Voi melkein sanoa, että mun ansioluetteloni suurin meriitti on uhkarohkeus ja estojen puuttumattomuus. Kokemuksesta ja taidoista on aina pikkuisen puutetta, mutta kaikki uupuva korvataan päättömällä määräpäisyydellä. Kävin tänään TAKELTELEMASSA tieni European Law Students´ Associationin hallitukseen. Vastuu alueekseni valikoitui kansainvälisistä harjoitteluohjelmista vastaaminen, ja suurimpana meriittinä alalta minulla on vain palava kiinnostus tehtäviä kohtaan. Ehkä siihen ei muuta tarvita!
Juttelin kaverini kanssa muutama päivä sitten elämästä. Parikymppinen kaverini kertoi tajunneensa yhtäkkiä, ettei elämässä mikään tule ilmaiseksi, vaan sitä on soudettava joskus eläimenraivolla eteenpäin jos jonnekin tahtoo. Vanhempien vakuuttelua kuunnellessaan saattaa vaipua luuloon, että kun ei elämässä hölmöile ja törttöile niin elämä kyllä asettuu mukaville malleille itsestään. Niin se ei kuitenkaan ole. Minua ei tulla hakemaan kotoa töihin, yhdistyksiin, harrastuksiin, lenkkipolulle, kielikursseille saatikka sitten altarille. Jokaisen asian eteen on nähtävä vaivaa edes hiukkasen. Olen tullut lopputulokseen, että monessa tilanteessa se on juuri se vaivannäkeminen joka on merkityksellistä. Olisihan se kiva jos olisi lahjakas ja sika hyvä kaikessa, mutta pelkällä kiinnostuksella, yritteliäisyydellä ja häpeilemättömyydellä pääsee pitkälle - esimerkiksi kansainvälisen oikisjärjestön paikallishallitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti