Mainitsin mahdollisesti, että olimme kavereiden kanssa juhlistamassa synttäreitäni Heave 23ssa tuossa pari viikkoa sitten. (Edellisen postauksen illasta näkee tästä) Tässä muutama kuva illalta. Maisemat eivät nyt tallentuneet kameralle, mutta tärkeintähän koko illassa olikin mahtava seura. Iso pusu kaikille osallistuneille!
maanantai 30. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Viikonlopun ärsytykset ja kuulumiset
Uskomatonta, että tämä maahanmuuttajuus iskee päin pläsiä aina niinä suurimpina ilonhetkinä. Kerron teille tiivistykseni älypuhelin ostoksista El Gigantessa. Se että mainitsen asiasta vain muutamalla lauseella, on suorastaan viikonloppuni suurimman ärsytyksen sivuuttamista. Homma meni niin, että myyjä koukutti minut HTCn Sensation puhelimeen ja kun pääsin sopimuksen kirjoittamisvaiheeseen, minulta kiellettiinkin koko homma koska minulla ei ole ruotsalaista henkilötodistusta. Tapahtuneesta ärsyyntyneenä olen ryhtynyt toimenpitäisiin...ja lannistunut byrokratian jalkoihin. Minulla on nyt vetämässä henkilöllisyystodistushakemus viranomaisissa. En suosittele kenellekkään sujuvuudesta, helppoudesta ja yksinkertaisuudesta nauttivalle maahanmuuttajuutta! Kiitos Laura kuittaa!
Muuten on viikonloppu mennyt mukavasti. Olin lauantaina kaverin syntymäpäivillä ja taas oli mukavaa. Viime viikkoisista kaverin synttäreistä traumatisoituneena olen erittäin iloinen, että sain kokea melkein normaaleja synttäreitä lähentelevät illanistujaiset. Tälläkin kertaa keskusteluaiheet liikkuivat oman mukavuusalueeni rajoilla, mutta eivät vielä ylittäneet paniikkirajaa. Matkalla synttäreiltä kotiin ajattelin päivittäväni Facebook-statukseksi "Love and Be Loved". Viinillä saattoi olla vaikutusta euforisen hyperhippiin olotilaani. Onneksi ajatus jäi kotimatkan varrelle.
Tänään olen nukkunut, istunut kirjastossa ja jumpannut. Niin tylsä päivä oli, että melkein erehdyin luulemaan päivää maanantaiksi.
Iloista viikonalkua kaikille!
Muuten on viikonloppu mennyt mukavasti. Olin lauantaina kaverin syntymäpäivillä ja taas oli mukavaa. Viime viikkoisista kaverin synttäreistä traumatisoituneena olen erittäin iloinen, että sain kokea melkein normaaleja synttäreitä lähentelevät illanistujaiset. Tälläkin kertaa keskusteluaiheet liikkuivat oman mukavuusalueeni rajoilla, mutta eivät vielä ylittäneet paniikkirajaa. Matkalla synttäreiltä kotiin ajattelin päivittäväni Facebook-statukseksi "Love and Be Loved". Viinillä saattoi olla vaikutusta euforisen hyperhippiin olotilaani. Onneksi ajatus jäi kotimatkan varrelle.
Tänään olen nukkunut, istunut kirjastossa ja jumpannut. Niin tylsä päivä oli, että melkein erehdyin luulemaan päivää maanantaiksi.
Iloista viikonalkua kaikille!
torstai 26. tammikuuta 2012
Se HÄN
Kaikilla naisilla on on olemassa ystävä, jonka vieressä harvoin tahtoo seistä baarissa tai juhlissa. Tämä nainen on sinisilmäisen tietämätön omasta kauneudestaan ja vetoavuudestaan miehiin. Hän räpsyttelee vain kauniita silmäripsiään huomaamatta, että vie illasta toiseen huomion kaikilta muilta ympärillään olevilta ihmisiltä. Eikä se olekaan hänen vikansa, niin se asia vain on: osa meistä on syntynyt saaden extra paljon viehätysvoimaa ja muutaman kauneusgeenin enemmän. Kikkakolmoset on keksitty rumia ihmisiä varten, sillä kauniit pärjäävät niitä ilmankin.
Vaikka minä niin kovasti yritän pysyä positiivisena, iloisena, optimistisena ja oman arvoni tuntevana, niin silti se joka tapauksessa iskee: turhautuminen. Eikö se perkele auta vaikka kuinka yrittäisin olla lumoava? Laitan hajuvettä, annan hiusteni liehua, kipitän koroissa, juoksen lenkkiladulla, käytän huulirasvaa, hymyilen kauniisti. Kerrasta toiseen seuraan kun vieraan henkilön kysymykset alkavat suuntautua meidän sijasta hänelle.
En puhu kenestäkään ihmisestä erikseen, vaan ihmistyypistä yleisesti. Omasta elämästäni voisin mainita useamman naisen, jonka kanssa baarissa notkuminen on enemmän vain tuskallista kuin mukavaa. Tunnen itseni torjutuksi seuraamalla sitä kuinka toinen ihminen saa minua enemmän huomiota. Voisi jopa sanoa, että olen sairaanloisen herkkä epähuomioiduksi tulemiselle. Ottaen huomioon sairaanloinen taipumukseni, olen selvinnyt elämästäni aika hienosti. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle ja kannustavalle perheelleni. Ilman mun vanhempiani olisin varmasti aika paljon surullisempi ihminen. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan kotoa olen saanut ison ja vahvan kilven, joka estää kaikenmaailman ulkoisten hölynpölinöiden iskemisen itsetuntoon. Kilvestä siis kiitos kotiin, sillä ilman sitä voisin joskus jopa sanoa olevani kateellinen.
weheartit.com |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)