maanantai 19. joulukuuta 2011

Kulttuurien kohtaaminen: pesutupa



Mulla on tänään pesuvuoro pyykkituvassa. Kun kannoin sinne tuossa pari tuntia sitten kaksi IKEA-kassillista likapyykkiä, oli minua vastassa vaalea opiskelijatyttönen, joka oli juuri laittanut pyykkinsä koneeseen ja koneen linkoamaan. Todettuamme että se taitaakin olla minun varattu pyykkivuoroni, pyyteli tyttö erehdystään kovasti anteeksi ja kysyi haluanko, että hän ottaa pyykit pois koneesta. Vastasin ihan rehellisesti, sydämmeni pohjasta, että minua ei haitannut hänen erehdyksensä. Minulla ei ollut kiire, eikä hänen tarvinnut ottaa pyykkejä pois koneesta.Tyttö käytti pyykinpesukoneista vain toista, joten sain omat pyykkini toiseen.
Vuoronvaraustaulusta näin, ettei tytöllä ollut pyykivuorovarausta lähipäiville. Hän oli ottanut vain riskin, että mahdollisesti en tulisi käyttämään pesuvuoroani. Sellaista sattuu ja vaikka se on pikkuisen ajattelematonta, ei minua moinen riskin ottaminen haitannut. Kimpaannun aika harvoin tämän tyyllisestä ajattelemattomuudesta.

On kuitenkin ihmisiä, joita erehtely haittaa ja jotka siitä huolimatta sanovat naama iloisella virneellä, että "ei se haittaa". Ruotsissa ilmiö on ihan kansallisesti laajentunut. Ruotsalaiset ovat aina iloisia ja ystävällisiä, mutta suurimmassa osassa tapauksista kuitenkin äärimmäisen kimpaantuneita sisältä päin. Rehellistä pettymystä ja suuttumusta ei näytetä, mutta sellaisia tunteita kyllä tunnetaan ja sitten myöhemmin manaillaan, kuinka toinen ihminen on ollut ajattelematon.

Koska kulttuuri tällaisten pettymysten ympärillä on niin kieroutunut, on vaikeaa osoittaa ihmisille, että en todella ole pahastunut ollenkaan. En siis päin naamaasi enkä myöskään selkäsi takana. Minua ei haittaa, enkä ole suuttunut.

Yritin käyttää kovasti vahvistussanoja ilmoittaakseni, että todella tarkoitin mitä sanoin. Sanoin, että ei tästä mitään haittaa ollut, ainakin kuusi kertaa ja hymyilin niin paljon kun vain poskilihaksiltani pystyin. Yritin viestittää huolettamuutta myös katseellani. Iloisesti hymyilin tytölle. Voi olla, että kaikki tuo virnuilu sai minut näyttämään vain entistä epäilyttävämmältä ja epäluotettavammalta. Tarkoitukseni oli vain viestittää, että tarkoitin juuri sitä mitä sanoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti