Kaikilla naisilla on on olemassa ystävä, jonka vieressä harvoin tahtoo seistä baarissa tai juhlissa. Tämä nainen on sinisilmäisen tietämätön omasta kauneudestaan ja vetoavuudestaan miehiin. Hän räpsyttelee vain kauniita silmäripsiään huomaamatta, että vie illasta toiseen huomion kaikilta muilta ympärillään olevilta ihmisiltä. Eikä se olekaan hänen vikansa, niin se asia vain on: osa meistä on syntynyt saaden extra paljon viehätysvoimaa ja muutaman kauneusgeenin enemmän. Kikkakolmoset on keksitty rumia ihmisiä varten, sillä kauniit pärjäävät niitä ilmankin.
Vaikka minä niin kovasti yritän pysyä positiivisena, iloisena, optimistisena ja oman arvoni tuntevana, niin silti se joka tapauksessa iskee: turhautuminen. Eikö se perkele auta vaikka kuinka yrittäisin olla lumoava? Laitan hajuvettä, annan hiusteni liehua, kipitän koroissa, juoksen lenkkiladulla, käytän huulirasvaa, hymyilen kauniisti. Kerrasta toiseen seuraan kun vieraan henkilön kysymykset alkavat suuntautua meidän sijasta hänelle.
En puhu kenestäkään ihmisestä erikseen, vaan ihmistyypistä yleisesti. Omasta elämästäni voisin mainita useamman naisen, jonka kanssa baarissa notkuminen on enemmän vain tuskallista kuin mukavaa. Tunnen itseni torjutuksi seuraamalla sitä kuinka toinen ihminen saa minua enemmän huomiota. Voisi jopa sanoa, että olen sairaanloisen herkkä epähuomioiduksi tulemiselle. Ottaen huomioon sairaanloinen taipumukseni, olen selvinnyt elämästäni aika hienosti. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle ja kannustavalle perheelleni. Ilman mun vanhempiani olisin varmasti aika paljon surullisempi ihminen. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan kotoa olen saanut ison ja vahvan kilven, joka estää kaikenmaailman ulkoisten hölynpölinöiden iskemisen itsetuntoon. Kilvestä siis kiitos kotiin, sillä ilman sitä voisin joskus jopa sanoa olevani kateellinen.
 | |||||
| weheartit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti