kotimatkalla. Suihkun ja vaatteidenvaihdon jälkeen suunnistimme illalliselle Sjömagasinet-nimiseen ravintolaan, jossa nautimme kertakaikkisen erinomaisen illlallisen viineineen. Juoksijat ja cheerleaderimme oli kyllä ansainnutkin hyvät sapuskat puolimaratonista selviytymisen kunniaksi. Näkymät Sjömagasinetin ikkunasta olivat todella kauniit, sillä ruokailun lomassa pystyi seuraamaan miten valotus Älvsbron maisemissa vaihtui illan kuluessa. Maukkaan illallisen jälkeen suunnistimme jälleen kotiin nukkumaan ja sunnuntaina oli luvassa mm. aamiaista Linnén Le Petit Caféssa (sama kuin Hagassa mutta isompi, suosittelen), käyskentelyä Hagassa ja Trängårdsföreningenin puutarhassa sekä kahvittelua Fröken Ohlssonissa. Poikien Göteborginvisiitti päättyi iltapäivällä lentokenttäbussille. Hauskaa oli koko noin kaksi vuorokautta!
Poikien lähettyä, olen tänään soitellut äitienpäiväonnitteluja Suomeen ja rupatellut hetkisen sekä äiskäni, että kummankin mummini kanssa. Kyllä tällaisia äitienpäiviä tulee viettää ja juhlia! Paljosta saa ihminen olla kiitollinen kaikille äideille. Äiskäthän olisi kaikessa erinomaisuudessaan ihan patenttikypsää kamaa, jos kyseessä ei olisi luonnon luoma konsepti. On vaikea löytää mitään niin luotettavaa kun oma mami. Äidit on suurin tuki ja turva - ne ovat pitäneet hyvää huolta meistä ensimmäisestä hetkestä lähtien ja rakastaa pyyteettömästi, vaikka välillä tulisi maailmalla toilailtua. Tällaisessa urbaanissa opiskelijaheitukassa herättää suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta se miten oma äiti pistää moneksi vuodeksi oman etunsa ja omat kiinnostuksensa syrjään pitääkseen meistä lapsista huolta. Kiitos siitä!Ilman äitejä ei olisi tämä maailma yhtään mitään! Ilman mun äitiä ei olisi mun maailma mitään! Kertoo muuten jotain meidän äidistä, että se kiittää sydämmellisesti äitienpäivälahjasta, kun julkaisin kuvan meistä Varvetin juoksijoista. Meidän äiti tyytyy kyllä vähään, kun kerran yksi Facebook-kuva riittää äitienpäivälahjaksi. Hitsit, olisi pitänyt tietää tämä ennen kuin menee lahjaostoksille :D
Isänäitini kertoi muuten hiukan enteilevän anekdootin näin äitienpäivän kunniaksi. Hän mainitsi, kuinka olin jokunen (toivottavasti usea) vuosi sitten huikkailut mummin pitämän äitienpäivänpuheen sekaan omia viisauksiani. Mummi kiitteli kovasti äitienpäivän puheessaan, kuinka äitejä ei olisi ilman isiä, jolloin minä - ilmeisestikin jo silloin egoisitisena ihmisenä- huikkaisin, ettei äitejä olisi ollenkaan ilman meitä lapsia. Kaikkia kunnia vain omaan pistetauluun! Toivottavasti minusta kasvaa joku päivä hiukan vaatimattomampi ihminen. Kiitos äidit, ilman äitejä ei olisi meitä lapsia! Puss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti