Olen jo pitkään tuntenut pientä painostusta Handelshögskolanin puolelta. Porukka on niin prändättya, että päätä huimaa. Kaiken A ja O on sulautua joukkoon ja omistaa samat tuotteet kuin kaikilla muillakin. Kuuluakseen Handelsin hyväksyttyihin ja saadakseen ystäviä tulisi omistaa kaikki uusimmat Applen tuotteet (iPhone, Mac-kone ja mielellään vielä iPad). Sateella pitäisi kulkea Hunter-kumppareissa ja verhoutua putiikki röyhelöihin päivästä toiseen. Bootsit pitää olla aina tiettyä merkkiä ja uudet joka vuosi. Facebookissa on oltava ainakin yksi I-LOVE-USA-valokuvakansio ja statuspäivytksiin saa kirjoittaa vain shoppailusta ulkomailla tai opiskelusta kirjastossa "med de finaste jurister". Jotain huonompaa merkkiä olevat vaatteet voi vielä saada anteeksi ja normeista poikkeavat statuspäivitykset voi piilottaa muilta juristeilta, mutta jumankeuta jos sinulla ei ole iPhonea! Jos et tiedä mitään Appseista tai jos et pysty tarkistamaan pykälöiden sanamuotoa puhelimestasi olet niin OUT kuin ihminen Handelsissa voi olla.
Olen tiedostanut Apple-painostuksen pitkään, mutta olen vain päättänyt olla välittämättä i-villityksistä (etenkin tietäessäni mitä Applen tuotteet maksaa). Olen jopa julistanut pienen vastarinnan Applen-tuotteita vastaan, vaikka todellisuudessa tulen vain itse kärsimään mökötyksestäni. Applen tuotteet ovat oikeasti mainiota, mutta ei välttämättä kuitenkaan jokaisen roposen väärtejä(?).
Eilen keskiviikkona kohtasin ensimmäisen kerran avoimen elektroniikka valintojeni kyseenalaistamisen. Istuimme ryhmätyömme kanssa, kun yksi ryhmätoverini totesi, että olen pöydässä ainoa jolla ei ole Applen konetta. Kännykkäni oli pöydällä jolloin toinen ryhmäläinen pääsi huomauttamaan, ettei minulla ollut myöskään iPhonea. Kysymyksessä oli vain hyväntuulinen keskustelu ja toteamus etten ole niin kuin kaikki muut ryhmässä. Sain heitettyä koko jutun suorastaan vitsiksi kun kerroin ryhmälleni että kutsun parinkympin Samsung-kännykääni iPhone vitoseksi. Ryhmän mielestä se oli todella haúskaa. Niin minustakin. Ei haitannut olla erilainen niin tylsällä tavalla kuin omistamalla halvin mahdollinen kännykkä ja halvin mahdollinen tietokone. En vaan nyt sulaudu joukkoon ja sillä siisti.
Mietin ryhmätyömme jälkeen, että tasapainoilu Handelsin ja todellisuuden välillä on jotenkin todella hankalaa. Koulussa pitäisi näyttää siltä että "pappa skitar pengar och jag får allt jag vill" ja koulun ulkopuolella puolestaan saa hävetä jos omistaa jotain kalliimpaa. Normaalissa elämässä saa selitellä matkusteluaan, uutta paitaansa tai nahkasta tehtyä laukkuaan, kun taas koulussa oletus on että voisi lähteä shoppailemaan New Yorkiin minä hetkenä hyvänsä ja nahkalaukkuja tulisi omistaa kahdeksan ja kaikkien niiden tulisi olla jotain hienoa merkkiä.
Minun tulisi oikeastaan ostaa kaksi puhelinta: yksi kouluun ja yksi vapaa-ajalle, vaatteet minun tulisi vaihtaa aina koulupäivän jälkeen ja photoshopata itseni Miamiin. Tuollaisesta kaksoiselämästä Handelshögskolanin ja todellisuuden välillä on kirjoitettu kirjakin, joka on kuvattu jopa elokuvaksi. Elokuvan ja kirjan nimi on ruotsiksi Snabba cash ja suomeksi Rahalla saa. Kirjailija on nimeltään Jens Lapidius. Kannattaa katsoa elokuva, jos olette kiinnostuneet Ruotsin rich brat-kultuurista.
Todellisuudessa en halua edes sulautua joukkoon. Minulla ei ole mikään tarve pysyä mukana koulumme uusimmissa trendeissä ihan pelkästään jo sen vuoksi, että kysymyksessä on upottava suo joka johtaa lopulta velkakierteeseen. Olen tullut hyvin tietoiseksi koulumme kerman tuotteiden hinnoista ja olen sitä mieltä ettei kenelläkään parikymppisellä tulisi olla varaa sellaiseen elämään. En ole myöskään todellakaan ainut koulussamme joka haistattaa pitkät merkkikilpailulle. Kaikki mukavimmat ihmiset eivät edes kiinnitä huomiota ympärillä riehuvaan kilpailuun. Materialistuminen saattaisi jopa johtaa siihen että omat kaverini alkaisivat katsomaan minua vinoon. Minä pidän vaatteista, kengistä, laukusita ja muusta materiasta, mutta kaiken saa aina myös halvemmalla. Haluan ostaa laatua, mutta merkistä en rupea maksamaan. Elektroniikassa minulle kelpaa se mikä toimii, mutta pieni hinku minulla kyllä olisi ostaa älypuhelin. Olisihan se kätsyä jos pääsisi puhelimella nettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti