Keskipitkä Suomen keikaus on nyt takana päin. Hiljaisuus blogin puolella kertoo, että arki Suomessa oli melko kiireistä. Tapasin kavereita pienen jouluhuilauksen jälkeen joka päivä, eikä lepoa ollut tapaninpäivän jälkeen.
Joulua vietimme perheen ja lähisukulaisten kesken vanhempieni luona. Joulupukki toi minulle mm. isän vanhempieni hääkuvan, kuvan äidinäidistä viisi vuotiaana sekä muita kuvia lähisuvustani. Sain urheilutamineita, kotihengaluasun, ihanan korun ja paljon myös astioita mm. kaksi upeaa viinilasia, muutaman lautasen Arabian Taikaa sekä kaksi aamiaiskulhoa. Olin ollut ilmeisen kiltti tänä vuonna, sillä sain lahjoja aivan ennätysmäärän. Nautin joulusta kyllä täysin siemauksin. On ihanaa, että vuodessa on näitä juhlia, jolloin keräännytään kokoon isolla porukalla ja syödään hyvin.
Uusi vuosi otettiin vastaan Töölössä kavereiden kanssa. Iltaa värittivät muuan muassa viereisen hotellin katolla keikkuvat UV-juhlijat, jotka saivat meidät soittamaan jo hätäkeskukseenkin keikkuillessaan katon reunalla. Iltaan mahtui myös hikinen Zumba treeni, vahvat minttukaakaot sekä etelä-eurooppalaiset uuden vuoden taikuudet 12:ta viinirypäleellä. Päätin iltani Punavuori-Eira alueella, jossa yritin palauttaa yhtä kiukkuista UV-juhlijaa takaisin hänen UV-pippaloihinsa. Hankaluudeksi osoittautui oikean osoitteen löytäminen ja uskonkin, että jokainen sanan "vuori" sisältävä katu on nyt Etelä-Helsingissä koluttu. Palattuani vanhempieni luo (jossa siis majailen aina Suomessa käydessäni) viiden jälkeen aamuyöllä, törmäsin olohuoneessa illan kovimpiin juhliin. Vanhempieni porukan uuden vuoden vietto oli vielä täysin kesken ja leimauduinkin ihan tylsimykseksi kun painelin nukkumaan jo ennen kello 6 aamulla.
Tänään suunnistin aikaisin aamulla lentokentälle, jossa oli rumasti sanottuna kyllä helvetti irti. Koko terminaali oli täynnä ihmisiä ja laukkujen jättämiseen oli yli tunnin mittainen jono. Jonotettuani tuskaisena parikymmentä minuuttia, oli minun otettava omat ohjat käsiin ja kiilattava koko jono, jotta ehtisin omalle lennolleni. Ohitin myös koko parinkymmenen minuutin mittaisen turvatarkastusjonon ja juoksin pää kolmantena jalkana lennolleni. Ehdin koneeseen, mutta manaan kyllä koko Helsinki-Vantaan lentokentän. Järjestelyt olivat tänään todella pettäneet ja organisointi epäonnistunut. Helsinki-Vantaata ei ole selkeästikään suunniteltu isoille volumeille.
Täällä Ruotsissa olen nyt istunut valmistelemassa muutaman tunnin ryhmätyötä ja sen jälkeen ostanut hiukan ruokaa ja nukkunut aikaeroa pois. Jetlag painaa vaikka aikaeroa Suomeen on tunti. :D Nyt lähden tästä hiukan salille virkoamaan ja jumpaamaan koti-ikävää pois. Oli aivan mielettömän ihanaa olla Suomessa ja nyt ottaa vähän päähän olla takaisin. Kukaan ei ole käynyt mun luona siivoamassa sillä välin kun olen ollut Suomessa (ihmeellistä kyllä) ja koti on vielä yhtä sekaisin kuin aina tenttirupeaman jälkeen. Ulkona on pimeetä, eikä porukka ymmärrä täällä vieläkään mun suomesta ruotsiksi käännettyjä vitsejä ja ruotsalaiset ovat yhä yltiöpositiivisia.
Voi kun voisin olla aina vaan lomalla Suomessa. Se (ei) olisi sitä oikeaa elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti